Humanistina Porissa

Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoiden, henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä kulttuurista, yhteiskunnasta ja yliopistoelämästä.

Page 10 of 11

Omalaatuista opiskelijayhdistystä perustamassa – PANA ry

Porin akateeminen nörttikulttuurin arvostusseura, yhdistys joka aikoinaan nimettiin Satakunnan Kansassa (2012) vuoden erikoisimpana kaupungin toiminta-avustuksen hakijana, on vuonna 2011 perustettu opiskelijayhdistys, jonka perusti viisihenkinen joukko digitaalisen kulttuurin opiskelijoita. Aluksi puhuttiin vapaamuotoisesta nörttikerhosta ja yhdessä hengailusta, mutta myöhemmin todettiin, että yhdistyksen perustaminen ja sen rekisteröiminen luo parhaat mahdollisuudet monipuoliselle toiminnalle. Näin syntyi PANA, jonka perustamiskokous pidettiin 21.3.2011
opiskelijatalo Saikulla, jossa myös yhdistyksen peli-illat ovat siitä lähtien pidetty.

Monilla voi olla mielikuva nörttiyhdistyksestä paikkana, jossa hikinörtit pelaavat pitkiä ja strategisesti raskaita hc-pelejä verenmaku suussa ja keskustelevat tämän hetken kuumimmista peliuutisista.
Tämä kuvailu on kuitenkin varsin kaukana Panan tavallisesta peli-illasta.

Uskoisin, että tämä mielikuva voi kuitenkin helposti nostaa osallistumiskynnystä, herättäen ajatuksen siitä, onko itse tarpeeksi nörtti tai gamer osallistumaan toimintaamme. Tämä pelko on kuitenkin turhaa Panan tapauksessa, emmekä ole edes lähteneet määrittelemään nörtteyttä sen tarkemmin, sillä kaikki ovat lämpimästi tervetulleita mukaan yhdistyksemme toimintaan.

Panaan olemme alusta alkaen pyrkineet luomaan rennon ilmapiirin, jossa kaikenlaiset enemmän tai vähemmän peleistä kiinnostuneet ihmiset voivat viettää laatuaikaa pelaamisen parissa. Lisäksi olemme aina pyrkineet jäsenilloissamme panostamaan siihen, ettei kukaan tuntisi itseään ulkopuoliseksi tai jäisi vaille peliseuraa.

 

Panassa on paljon (jopa enemmistö) sosiaalisia pelaajia, jotka pelaavat tavallisesti hieman suoraviivaisempia ja lyhyempiä pelejä. Tällöin pointtina ei ole niinkään pelattava peli itsessään tai sen voittaminen, vaan enemmänkin seurallisuus, ajatusten vaihto sekä hauskanpito. Toisaalta haluamme tietysti myös tavoittaa lautapeliharrastajat ja tarjota heille hieman strategisempaa ja kilpailullisempaa peliseuraa.

Joka maanantaina pidettävien peli-iltojen lisäksi yhdistys järjestää noin kerran kuussa aina jotain spesiaalia, kuten videoiltoja, turnauksia tai virkistysiltoja – kesällä jopa hikinörteille sopivaa liikuntaa! Näiden lisäksi yhdistys vierailee vuosittain alan tapahtumissa, esimerkiksi roolipeli-, anime-, ja lautapelitapahtumissa, joihin yhdistys usein tarjoaa lippuja jäsenilleen alennettuun hintaan. Toukokuun lopulla jo viidettä kertaa pidettävästä retropeli-illasta on tullut perinne ja siitä kasvanut meidän isoin vuosittainen tapahtumamme. Viime vuonna pidimme retropelipistettä myös isänpäivänä Porin taidemuseolla ja Kansallisena pelipäivänä keskustan nuorisotalolla. Yhdistyksen ulkopuolella meidät usein tunnetaankin vain retropeleistä, vaikkemme varsinaisesti edes ole retropeliyhdistys ja esimerkiksi lautapelailu on jäsenilloissa huomattavasti yleisempää.

Yhdistystoiminnan pyörittäminen on opettanut monenlaisia taitoja esimerkiksi tapahtuma- ja turnausjärjestämisestä, kokoustamisesta, kirjanpidosta, markkinoinnista, viestinnästä sekä toiminta-avustusten hakemiskäytännöistä. Myös teknisempiä taitoja on oppinut tapahtumajulisteita ja esitteitä vääntäessä sekä videotykkien ja konsolien liittämisongelmien kanssa painiessa.

Kaikki pienissä hallituksissa toimineet varmasti tietävät, että joskus yhdistystoiminta saattaa viedä paljon aikaa ja energiaa. Itse monivuotisena puheenjohtajana olen usein löytänyt itseni hoitamasta sekä rahastonhoitajan ja sihteerin että viestintä-, some- ja nettisivuvastaavan virkaa samanaikaisesti. Hauskaa puuhaa tämä on kuitenkin pääasiassa ollut ja pelaaminen on aina parasta vastapainoa opiskelulle!

Lisätietoa toiminnastamme löydät yhdistyksen kotisivuilta ja Facebookista. Mikäli kiinnostuit, hae ihmeessä myös yhdistyksen jäseneksi, se kun on vielä opiskelijoille täysin ilmaista! Nähdään peli-illoissa!

 

Ville Nikander

PANA ry:n puheenjohtaja

Digitaalisen kulttuurin pääaineopiskelija

Skål! Sitseillä lauletaan ja noudatetaan sääntöjä

Jos minulta olisi ennen opintojeni alkua kysytty, mitä odotan opiskeluiltani eniten, olisin sen lisäksi, että saan opiskella unelma-alaani, vastannut odottavani sitsejä. Opiskelijaelämää googlaillessani tapahtuma jäi mieleen sen erityislaatuisuuden vuoksi. Eihän koko tapahtumasta saanut hakutulosten perusteella ollenkaan järkevää kuvaa, mutta sama viesti välittyi kuitenkin kaikista löytämistäni teksteistä. Sitseillä tulisi olemaan hauskaa! Epämääräiset kuvaukset toastmastereista, hauskoista juomalauluista ja tarkoista säännöistä saivat pohtimaan mitä ihmettä olisi oikein luvassa.

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman opiskelijoiden ainejärjestö Kulma ry, järjestää vuosittain monia mahtavia tapahtumia, joista osa on jo muodostunut perinteiksi. Lokakuussa järjestetään Oktoberfestit, haalarimerkkejä ommellaan haalariompeluiltamissa ja Oscar-valvojaisissa valvotaan läpi yön, ehdolla olevia elokuvia ja Oscar-gaalaa seuraten. Monista mahtavista tapahtumista huolimatta, sitsit ovat kuitenkin sellaiset, mihin haluan aina osallistua.

Ensimmäisillä sitseilläni alkuvuodesta 2015, vielä putipuhtaissa ja lähes merkittömissä haalareissa.

 

Helan går,

sjung hoppfalleri fallerallalej!

Helan går,

sjung hoppfallerallala!

Och den som inte helan tar

han ej heller halvan får

Helan går, sjung hopfallerallalej!

