Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoiden, henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä kulttuurista, yhteiskunnasta ja yliopistoelämästä.

Avainsana: Opiskelijaelämä

Tuutorina olemisen ihanuus

Tuutorin tehtävä on auttaa uusia opiskelijoita aloittamaan opiskelunsa, ohjeistaa opiskeluun liittyvissä teknisissä asioissa ja auttaa fukseja tutustumaan muihin opiskelijatovereihin sekä opiskelijaelämään yleisesti.

Minä olin maineikkaan huono näissä kaikissa, kun itse aloitin opiskeluni 2014 Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa. Minulla kesti kauan saada joku tolkku kaikkiin verkkosivuihin ja opetusohjelman koodeihin, huonon rytmityksen takia minulla oli ongelmia opintopisteiden saamisen kanssa toisena vuotenani ja minulla kesti lähemmäs puoli vuotta ennen kuin astuin jalallanikaan mihinkään opiskelijatapahtumaan sisälle. Tunsin enemmän naamoja kuin nimiä. Kulmaan liityin vasta keväällä 2017- en vain ollut muistanut koko asiaa!

 

Tämä ei ole missään nimessä minkäänlainen syytös omia tuutoreitani kohtaan. Muistan heitä vain lämpimästi, mutta sisäänpäinkääntyvän luonteeni ja hajamielisyyteni takia en vielä tuolloin oikein sisäistänyt opiskelun perusrutiineja. Tämän takia missasin oman fuksiviikkoni, kastajaiset ja muut hauskat tapahtumat täysin, vain oman saamattomuuteni takia. Ja tämä on aina harmittanut minua.

Kun pääsin tuutoriksi syksyn 2017 fukseille, tietynlainen takauma tästä kaikesta iski. Mitä ihmettä minä osaan sanoa fuksiviikosta tai ylipäätänsä toimia minkäänlaisena oppaana kenellekään! Tämä olisi katastrofi! Aloin tiukasti opiskelemaan mitenkä kaikki toimi yliopistokeskuksella, ja psyykkaamaan itseäni tätä koetusta varten.

Mutta kuten aina tällaisissa tapauksissa, huoleni olivat aiheettomia. Vaikka tuutorina oleminen ei ole aina helppoa, oli se joka kerta hauskaa. Tutustuin uusiin opiskelijoihin heti kättelyssä, ja pääsin jopa itse jyvälle taas siitä mitenkä tämä yliopistokeskuksemme toimii (kertaus on opintojen äiti). Ja fuksiviikon tapahtumissa oli hauskaa, vaikka olinkin teknisesti ”töissä” niissä. Olen tutustunut kymmeniin uusiin ihmisiin hyvin lyhyen ajan aikana, eikä tämä jäänyt pelkästään fuksiviikkoon. Vaikka aluksi tuutorina oleminen tuntui pelottavalta- vastuuta, velvollisuutta ja sen sellaista- oli se loppujen lopuksi parhaimpia valintoja joita olen opiskelujeni aikana tehnyt.

Muistan yhä elävästi, kun fuksiviikon torstaina istuin teekkarisaunan portailla, ottaen hieman taukoa löylyistä ja selventäen päätäni päivän juomisen jäljiltä. Katselin opiskelijatalo Saikun pihalle, jossa uudet fuksit juttelivat vanhojen opiskelijoiden kanssa. Vuosiluokat ja ikäluokat sekaisin, kaikki pitämässä hauskaa hiljalleen pimentyvässä syysillassa.

Sain osallistua fuksiviikkooni sittenkin.

