Tekijä: petsaari

Heinäkuussa ympäri maailmaa avaruustutkimuksesta kiinnostunut yleisö oli kerääntynyt some-kanaville seuraamaan Mars 2020 -luotaimen lähtöä Floridasta. Operaatio on toistaiseksi onnistunut hyvin, ja suunnitelmien mukaan luotaimen Perseverance-kulkijan ja Ingenuity-droonikopterin pitäisi laskeutua Mars-planeetan pinnalle 18. helmikuuta 2021. Mars 2020 -operaatioon tiivistyy monia unelmia ja toiveita, joita on kohdistunut punaisen planeetan valloittamiseen viimeisten vuosikymmenien aikana. Yhtenä kunnianhimoisimmista tulevaisuuden päämääristä on yhä suunnitteluvaiheessa oleva miehitetty Mars-lento.

Mars 2020 -operaation reunaehdot luotiin jo joulukuussa 2012, jolloin NASA teki päätöksen uudesta, entistä kunnianhimoisemmasta Mars-operaatiosta. Avaruusjärjestön näkökulmasta päätös oli hyvin looginen ja se perustui useisiin onnistuneisiin luotainoperaatioihin. Näistä ylivoimaisesti tärkein oli elokuussa 2012 laskeutunut Curiosity-kulkija, joka jatkaa yhä toimintaansa. NASA:n alkuperäinen tavoite oli, että Curiosity pysyisi toimintakuntoisena 687 päivää, mutta tällä hetkellä kulkija on toiminut ongelmitta lähes 3000 päivää. Robotit ovat tarjonneet korvaamatonta perustutkimuksellista tietoa planeetan olosuhteista ja historiasta. Viime vuosina tutkijoiden mielenkiinto on kohdistunut Marsin pinnan alla löytyviin valtaviin jäämuodostumiin, joista osa voi olla edelleen nestemäisessä muodossa. Veden olemassaolo puolestaan pitää yllä toiveita siitä, että planeetalla voisi esiintyä myös elämää – ainakin bakteerien muodossa.

Mars 2020 -operaation lähtölaukauksen seuranta ja sen saavuttama vastaanotto oli toimiva esimerkki nykyaikaisen mediamaiseman toimintalogiikasta. Erityisesti some-kanavat olivat pitkälti linkittyneet toisiinsa – avainjäsentäjänä #CountdownToMars – ja tarjosivat osallistavaa ja reaaliaikaista seurantaa ympäri maapalloa. Tällä hetkellä yleisön mielenkiinto on pitkälti rauhoittunut, mutta korkeimman seurantapiikin aikaan 30. heinäkuuta paikallista aikaa some-postauksia tehtiin eri kanavilla tuhansittain yhden minuutin aikana. Yleisön huolellinen aktivoiminen oli tietenkin aloitettu hyvissä ajoin ennen varsinaisen Mars-lennon alkua. Tunnetuimpia välivaiheita olivat kulkijan nimen valinta koululaisille suunnatussa essee-kilpailussa sekä Send Your Name to Mars -kampanja, jonka aikana kerättiin rekisteröityneitä nimiä lähetettäväksi punaiselle planeetalle. Lopulta nimiä kertyi lähes 11 miljoonaa kappaletta, ja ne tallennettiin erilliselle mikrosirulle, joka kiinnitettiin Perseverance-kulkijan runkoon. Mediatempaukset loivat näin operaatiolle NASA:n kaipaamaa inhimillistä ja arkipäiväistä ulottuvuutta.

Inhimillinen ulottuvuus näkyi myös ajankohtaisessa kriisiviestinnässä. Medialähetysten aikana NASA:n edustajat käyttivät kasvomaskeja, ja he antoivat kannanottoja, miten korona-aika vaikutti avaruustutkimukseen. Kriisin huomioiminen rakensi laajemmin myönteistä kuvaa avaruusjärjestöstä, joka suhtautui riittävällä vakavuudella maailmalla riehuvaan epidemiaan. Viestiä korostaakseen NASA asensi Perseverance-kulkijan runkoon maailman lääketieteen työntekijöille osoitetun kunnianosoituslaatan.

