Maskulainen Satu oli ensimmäinen osallistuja Raskausdiabetes ja Ravinto –tutkimuksessa. Nyt hänen suloinen Alma-tyttönsä, 1 v, on tutkimuksen ensimmäinen 1-vuotias osallistuja!

Alma tuli käynnille yhdessä äitinsä ja isoveljen Hugon kanssa. Hugo on jo 3-vuotias. Aluksi hieman varovaisesti ympärilleen katsellut Alma oli pian isoveljen tuolin alla leikkimässä mökkiä. Sekä Almasta että äidistä oli hetkeä aiemmin otettu verinäytteet. Alman verinäytteestä tutkitaan mm. allergiavasta-aineita ja äidin verinäytteestä paastoverensokeri ja –insuliiniarvot, joista he saavat tulokset kotiin. Satu saa palautteen kotiin myös täyttämästään kolmen päivän ruokapäiväkirjasta.
Käynnillä kyseltiin Alman ruokailusta ja terveydentilasta. ”Almalla ei ole ilmennyt mitään allergioita ja muutenkin hän on ollut terve”, Satu kertoo. ”Hän syö hyvällä ruokahalulla samaa ruokaa kuin muukin perhe”.

Satu kertoi, että tutkimukseen osallistumisen myötä hän sai kipinän liikkumiseen ja paremman ruokavalion noudattamiseen. ”Kun olen saanut palautetta sekä ruokapäiväkirjoista että kehonkoostumusmittauksista, niin se on innostanut parantamaan tuloksia. Ja kun tulokset ovat menneet parempaan suuntaan, niin se kannustaa jatkamaan”, Satu summaa. Hyvä juttu, sillä kehonkoostumusmittaus tehdään myös heidän viimeisellä tutkimuskäynnillään, joka on Alman täyttäessä 2 vuotta.
Käynnin jälkeen Sadun, Alman ja Hugon iloinen porukka suuntasi mamman luokse lounaalle. ”Hei, hei seuraavaan kertaan” huikattiin ovelta!

Elämäntavoilla, varsinkin ravinnolla ja liikunnalla on merkitystä terveydelle: Diabetologia- lehdessä on julkaistu diabeteksen ehkäisyä selvittävä tutkimus, jossa havaittiin mm. television ääressä vietetyn ajan vaikuttavan aikuisiän diabeteksen riskiin. Terveyskirjaston  sivuilta löytyy aiheesta suomenkielinen kooste.

Lisätään siis liikuntaa: lähdetään kaikki reippailemaan keväisten auringonsäteiden helliminä ja parannetaan samalla terveyttä!

Toimiakseen ihminen tarvitsee energiaa ravinnosta ja meillä onkin synnynnäinen mieltymys runsasenergiaiseen ravintoon. Geneettisillä tekijöillä on siis vaikutusta siihen että makea eli sokeripitoinen eli runsasenergiainen ruoka on maukasta. Onko perimällä vaikutusta ylipainon ja lihavuuden kehittymiseen vai onko ylipaino seurausta yksistään ympäristötekijöistä, kuten ravinnosta?

Onko lihavuus periytyvää? Miten geenit vaikuttavat painoon?

Tutkimusten mukaan geenien vaikutus, eli perimän osuus selittää 25-40% painoindeksin vaihtelusta. Tämä siis tarkoittaa että loput 60-75% painoindeksin vaihtelusta on selitettävissä ympäristötekijöillä. Adoptiotutkimuksissa on havaittu lihavuuden periytyvyyden olevan 10-30% luokkaa ja kaksostutkimusten mukaan periytyvyys vaihtelee 46-87% välillä. Suomessa kaksostutkimuksen mukaan lihavuuden periytyvyys on miehillä 72% ja naisilla 68%, perhetutkimuksissa periytyvyyden on todettu olevan enintään 30-50%. Näiden tutkimusten perusteella voidaan todeta että lihavuus koostuu sekä perimän että ympäristötekijöiden yhteisestä vaikutuksesta.

Lihavuus siis voi olla osittain periytyvää, mutta muilla tekijöillä on myös tärkeä osuus. Tästä todisteena voidaan pitää lihavuuden ja ylipainon yleistymistä ajan kuluessa- perimämme ei muutu tässä lyhyessä ajassa mutta ravinto ja ympäristötekijät kylläkin.

