Avainsana-arkisto: juhlat

Halloweenin viettoa Turussa

Halloween on Suomessa varsin uusi juhla, joka on kehittynyt osaksi suomalaista juhlaperinnettä vähitellen populaarikulttuurin ja kaupallisuuden kautta. Halloweenin juhlinta alkoi yleistyä Suomessa pikkuhiljaa 1980- ja 90-luvuilta lähtien ja nykymuotoonsa 2010-luvulta eteenpäin. Vaikka halloween on verrattain uusi juhla, on sitä kuitenkin juhlittu Suomessa ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla. Tuolloin erilaiset Suomi-Amerikka-yhdistykset sekä Suomi-Englanti-yhdistykset olivat järjestämässä halloween-juhlia useassa eri kaupungissa, mukaan lukien Turussa. Varhaiset halloween-juhlat olivat siis nimenomaan amerikkalaista ja brittiläistä kulttuuria esitteleviä juhlia.

”First Time in Turku!” Halloween juhlan mainos, joka kutsui viettämään 6 tuntia ”Setä Samulin” seurassa. Kuva: Turun Sanomat 19.10.1958, nro 283, 2.

Tiettävästi ensimmäinen halloween-juhla Turussa järjestettiin lokakuun 31. päivä vuonna 1958 Hamburger Börssissä. Juhlan järjesti Suomalais-amerikkalainen yhdistys ja asuksi toivottiin karnevaali- tai juhlapukua. Juhla ei ilmeisesti kuitenkaan ollut varsinainen yleisömenestys päätellen juhlien jälkeen Turun Sanomissa ilmestyneestä satiirisesta lehtikirjoituksesta, jonka mukaan turkulaiset ottivat juhlan niin tosissaan, että tulivat paikalle pelkkinä henkiolentoina. Turussa juhlittiin halloweenia myös seuraavana vuonna, kun Suomalais-Englantilainen yhdistys järjesti juhlat Ruotsalaisella klubilla 28.10.1959. Tämän jälkeen halloweenin viettoa ei juurikaan mainita turkulaisissa sanomalehdissä yli pariin kymmeneen vuoteen.

Seuraavat lehtimaininnat Turun seudulla järjestetyistä halloween-juhlista ovat vuodelta 1985, jolloin Suomi-Amerikka Yhdistys järjesti halloween-juhlat leikkikoulullaan ja seuraavana vuonna Kurpitsa-juhlan Upseerikerholla. Tämän jälkeen halloween-juhlia järjestettiin mm. nuorison suosimassa limudisko Disco Streetissä vuosina 1987–1989. Halloween alkoi näkyä yhä useammin 1990-luvulta lähtien muun muassa baarien ohjelmatarjonnassa sekä koulujen ja päiväkotien juhlinnassa, ja 2000-luvulta eteenpäin erilaisia halloween-tapahtumia järjestettiin yhä enemmän ja enemmän. Yksi esimerkki erikoisemmasta halloween-ajan juhlinnasta Turussa olivat Pub Arthurissa järjestetyt Artturin Hattukarnevaalit. Juhlan yhteydessä ei mainita halloweenia, mutta juhla toteutettiin loka-marraskuun vaihteessa ja osallistujia pyydettiin pukemaan naamiaisasuna erikoinen tai hauska hattu, joista paras palkittiin. Hattukarnevaalit järjestettiin ainakin vuosien 1996 ja 2000 välillä.

Nykyään halloweenia vietetään Turussa vakiintuneesti muun muassa erilaisten baarien ja yökerhojen, urheilu- ja harrasteseurojen sekä koulujen ja päiväkotien järjestämissä juhlissa ja tapahtumissa. Halloween on löytänyt tiensä jopa Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Myös Turun Suomi-Amerikka Yhdistys järjestää edelleen halloween-tapahtumia, joista viimeisimpänä lokakuussa 2026 järjestetty perinteinen kurpitsankaiverrustapahtuma.

Vaikka halloween osittain edelleen hakee muotoaan suomalaisena vuotuisjuhlana, on se kuitenkin vakiinnuttanut asemansa osana turkulaista juhlaperinnettä.

Tuomas Hovi

Lähteet:

Turun Sanomat, 19.10.1958, nro 283, 2.

Turun Sanomat, 04.11.1958 no 298, 4.

Turun Sanomat, 31.10.1985.

Turun Sanomat, 26.10.1986.