 

Atte Timonen

Tuutori

 

Porilaisen opiskelijakulttuurin elinvoimaisuus lähtee opiskelijoista itsestään

 

Saavuin Poriin syksyllä 2014. Mitenkään uusi ja tuntematon kaupunki se ei minulle ollut, sillä vaikka kasvoin nuoruuteni Turussa, on koko sukuni yhtä periporilainen kuin Ojalan lihapiirakat. Pieni epäilys minulla kuitenkin oli Porista opiskelijakaupunkina, sillä ensimmäiset asiat joita Porista ajattelin olivat kirpputorit, tuulipuvut, liikenneympyrät ja mopoautot. Tämä huolimatta siitä, että olin viettänyt lukuisia kesiä Impolassa isäni lapsuudenkodissa, johon oli minun vuoroni asettua taloksi opiskeluideni alkaessa. Mielessäni oli alituisesti ajatukset Porin opiskelijaelämästä ja kysymykset siitä, miksi en ollut koskaan nuoruudessani nähnyt haalarikansaa kaduilla. Jo fuksiviikko vapaa-ajan tapaamisineen, sekä lukuisine ainejärjestö & aktiviteetti -luentoineen todistivat murheeni turhiksi. Mielenpainuvimmat sanat koko viikkona syöksyivät ainejärjestömme, Kulma ry:n silloisen puheenjohtajan, Tytti Walleniuksen suusta Kulman esittelytilaisuudessa. En nyt sanasta sanaan kykene toistamaan sitä, mitä Tytti sanoi, mutta uskallan väittää viestin olleen kutakuinkin seuraavanlainen: Opiskelijakaupunkina Pori on suhteellisen pieni, jossa vielä pienempänä instanssina toimii Kulma ry. Kulma ry:n tehtävänä on toimia edunvalvojana KTMT:n opiskelijoille, sekä luoda opiskelijoidemme välille yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vaikuttaminen asioihin on suhteellisen helppoa, sillä meidän pieni kokomme mahdollistaa paljon luontevamman ja sujuvamman tapahtumaorganisoinnin.

 

 

Fuksiviikko jatkui ja yhtenä iltana opiskelijatalo Saikulta poistuessamme, eräs nimeltämainitsematon koulutusohjelmamme opiskelijapatriarkka raahasi meidät uudet fuksit torin laidalla sijaitsevaan Panimoravintola Beer Hunter’siin mieleenpainuvilla saatesanoillaan. ”Juu tää on meen humanistie vakkaribaari. Ei paskempi paikka lainkaa.”. Olin ällikällä lyöty, sillä vuoden 2013-2014 aikana olin onnistunut ottamaan ensiaskeleitani erilaisten oluiden kanssa. Lavalliset keskiketterää olivat vaihtuneet pienempiin määriin parempia oluita, mutta ne maistuivat tuolloin silti vain keskenään erilaisilta, enkä ymmärtänyt niistä juurikaan mitään. Syksy taittui opintojen parissa lokakuuhun ja olimme jo useaan otteeseen olleet kaveriporukalla muutamilla ”humanistien vakkariravintolassa” tutustumassa laadukkaaseen tarjontaan, joka heillä oli. Sain kuitenkin kauhukseni huomata, että mikään ainejärjestö Porissa ei järjestänyt opiskelijoille suunnattua Oktoberfestia, joka on kuitenkin konseptiltaan sellainen tapahtuma, joka kiinnostaa satavarmasti tavallista suomalaista haalaritolloa.

 

 