Miten geenit vaikuttavat painon kehittymiseen?

Se, miten vahvasti geenit määräävät painoa ja kehonkoostumusta on yksilöllistä, useimmiten ympäristötekijöillä on kuitenkin perimää suurempi merkitys. Lihavilla geenit ovat saattaneet lisätä lihomistaipumusta ja siten geeneillä tässä ryhmässä voi olla suurempi vaikutus painoon. Geenit säätelevät monia elimistön toimintoja kuten energiankulutusta, ravinnonottoa ja syömistä. Muutokset näiden geenien toiminnoissa voivat vaikuttaa mm. energian varastointiin kehossa, mutta tutkimusta tämä osalta vielä tarvitaan. Voidaan kuitenkin todeta, että geeneihimme emme voi vaikuttaa ja kun ympäristötekijöillä näyttää olevan iso merkitys painonhallinnassa, korostuu jälleen omien elämäntapojen merkitys ja näihinhän me voimme vaikuttaa!

Maukas ruoka maistuu, näinhän se on. Yleisesti maukkaana pidetään ruokaa jossa yhdistyy sekä makea että rasvainen. Meillä on synnynnäinen mieltymys energiarikkaaseen ravintoon. Vauvan ensimmäinen ravinto- äidinmaito- on makeaa ja rasvaista, ja niin maistuvaa pienokaiselle.

Aistittavat ominaisuudet ohjaavat valintoja

Maun lisäksi ruoanvalintaan vaikuttavat ruoan muut aistittavat ominaisuudet. Ruuan tuoksu voi olla hyvinkin houkutteleva, mutta jos on flunssa ja nenä tukossa, ei ruoka välttämättä maistu kun tuoksut jäävät aistimatta. Ulkonäkö voi olla houkutteleva, kaunis kattaus ja annostelu ja vaikka täysin uuden näköinen ruoka houkuttelevat maistamaan. Miltä ruoka tuntuu suussa eli ruuan suutuntuma vaikuttaa myös ruuan valinnassa.
Maukaskaan ruoka ei enää jaksa houkutella kun ollaan kylläisiä. Myös makuun kyllästyy, mutta jos jokin uusi maku tai muu houkutteleva ruoan ominaisuus tuleekin tarjolle, syöminen kylläisyydestä riippumatta jatkuu. Tämä ominaisuus lisää ruokavalion monipuolisuutta, mutta nykyään kun ruokaa on runsaasti tarjolla, se voi myös johtaa liian suureen energiansaantiin. Tästä on esimerkkinä buffetit ja noutopöydät, joissa on tarjolla paljon erilaisia makuja, tuoksuja ja näöltään houkuttelevia vaihtoehtoja. Vatsa on täynnä, mutta herkullisen näköisiä ruokia on vaikea vastustaa ja syöminen jatkuu. Liiallisen energiansaannin voi välttää suosimalla pieniä makuannoksia ja jos buffet on tarjolla joka päivä, kannattaa suosia vähärasvaisia ruokia ja jättää jälkiruokapöytä pienemmälle huomiolle. Sama ilmiö löytyy karkkihyllyistä- irtokarkit ja karkkipussisekoitukset houkuttelevat syömään enemmän kuin jos tarjolla olisi vain yhtä herkkulaatua.

Elimistön viestit ruoanvalinnassa: nälkä vai muu syy syömiselle?

Fysiologiset ja emotionaaliset tekijät syömisen taustalla

Aistittavien ominaisuuksien lisäksi ruoanvalintaan vaikuttavat myös fysiologiset ja emotionaaliset eli tunneperäiset tekijät. Fysiologiset tekijät ovat elimistön viestejä ravinnon tarpeesta, näistä tärkeä on näläntunne, joka ohjaa usein syömistä. Nälkä ei suinkaan aina ole pääsyy syömiselle, vaan syömme myös ilman näläntunnetta ja tähän voivat olla taustalla emotionaaliset tekijät.

