Avainsana: Pori

Minulle vaihtoon lähteminen oli lähes itsestäänselvyys koko yliopistourani ajan. Siinä vain kesti muutama vuosi ennekuin oli mahdollista lähteä, sillä kaikki muut velvollisuudet oli tehtävä ensin. Ei siis ole lainkaan liian myöhäistä lähteä vaihtoon viimeisinä maisteri-opiskelu vuosina jos minulta kysytään. Itse asiassa se tuo paljon enemmän vapautta, sillä itselläni oli jo kaikki pakolliset kurssit ja sivuaineet suoritettu ja lähdin vaihtoon vain oppimaan elämästä ja kaikesta mikä itseäni kiinnosti, eikä tarvinnut välittää, saako niistä kokonaista sivuainetta tai saako korvattua jonkin pakollisen kurssin. Sain ottaa mitä vain kursseja kunhan ne liittyvät opintoihini jotenkin ja opettajat hyväksyvät ne.

Kanada oli selvä valinta, sillä olin haaveillut sinne pääsemisestä jo lukiosta asti. Myös British Columbian provinssiin oli pakko päästä, sillä rakastan vuorimaisemia ja vihreyttä. Hain alun perin kolmeen eri yliopistoon, mutta pääsin lopulta pienten mutkien kautta University of Northern British Columbian (UNBC) yliopistoon Prince Georgen kaupunkiin.

North2north vaihto on hieman erilainen hakemusprosessiltaan kuin perinteinen Erasmus-vaihto. Hakuprosessi alkaa aina marraskuussa seuraavaa lukuvuotta varten ja prosessissa kestää puolisen vuotta. Paperit kiertävät ensin yliopiston kautta opetusministeriöön ja sitten vasta pääset hakemaan varsinaisesti kohdeyliopistoon. Pinna pitää olla pitkä, sillä välillä odotus voi tuntua pitkältä ja vaihtoyliopistoon viestittely ei aina suju niin sulavasti kuin toivoisi. Suosittelen myös asumisvaihtoehtojen hintalaskentaa, vaikka kampus oli Prince Georgessa ehdottomasti paras, sillä kaikki asuivat siellä ja muuten olisi ollut vaikea tavata ystäviä niin usein. Ruokaakaan ei itse tarvinnut valmistaa, kun kampuksen ruokala oli avoinna 5-22 ja syödä sai niin usein kuin halusi, sillä ruokailu oli etukäteen maksettu koko lukukaudelta.

Prince George oli yllättävän pieni kaupunki, vähän jopa huonolla maineella, vaikka yliopisto oli pohjois- British Columbian parhaita. Kaupunki on kuuluisa korkeasta rikollisuusasteestaan ja viime vuosina siellä on kasvanut myös kodittomien määrä, johtuen provinssin suurista metsäpaloista, jotka ovat ajaneet ihmisiä pois kodeistaan. Mitään tästä ei kuitenkaan yliopistolla huomannut, sillä se sijaitsee keskustan ulkopuolella metsänreunalla ja kukkulan päällä. Siellä on vieressä myös kaikki kampuksen opiskelija-asunnot, jossa me kaikki vaihto-opiskelijat asuimme. Se huonopuoli UNBC:ssä oli, että kampus on tosiaan eristyksissä muusta kaupungista ja vaikka busseja kulkee, tulee kampuksella välillä tylsää. Talvi on kuitenkin kylmä ja pimeä eikä huvita kauaa matkustaa kaupungille. Kampuksella oli onneksi oma pubi, mutta sekään ei ollut auki kuin korkeintaan kahteentoista illalla, useimmiten vain kymmeneen. Kotiudun itse helposti uuteen paikkaan eikä UNBC ollut poikkeus. Saapuminen ei tosin ollut yhtä sulavaa kuin olisi voinut odottaa, mutta liekö syynä se, että saavuin uuden vuoden aattona eikä kampuksella ollut juuri ketään. Löysin itse shuttle bussin, joka vei minut lentokentältä suoraan kampukselle. Onneksi kampuksella oli toinen eksynyt opiskelija etsimässä asuntoaan, muuten olisin varmasti ollut hukassa. Sain kämppikseni vasta melkein viikon kuluttua omasta saapumisestani ja ehkä siksi kotiutuminen oli helppoa, kun sai ensin itse rauhassa tutustua asuntoon. Ystäviä sain ekoiksi päiviksi kampukselta muista vaihto-opiskelijoista, jotka olivat tulleet yhtä ajoissa kuin minä. Olin liittynyt Facebookissa etukäteen kampuksen kansainvälisyysryhmään ja huutelin siellä seuraa uudeksi vuodeksi. Suosittelen!