NASA:lle globaali pandemia oli hyvin konkreettinen uhka. Varsinkin asiantuntijatehtävissä työskennelleiden laajamittainen sairastuminen kevään ja kesän aikana olisi johtanut tehtävän siirtymiseen tuleville vuosille. Uhka perustui siihen, että Maan ja Marsin väliset kiertoradat ovat onnistuneiden laukaisujen kannalta optimaalisia vain noin 2 vuoden ja 2 kuukauden välein. Siksi Cape Canaveralin käytävillä kului valtoimenaan käsidesiä ja turvavälejä valvottiin kameroilla.

Mediaseurannan perinteet ulottuvat pitkälle NASA:n historiaan. Nykyisin käytössä olevien some-kanavien perusta luotiin jo 1980-luvulla, kun käyttöön otettiin yhä toiminnassa oleva NASA TV, joka aloitti aluksi analogisena televisiokanavana ja laajentui myöhemmin digitaaliseksi verkkolähetysformaatiksi. Pr-toiminnan merkitys ymmärrettiin NASA:ssa jo siinä vaiheessa, kun järjestö perustettiin kylmän sodan aikakaudella vuonna 1958 kilpailemaan Neuvostoliiton kanssa. Varsinkin 1960-luvulta alkaen NASA tarjosi systemaattisesti eri maiden viestintävälineille käyttöön media-aineistoja, joissa perusinformaation tarjoamisen lisäksi rakennettiin myönteistä kuvaa avaruusjärjestöstä. NASA-vetoisen globaalin mediahuomion tunnetuimpia tapauksia olivat vuosina 1968-1972 toteutetut miehitetyt kuulennot. Näiltä osin järjestö osasi hyödyntää aikansa huipputeknologiaa. Saturn V -rakettien laukaisuja seurattiin suorissa televisiolähetyksissä, joista osa välitettiin myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle.

Myöhemmin vastaavaa medianostetta rakennettiin erityisesti avaruussukkula-ohjelman aikana (1971–2011). Some-nosteissa näkyy edelleen välähdyksiä avaruuskisan aikaisesta ideologisesta tarpeesta korostaa Yhdysvaltojen roolia tieteen ja teknologian johtavana suurvaltana. On kuitenkin korostettava, että NASA:lle intensiivisestä ja reaaliaikaisesta mediaseurannasta ja -tarjonnasta rakentui kaksiteräinen miekka. Tunnetuimmat mediakatastrofit olivat Challenger-sukkulan räjähtäminen nousukiidon aikana vuonna 1986 sekä Columbia-sukkulan hajoaminen laskeutumisen yhteydessä vuonna 2003. Onnettomuudet vaativat 14 astronautin hengen, ja johtivat laajoihin, julkisiin syytöksiin.

NASA:n johdon kannalta toistaiseksi 2 miljardia euroa maksanut Mars 2020 on valtaisa riski. Laukaisussa käytetty Atlas V -raketin hajoaminen kappaleiksi Atlantin valtamereen oli epätodellinen, mutta mahdollinen vaaratekijä. Toistaiseksi onnistuneesta tehtävästä revitään kaikki julkisuushyöty irti, mutta avaruusjärjestön työntekijöillä on vielä paljon jännitettävää ennen kuin luotain ja droonikopteri ovat onnistuneesti Mars-planeetan pinnalla. Avaruustutkimuksen lähihistoria muistuttaa meitä siitä, että vasta 2000-luvulla Mars-tehtävissä on saavutettu riittävä toimintavarmuus – varsinkin ennen 1990-lukua lähetyistä luotaintehtävistä valtaosa on epäonnistunut.

NASA:n saavuttama medianoste on jättänyt ainakin länsimaissa pitkälti varjoonsa sen, että Kiina on nousemassa vauhdilla uudeksi avaruustutkimuksen suurvallaksi. Viikkoa ennen Mars 2020 -lentoa lähetty Tianwen-1 -luotain kantaa mukanaan laskeutumiseen suunnitellun laskeutujan ja kulkijan. Uusimpana toimijana mukana on myös Arabiemiirikuntien Hope-luotain, jonka tarkoituksena on asettua Marsia kiertävälle radalle. Varsinkin länsimaissa näihin operaatioihin on kiinnitetty huomattavasti vähemmän huomiota.