 

Sitsit ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa lauletaan juomalauluja, juodaan ja syödään. Tapa on rantautunut Suomeen Ruotsista, kuten moni muukin yliopistotapahtuma ja perinne. Sitsit aloitetaankin aina laulamalla Helan går ja kumoamalla sen jälkeen ensimmäinen snapsi. Sitsilipun hintaan kuuluu yleensä kaksi lyhyttä ja kolme pitkää juomaa, ja lisäksi ruoka.

Kokemattomampaa sitsaajaa sitsien säännöt saattavat kauhistuttaa. Sitseillä esimerkiksi jokaiselle on määrätty pöytiin omat paikkansa, joilta ei saa nousta, ellei saa sitsejä johtavilta toastmastereilta eli toasteilta lupaa. Ensimmäinen muistettava asia onkin, että toastmasterien sana on laki. He määräävät milloin pidetään tauot ja kuinka pitkiä ne ovat, antavat lauluvuoroja jne. Kun toastmasterit puhuvat, on oltava hiljaa. Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistuksia eli punishmenttia. Tarkkojen sääntöjen ja rangaistuksien pelossa ei kannata kuitenkaan jättäytyä sitseiltä pois, sillä tarkoitus on pitää hauskaa, eivätkä ne rangaistuksetkaan niin pahoja ole. Rangaistuksilla ei ole tarkoitus nolata ketään, vaan ne ovat kaikille hauskoja.

Sitseille kuuluvat olennaisesti myös erilaiset juomalaulut, joihin liittyvät myös omat sääntönsä. ”Omstart-huudahduksella aloitetaan laulu tai säkeistö alusta, kun jo juotujen juomien tai alkujännityksen vuoksi laulu kulkee epävireisesti, ja ”Mellan sup-huudahduksen jälkeen juodaan. Laulun lopuksi skoolataan ensin vasemmalle, sitten oikealle ja lopuksi eteen. Skoolatessa katsotaan aina silmiin.

Pointer ry:n After ski -sitseille pukeuduin ruotsalaiseksi kilpalaskijaksi.

 

Korpikuusen kannon alla on humanistin kolo,

siellä on koti ja siellä on peti ja jatkoilla pehmoinen olo.

Tiu-tau tiu-tau tili-tali-tittan,

kylterit juhlii viinalla.

Pikkuiset humanistit liikkellä pyssyy halvalla El Tiempolla.

 

Ainejärjestömme Kulma ry:n Suomi, sisu ja sauna -sitseille, tein ehkä suosikkini tähän astisista sitsiasuistani, pukeutuessani Kalevalan Marjataksi. Inspiraatiota hain suomalaisista muinaispuvuista.

Porissa järjestettävät sitsit ovat yleensä aina erilaisia teemasitsejä. Opiskeluaikanani on järjestetty esimerkiksi Lapsuuden sankari -sitsit, joille pukeuduin Peppi Pitkätossuksi, Kauhu -sitsit, joille pukeuduin kannibaalikokiksi, Cinema -sitsit, joissa olin Hyacinth Bucket, sekä viimeisimmät Suomi, sauna ja sisu -sitsit, joihin pukeuduin Kalevalan Marjataksi. Mahtavaa on, että suurin osa osallistujista oikeasti näkee vaivaa asujensa eteen ja sitseillä näkeekin mitä mielikuvituksellisempia asuja ja hahmoja.

Lapsuuden sankari -sitseille pukeuduin Peppi Pitkätossuksi.

 

Äidin pienet sienet ryyppää viinaa,

pöytäviinaa, jaloviinaa.

Äidin pienet sienet puhuu kiinaa,

riisiviinaa, hiivaa.

Sinä ja minä, varsinkin minä.

 

Jokaiselle sitsaajalle on merkitty pöytiin omat paikkansa.

Sitseistä on vaikea antaa selkeää kuvaa, vaan ne on koettava itse. Sitsiperinteet vaihtelevat myös ainejärjestöittäin, joten myös muille sitseille kannattaa osallistua, kuin vain niille omille. Porissa onkin mahdollisuus osallistua Pointer ry:n sitseille, joka kokoaa opiskelijoita yhteen kaikista Porin yliopistokeskuksessa toimivista yliopistoista ja yksiköistä. Sitsit ovat myös loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin, sillä ikinä ei tiedä kenen vierestä löydät itsesi istumasta. Sitsit ovat tapahtuma, jossa näkyvät perinteet pitkältä ajalta, aina ruotsinkielisistä juomalauluista vuosien saatossa luotuihin uusiin sanoituksiin ja oman ainejärjestön sisällä luotuihin hauskoihin tapoihin.

 

Kulttuuriperinnön tutkimuksen pääaineopiskelija, Turun yliopisto.

Marika Österlund

Monelle opiskelijalle työpaikan löytäminen on vaikeaa tai töitä ei löydy välttämättä lainkaan. Itse olen ollut opiskelujen ohella töissä jo viimeiset kuusi vuotta. Alla kerron lisää opiskelujen ohessa työskentelystä!

 

Päädyin 15-vuotiaana tet-harjoitteluun Porin Amarilloon, josta minulle tarjottiin myös samaksi kesäksi kesätöitä apulaisena. Seuraavaksi kesäksi päädyin Porin Rossoon ruoankantajaksi, jonka jälkeen päädyin taas takaisin Amarilloon. Sinne olen sitemmin myös jäänyt ja viimeiset viisi vuotta on menty suhteellisen lujaa. Viikonloput ja kesät on painettu töitä kovaan tahtiin.

Moni ihmettelee usein sitä, että olen ollut jo niin monta vuotta Amarillossa. Itselläni on kuitenkin käynyt hyvä tuuri työyhteisön suhteen. Amarillossa ollaan ymmärretty hyvin, että opiskelu on oma päätyöni. Vapaiden suhteen ollaan joustettu tosi paljon ja tärkeimmät tapahtumat kuten vappuviikko, on saatu vapaaksi. (toisaalta suhteellisen rankan vappuviikon jälkeen töihin meneminen ei ole yhtään kivaa)

 

 

Työskentelyssä on paljon hyviä, mutta myös huonojakin puolia

Suurin positiivinen puoli opiskelun ohella työskentelyssä on tietenkin raha. Pelkillä tuilla ei pärjää kovin pitkälle ja olen vältellyt opintolainan ottamista. Tulojen avulla olen pystynyt matkustelemaan paljon eikä ole tarvinnut erikseen säästellä kesätyöpalkkaa koko lukuvuodeksi.

Tulot aiheuttavat kuitenkin myös suurta päänvaivaa opiskelijalle. Opiskelujen ohessa työskentely tarkoittaa myös tarkkaa seurantaa siitä, että tienaako liikaa. Tilipäivän pitäisi olla ilon ja onnenpäivä. Aina se ei kuitenkaan sitä ole, koska tajuaa tehneensä liikaa töitä ja tilinauhasta lähteekin sitten suurin osa takaisin Kelalle. Olen joutunut tälläiseen tilanteeseen monta kertaa. Tehtyjä työtuntimääriä pitäisikin siis laskea tarkkaan, jos haluaa nostaa kaiken opintotuen. Työnantajan kanssa kannattaakin keskustella ja sopia tuntimääristä tarkkaan. Itse en ole (ainakaan vielä) saanut Kelalta suuria laskuja, mutta olen toisaalta myös palautellut tukia reippaasti takaisin. Tiettyjen työtuntien rajoissa pysyminen ei olekaan kovin helppoa. Tukia palautellessa on monta kertaa pohtinut, että miksi on edes töissä, koska ilmaista rahaakin tulee tilille koko ajan. Olen joskus pohtinut myös tukien lopettamista, mutta tällöin joutuisi lisäämään työmäärää reilusti. Tämä taas johtaisi siihen, että ainakin itselläni ei riittäisi enää aikaa opiskeluun.