Turun Sanomat, 1985–2026.

Uusi Aura, 27.10.1959 no 291.

Turkulaiset Hemmingiä juhlimassa

Kun Autuaan Hemmingin reliikkien siirtämisjuhlaa suunniteltiin kesälle 1514, historiallisen mittavat juhlajärjestelyt eivät olleet hiippakunnan johdolle saati kaupunkilaisille tuttua puuhaa: Turussa ei ollut tapahtunut mitään vastaavaa pariin sataan vuoteen. Juhlien suunnitteluun saatiin onneksi apua kokeneelta mieheltä, joka oli kaiken kukkuraksi juhlien päähenkilön kaima: Linköpingin piispa Hemming Gadh kirjoitti turkulaisille yksityiskohtaiset ohjeet.

Kirkon ja katujen koristelun sekä liturgian eri vaiheiden lisäksi Gadh otti huomioon myös ravitsemuksen. Kirkonmenojen jälkeen tuomiokapitulin jäsenet kunniavieraineen nauttisivat komean juhla-aterian, jonka aikana luettaisiin ääneen kertomuksia Autuaan Hemmingin elämästä ja ihmeistä. Kaupunkilaisia hän kehotti menemään kotiinsa herkuttelemaan kinkulla, jos sitä oli saatavilla, ja juomaan hyvää suomalaista olutta.

Aarno Karimo, 1938: Keskiajan kaupunki, opetustaulu. WSOY. Turun kaupunginmuseo.

Gadh tiesi mistä puhui, koska hän oli ollut mukana useammassa kanonisaatio- ja translaatiojuhlassa ja nähnyt suuren maailman pyhimysjuhlia Roomassa asti. Ajallisesti ja maantieteellisesti lähin vertailukohta oli kuitenkin Katariina Vadstenalaisen reliikkien siirtämisjuhla Vadstenassa vuonna 1489. Juhlasta on säilynyt kaksi aikalaiskuvausta, joiden yksityiskohtia voi kuvitella myös Hemmingin juhlapäivästä hurmaantuneeseen Turkuun. Vadstenassa Katarinan reliikkejä kannettiin juhlakulkueessa, johon tuotiin mukaan myös muut Vadstenan reliikkiaarteet. Satoja ihmisiä kerääntyi kirkkoon, kirkkomaalle, heitä istui kirkkomaan aidoilla, ja väkeä oli kiivennyt kirkkoa ympäröivien talojen katoillekin nähdäkseen edes vilauksen juhlakulkueesta ja reliikeistä. Paikalle tulleita ihmisiä palkittiin aneilla sekä kosketusreliikeillä: heillä oli mahdollisuus saada mukaansa pisara pyhää vettä, jolla Katarinan luita oli huuhdeltu. Tällaisia tilanteita ei Turun juhlasta ole taltioitu, mutta väenpaljous oli varmasti samaa kokoluokkaa. Turussakin osallistujat lienevät saaneen juhlan kunniaksi sekä aneita että jonkin materiaalisen muiston – ainakin pyhimystä esittävän painokuvan, joita oli teetetty satamäärin juhlapäivänä jaettavaksi.

Sofia Lahti

Lähteet:

Den stora kyrkofesten för Sankta Katarina i Vadstena år 1489: samtida texter med översättning och kommentar. Utgivna genom Birgitta Fritz och Lars Elfving, 2004. Kungl. samfundet för utgivande av handskrifter rörande Skandinaviens historia: Handlingar, del 27. Uppsala: Swedish Science Press.

Diarium Vadstenense. The Memorial Book of Vadstena Abbey. A Critical Edition with Introduction. Clas Gejrot, 1988 (ed.). Stockholm: Almqvist & Wiksell International.

Diplomatarium Fennicum 5715, 5716 (https://df.narc.fi/document/5715, /5716)

Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen: Pyhimys naapurissa – Kuinka uskoa elettiin ja koettiin keskiajan Suomessa. Helsinki: Gaudeamus 2026.

Juhlistiko Turku kahdesti 700-vuotisjuhliaan?