Vaikka Mars 2020 on hyvä esimerkki siitä, miten NASA on onnistunut rakentamaan myönteistä mediajulkisuutta, avaruustutkimuksen historia muistuttaa meitä myös kritiikistä, joita huippukalliit avaruushankkeet ovat nostaneet eri vuosikymmeninä. Esimerkiksi vuosina 1961–1972 toteutettua Apollo-hanketta on systemaattisesti esitetty julkisuudessa NASA:n ja Yhdysvaltojen suurena teknologisena riemuvoittona. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että valtaosa amerikkalaisista suhtautui hankkeeseen välinpitämättömästi tai kriittisesti. Vasta vuosina 1968 ja 1969 mielipiteissä tapahtui liikahdusta myönteisempään suuntaan ennen kuin suosio taittui uudelleen 1970-luvulla. Kritiikki näkyi suoraan poliittisella tasolla, ja se vaikutti NASA:n laajoihin budjettileikkauksiin.

Arvostelijat nostivat toistuvasti esiin kysymyksen siitä, että miksi suurvalta käytti valtaisia taloudellisia resursseja avaruuden valloittamiseen, kun vastaavat summat olisi voinut käyttää muiden ongelmien ratkaisemiseen. Pontta näkemyksille ruokki myös se, että Yhdysvallat oli samaan aikaan sekaantunut Vietnamin konfliktiin ja muut yhteiskunnalliset vastakkainasettelut kärjistyivät 1960-luvun loppua lähestyttäessä. Erityisesti afroamerikkalaisilla oli hyvä syy nostaa esille räikeitä epäkohtia. Apollo 11 -lennon aattona, heinäkuussa 1969, afroamerikkalaiset etujärjestöt korostivat, että samaan aikaan kun huippukallista teknologiaa lähetettiin matkalle kohti kuuta, miljoonilta amerikkalaisilta puuttuivat edelleen kunnolliset asuinolosuhteet ja terveydenhuolto.

Apollo-lentojen aikana esitetyn kritiikin perusteet eivät ole oikeastaan hävinneet minnekään. Päinvastoin maailman tilannetta seuraamalla monet tähän liittyvät kriisit ovat kärjistyneet ja aiheuttavat yhä laajempia ongelmia. Valtaisista teknologisista harppauksista huolimatta, joista avaruustutkimus edustaa mediakentällä hyvin näkyvää osa-aluetta, ihmiskunta on edelleen monissa ongelmissa aivan peruskysymysten äärellä.

Mars-tutkimuksen uutta vaihetta käsittelevissä Zoom-konferensseissa maskien takana esiintyvät avaruus-asiantuntijat ilmentävät globaalien kriisien jatkuvaa läsnäoloa. NASA:lle mediakuvastolla on tietenkin suora linkki ydintoiminnan jatkuvuuteen. Vahvoille osallistavuuden symboleille on siis todellista tarvetta, kun jatkossa poliittiset päättäjät pohtivat avaruusjärjestön rahoituksen reunaehtoja.

Petri Saarikoski

Kirjoittaja on digitaalisen kulttuurin yliopistonlehtori

Lähteitä

NASA TV, https://www.youtube.com/user/NASAtelevision.

Kesti-Helia, Jere: ”Our program is moving with rapid momentum”. Sanomalehtikeskustelu liittyen NASAn edistymiseen Apollo-avaruusohjelmassa vuosina 1967–1969. Pro gradu -tutkielma, digitaalinen kulttuuri, Turun yliopisto 2019.

Holzmann, Gerard J: Landing a Spacecraft on Mars. IEEE Software (30) 2/2013, 83–86, https://ieeexplore.ieee.org/abstract/document/6470593/.

Saarikoski, Petri: Avaruutta kuvittamassa. WiderScreen 2019, http://widerscreen.fi/numerot/ajankohtaista/avaruutta-kuvittamassa/.