Oman työni huonoihin puoliin kuuluu työskentely yleensä juuri silloin, kun muut ovat pitämässä hauskaa. Ravintola-alalla työskentely painottuu vahvasti ilta- ja viikonlopputöihin. Toisaalta tämä on myös hyvä puoli, koska opiskelijana näinä aikoina on helppo työskennellä. Työskentely ravintolassa ajoittuu juuri niihin aikoihin, kun on esimerkiksi opiskelijabileitä. Itse olen joutunut uhraamaan monet opiskelijabileet työvuorossa olemiseen ja katselemaan töissä muiden opiskelijoiden örveltämistä. Tähän on kuitenkin jo aika tottunut ja  ainakin seuraavana päivänä pääsee pirteänä luennoille.

Kaiken kaikkiaan työskentely opiskelujen ohessa on antanut minulle paljon ja suosittelen sitä kaikille. Työn ei aina tarvitse liittyä omaan alaan ja siitä voi silti oppia valtavasti. Asiakaspalvelutyöskentely on opettanut paljon ihmisistä ja varsinkin oman työn kautta on tullut koettua kaikenlaista. Suosittelen siis hakemaan kesätyötä rohkeasti muualtakin kuin omalta alalta!

Emilia Merisalo, kulttuuriperinnön tutkimuksen pääaineopiskelija

(kaikki kuvat; Porin Amarillo)

Tekemällä oppii ja muita kliseitä ylioppilaslehden tekemisestä

Kirjoitin ensimmäisen kerran Porin ylioppilaslehti Pointtiin vuonna 2013. Juttuni otsikkona oli Opiskelen, siis köyhdyn (1/2013). Vaikka kirjoittamani kolumni nostaakin kömpelyydessään punan poskille, olen tyytyväinen silloisesta aihevalinnastani. Neljä vuotta myöhemmin opiskelijoiden taloudellinen tilanne on edelleen kuuma aihe, joten tekstini on kestänyt aikaa.

Sanonnan mukaan tekemällä oppii, ja se pitää paikkaansa etenkin ylioppilaslehden kohdalla. Vanhaan kolumniin palaaminen ei välttämättä ole kovin houkuttelevaa, sillä siinä huomaa omat virheet yhtä tehokkaasti, kuin ne olisi alleviivattu punaisella tussilla. Oman tekstin tarkastelu on lopulta mieltä avartavaa, sillä virheiden huomaaminen osoittaa, että olen kehittynyt kirjoittajana.

Porin ylioppilaslehteä on julkaistu paperilehtenä vuodesta 2011 alkaen. Ensimmäisen lehden kannessa poseeraa Jorma Uotinen. Ei huano. Vuonna 2016 kannessa nähtiin muun muassa yksi kauppatieteilijä, yksi humanisti ja yksi valvontarangaistuksesta kärsivä tutkija. Ei pöllömpiä kansikuvia nekään, vaikka itse sanonkin.

Aloitin Pointin päätoimittajana vuoden 2016 alussa. Alku ei ollut helppo, sillä en osannut aavistaa, mitä kaikkea toimenkuvaan todella kuuluisi. Päätoimittaminen ei ole ainoastaan tekstien oikolukemista ja hyväksymistä, vaan myös taittamista, kirjoittamista, valokuvaamista, aikatauluttamista, ohjeistamista, markkinointia, Excel-taulukoiden täyttämistä, tapahtumanjärjestämistä, muiden perseelle potkimista ja toisinaan jopa terapeuttina toimimista ja välien selvittelyä.

Kantapää on kokemukseni mukaan hyvä opettaja, niin myös tässä pestissä. Ensimmäistä numeroa tehtäessä en luottanut aina intuitiooni, vaan jäin miettimään monia asioita liian pitkäksi aikaa, vieläpä yksin. Opin kuitenkin virheistäni ja seuraavat kolme numeroa syntyivät jo huomattavasti jouhevammin.

Olen päässyt Pointtia tehdessäni opettelemaan paljon uutta ja siinä sivussa kerrannut vanhaa. Neljä vuotta lehden parissa ovat kuluneet vauhdilla ja antaneet paljon. En vaihtaisi kokemusta lehden parissa mihinkään ja toivon, että myös tulevaisuudessa Porissa arvostetaan painettua ylioppilaslehteä. Loppujen lopuksi ei ole mitään parempaa, kuin saada käsiin vasta painosta tullut uusi lehti. (Toiseksi parasta on alkaa etsiä virheitä jo paperilla olevasta lehdestä. Niitä löytyy aina.)

Tuleville pointtilaisille haluan painottaa kolmea asiaa, jotka olen oppinut Pointtia tehdessäni. Pointit toimivat varmasti myös ylioppilaslehden ulkopuolella, oli haasteenasi sitten kandi, gradu, uusi työ tai uusi harrastus:

  1. Tekemällä oppii! Älä luovuta. Yritä uudestaan, ja kysy apua.
  2. Kantapää on paras opettaja! Virheistä ei kannata lannistua, vaan niistä kannattaa ottaa opikseen. Myöskään palautteen voimaa ei kannata unohtaa, vaikka kritiikki voi joskus ottaa itsetunnon päälle.
  3. Rakasta sitä mitä teet! Mitään ei kannata tehdä, jos se ei tunnu oikealta. Kuuntele intuitiotasi ja luota sydämeesi. Jos joka tapauksessa teet jotain, mikset tekisi sitä saman tien täysillä!

 

Lisätietoa Pointti-lehdestä löydät osoitteesta https://porinylioppilaslehti.com/ 

ja Facebookista https://www.facebook.com/porinylioppilaslehti/?fref=ts 

 

Tytti Wallenius, digitaalisen kulttuurin pääaineopiskelija

Ristiinopiskelu Porissa

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmamme tarjoaa paljon eri vaihtoehtoja sivuaineiksi. Mielestäni kuitenkaan ei pidä tyytyä ainoastaan niihin, vaan opiskelijan kannattaa hyödyntää myös muiden yliopistojen tarjontaa eli ristiinopiskella Porin yliopistokeskuksessa. Ristiinopiskelu tarkoittaa siis sitä, että opiskelija sisällyttää tutkintoonsa opintojaksoja tai kokonaisen sivuaineen yliopistokeskuksen eri yksiköiden opetustarjonnasta. Voimme ristiinopiskella Tampereen teknillisessä yliopistossa, Tampereen yliopistossa tai Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Suoritan itse tällä hetkellä ristiinopiskeluopintoja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun puolella. Mielestäni kauppakorkeakoulun opinnot tukevat loistavasti koulutusohjelmamme pääaineita. Opiskelen kauppakorkeakoulun puolella kauppatieteellisen osaamisen opintokokonaisuutta, joka sisältää monipuolisesti eri pääaineiden peruskursseja: johtamista, yrittäjyyttä, markkinointia, kirjanpitoa ym. Jos opiskelija tietää jo etukäteen, mikä pääaine kauppakorkeakoulun puolella kiinnostaisi, voi hän valita sivuaineeksi myös esimerkiksi markkinoinnin.