Aloimme kypsyttelemään ideaa mahdollisesta tapahtumasta muutaman henkilön kanssa ja myöhemmin kohti joulua tulimme valituiksi Kulma ry:n hallitukseen. Kerroin tapahtumaideasta hallituksen sisällä ja aloimme ryhmänä työstää tapahtumaa, joka olisi hyvin erilainen muihin opiskelijatapahtumiin verrattuna. Ensimmäistä kertaa huomasin, että tapahtuma joka kiinnostaisi minua itseäni, kiinnosti myös muita ihmisiä. Emme kuitenkaan jaksaneet odottaa syksyyn asti, koska tapahtumakeväämme oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tyhjää täynnä. Päätimme tunnustella tulevaa syksyn Oktoberfestia Aprilfest -nimisellä tapahtumalla, joka näyttäisi sen, riittäisikö ihmisten kiinnostus hieman erilaista tapahtumaa kohtaan. Suurena valttina meillä oli yhteistyökumppanimme Beer Hunter’s, joka panimotoimintansa lisäksi oli voittanut lukuisia palkintoja ja omasi hirmuisen määrän asiantuntijuutta, jota muualla tuskin olisi. Olimme vahingossa ehdottaneet yhteistyötä panimoravintolle, jonka perustaja/omistaja sattui olemaan Suomen pienpanimoliiton puheenjohtaja. Kysymys kuuluikin, että houkuttelisiko jo trendikkääksi muodostunut ”olut-tasting” jonka juontaisi asiantunteva alan rautainen ammattilainen, ihmisiä paikalle? Olisivatko opiskelijat uteliaitia oppimaan oluen historiasta, suomalaisesta panimotoiminnasta, oluen oikeaoppisesta nauttimisesta ja sen yksityiskohtaisesta ja tarkkuutta vaativasta valmistusprosessista jonka eri vaiheilla on vaikutuksia oluen vivahteisiin? Kyllähän ihmiset paikalle saapuivat. Saimme tuvan täyteen, kaikilla oli iloinen puna poskilla, meille annettiin arvokasta palautetta ja kehitysehdotuksia tapahtumasta, sekä tärkeimpänä meille näytettiin vihreää valoa tulevaisuuden tapahtumille ravintolan ja yleisön osalta. Syksyllä 2015 mukaan tuli panimokierros ja konseptia kehitettiin eteenpäin.

 

 

Valehtelisin jos väittäisin, että toistuva yhteistyö Beer Hunter’sin kanssa ei ole kantanut hedelmää. Tapahtumat ovat olleet kerta toisensa jälkeen Kulma ry:n suosituimpien ja suurimpien tapahtumien joukossa, joihin on osallistunut toistuvasti myös kauppakorkean, SAMKIN, Porin ilmailuopiston sekä Rauman OKL:n opiskelijoita. Olemme luoneet ainejärjestöinä ja yksityisinä henkilöinä, oppiaineita ja tiedekuntia ylittäviä siteitä, jotka jo itsessään parantavat keskinäistä yhteistyötä, sekä opiskelijakulttuuria Porissa. Tämä on välttämätöntä kaupungissa, joka opiskelijakaupunkina vielä ottaa ensiaskeleitaan. Tämän lisäksi onnistuimme silloisen ainejärjestömme hallituksen kanssa luomaan tapahtuman, jota voidaan pitää jo perinteenä Porilaisessa opiskelijavuodessa. Nyt kaksi vuotta myöhemmin, ensi keskiviikkona, 5.4.2017 järjestetään viidettä kertaa Kulma ry:n Fest -juhlat Beer Hunter’sissa, jossa uusi hallitus tuo taas jotain uutta ja mahtavaa mukaan, ja näin pitää tapahtuman elinvoimaisena ja kiinnostavana. Perimmäisenä tarkoituksena tällä epäselvällä huru-ukon horinallani on kannustaa teitä, hyvät opiskelijat, osallistumaan porilaisiin opiskelijatapahtumiin ja luomaan jotain uutta. Kumma kyllä, helpoin tapa osallistua aktiviteettien hengissäpitämiseen on yksinkertainen: saavu paikalle ja pidä hauskaa. Tämä myös on helpoin tapa välittää kiitosviesti tapahtumajärjestäjille jotka jaksavat järjestää lisää tapahtumia luodakseen Poriin uniikkia opiskelijakulttuuria. Voit myös rikkoa ennakkokäsityksiäsi asioista ja opiskelijatapahtumista ja todeta niiden olevan itseasiassa ihan kivoja iltoja. Mutta mikä tärkeintä, osallistuessasi tapahtumiin luot mahtavia muistoja ajasta, joita muistelet vielä post-apokalyptisella 2080 -luvulla. Ja jos huomaat, että Porin alati laajenevasta opiskelijatapahtumakalenterista puuttuu jokin tapahtuma, tai kerhotoiminta, joka juuri SINUA saattaisi kiinnostaa niin:

 

  • Tuo äänesi kuuluville ja kerro ehdotuksesi ainejärjestölle tai pyri ainejärjestön hallitukseen ja luokaa tapahtuma yhdessä jos tahdot olla luomisprosessissa mukana. Se vähentää yksin kannettavaa taakkaa huomattavasti, kun sinua ympäröi kokonainen ryhmä joka tuo oman osaamisensa ja panoksensa tapahtumatuotantoon.