Emotionaalisista tekijöistä mm. mieliala vaikuttaa syömiseen: stressin vallitessa maistuu rasvainen ruoka, mm. karkki ja suklaa enemmän kuin tavallisesti. Kun siis mieli on negatiivinen, saatetaan valita energiapitoisempaa ruokaa. Tai entä syöminen juhlan kunniaksi, seurassa tai seuran vuoksi? Tunnesyömisessä kyse ei siis välttämättä ole fysiologisesta nälästä, eli ravinnon tarpeesta, vaan syödään muista syistä- lohturuokaa tyydyttämään kurjaa oloa, herkkuja juhlan ja hyvän seuran kunniaksi. Tunnesyömistä voi säädellä jossain määrin pitämällä huolta säännöllisistä ruokatottumuksista ja pyrkimällä tietoisesti erottamaan oikea nälkä tunnesyömisen tarpeesta. Säännölliset ateriat myös pitävät nälän tunteen pois. Oletko kuullut tietoisesta läsnäolosta, mindfulness? Tätä tekniikkaa käytetään rentoutumiseen ja stressinhallintaan. Siitä voi olla apua myös elintapojen hallinnassa.

Houkutuksia riittää

Muita ruoanvalintaan vaikuttavia tekijöitä löytyy liuta. Edullinen hinta ja tarjoukset houkuttelevat- isompi pakkaus on halvempi kuin pieni. Jos TV:tä katsoessasi ei jo valmiiksi napostele jotakin, niin viimeistään mainokset herättävät kutsun käydä jääkaapilla. Kaupoissa ruokatarjonta kansainvälistyy, pakkaukset ja esillepano ovat houkuttelevia ja kokkiohjelmista napataan uusia reseptejä kotikäyttöön. Ruoanvalintaan voi myös vaikuttaa sairauteen liittyvä erityisruokavalio tai esimerkiksi eettisin perustein valittu ruokavalio, tai muotidieetin noudattaminen tai jokin uusi ruokavillitys.

Kylläisyyteen voi vaikuttaa

Entä voiko näläntunteeseen ja kylläisyyteen vaikuttaa? Jos energiasisällöltään vertaa kylläisyyteen vaikuttavia ruokia, niin parhaina pidetään proteiinia ja kuituja ja heikoimpana rasvaa. Eli välipalaksi esimerkiksi vähän rasvaa sisältävä proteiinipitoinen rahka marjojen kera mieluummin kuin pulla tai viineri. Kylläisyyteen vaikuttaa myös ruoan olomuoto- kiinteä ruoka lisää kylläisyyttä enemmän kuin nestemäinen kuten ruoka keiton muodossa tai appelsiini appelsiinimehun sijaan. Säännöllinen ateriarytmi pitää näläntunnetta loitolla ja riittävän hidas syöminen edesauttaa kylläisyyden kehittymistä.
Opituilla tekijöillä on vaikutusta kylläisyyteen- yleensä syödään suurin piirtein sama määrä päivästä toiseen, mutta toisaalta voisi pohtia miten suurentuneet annoskoot vaikuttavat näihin opittuihin syömismalleihin: opimmeko syömään jatkuvasti isompia annoksia?
Monet tekijät siis vaikuttavat ruuanvalintaan. Osa näistä tekijöistä liittyy aisteihimme ja osa luonnolliseen tarpeeseemme. Näihin tekijöihin voimme vaikuttaa, osaan helpommin kuin toisiin.

Naantalilainen Maria, 30v, sai tietää Raskausdiabetes ja Ravinto –tutkimuksesta facebookin kautta. ”Innostuin osallistumaan, koska minusta tällaisen tutkimuksen tekeminen on tärkeää ja myös siksi, että saan tutkimuksen myötä mahdollisuuden ultraäänitutkimukseen ja lapsen painoarvioon loppuraskaudessani”, hän toteaa. ”Isällänii on tyypin 2-diabetes, ja sitä myötä itselläni on sukurasitetta diabeteksen puhkeamiseen, joten myös tämä vaikutti päätökseeni osallistua”, Maria lisää.
”Odotan mielenkiinnolla tutkimuksen tuloksia eli, että onko maitohappobakteerien ja/tai kalaöljyn syömisellä vaikutusta raskausdiabeteksen puhkeamiseen tai syntyvän lapsen allergiataipumukseen”, sanoo Maria. Asiasta ei ole vielä varmuutta, joten sitä täytyy tutkia. ”Lisäbonuksen saan itselleni, jos tutkimustuotteilla on todella vaikutusta raskausdiabetekseen ja jopa painooni”, hän iloitsee. Tutkimuksen lopullisia tuloksia saa vielä odotella, sillä aineiston valmistuminen ja tulosten analysointi ja julkaiseminen vie vielä useamman vuoden. Maria saa kuitenkin tutkimuksen myötä normaalien neuvolaseurontojen lisäksi runsaasti lisätietoa omasta terveydestään.

