Porthan Saksassa

Henrik Gabriel Porthan sai 18. toukokuuta 1779 Turun akatemian kanslerilta pitkään odottamansa virkavapauspäätöksen. Hän oli koko kevään suunnitellut matkaa Saksaan, ennen kaikkea Göttingenin maineikkaaseen yliopistoon, ja nyt lähtö viimein varmistui. Akatemian kirjasto oli Porthanin silmäterä, ja samalla kun matka tarjoaisi mahdollisuuden kartuttaa tietoja ja taitoja, se antaisi tilaisuuden ”hyödyttää köyhää kirjastoamme”, kuten Porthan totesi. Tarkasta lähtöpäivästä ei ole säilynyt tietoa, mutta lähteiden perusteella voi päätellä, että Porthan hyvästeli kotikaupunkinsa viimeistään kesäkuun puolivälissä. Merimatka Lyypekkiin sujui joutuisasti, ja sieltä hän jatkoi Göttingeniin, jossa hän vietti lopulta viisi viikkoa, elokuuhun asti.

Johann Heinrich Wilhelm Tischbeinin maalaus Christian Gottlob Heynesta vuodelta 1772. Kuva: Wikimedia Commons.

Göttingenin yliopisto oli perustettu vain runsaat 40 vuotta aiemmin, mutta siellä työskenteli monia maineikkaita tutkijoita, joiden teoksia Turussakin tunnettiin. Göttingenissä vaikutti muun muassa historioitsija August Ludwig von Schlözer, jonka teoksen Allgemeine Nordische Geschichte Porthan oli lukenut kaksi vuotta aiemmin. Matkansa aikana Porthan tapasi Schlözerin lisäksi Vanhan testamentin eksegetiikan professorin Johann David Michaelisin ja antiikin tutkijan ja uushumanismin puolestapuhujan Christian Gottlob Heynen, joka oli Porthanin tapaan kaunopuheisuuden professori.

Porthan oli erityisen paljon tekemisissä paitsi Schlözerin myös Heynen kanssa. Keskustelukielenä oli latina, sillä Porthan koki osaavansa saksaa liian kankeasti. Helppoa ei vuorovaikutus ollut latinaksikaan, sillä Heyne puhui voimakkaalla aksentilla: ”Etenkin alussa minun oli vaikea käsittää, että fel tarkoitti vel, sey oli seu, schentes ja maschis olivat gentes ja magis, dedit oli tetit jne. Kun hän kuninkaallisessa tiedeseurassa luki ääneen muuten varsin kauniin tutkielman, vaikutti tämä ääntämys minusta erityisen kummalliselta.”

Antiikin veistosten kipsijäljennöksiä Göttingenin yliopiston kokoelmissa. Kuva: Hannu Salmi.

Akateeminen elämä oli Göttingenissä kovin toisenlaista kuin Turussa. Opiskelukulttuuri ja työmoraali tekivät Porthaniin vaikutuksen. Hän kirjoitti kirjeessään:

”Täkäläinen akatemia on parhaassa kukoistuksessaan, ja sillä on oivat opettajat ja noin 900 ylioppilasta. Täällä ollaan harvinaisen ahkeria; aamuseitsemästä iltakahdeksaan pidetään päivittäisiä luentoja, paitsi sunnuntaisin ja lauantai-iltapäivisin; ja jopa silloin jotkut luennoivat. Kun kello lyö, ovat kaikki kadut täynnä ylioppilaita; mutta tuntien aikana ei monenkaan näe vetelehtivän ympäriinsä. Laiskat pelaavat ja juovat kamareissaan.”

Porthan mainitsi erityisesti tavan, jolla opiskelijat maksoivat luennoitsijalle: ”Kun professori luennoi 50, 150 tai 200 kuulijalle ja saa jokaiselta 1–3 dukaattia, niin kannattaa olla ahkera; ja niinpä useimmat pitävät 3 tai 4 yksityistä luentosarjaa päivittäin.” Turussa tätä ei kuitenkaan voisi toteuttaa. Sen Porthan oli valmis myöntämään.

Antoisat viikot Göttingenissä olivat pian takana, ja matka jatkui. Syyskuussa hän seisahtui Dresdeniin ja anoi kirjeitse lisää virkavapautta, sillä kotiinpaluu kestäisi. Samalla hän tiivisti kirjeessään paitsi siihenastisen reittinsä myös kotiinpaluunsa suunnitelman:

”Olen, Jumalan kiitos, ollut koko ajan terveenä! Oleskelin muutaman päivän Lyypekissä, viikon Hampurissa, viisi viikkoa Göttingenissä, noin viikon Kasselissa ja erinäisiä päiviä Gothassa, Erfurtissa, Weimarissa, Jenassa, Hallessa, Leipzigissa; aion matkustaa täältä Wittenbergin kautta Berliiniin, Greifswaldiin ja Stralsundiin sekä sitten postin mukana Ystadiin.”

Hannu Salmi

Lähteet:

Klinge, Matti: Nyhumanismen i Finland. Finlands svenska litteraturhistoria. Förra delen. Åren 1400–1900. Utgiven av Johan Wrede. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1999.