Opiskelu Turun yliopiston kauppakorkean puolella on ollut ajoittain raskasta, mutta erittäin mukavaa ja mielenkiintoista! On ollut outoa hypätä yhtäkkiä pienistä luokkatiloistamme auditorioissa pidettäville massaluennoille. Kauppakorkean puolella, niin kuin meilläkin, on paljon ryhmätyöskentelyä, joiden kautta on tutustunut moniin uusiin opiskelijoihin. Tämä onkin ehdottomasti yksi ristiinopiskelun parhaista puolista; ristiinopiskelun ohella tutustut myös muiden yliopistojen opiskelijoihin ja laajennat samalla verkostoasi.

Ristiinopiskelun avulla opiskelija saa muokattua opintojaan juuri omannäköiseksi. Opiskelemalla sivuaineita muista yliopistoista, opiskelija pystyy erottumaan työelämässä muista saman alan opiskelijoista. Lisäksi on mielenkiintoista opiskella oppiaineita, jotka kuuluvat eri tiedekuntaan kuin koulutusohjelmamme humanistiset oppiaineet. Näin asioita oppii katsomaan uusista näkökulmista.

Suosittelen ristiinopiskelua jokaiselle opiskelijalle, joka haluaa monipuolisen tutkinnon sekä uusia kavereita!

Toisen vuoden digitaalisen kulttuurin pääaineopiskelija,

Pinja Akkanen

Mitä sivuaineeksi?


Eräs Porin yliopistokeskuksen valteista on sen tarjoama laaja ja mielenkiintoinen sivuainevalikoima. Sivuaineita voi opiskella yliopistokeskukselle ominaisen ristiinopiskelun kautta tai suorittamalla kursseja avoimen yliopiston puolelta. Ristiinopiskelu mahdollistaa sen, että opiskelija voi sisällyttää tutkintoonsa yksittäisiä kursseja tai kokonaisen sivuaineen yliopistokeskuksen eri yksiköiden opetustarjonnasta. Yliopistokeskuksen tarjonnasta vastaavat Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston, Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun Porissa sijaitsevat yksiköt. Näin opiskelijan on mahdollista valita omien mieltymystensä mukainen sivuaine opiskeltavaksi. Vaihtoehtoina ovat mm. markkinointi, yrittäjyys, ohjelmistotekniikka tai vaikkapa sosiaalitieteet.

Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma tarjoaa opiskeltavaksi kulttuurituotannon suunnittelua, museologiaa ja elämysmatkailua. Lisää näistä kyseisistä sivuaineista ja ristiinopiskelusta voi lukea osoitteista:

http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ktmt/opiskelu/oppiaineet/Sivut/home.aspx &

http://www.ucpori.fi/ristiinopiskelu

Tässä kirjoituksessa tulemme esittelemään yhden mahdollisen sivuaineen, kenties vähemmän tunnetun, mutta silti erittäin esittelemiskelpoisen: Asian programme- sivuainekokonaisuuden.

Yliopistojen Aasia-verkoston tarjoaman Aasia sivuainekokonaisuuden pystyy suorittamaan täysin verkko-opintoina. Haku kyseiseen sivuaineeseen on lokakuussa ja hakemuksen pystyy täyttämään osoitteessa: http://www.asianet.fi/about-us/. Kaikki jotka ovat Turun yliopiston tai muiden jäsenyliopistojen opiskelijoita, saavat suorittaa verkoston tarjoamia kursseja ilmaiseksi. KTMT:n opiskelijoille tämä on siis täysin maksutonta. Opiskelija voi joka suorittaa yksittäisiä kursseja, valita Asian Programme- sivuainekokonaisuuden tai Mini Minor-sivuainekokonaisuuden. Mini Minor on 10op laajuinen ja se onkin nimensä mukaisesti tarkoitettu opiskelijoille, joilla ei ole halua, aikaa tai mahdollisuutta suorittaa laajempaa kokonaisuutta. Mini Minorissa voi mielenkiintonsa mukaan syventyä vain yhteen maantieteelliseen alueeseen Aasiassa.

Itse en kuitenkaan suosittele Mini Minoria, sillä Asian-programme sivuainekokonaisuus (25op) tarjoaa paljon laajemman ja syvällisemmän katsauksen Aasiaan. Se tarjoaa kattavat perustiedot kaikille ja on etenkin hyödyllinen opiskelijoille, jotka haluavat tulevaisuudessa suuntautua opinnoissaan Aasiaan tai joiden urasuunnitelmat kohdistuvat juuri kyseiselle alueelle. Opinnoissa perehdytään kattavasti Itä-, Kaakkois- ja Etelä-Aasian yhteiskuntiin, kulttuuriin ja liiketalouteen. Opiskelijan tulee suorittaa vähintään 3 peruskurssia ja suositeltavasti 2 maisteritason kurssia.

Itse keskityin eniten juuri Itä-Aasian maihin ja päädyin valitsemaan kursseikseni: Chinese Contemporary History, Contemporary South Asia, Contemporary Southeast Asia, Religions of East and Southeast Asia ja Contemporary East Asia, johon sisältyi Media Reading Course: China, Japan and Korea. Oma suosikkini oli Religions of East and Southeast Asia, jossa pääsin pohtimaan ja kirjoittamaan siitä, kuinka shintolaisuus on havaittavissa Hayao Miyazakin elokuvassa nimeltä Henkien kätkemä(2002). Kurssin aikana kirjoitin myös mm. buddhalaisuuden ja synkretismin vaikutukesta Thaimaassa. Contemporary South Asia– kurssilla päädyin taas kirjoittamaan naisten tasa-arvosta Intiassa uskontoon liitettynä. Contemporary Southeast Asia- kurssilla keskityin taas jälleen kerran Thaimaahan kirjoittamalla sotilasjuntan asemasta ja vaikutusvallasta kyseisessä maassa.

Kurssit koostuvat virtuaali luennoista, kirjatenteistä, verkkoharjoituksista ja esseistä. Kurssien opetus tapahtuu kokonaan moodlessa ja opetusmateriaali on saatavilla vain englanniksi. Jos kurssin vastuuopettaja osaa suomea, esseet voi kirjoittaa kuitenkin suomeksi. Muulloin kaikki tehtävät ja niihin osallistuminen tapahtuu englanniksi. Sivuainetta harkitessa kannattaakin miettiä, että riittävätkö omat englannin kielen taidot kurssien suorittamiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kurssien aikanakin mm. esseen kirjoittamisen taidot englanniksi paranevat huomattavasti.