 

Tai

 

  • Kerää ympärillesi muita asiasta kiinnostuneita ja järjestäkää aktiviteettia itse! Voit olla varma, ettet ole yksin intresseinesi.

 

Älä siis rutkuta kahvikupin ääressä jos Porissa ei ole jotain, jota juuri sinä kaipaisit. Opiskelijakaupunkina Porin hienoin puoli on se, että kuka tahansa pystyy vaikuttamaan porilaiseen opiskelijakulttuuriin ja tapahtumatarjontaan. Meidän ei Kulmassa tarvitse tehdä tyytyväiseksi satoja tai tuhansia tapahtumavieraita, kuten Turuus, Stadis tai Tambereel. Meille riittää se, että omat opiskelijamme saavat pitää hauskaa eri tavoin opiskeluidensa ohessa ja siinä samalla muutkin tapahtumasta kiinnostuneet opiskelijat muista tiedekunnista tai korkeakouluista löytävät paikalle. Porissa tehdään mittatilaustapahtumia, eikä bulkkikuraa. Siksi Pori on opiskelijakaupunkina vertaansa vailla.

 

Juho Virtanen, kolmannen vuoden Digitaalisen kulttuurin opiskelija joka on lukuvuoden 2016-2017 ollut tutustumassa englantilaiseen olutskeneen vaihto-opiskelun muodossa.

 

Skål! Sitseillä lauletaan ja noudatetaan sääntöjä

Jos minulta olisi ennen opintojeni alkua kysytty, mitä odotan opiskeluiltani eniten, olisin sen lisäksi, että saan opiskella unelma-alaani, vastannut odottavani sitsejä. Opiskelijaelämää googlaillessani tapahtuma jäi mieleen sen erityislaatuisuuden vuoksi. Eihän koko tapahtumasta saanut hakutulosten perusteella ollenkaan järkevää kuvaa, mutta sama viesti välittyi kuitenkin kaikista löytämistäni teksteistä. Sitseillä tulisi olemaan hauskaa! Epämääräiset kuvaukset toastmastereista, hauskoista juomalauluista ja tarkoista säännöistä saivat pohtimaan mitä ihmettä olisi oikein luvassa.

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman opiskelijoiden ainejärjestö Kulma ry, järjestää vuosittain monia mahtavia tapahtumia, joista osa on jo muodostunut perinteiksi. Lokakuussa järjestetään Oktoberfestit, haalarimerkkejä ommellaan haalariompeluiltamissa ja Oscar-valvojaisissa valvotaan läpi yön, ehdolla olevia elokuvia ja Oscar-gaalaa seuraten. Monista mahtavista tapahtumista huolimatta, sitsit ovat kuitenkin sellaiset, mihin haluan aina osallistua.

Ensimmäisillä sitseilläni alkuvuodesta 2015, vielä putipuhtaissa ja lähes merkittömissä haalareissa.

 

Helan går,

sjung hoppfalleri fallerallalej!

Helan går,

sjung hoppfallerallala!

Och den som inte helan tar

han ej heller halvan får

Helan går, sjung hopfallerallalej!

 

Sitsit ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa lauletaan juomalauluja, juodaan ja syödään. Tapa on rantautunut Suomeen Ruotsista, kuten moni muukin yliopistotapahtuma ja perinne. Sitsit aloitetaankin aina laulamalla Helan går ja kumoamalla sen jälkeen ensimmäinen snapsi. Sitsilipun hintaan kuuluu yleensä kaksi lyhyttä ja kolme pitkää juomaa, ja lisäksi ruoka.