Riikonen, H. K.: Saksalainen ja ”saksalainen” professori: C. G. Heyne ja H. G. Porthan. Auraica. Scripta a Societate Porthan edita, Vol. 16, 2025: 47–55.

Schybergson, M. G.: Henrik Gabriel Porthan. Lefnadsteckning. Förra delen. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1908.

Kun lennätin yhdisti Turun maailmaan

”Mitä arvelet sellaisesta sanansaattajasta, joka ei tarvitse edes kahta sekuntia juostakseen maapallon ympäri?” Zacharias Topelius ihmetteli vuonna 1850 Helsingfors Tidningar -lehden toimittajana Euroopassa levinnyttä uutta keksintöä, sähköistä lennätintä. Kuten kaikille aikalaisille, Topeliuksellekin lennättimen nopeus oli ällistyttävää. Hän laskeskeli, että sähkövirta tarvitsisi vain 1/200 sekuntia kulkeakseen runsaan 200 Ruotsin peninkulman matkan Helsingistä Turun, Oulun, Kuopion, Viipurin ja Pietarin kautta takaisin Helsinkiin.

Varhainen lennätinlaite 1830- ja 1840-luvun taitteesta. Lennätinlinjan rakentaminen Turkuun vuonna 1856 oli tiedonkulun kannalta mullistavaa. Ensi kertaa kaupunki kytkeytyi muuhun maailmaan yhteydellä, joka oli nopea vaikkei vielä aivan reaaliaikainen. Lähde: Wikimedia Commons.

Vaikka 1800-luvulla otettiin käyttöön useita tiedonkulkua parantaneita teknologisia uudistuksia, sähköisen lennättimen vaikutus oli mullistavin: vasta se merkitsi kuljetuksen ja kommunikaation ratkaisevaa erottamista toisistaan. Lennätin mahdollisti neuvottelemisen kaukaistenkin paikkojen välillä ilman päivien tai viikkojen viivettä. Nykyistä reaaliajassa toimivaa tietotekniikkaa pidetään ainutlaatuisena teknologisena uudistuksena, mutta lennätin siirsi kansainvälisen tiedonkulun lähelle ”reaaliaikaista” jo liki 200 vuotta sitten.

Suomalaiset sanomalehdet kuvasivat lennätinverkon laajenemista Länsi-Euroopassa 1840-luvulta lähtien, joten uuden tekniikan edut tunnettiin myös täällä. Suomen ensimmäinen lennätinlinja rakennettiin muun Euroopan vanavedessä Moskovan ja Pietarin kautta Helsinkiin vuonna 1855. Seuraavana vuonna linja ulotettiin Turkuun, missä se kulki Hämeenkadulta Aurajoen yli Kauppiaskadulle kauppias Nomellin taloon. 

Turkulaiset ottivat lennättimen vastaan paitsi innostuksella myös pelonsekaisella jännityksellä. Åbo Underrättelser maalaili, miten ohut lanka yhdisti meidät sivistyneeseen Eurooppaan. Monet pitivät kuitenkin lennätintä lähes noituutena. Lehden mukaan vallalla oli ajatus, että ”pieninkin sormenkosketus siihen aiheuttaa salaisimmankin ajatuksen leviämisen ympäri maailmaa”.

Turkulaiskauppiaat tarttuivat välittömästi uuteen yhteydenpidon välineeseen, vaikka siinä oli aluksi kosolti teknisiä ongelmia. Vajaata kuukautta lennätinaseman avaamisen jälkeen kauppahuoneen omistaja Carl Magnus Dahlström lähetti kolme ”sähködepessiä” ulkomaille. Näistä ensimmäinen meni perille, muiden sisältöä ei sen sijaan lennätintoimipaikoissa ollut ymmärretty. Ruotsiksi kirjoitetut viestit olivat muuttuneet venäjäksi käännettäessä niin paljon, etteivät ne olleet enää Pietarissa luettavassa muodossa. Esimerkiksi nimi ”Johan Granfeldt” oli vaihtunut muotoon ”Ragano Granfeldt”. Lennätinliikenteen luotettavuus parani vuodesta 1860 lähtien, kun uusi Haaparannan kautta Ruotsiin kulkenut yhteys valmistui.

Mika Kallioinen

Lähteet:

Helsingfors Tidningar 8.5.1850.

Åbo Underrättelser 27.5.1856.

Kallioinen, Mika, Verkostoitu tieto. Informaatio ja ulkomaiset markkinat Dahlströmin kauppahuoneen liiketoiminnassa 1800-luvulla. 2003.

Risberg, Einar, Suomen lennätinlaitoksen historia 1855-1955. 1959.

Wenzlhuemer, Roland, Connecting the Nineteenth-Century World: The Telegraph and Globalization. 2013.

Vivate Karnevalis!

Suomen talvi- ja jatkosodan aikana tanssien järjestäminen oli kiellettyä. Sallittuja olivat vain teatteri- ja elokuvanäytännöt, konsertit sekä isänmaalliset juhlatilaisuudet.  Huvittelunhalua säädökset eivät kuitenkaan poistaneet, mutta luvattomista nurkkatansseista tai kotihipoista saatettiin tuomita sakkoja – jopa vankeutta. 