Tällä ensimmäisellä käynnillään Maria täytti kyselylomakkeita koskien mm. syömiskäyttäytymistään ja ruuankäyttöään. Lisäksi mitattiin hänen verenpaineensa ja kehonkoostumuksensa. Samat mittaukset toistetaan myös tulevilla käynneillä ja seurataan arvojen mahdollista muuttumista. Käynniltä Maria sai mukaansa tutkimustuotteet ja myös D-vitamiinitabletit ilmaiseksi. D-vitamiinia suositellaan käytettäväksi koko raskauden ja imetyksen ajan valmisteena täydentämään ravinnosta saatavaa D-vitamiinia. ”Hei seuraavaan kertaan! Silloin on se ultraäänimittaus!”, huikkasi Maria lähtiessään kotiin päin!

Ylipaino on yleistä

Ylipainon esiintyvyys lisääntyy niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Vuonna 2013 yli 35 prosenttia TYKS:n synnyttäjistä oli ylipainoisia (alkuraskauden painoindeksi eli BMI ≥25 kg/m2) ja lihavia (BMI ≥ 30 kg/m2) oli noin 12 prosenttia. Iän on todettu vaikuttavan lihavuuden esiintyvyyteen ja ensisynnyttäjien iän noustessa ylipainon esiintyvyyskin on noussut.

Ylipaino vaikuttaa hedelmällisyyteen ja keskenmenoriskiin

Lihavuus vaikuttaa epäsuotuisasti hedelmällisyyteen pidentäen raskaaksituloaikaa. Ylipaino liittyy läheisesti myös naisen munasarjan monirakkulatautiin (PCOS), joka puolestaan vähentää ovulaatioita heikentäen raskauden todennäköisyyttä. Ei kuitenkaan tiedetä, onko ylipaino munasarjan monirakkulataudin syy vai seuraus. Hedelmällisyyden on myös todettu heikentyneen niillä lihavilla naisilla, joilla kuukautiskierto on säännöllinen. Tilanne ei kuitenkaan ole peruuttamaton: jo 10 prosentin painonlaskun on todettu selvästi parantavan raskaaksi tulon mahdollisuutta.
Lihavuuteen (BMI ≥ 30) on todettu liittyvän kohtalainen alkuraskauden keskenmenon ja toistuvan keskenmenon kohonnut riski. Myös myöhempi kohtukuoleman riski on n. kaksinkertainen ja todennäköisesti liittyy äidin painoindeksin nousuun. Taustalla olevat mekanismit eivät ole täysin selvät, mutta lihavuuteen liittyvää veren rasvahappojen liiallista määrää ja siihen liittyvää verisuonten tulehdustilaa sekä uniapneaa on epäilty syyksi.

Raskausdiabeteksen riski on ylipainoisilla äideillä kohonnut

Istukan erittämät hormonit heikentävät insuliinin vaikutusta kehossa eli lisäävät insuliiniresistenssiä. Lihavilla ja munasarjan monirakkulatautia sairastavilla on todettavissa usein insuliiniresistenssi jo raskautta edeltävästi, jolloin haima on jo lähtökohtaisesti poikkeavasti kuormittunut. Istukkahormonien aiheuttama lisäkuormitus onkin usein haimalle liikaa, tarpeeksi insuliinia ei erity, verensokeri nousee ja puhkeaa raskausdiabetes. Onneksi diabetes useimmiten häviää synnytyksen jälkeen. Raskausaika on kuitenkin naiselle erinomainen testi tulevaisuutta ajatellen: poikkeava sokerirasituksen tulos kertoo yli seitsenkertaisesta riskistä sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen. Tähän riskiin on kuitenkin vielä mahdollista tehokkaasti vaikuttaa pudottamalla painoa synnytyksen jälkeen ja huolehtimalla elintavoista eli riittävästä liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta.