Aasia sivuainekokonaisuus on täydellinen henkilöille, jotka ovat jo valmiiksi intohimoisesti kiinnostuneita Aasian kulttuureista, kuin myös henkilöille, jotka ovat uteliaita tai pyrkivät yleissivistämään itseään. Kokonaisuus todellakin tarjoaa hyödyllisen ja laajan katsauksen Aasian yhteiskuntiin ja sen tarjoamista tiedoista tulee varmasti olemaan hyötyä tulevaisuudessa. Etenkin nyt, kun maailma kansainvälistyy koko ajan entistä enemmän ja monista Aasian valtioista, etenkin Kiinasta, on tullut johtavia talousmahteja, mielletään tietämys Aasiasta erittäin tärkeäksi. Kursseilta omaksutut tiedot voivat mm. osoittautua valteiksi juuri työhaastatteluissa. Asian programme-sivuainekokonaisuus antaa kivasti myös ideoita kandidaatin- tai Pro gradu- tutkielmaa varten. Itsekin innostuin kirjoittamaan graduni Japaniin liittyen ja juuri sivuainekokonaisuuden kurssit ovat tukeneet ja antaneet resursseja maisteritutkielmaa varten. Jos taas suunnittelet vaihtoon lähtemistä johonkin Aasiaan, antavat kurssit valmiuksia myös siihenkin. Tällöin tulet tekemään etiketti virheitä paljon pienemmällä todennäköisyydellä kuin ilman kursseja, minkä ansiosta vaihtosi tulee sujumaan huomattavasti sujuvammin!

Jos innostuit kyseisestä sivuaineesta edes vähäsen, käy katsomassa valittavissa olevat kurssit Aasia verkoston nettisivuilta: http://www.asianet.fi/courses/!

Anna Kimpimäki

 

Yliopistoon ammattikoulupohjalta

Vuonna 2009 lähdin viettämään kesää ristiriitaisin tunnelmin. Olin juuri suorittanut ravintolakokin ammattitutkinnon ammattiopistossa, mutta toisin kuin muut, en ollut suuntaamassa työelämään, vaan minulla oli aivan muita suunnitelmia. Tavoitteena oli opiskelupaikka yliopistossa. Mielessä risteili innostuksen lisäksi miljoona kysymystä, päällimmäisenä se, että onko minusta siihen. Minulla oli aivan hyvä ammatti juuri luettuna, mutta jo opiskeluaikana tiesin haluavani jotain muuta. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, kulttuurista ja käynyt ahkerasti museoissa, jonka vuoksi suunnaksi valikoitui humanistinen ja lopulta kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma ja pääaineeksi kulttuuriperinnön tutkimus. Ala joka oli ollut haaveena jo lapsesta lähtien, mutta oli päässyt hetkeksi unohtumaan. Opiskelupaikka ei kuitenkaan auennut ensimmäisellä haulla, joten työelämä vei hetkeksi mukanaan ja opiskelemaan pääsin lopulta syksyllä 2014.

Sanoin vanhalle ravintolakokin ammatilleni (sekä työvaatteille) lopullisesti hyvästit, pukeutumalla kannibaalikokiksi kauhu-aiheisille sitseille.

Sain esimakua yliopisto-opinnoista heti saman vuoden syksyllä, kuin olin valmistunutkin. Turun yliopistossa on mahdollista suorittaa opintoja avoimessa yliopistossa, josta minäkin valitsin itselleni museologian perusopinnot. Ne sai vielä suorittaa kotikaupungissani Porissa, mikä oli plussaa. Opinnot valmistivat hyvin tulevaa varten ja auttoivat omaksumaan yliopistoon oikeanlaisia opiskelutekniikoita. Lisäksi museologian perusopinnot suoritettuaan saa viisi pistettä, kun hakee opiskelemaan kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaan. Pisteet, jotka koen hyvin tärkeäksi, sillä ammattikoulupohjalta haettaessa saa pisteitä vain motivaatiokirjeestä, kun ylioppilastutkintoa ei ole.

Hain yliopistoon samassa yhteishaussa kuin muutkin, mutta hakuprosessi erosi silti joiltain osin lukion suorittaneiden hausta. Tutkintotodistusten kopiot tuli lähettää yliopistolle ja hyväksymisvaiheessa ne oli esitettävä myös paikan päällä Turussa, kun taas ylioppilastodistukset siirtyvät sinne automaattisesti. Hakuprosessissa on siis muutama mutka enemmän, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.

 

Korsmanin talon emäntänä pääsi hyödyntämään sekä vanhaa että nykyistä alaa.

Usein puhutaan kuinka lukio valmistaa yliopistoon. Näin varmasti onkin, mutta koen, että tarvittavia taitoja voi kartuttaa myös muilla tavoin. Oma vahvuuteni on yliopistossa ilman lukiopohjaa pärjätessä ollut laaja kiinnostus asioista, taito kirjoittaa ja rakkauteni lukemiseen. Lisäksi yliopistossa jokaisesta luentopäiväkirjasta, esseestä tai tentistä on mahdollisuus oppia jotain, muutakin kuin kurssin sisältöön liittyviä asioita. Seuraavassa onkin edellistä parempaa pohdintaa, järkevämpiä lauserakenteita tai jotain muuta, jossa kokee olevan kehitettävää. Moni asia tarttuu mukaan matkan varrella.

Yksi kesäisistä työtehtävistä aiheutti huvitusta. Perunoita keitettiin seuraavan päivän työpajaa varten vanhan ajan ”liimapuikoiksi”.

Vanhasta ravintolakokin tutkinnosta ei ajattelisi olevan hyötyä nykyisten opintojeni ja alan kannalta. Pääsin kuitenkin hyödyntämään molempia aloja, työskennellessäni kesällä 2016 Rakennuskulttuuritalo Toivossa ja Korsmanin talossa, joka on yksi Satakunnan Museon yksiköistä. Tehtäviini kuului muun muassa erilaiset työpajaohjaukset ja toimiminen Korsmanin talon emäntänä, jolloin muun muassa opastin ja esittelin 1950-luvun työmenetelmiä ja elämää. Tehtäviin kuului myös ruoanlaittoa ja tarjoilua, ja pääsin siis hyödyntämään sekä nykyisissä että entisissä opinnoissa kertyneitä taitoja.

Vastakkainasettelut ammattikoululaisten ja lukiolaisten, sekä mielipiteet siitä, mitä heidän on mahdollista tulevaisuudessa tehdä, ovat usein toistuvia keskustelunaiheita. Olen kuitenkin onnellinen, että päätin unohtaa stereotypiat ja oletukset ja pyrin sitä haavetta kohti, joka minulla on jo lapsesta asti ollut. Porin yliopistokeskuksen Turun yliopiston yksikössä ja kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa on hyvä opiskella. Menossa on nyt kolmas opiskeluvuosi ja olen opintojeni kautta saanut jo monta mielenkiintoista kokemusta. Parasta on kuitenkin ehdottomasti ollut löytää se itselle oikea ala.

 

Kulttuuriperinnön tutkimuksen pääaineopiskelija, Turun yliopisto.

Marika Österlund

Työharjoittelu yliopistossa?

Rosenlew-museo. Kuva: http://www.maisa.fi/rosenlew-museo

Kuten aiemmista blogikirjoituksista on käynyt ilmi, on opiskelu Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa hyvin käytännönläheistä ja on helppo saada kontakteja työelämään. Seuraavaksi haluan nostaa esille museologian sivuaineen pakollisen harjoittelun. Missään muussa sivu- tai pääaineessamme ei ole pakollista harjoittelua, kuten yleensäkää yliopistossa ei ole (ainakaan humanisteilla). Harjoitteluja saa kyllä suorittaa, mutta niistä pitää sopia erikseen. Porin seudulla kuukauden museologiaharjoittelut ovat yleensä palkattomia, mutta opintotukea pystyy nostamaan harjoittelukuun aikana, kiitos Kulma ry:n. Aikaisemmin kuukauden harjoittelusta sai vaan kaksi opintopistettä vaikka se olisi palkaton, mutta ainejärjestömme teki asiasta kannanoton ja turvasi opiskelijoidemme toimeentulon. Palkattomista kuukauden harjoitteluista saa siis tänä lukuvuonna viisi opintopistettä.