Ei ihme, että tanssikiellon poistuttua sodan jälkeen kaikenlaiset juhlimiset suorastaan ryöpsähtivät valloilleen. Tämä näkyi vahvasti opiskelijaelämässä Turussa. Vuoden 1945 Turun Ylioppilaslehdissä maakuntakerhojen, ylioppilaskunnan, beaanien, kemistien ym. juhlat ja illanvietot näkyvät; talvisella retkelläkin pantiin monotanssiksi.

Mainio esimerkki on ylioppilaskunnan urheilutoiminnasta vastannut Ylioppilaskunnan Urheilijat (TYYU), jonka toiminta elvytettiin helmikuussa 1945. Urheilujaostojen lisäksi valittiin ohjelmatoimikunta, käytännössä huvitoimikunta. Varojen hankkimiseksi – ja huvitteluhalun tyydyttämiseksi – toimikunta ryhtyi innokkaasti toimeen. Toimikunnan jäsenen, Katarina Pihan arkistossa on säilynyt muutamia käsin piirrettyjä juhlamainoksia.

Mainos TYYU:n järjestämiin Jättiläiskarnevaaleihin 17.3. ja pukupalveluilmoitus Naamiaisiin 10.5.1945.

Reilussa viikossa huvitoimikunta polkaisi pystyyn jättiläiskarnevaalit, joiden valmisteluista Katarina on merkinnyt päiväkirjaansa juhlapäivän 17.3. aamuna: ”Eilen olivat suuret paperihattutalkoot, jossa läsnä olivat Soke, Iljamo, Exi, Gringo, Tor, Marja… Vivate Karnevalis!”  Ja jatkoi juhlien jälkeen aamulla klo 7.10: ”Olen ollut jo puoli tuntia kotona. Haa! Melkein 12 tuntia on juhlittu. — Kansa ryyppäs ja sammus”. 

Vapun yleisen juhlinnan jälkeen Helatorstaina 10.5. oli naamiaiset, joista Turun Ylioppilaslehti 4/1945 kertoi: ”Urheilijat järjestivät kevätkauden hauskimmat juhlat, ’mannermaisella tasolla’ olevat naamiaiset, missä kansa ihmeissään kyseli, kuka oli salaperäinen mustalaiskaunotar, jota itse sarvipää pirukaan tulipunaisessa viitassaan ei saanut kiedotuksi pauloihinsa…” Seuraavan päivän ”Teekkariottelujen” jälkeen oli tietysti juhlat Kårenissa.

Mainos Kesäyliopistolaisten tutustumistilaisuuteen 30.6. ja Lauantaitansseihin 14.7.1945 .

Turun Kesäyliopisto aloitti toimintansa 26.6. kuuden vuoden keskeytyksen jälkeen entistä laajemmin ohjelmin. TYYU oli tilanteen tasalla ja järjesti heti 30.6. Kunnassa tutustumistilaisuuden, ”jonka ohjelmaa ei voi kyllin kehua – TANSSIA tehokkaan orkesterin säestyksellä”.

Ylioppilaslehden pakinoitsija Observer totesi mainoksen vaikutuksen: ”Olimme jo keväällä tehnyt sen pyhän päätöksen, ettemme ainakaan Me tule kesäyliopistoa läsnäolollamme kunnioittamaan … Mutta – jo eteiseen päästyämme pysähdytti Meidät Erkki Kalkaksen laatima jättiläismainos kesäyliopistolaisia … odottavista suurista lauantaitansseista … Marssimme kansliaan ja suoritimme vaaditut maksut … Olimme kirjoittautuneet kesäyliopistoon.”

Jo pari viikkoa myöhemmin tanssittiin taas – tulot soutujoukkueelle uusien airojen hankkimiseksi. Aurasoudut olivat tähtäimessä. 

Kiihkeää juhlinnan himoa! Ei ihme, että Katarinan päiväkirjasta löytyy toukokuussa toteamus: ”On valvottu, valvottu ja taas valvottu. Työstä ja luvuista ei tule mitään, haluttaa vain juosta ja olla.”

Kristina ja Tapani Kunttu

Lähteet:

Katarina Pihan (e. Nurmi) arkisto, Kristina Kuntun hallussa

  • Päiväkirja v. 1945, jossa Turun Kesäyliopiston ohjelma 26.7.-4.8.1945 ja sanomalehtileike 27.6.1945: ”Turun Kesäyliopiston viidennen lukukauden avajaiset eilen”.
  • Juhlamainokset. Juhlien ajankohtaa ei ollut merkitty kaikkiin mainoksiin, mutta vuoden 1945 päiväkirjan, Turun Ylioppilaslehtien sekä kalenterin avulla ne sai selvitetyksi. 

Olkkonen Tuomo: Suomalaisen populaarikulttuurin nuoruusvuodet. Teoksessa Suomalaisen arjen historia 3. Modernin Suomen synty. Weilin+Göös Oy, WS Bookwell Oy, Porvoo 2007.

Turun Ylioppilaslehti 1945 vuosikerta.