Muita ylipainon aiheuttamia raskaudenaikaisia terveysriskejä

Raskausdiabeteksen suurentuneen vaaran lisäksi lihavuuden (BMI ≥30 kg/m2) on todettu lisäävän raskaudenaikaisen verenpaineen nousun riskiä 2-3 kertaiseksi. Myös raskausmyrkytyksen riski lisääntyy suoraan painoindeksin kasvaessa. Painon nousun myötä sekä vaikean raskausmyrkytyksen että siihen liittyvän kouristuksen riski kasvaa.
Raskauteen ja lapsivuodeaikaan liittyy 4-5 kertainen laskimoiden verisuonitukoksen riski. Ylipainoisilla riski on vielä tätäkin suurempi. Kun raskauteen tai synnytykseen liittyy jokin tukosriskiä lisäävä tekijä (esim. keisarileikkaus tai tulehdus), aloitetaan ylipainoisille usein laskimotukosta ehkäisevä lääkitys, ns. ”napapiikki”. Tukosriskiin voi myös vaikuttaa omilla valinnoillaan; tupakoinnin lopettamisella, tukisukilla ja liikunnalla on todettu selkeä laskimotukoksia ehkäisevä vaikutus.

Yhteenvetona voidaan todeta, että erityisesti lihavuudeksi luokiteltuun (BMI ≥ 30 kg/m2) naisen ylipainoon liittyy monenlaisia raskaudenaikaisia vaaratekijöitä. Onneksi kuitenkin suuri osa lihavienkin äitien raskauksista sujuu normaalisti. Lihavuuteen liittyvien riskin vähentämiseksi olisi erityisen tärkeää pyrkiä laihtumaan jo raskauden suunnitteluvaiheessa. Varsinainen raskaudenaikainen laihduttaminen ei ole suositeltavaa, mutta hyödyllisenä pidetään tavallista maltillisempaa 5-9 kilogramman raskaudenaikaista painonnousua.

Johanna saapui kolmannelle Raskausdiabetes ja Ravinto –tutkimuskäynnilleen yhdessä Lauran, 3 kk, kanssa. Laura oli lämpimästi puettu tammikuun vesisateita (!) vastaan ja lämpimän haalarin alta paljastuikin hyväntuulinen pikkuneiti, joka tarkkana katseli ympärilleen tutkimushuoneessa.

Johanna toi tutkimusta varten mukanaan rintamaitonäytteensä, mutta täysimetyksestä nauttivan Lauran kakkanäyte oli vielä saamatta. Näyte saatiin kuitenkin tutkimuskäynnin aikana, kiitos siitä!
Alun perin Johanna kuuli tutkimuksesta ensimmäisellä neuvolakäynnillään ja soitettuaan tutkimuskoordinaattorille päätti lähteä mukaan. ”Minusta on mukavaa olla mukana tutkimuksessa ja tämä myös motivoi pitämään parempaa huolta itsestäni. Palautteet verinäytteistä ja ruokapäiväkirjoista ovat hyödyllisiä”, miettii Johanna. Hän on jo saanut palautteet molemmista ensimmäiseltä ja toiselta tutkimuskäynniltään, jotka olivat hänen alku- ja loppuraskaudessaan. ”Tutkimuksessa mukanaolo ei ole tuntunut vaivalloiselta, päinvastoin on mielenkiintoista seurata esim. oman kehonkoostumuksensa muuttumista raskauden ja imetyksen aikana”, Johanna summaa. Tutkimuskäynneillä mitataan äidin kehonkoostumus ns. BodPod-laitteella, joka on täysin turvallinen myös raskauden aikana.
Kiitoksena käynnistä Laura sai kotiin vietäväksi pehmoisen pupujussin! Nähdään uudestaan kolmen kuukauden päästä!