Harjoittelu perinteisesti kestää kuukauden ja on kokopäivätyötä. Mielestäni oli mielenkiintoista kokea perinteinen työtuntijako, sillä omat työt kaupan kassalla ja opinnot ovat niin satunnaisia, että kesti hiukan tottua arkipäivisin aikaisin heräämiseen ja vapaisiin viikonloppuihin.

Kuva entisestä Rosenlew-tehtaasta. Osa Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyä. Kuva: https://www.pori.fi/material/images/hallintokunnat/kulttuuriasiainkeskus/satakunnanmuseo/rosenlew-museo/r-museonnayttelyt/71Zcxcj57/Toto08.jpg

Olin harjoittelussa viime elo-syyskuussa Satakunnan Museoon kuuluvassa Rosenlew-museossa, Porin teollisuusalueella Aittaluodossa. Kun aloitin harjoittelun, en kuvitellut pääseväni niinkin laajasti käsiksi museotyöskentelyyn. Ohjaajani intendentti Leila Stenroos oli itsekin yllättynyt kuinka laaja valikoima erilaisia tehtäviä minulle oli mahdollista antaa. Joskus harjoittelussa saattaa joutua tekemään vain arkistointia. Minulla kävi kuitenkin tuuri, sillä harjoitteluni aikana vaihtui museon vaihtuva näyttely, joten pääsin sekä purkamaan vanhaa ja luomaan uutta. Oli hieno hetki kun nimeni oli uuden näyttelyn rakentajien ja suunnittelijoiden plakaatissa ja intendentti vielä kiitti minua ja muita harjoittelijoita näyttelyn avajaisissa.

Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyn rakentajat ja yhteistyökumppanit. Leila oli unohtanut painaa siihen minun nimeni..

Näyttelyä varten kirjoitin muutamia esinetekstejä, etsimme yhdessä näyttelyyn tulevia esineitä intendentin kanssa museon valtavasta varastosta, ja kävimme käsin noutamassa erityyppistä energiajätettä Porin Energialta museon naapurista.

Näyttelyn rakentamiseen osallistumisen lisäksi keräsin aineistoa 18.12. pidettyyn Joulupuuro-tapahtumaan, joka pohjautui Rosenlewin työntekijöiden pikkujouluihin ja jossa näyttelijät esittivät keräämäni aineiston perusteella Rosenlewin entisiä työntekijöitä. Aineistoa kerätessä tutustuin hyvin museon arkistoon ja tehtaan historiaan. Seuraavien viikkojen aikana myös kävin läpi pohjapiirustuksia ja suunnitelmia 1800-luvulta kansioista jotka olivat unohtuneet Satakunnan Museon arkiston nurkkiin. Inventoin piirustukset ja tarkistin niiden kunnon pintapuolisesti. Samalla tuli harjoiteltua ruotsin kieltä sekä vanhojen käsialojen tulkitsemista kun yritimme intendentin kanssa tulkita ketkä ovat suunnitelleet tai hyväksyneet kyseiset piirustukset. Satunnaisesti etsin myös asiakkaiden pyynnöstä jostain tietystä esineestä tai tapahtumasta tietoa. Yksi asiakas oli selvittämässä sukuhistoriaansa ja halusi tietää kuoliko eräs sukulainen yhden Rosenlewin valmistaman laivan kyydissä 1800-luvulla. Valitettavasti en löytänyt hänelle matkustajaluetteloa tai laivan mukana uponneiden ja kuolleiden luetteloa, mutta oli mielenkiintoista perehtyä myös Rosenlewin aikaisempaan tuotantoon ja tapahtumiin.

Intendentin kanssa keräämässä näyttelymateriaalia Porin Energian takapihalla. Kuva: Petra Nikula

Harjoittelun aikana tutustuin myös museon arkistointijärjestelmään, arkistointiin ja kevyeen esinekonservointiin ja esineiden käsittelyyn. Nykyään sattuu henkisesti kun näen jonkun koskevan esineisiin museoissa, ellei se ole erikseen sallittu. Vaikka vanhat esineet ovat usein kestäviä ja siksi säilyneetkin vuosisatoja, tuhoaa kosketus ja ihosta välittyvät bakteerit niitä nopeammin.

Museon perusnäyttely. Kuva: https://www.pori.fi/material/images/hallintokunnat/kulttuuriasiainkeskus/satakunnanmuseo/rosenlew-museo/5x55SepJR/rautaa041net.jpg

Ehdoton suosikkitehtäväni oli haastatella yhtä Rosenlewin pitkäaikaista työntekijää ja museollekin paljon kuvia sekä materiaalia lahjoittanutta Heikki Pälsiä. Tarkoitus oli mennä keräämään häneltä saatujen kuvien taustatietoja, eli kuvissa esiintyvien ihmisten nimet, kuvanottopaikka ja- aika. Loppujen lopuksi haastattelu venyi kolmeen tuntiin ja sain kuulla paljon mielenkiintoisia hetkiä hänen elämästään ja keskuudestamme poistuneesta vaimostaan. 80-vuotias Pälsi oli erittäin energinen ja halukas jakamaan muistojaan jotta ne eivät häviäisi hänen mukanaan. Hän muisti tapahtumien yksityiskohdat hämmästyttävän tarkasti ja sai minut häpeämään omaa muistiani kun en muista edes mitä söin eilen lounaaksi, saati sitten mihin kellonaikaan. Pälsin tapaamiset (kävin hänen luonaan kaksi kertaa) olivat yksi antoisimmista tapahtumista harjoitteluni aikana, ja varmasti hyvää kokemusta tulevia tutkimuksia ja mahdollisia työtehtäviä ajatellen. Hän oli niin hauskaa seuraa ja oikein huumorimiehiä, ja juttua olisi ollut vaikka mistä. Tämän jälkeen ymmärrän entistä paremmin olevani juuri oikealla ja tärkeällä alalla. Muistojen kerääminen on tärkeää, se tuottaa tietoa muille ja jakaminen iloa itselle. Harmi että toisella kerralla jouduin lähtemään kesken mielenkiintoisen tarinan työpaikkaromansseista, mutta toivottavasti tapaan hänet vielä uudelleen.

Harjoitteluni Rosenlew­museossa oli erittäin antoisa ja tunnen saaneeni siitä myös paljon uutta itseluottamusta ja alan kokemusta. Leila Stenroos oli erinomainen ohjaaja ja sain hyvin palautetta ja korjausehdotuksia jokaisesta työstäni. Viihdyin museolla ja oli hienoa päästä tutustumaan myös avoinnapitohenkilökuntaan sekä muihin museon työntekijöihin.