Kokemattomampaa sitsaajaa sitsien säännöt saattavat kauhistuttaa. Sitseillä esimerkiksi jokaiselle on määrätty pöytiin omat paikkansa, joilta ei saa nousta, ellei saa sitsejä johtavilta toastmastereilta eli toasteilta lupaa. Ensimmäinen muistettava asia onkin, että toastmasterien sana on laki. He määräävät milloin pidetään tauot ja kuinka pitkiä ne ovat, antavat lauluvuoroja jne. Kun toastmasterit puhuvat, on oltava hiljaa. Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistuksia eli punishmenttia. Tarkkojen sääntöjen ja rangaistuksien pelossa ei kannata kuitenkaan jättäytyä sitseiltä pois, sillä tarkoitus on pitää hauskaa, eivätkä ne rangaistuksetkaan niin pahoja ole. Rangaistuksilla ei ole tarkoitus nolata ketään, vaan ne ovat kaikille hauskoja.

Sitseille kuuluvat olennaisesti myös erilaiset juomalaulut, joihin liittyvät myös omat sääntönsä. ”Omstart-huudahduksella aloitetaan laulu tai säkeistö alusta, kun jo juotujen juomien tai alkujännityksen vuoksi laulu kulkee epävireisesti, ja ”Mellan sup-huudahduksen jälkeen juodaan. Laulun lopuksi skoolataan ensin vasemmalle, sitten oikealle ja lopuksi eteen. Skoolatessa katsotaan aina silmiin.

Pointer ry:n After ski -sitseille pukeuduin ruotsalaiseksi kilpalaskijaksi.

 

Korpikuusen kannon alla on humanistin kolo,

siellä on koti ja siellä on peti ja jatkoilla pehmoinen olo.

Tiu-tau tiu-tau tili-tali-tittan,

kylterit juhlii viinalla.

Pikkuiset humanistit liikkellä pyssyy halvalla El Tiempolla.

 

Ainejärjestömme Kulma ry:n Suomi, sisu ja sauna -sitseille, tein ehkä suosikkini tähän astisista sitsiasuistani, pukeutuessani Kalevalan Marjataksi. Inspiraatiota hain suomalaisista muinaispuvuista.

Porissa järjestettävät sitsit ovat yleensä aina erilaisia teemasitsejä. Opiskeluaikanani on järjestetty esimerkiksi Lapsuuden sankari -sitsit, joille pukeuduin Peppi Pitkätossuksi, Kauhu -sitsit, joille pukeuduin kannibaalikokiksi, Cinema -sitsit, joissa olin Hyacinth Bucket, sekä viimeisimmät Suomi, sauna ja sisu -sitsit, joihin pukeuduin Kalevalan Marjataksi. Mahtavaa on, että suurin osa osallistujista oikeasti näkee vaivaa asujensa eteen ja sitseillä näkeekin mitä mielikuvituksellisempia asuja ja hahmoja.

Lapsuuden sankari -sitseille pukeuduin Peppi Pitkätossuksi.

 

Äidin pienet sienet ryyppää viinaa,

pöytäviinaa, jaloviinaa.

Äidin pienet sienet puhuu kiinaa,

riisiviinaa, hiivaa.

Sinä ja minä, varsinkin minä.

 

Jokaiselle sitsaajalle on merkitty pöytiin omat paikkansa.

Sitseistä on vaikea antaa selkeää kuvaa, vaan ne on koettava itse. Sitsiperinteet vaihtelevat myös ainejärjestöittäin, joten myös muille sitseille kannattaa osallistua, kuin vain niille omille. Porissa onkin mahdollisuus osallistua Pointer ry:n sitseille, joka kokoaa opiskelijoita yhteen kaikista Porin yliopistokeskuksessa toimivista yliopistoista ja yksiköistä. Sitsit ovat myös loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin, sillä ikinä ei tiedä kenen vierestä löydät itsesi istumasta. Sitsit ovat tapahtuma, jossa näkyvät perinteet pitkältä ajalta, aina ruotsinkielisistä juomalauluista vuosien saatossa luotuihin uusiin sanoituksiin ja oman ainejärjestön sisällä luotuihin hauskoihin tapoihin.

 

Kulttuuriperinnön tutkimuksen pääaineopiskelija, Turun yliopisto.

Marika Österlund

© 2024 Humanistina Porissa

Theme by Anders NorenUp ↑