Loppujen lopuksi vaihto-opiskelijoita ei UNBC:ssä ollut keväällä kuin viitisentoista, mutta meistä tuli erittäin tiivis porukka. Meille järjestettiin oma lyhyt orientaatio yliopistoon ja pääsimme tutoreiden kanssa kiertämään vähän kaupungilla. Muuta ohjausta ei sitten paljon ollutkaan. Onneksi kansainvälisyystoimistossa oli avuliasta henkilökuntaa ja opasti kurssienvalinnoissa, sillä itse jouduin tekemään aika paljon muutoksia learning agreementtiini, olin valinnut liikaa kursseja. Kanadan 3 opintopistettä vastaa 6 suomalaista opintopistettä, joten valitsin vain neljä kurssia kevääksi. Nekin olivat yllättävän työläitä verrattuna suomalaisiin kursseihini Lukemista ja kirjoittamista oli joka viikko. Opin kyllä paljon ja opettajat olivat todella hyviä. Kaikilla kursseilla oli myös yksi tai useampi vaihtokaveri ja tutustuimme kurssitöiden aikana myös moniin paikallisiin opiskelijoihin.

Kevään kolme ja puoli kuukautta meni tooodella nopeasti, mutta paljon ehti tehdä ja nähdä. Matkustimme eripuolilla provinssia kevään aikana, kävimme laskettelemassa ja vaeltamassa. Se hyväpuoli Prince Georgessa on, että se sijaitsee aivan vuoriston vieressä ja Jasperin kansallispuistoon oli vain kolme tuntia! Opimme myös paljon alueen alkuperäiskansojen kulttuurista, tavoista ja luontokäsityksestä. Oli myös upeaa huomata ja kuulla kuinka paljon alkuperäiskansojen kohtelu on parantunut Kanadassa viime vuosina, vaikka työtä vielä on paljon. Suomi voisi ottaa myös mallia saamelaisten kohteluun, esimerkiksi matkailun saralla.

Kotiinpaluukaan ei sujunut ihan ongelmitta. Suosittelen lukemaan aina lentolippujen pienen präntin sähköposteissa, sillä itse en ollut huomannut että vaikka minulla on vain lyhyt välilasku Seattlessa (Yhdysvalloissa) tulee minun hommata viisumi. No ei sitä ollut, kun menin lähtöselvitystä tekemään, enkä ehtinyt sitä ajoissa saamaan, että olisin päässyt lennolle. Muita lentoja ei mennyt samana päivänä, joten en päässyt myöskään jatkolennolle ja jouduin ostamaan kokonaan uudet lentoliput seuraavalle päivälle. Suomeen paluu meni muutoin melko mutkattomasti, sillä palasin keskelle vappuhulinoita ja sen jälkeen aloitin toukokuun alussa harjoittelupaikassani. Ikävä ystäviä kohtaan kyllä jäi, mutta soittelemme ja viestittelemme edelleen ahkerasti ja yksi on tulossa pian tervehtimään minua tänne Suomeen. Toivottavasti itsekin pääsee pian matkustamaan heidän luokseen ympäri maailmaa.

Lisää tietoa north2north vaihdosta voit lukea omasta vaihtoblogistani osoitteessa https://partofpetra.wordpress.com/2019/06/07/north2north/  sekä University of the Arcticin sivuilta https://education.uarctic.org/mobility/about-north2north/ 

Toivottavasti sinäkin pääset vaihtoon sinne, minne haluat ja pääset toteuttamaan omia unelmiasi!

Petra Nikula
Vaihto-opiskelija 2019
Kulttuuriperinnön pääaineopiskelija