 

Linkki Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyn kuvaukseen: https://www.pori.fi/kulttuuri/museot/rosenlew-museo/uutiset/2016/09/teollisuusoli.teollisuuson-nayttelyavautuu.html#.WHzA5BuLQ2w

Kulttuuriperinnön pääaineopiskelija ja museologian sekä kulttuuri- ja elämysmatkailun sivuaineopiskelija

Petra Nikula

 

Maisemantutkimuksen opiskelijaksi

15416977_10210461883798894_2040813615_n

Valmistuin ammattikorkeasta vuonna 2015 maisemasuunnittelijaksi. Halusin kuitenkin opintojen päätyttyä lisätä ammattitietoni teoriapohjaa. Tarkasteltuani eri vaihtoehtoja päädyin hakemaan Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaan lukemaan pääaineena maisemantutkimusta. Suunnittelijapohjalta pääsin suoraa hakemaan maisteriopintoihin.

 

15319517_10210461996001699_6554749_n15403001_10210461995801694_485032274_n
Maisemantutkimuksessa tutkimme paikkaa, maisemaa, tilaa ja niiden muutosta kulttuurisena ilmiönä. Perehdymme opinnoissa myös siihen, mitä maisema määritelmä pitää sisällään. Humanistinen maisemantutkimus tarkastelee erityisesti maiseman esittämisen ja rakentamisen historiaa arkeologian, historiatieteiden ja taiteentutkimuksen menetelmin. Opintoihin sisältyy jonkin verran maisemansuunnitteluun ja suojeluun perehtymistä.

 

15319531_10210461996281706_1126735916_n
Maisemantutkimuksen perusopintojen päätavoitteena on esitellä tieteelliset näkökulmat maisemaan ja sen muutokseen, oppia ymmärtämään maisemaa kulttuurisena kokemistapana ja merkitysjärjestelmänä sekä historiallisena ja kulttuurisena ympäristönä.

 

15328161_10210461886318957_1304330837_n15319552_10210461885918947_531558963_n

Lisätietoja oppiaineesta:

http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ktmt/opiskelu/oppiaineet/Sivut/Maisemantutkimus.aspx

 

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen opiskelija, Turun yliopisto.

Marie Hammarstjärna

Porin humanisti Englannissa

Vuoden 2016 syksyllä Porista lähti varsinainen miehitys opiskelijoita valloittamaan maailmaa Turun yliopiston nimissä. Vaikka Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmallamme on hieronut sopimuksia muutaman eurooppalaisen yliopiston kanssa, me porilaiset päätimme kahmaista vaihtopaikat turkulaisten käsistä – ja hyvä niin; pitäähän Porikin olla edustettuna. (Voitte toisin vain kuvitella sitä vaikeutta, kun yrität selittää opiskelutilannettasi englanniksi! ”I study in University of Turku, but not in Turku, I mean I study in this town called Pori but in University of Turku” tai ”I’ve studied journalism in University of Tampere cos in my uni town Pori there’re like y’know four different universities in one campus and you can take courses from those universities and…” Uskon, ettei kukaan loppujen lopuksi tajunnut minun opiskeluistani yhtään mitään, hehhe.) Minä sitten päädyin valloittamaan Englantia, tarkemmin sanottuna Coventry -nimistä kaupunkipahaista, joka sijaitsee Britannian navassa, Birminghamin vieressä. Lisäksi olin ensimmäinen Turun yliopiston opiskelija, joka Coventryyn päätyi, joten toimin niin koekaniinina että Turun yliopiston edustajana. Alkumetrit olivat kivikkoiset, mutta polun päästä löytyi kaikki (jos ei enemmän), mitä toivoinkin!

Jokunen humanistikollegani onkin jo tässä blogissa kirjoitellut siitä, miksi vaihtoon kannattaa lähteä ja kuinka kyseinen prosessi oikeastaan toimii. Näinpä ollen, ajattelin itse kertoa hivenen omasta kokemuksestani ja täten samalla kenties saan teidät lukijat vakuuttuneeksi siitä, ettei tällaista mahdollisuutta kannata missata! Yksin vieraaseen maahan lähteminen jännittää aina, mutta ei tässä elämässä pitkälle pääse, jos antaa tuon jännityksen selättää. Vaihtoon kannattaa lähteä, jos on yhtään halua poistua omalta mukavuusalueelta, kokea uutta tai ylipäätään halua vaihtaa maisemaa. Ja jos ei muuta saa vaihdosta irti, niin voi ainakin tulla takaisin kotiin todeten, että Suomi on juuri se oikea maa sinulle. 😉 

Warwick Castle

 

“It was bombed back in the day, it’s ugly – but it feels like home”

Matkani alkoi syyskuun loppupuolella. En tiennyt Coventrystä paljoakaan, eikä lukemani kommentit olleet erityisen houkuttelevia: Coventry oli äänestetty yhdeksi Britannian rumimmaksi kaupungiksi, se oli toisen maailmansodan aikana pommitettu maantasalle ja uudelleenrakentaminen oli jätetty puolitiehen, eikä kaupungissa löydy muuta nähtävää kuin katedraalin rauniot. En siis odottanut saapuvani brittiläiseen unelmakaupunkiin. Lisäksi olin joutunut takkuilemaan Coventry Universityn kanssa vaihtohakuprosessin aikana, joten mieltä varjosti jo matkan alussa negatiiviset kokemukset ja mielikuvat tulevasta kotikaupungistani ja yliopistosta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että pohjalta ei pääse kuin ylöspäin.

Coventry katedraalin rauniot olivat niitä harvoja merkkejä maailmansotaa edeltävästä ajasta.

Saavuin Coventryn juna-asemalle Birminghamista aurinkoisena lauantaipäivänä. Ensinäkemältä ei se kaupunki niin pahalta vaikuttanutkaan. Olihan se vähän 60-luvulle jämähtänyt, mutta oli sen katukuvassa myös oma charminsa. Katedraalin tornia tähystellen löysin tulevan kotini: harmaan kivikauhistuksen, joka sisäpuolelta kuitenkin näytti viihtyisältä. Asuntola oli hall -mainen rakennus eli toisin sanottuna asuin viisikerroksisessa sokkelossa, jonka käytävät olivat täynnä huoneita. Näin ollen ‘kämppikseni’ olivat siis kaikki nuo viidessä kerroksessa asustelevat ihmiset, joiden kanssa jaoin alakerran yhteiset tilat ja opiskeluhuoneet, söin samassa paikassa (vuokraan kuului aamupala ja päivällinen, joka tarjottiin yliopiston ’ruokalassa’), ja lisäksi lähiasukkien kanssa jaoin myös pienen keittiön ja kylpyhuoneen (mikä toisin ei ollut erityisen mielekäs kokemus). Kommuunihenki oli siis kohdillaan ja yksinäiset hetket olivat kaukainen muisto. Suomalaiselle introvertille tämä saattaa kuulostaa painajaismaiselta, mutta omaan rauhaan pääsi helposti vain sulkemalla oman huoneen oven.

Etukäteen murehtiminen kuuluu asiaan. Omassa tapauksessani murheet olivat turhia. Vaikka sitä tulikin maksettua itsensä kipeäksi yliopistoasuntolasta, en olisi parempaa vaihtoehtoa voinut löytää: asuntolasta yliopistorakennuksiin saattoi kävellä hetkessä, mutta niin saattoi myös lähipubeihin, keskustaan tai vaikka vanhaan tuttuun Ikeaan. Kaikki tarvittava oli lyhyen kävelymatkan päässä, eikä kulkemisesta tarvinnut maksaa lanttiakaan – ellei sitten lähtenyt tutustumaan muihin englantilaisiin kaupunkeihin. Coventrysta on lyhyt matka moniin suurkaupunkeihin, ja sitä tuli reissattua niin Manchesteriin, Oxfordiin, Warwickiin, Birminghamiin kuin Lontooseen. Coventryssa pysyminen ei kuitenkaan ollut “no no” – yliopistokaupunkina Coventrysta löytyi toimintaa ja viihdettä joka viikko. Loppujen lopuksi Coventry olikin minulle nappivalinta, alkupeloitteluista huolimatta.