Kuvakaappaus Turun Sanomien 2.12.1928 ilmestyneestä numerosta (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot)

Turku vietti 700-vuotisjuhliaan vuonna 1929 näyttävin menoin. Kaupungissa järjestettiin lukuisa määrä erilaisia tapahtumia ja huvituksia, joihin kaupunkilaiset saivat osallistua. Juhlien yhteydessä pidettiin myös suuret Turun messut, jotka ovat jääneet elämään modernismin yhtenä esiinmarssina. Mutta voiko olla, että Turku olisi juhlistanut jo kerran aikaisemmin 700-vuotista historiaansa, kuten Turun Sanomat 2.12.1928 otsikossaan ”Kun Turku vietti 700-vuotisjuhliaan” antoi ymmärtää.

Näiden vuonna 1857 vietettyjen juupeli- tai riemujuhliksi kutsuttujen juhlallisuuksien julkinen syy oli juhlistaa kristinuskon oletettua saapumista ensimmäisen ristiretken mukana Suomen alueelle vuonna 1157. Nykytiedon valossa juhlien ajoitus (ja motiivi) oli varsin ongelmallinen, mutta aikalaisille juhla edusti luterilaisen uskon riemujuhlan ohella suomalaisuuden ja kansallisten juurien etsintää. Juhlat olivat valtakunnalliset, ja esimerkiksi Helsingissä yliopisto juhlisti vuotta jo toukokuussa vihkimällä tohtoreita ja maistereita kahdessa erillisessä promootiossa.

Turussa riemujuhlia vietettiin perinteisin menoin yhdistämällä jumalanpalvelus ja sitä seurannut isompi yhteinen juhla ohjelmineen. Juhlapäivä käynnistyi varhain tykinlaukauksilla, ja Tuomiokirkossa järjestettiin aamusta asti useampi jumalanpalvelus. Kupittaalla taas juhlittiin torvimusiikin ja kuorolaulun voimin koristeellisessa, ristiretkiä ihannoivasti korostavassa ympäristössä. Juhlan arvokkuutta aikalaisten silmissä nostatettiin erikseen sävelletyllä juhlakantaatilla ja painattamalla juhlavuodesta muistomitali.

Muistomitali kristinuskon saapumisen 700-vuotisjuhlan kunniaksi vuodelta 1857. Suunnittelija Alexander Ljalin, kaivertaja Mihail Kutškin, tilaaja: Suomen senaatti. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Mutta miksi Turun Sanomat liitti kristinuskon muistojuhlan Turun kaupungin 700-vuotisjuhlallisuuksiin? Näyttää siltä, että kyse oli Turun Sanomien ja toimittaja Julius F–g:n pyrkimyksestä liittää oletettu kristinuskon saapuminen ja Turun synty yhteen. Lehti ei suoraan väitä, että Turku olisi perustettu jo 1157, mutta se synnyttää oletuksen, jonka mukaan Turku olisi ollut olemassa jo 1157. Täten kristinuskon riemujuhlan lisäksi tulisi juhlistaa myös Turun kaupungin historiaa

Turun Sanomat pohjasi kirjoituksensa etenkin Sanomia Turusta -lehden riemujuhlakoontiin 23.6.1857. Siinä lehden toimittaja kirjoittaa, kuinka riemujuhlaa vietettiin Turussa ”siinä paikassa, josta sanomien mukaan Kristuksen oppi ensin saarnattiin”. Samasta näkökulmasta kirjoitti myös Åbo Tidningar numerossaan 23.6.1857.

Mikään muu aineisto ei kuitenkaan tue ajatusta, että Turussa olisi vietetty kesällä 1857 kaupungin 700-vuotisjuhlallisuuksia. Päin vastoin seremoniat keskittyivät nimenomaan kristinuskoon ja ensimmäisiksi uskottujen saarnaamisten ympärille, ei Turun kaupungin perustamisen ympärille. Tämän varjolla juhlien tärkein pitopaikka oli Tuomiokirkko jumalanpalveluksineen, vaikka myös Kupittaan vanhalla pyhän Henrikin lähteellä riemuittiin vuosipäivää.

Kytkös kristinuskon saapumisen ja Turun kaupungin perustamisen välille jää siis vain parin toimittajan ajatteluksi, eikä Turussa vietetty kaupungin perustamisjuhlia ensimmäisen kerran kuin vasta 1929. Tällöinkin kyse oli virhetulkinnasta, joka sitten jäi elämään elinvoimaisena rajapyykkinä.

Topi Artukka

Lähteet:

Sanomia Turusta 2.6.1857, 23.6.1857, 15.9.1857, 27.10.1857.

Suometar 5.6.1857.

Turun Sanomat 2.12.1928.

Åbo Tidningar 23.6.1857.