Kulttuuriperinnön toimijat-sarja

Sarjassa julkaistaan näytteitä kevään 2020 Kulttuuriperinnön toimijat etäkurssin harjoituksista, joissa tuotettiin kuvitteellisia henkilöhaastatteluita Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran elämäkerrallisten tietokantojen pohjalta.

Pöydän ääressä minua vastapäätä istuu melkein kaikkien suomalaisten tuntema kirjailija, juoden vahvaa mustaa kahvia ja polttaen tupakkaa. Nimi on varmasti monelle tuttu. Mies jolle perhe, ystävät, työtoverit sekä vierellä taistelleet sotilaat merkitsivät paljon. Torpparin poika, monessa mukana ollut, paljon kokenut, arkisen aherruksen hyvät ja huonot puolet nähnyt sekä suomalaista elämää uudella tavalla rehellisesti, joskus raa’asti, kirjoissaan kuvannut mies. Toisten rakastama, toisten parjaama – Väinö Linna.

– Teistä tuli nopeasti sodanjälkeisen Suomen ja samalla tavallisen työläisen kokemusten kertoja romaanienne kautta, uskallan kysyä.

– Olen romaaneissani palannut niille alueille, jotka tunnen läpikotaisesti: yhteiskunnan alempien kerrostumien elämäntavan ja kulttuuripiiriin. Ehkä ne kuvasivat sitä elämää, jolla oli lukijoiden kokemusmaailmassa oma paikkansa. Tunnustin kansanomaisuuden omaksi luonnolliseksi olotilakseni, lähtökohdakseni, Linna kertoo.

– Mitkä olivat ne lähtökohdat, jotka saivat teidät kirjoittamaan paljon kohua aiheuttaneen Täällä Pohjantähden alla -trilogian ja samalla vaaransitte oman terveytenne?

-Olen aina ollut intohimoinen lukija ja minua on kiinnostanut Suomen historian merkittävät ja dramaattiset tapahtumat. Pitkään mielessäni oli pyörinyt ajatus oman lapsuuden ajan ympäristöön sijoittuvasta romaanista. Tuo ajatus syveni pitemmälle menneisyyteen ja samalla se laajeni suunnitelmaksi kirjoittaa suomalaista yhteiskuntaa kuvaava historiallinen eepos. Prosessi edellytti mittavaa taustaselvitystyötä: tutustumista kaunokirjallisuuteen, kansankulttuuriin, paikallishistoriaan ja arkistomateriaaliin ja se söi miestä, Linna kertoo.

Väinö Linna ravisteli romaaneillaan historiantutkimuksen kenttää, nostaen esiin aiemmin vaietun, muistissa eletyn ja koetun julkiseksi. Romaaneille oli sosiaalinen ja yhteiskuntapoliittinen tilaus ja Linna sovelsi tuotannossaan kansalliskirjallisuuden teemoja, tyyppejä sekä rakenteita. Samalla hän ravisteli yhteiskuntaa trilogian Tolstoilaiseen historianfilosofiaan perustuvan ”historiaan projisoidun elämännäkemyksen kautta”, kuten Linna asian ilmaisi.

”Tunnustin kansanomaisuuden omaksi luonnolliseksi olotilakseni, lähtökohdakseni.”

Väinö linna

-Trilogia kuvaa arkista elämää ja kansanomaista tapakulttuuria sekä siinä hitaasti muuttuvaa maailmankuvaa, Linna toteaa.

-Romaani on siis tavallaan kuvaus myös omasta elämästänne ja kokemuksistanne, kysyn.

-Trilogian keskiössä oleva Pentinkulman kylän elämä edustaa suurten historiallisten voimien katvealuetta, elämänpiiriä, joka yleensä jää historiantutkimuksen ulkopuolelle. Romaanin keskiössä on jatkuvasti suurten historiallisten muutosten kannalta merkityksetön ja vähäpätöinen arkinen elämä. Ehkä juuri tästä syystä se aiheutti kiivasta keskustelua, Linna toteaa.

Linnan kansallinen maisema on leimallisesti sosiaalinen: se on yhteisö, yhteiskunta, kansakunta. Näkökulma yhteiskuntaan on suunnattu alaviistosta. Siksi sen etualaa hallitsee kansanomainen maailmankuva. Kirjallisuus, kansallisuus ja yhteiskunta muodostavat Linnalle kiinteän aihepiirin; hän on modernin demokraattisen yhteiskunnan puolestapuhuja mutta samalla sen kriitikko, ja aivan erityisestä suunnasta: hän toi kansalliseen keskusteluun näkökulman alhaalta. Linnalle oli ajassaan poliittinen, kulttuurinen ja kirjallinen tilaus.

Tanja Korpi

Lähteet:

Kansallisbiografia 15.04.2020: Linna, Väinö. https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/701

Yle, Elävä arkisto 22.04.2010: Väinö Linna lähikuvassa. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/04/22/vaino-linna-lahikuvassa?

Kuva: Väinö Linna 1976. Kuvasiskot, Museovirasto, Historian kuvakokoelma CC BY 4.0.