Bridge of Sighs, Oxford.

Oxfordilaista katuloistoa.

Lontoon Winter Wonderland.

Studying, not studying, studying…

Vaihdon yhtenä tarkoituksena on kokea ulkomailla opiskelu vieraalla kielellä. Alussa saattaa mietityttää, kuinka hyvin tulee pärjäämään ja kuinka haastavaa ja erilaista opiskelu vaihtokohteessa on verrattuna oman kotiyliopistoon. Vaihto tapahtuu tietyn aineen nimissä eli esimerkiksi omassa tapauksessa lähdin vaihtoon mediatutkimuksen puolelta, jolloin päädyin opiskelemaan Coventryssa Media and Communicationia. En siis ollut aikaisemmin opiskellut mediatutkimusta kotimaassa, mutta taustalla löytyi Tampereen avoimessa yliopistossa suoritetut journalistiikan ja viestinnän perusopinnot. It turned out, että Media and Communication onkin melkein sama asia kuin suorittamani journalistiikan opinnot ja monet luennoilla käymämme teoriat ja asiat olivat minulle vanhaa tuttua aihetta! Sainkin seminaareissa loistaa omalla Suomesta saadulla tietämykselläni. 😉

Se, minkälainen opiskeluputki sinulla on vaihdossa edessä, riippuu täysin yliopistosta, johon päädyt. Yliopistojen luonne vaihtelee paljon riippuen maasta, mutta myös maan sisällä yliopistot voivat painottaa eri metodeihin, vaikka kaikki kulkisivat samalla ”university” nimellä. Jo hakuprosessin aikana minulle selvisi, että Coventry University on kuin suomalaisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun sekoitus eli paljon käytännönläheisempi ja ammattiin painottavampi kuin Suomen yliopistot. Coventry Universityssa on teoriapainotteisia kursseja ja käytäntöön painoittavia kursseja. Oman teoriapainotteisen taustani vuoksi sain opiskella vain näitä teoriakursseja, joita loppujen lopuksi oli yhden lukukauden vaihto-oppilaalle tarjolla vain kaksi kappaletta. Luentoja oli ‘hurjat’ kaksi kertaa viikossa ja yhdestä kurssista sai 10 opintopistettä, mikä Suomen kaavassa on paljon, kun meillä kandidaatin tutkielmasta ja sen seminaareista saa yhteensä saman määrän opintopisteitä. Tästä voittekin jo tehdä seuraavan päätelmän: vaihtoni Coventry Universityssa oli vähemmän opiskelemista, enemmän uusien ihmisten seurasta nauttimista sekä maahan ja sen kulttuuriin tutustumista. Ne vähäiset luennot olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja luennoitsijat innostavia, mutta muuten eivät eronneet paljoa kotimaan opetuksesta. Lopputöinä tuli muutama essee kirjoitettua ja ”viraali”video luotua, mutta sitä enemmän vaihdosta sain uusia elämyksiä ja hyviä ystäviä. Älkää toki ymmärtäkö väärin, lähdin vaihtoon ihan opiskelumielessä, mutta joskus kohtalon tähdet näyttävät eri suuntaan. Kyllähän minä kyseiseltä reissulta opin paljon, mutta se on kiisteltävissä paljonko tuosta oppimastani tapahtui yliopiston penkillä.

Ulkona tuli käytyä kerran jos toisenkin. Kuvacrediitit kuuluvat JJ’s klubille. 

“The world is a book and those who do not travel read only one page.”

Löysin yllä olevan mukavan kliseisen lainauksen jostain hipsterisivulta ja totesin itsekseni, että siinäpä on hyvä lausahdus kuvaamaan myös vaihtoa (Pyhä Augustinus kuulemma näin joskus tokaissut). Vaihto avartaa ja kasvattaa. Vaihtokokemus saattaa avata ovia, mutta ennen kaikkea se on sinulle itselle mahdollisuus oppia niin itsestä kuin muista. Vaihto on kansainvälisyyden huipentuma: tutustut ihmisiin ympäri maailmaa, jolloin stereotypioita niin kaadetaan kuin tuetaan. Kaiken kukkuraksi sinulle tarjotaan rahaa siitä, että ryhdistäydyt ja lähdet muualle kotiyliopistostasi ja kotimaastasi! Itse en olisi voinut parempaa kokemusta toivoa ja kieltämättä kotiin lähtiessä harmitti, että visiittini oli lyhyet kolme kuukautta. Toisaalta ihmiset, jotka jakoivat kokemukset kanssani, myös avustivat kyseisten kokemusten rakentamisessa, ja ilman heitä olisi saattanut tulla orpo olo.   

Coventryssa opin monia asioita, joista osan ajattelin tällaisena opettavaisena lopputiivistyksenä jakaa teidän kanssa:

  1. Älä usko, mitä internetissä kommentoidaan – äläkä varsinkaan anna kommenttien lannistaa sinua jo etukäteen! Koe ja näe itse, ja sitten vasta tee omat päätelmäsi ja arviosi. Kauneus on katsojan silmissä.
  2. Kaupunki yksinään ei rakenna vaihtokokemusta, vaan se mitä itse teet, vaikuttaa viihtyvyyteesi. Jos en olisi löytänyt yhtä upeita ihmisiä kuin vaihdossa kohtasin ja jos en olisi ottanut kaiken irti vaihtoajastani, ei sillä olisi ollut väliä, missä loppujen lopuksi olisin vaihtoaikani viettänyt. 
  3. Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Ota itseäsi niskasta kiinni ja uskaltaudu! Lopputulos saattaa olla vaivanarvoista.  
  4. Harvat tietävät Suomesta yhtään mitään. Monet kysyvät mistä olet kotoisin, mutta jos et ole Helsingistä, saat vain hämmentyneitä katseita. Maailmalla liikkuu kuva maasta, jossa asuu ehkä sata ihmistä, jossa on kylmä ympäri vuoden ja jossa kaikilla ihmisillä on vaalea tukka ja siniset silmät. Ruotsalaiset sanovat, ettemme ole skandinaaveja ja muut sanovat, ettei joulupukki oikeasti asu Suomessa. Minä tein sitten urotyötä näiden väitteiden kaatamiseksi (ignorataan nyt hetkeksi tuo, että ruotsalaiset ovat aivan oikeassa – olemmehan me sydämeltä skandinaaveja), ja sitä se vaihto oikeastaan on – lähetystyötä, jossa levitetään sanaa omasta kulttuurista. Se jäänee nähtäväksi, kuinka hyvin itse onnistuin työssäni. 🙂   

Kulttuuriperinnön pääaineopiskelija Meri-Tuuli Suorsa

« Older posts Newer posts »

© 2024 Humanistina Porissa

Theme by Anders NorenUp ↑