Avainsana-arkisto: kirkolliset esineet

Ejbyn kalkin palautus 1925

Tanskalaisen sotapäällikkö Otte Rudin vuonna 1509 Turun tuomiokirkosta sotasaaliiksi viemä kalkki ja ehtoollislautanen päätyivät Tanskassa Sjellantiin Ejbyn kyläkirkon käyttöön, sillä kirkko kuului Rudin suvun Tryelbygårdin tilusten piiriin. Esineet säilyivät likimain ennallaan, mutta myöhempänä muutoksena Tanskassa kalkin maljaosa uusittiin vuonna 1851.

Ejbyn kalkki unohtui vuosisadoiksi, kunnes vuonna 1864 julkaistu C. F. Allenin artikkeli kiinnitti huomion esineisiin. Turun Historiallinen museo yritti saada niitä takaisin ensimmäisen kerran vuonna 1882. Ejbyn kirkkoherra Aage Möller suhtautui luovutukseen myönteisesti, mutta toivoi museon sijaan niitä pyhään kirkolliseen käyttöön. Vuonna 1925 kalkki saatiin lopulta takaisin Turkuun Tuomiokirkkoseurakunnan tehtyä anomuksen helmikuussa 1920. Ejbyn seurakunnan anomus kalkin lahjoittamisesta korvauksetta hyväksyttiin Tanskan hallituksessa Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.1924. Esineet luovutti ulkoministeri Gustaf Idmanille Tanskan lähettiläs, kamariherra Fleming Lerche 2.6.1925, ja Tuomiokirkolle ne siirtyivät 3.6.1925.

Mustavalkoinen piirros kattokruunusta, josta näkyy neljän varren päässä kynttilät.
Piirros Turun seurakuntien Ejbyn kirkolle lahjoittamasta kaksitoistakynttiläisestä barokkityylisestä kirkkokruunusta. Kruunun keskuspuuhun tuli tanskankielinen omistuskirjoitus ”Fra Finland till Ejby Kirke af Församlingerne i Åbo”. Kuva: Uusi Aura 21.6.1925, s. 3.

Palautuksen mukana seurasi seuraava lahjakirja:

Lahjakirja Turun tuomiokirkon isännistölle ja kirkkovaltuusmiehille – Ejbyn pitäjän seurakunnanneuvosto Roskilden hiippakunnassa Tanskassa on tänä päivänä tehnyt päätöksen siitä, että Ejbyn kirkon kalkki ja ehtoollisastia, jotka aina vuoteen 1509 ovat olleet Turun tuomiokirkon omaisuutta Suomessa, nyt annetaan sille takaisin. Ja kun seurakunnanneuvosto on hankkinut kirkollisministeriön suostumuksen tähän takaisinantoon, pyydämme me Turun tuomiokirkon hallitusta vastaan ottamaan nämä pyhät astiat kirkollista käyttöä varten siinä paikassa, johon ne alkuperin kuuluvat. – Tässä takaisinannossa me haluamme esiintuoda ilmauksen meidän ja – me uskallamme sen sanoa – kirkkomme ja kansamme myötätunnosta Suomen kirkkoa ja vapaata Suomen kansaa kohtaan ja meidän parhaista toivotuksistamme Suomen tulevaisuudelle. Huhtikuun 3 pnä 1925, Ejbyn seurakuntaneuvosto. B. Bartholdij Möller, Kristian Kristiansen, L. Nielsen, Hans Kristiansen, Rasmus Knudsen, Peder Kristiansen, J. T. K. Jacobsen, Hans Jörgen Nielsen.

Turun tuomiokirkkoseurakunta teetti esineistä Kööpenhaminassa kahdet kopiot, jotka annettiin Tanskan kansallismuseoon sekä Ejbyhyn. Kirkolle annetut vihittiin siellä käyttöön pääsiäisenä 1925. Samoin kiitoksena kirkkoon lahjoitettiin kattokruunu, joka valettiin vuodelta 1657 peräisin olevien piirustusten pohjalta. Kruunu lahjoitettiin Otte Rudin Turun ryöstön vuosipäivänä 2.8.1925.

Näiden esineiden palautus ei jäänyt ainoaksi sodankäynnin yhteydessä anastetun kirkollisen omaisuuden palautukseksi Suomeen. Tuona vuonna palautettiin myös Iso-Britanniasta Krimin sodan (1853–1856) aikana Bomarsundin linnoituksen läheltä Skarpansin kirkosta sotasaaliina viety kirkonkello.

Museovitriinissä punaisen samettimaisen kankaan päällä olevia kullattuja koristeellisia astioita.
Ejbyn eli Särkilahden ehtoolliskalkki ja pateeni sekä muuta Turun tuomiokirkon esineistöä esillä Aboa Vetus & rs Novan näyttelyssä 24.5.2026. Kuva: Riku Kauhanen.

Tätä kirjoitettaessa Turun Tuomiokirkko on remontissa, ja Ejbyn kalkki on esillä Aboa Vetus & Ars Nova -museon Altare et Urbs – Tuomiokirkon aarteita ja lahjoittajia -näyttelyssä.

Riku Kauhanen

Lähteet:

Immonen, Visa. Golden Moments : Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200-1600. I, Text. Suomen keskiajan arkeologian seura, 2009.

Kuujo, Erkki. Turun kaupungin historia 1366–1521. Turun kaupunki, 1981.

Merimiehen ystäwä: Suomen merimieslähetystoimen lehti 1.2.1928, nro 2.

Panu 13/1925.

Turun Sanomat 4.6.1925.

Uudenkaupungin Sanomat 23.7.1925

Uusi Aura 26.4.1925; 4.6.1925; 21.6.1925

Särkilahden kalkin ryöstö 1509

Vaikka uhka Suomeen on usein tullut idästä, on myös lännestä käsin käyty useaan otteeseen ryöstelemässä ja pommittamassa Suomen rannikkoa. Iskeäkseen ruotsalaisia vastaan tanskalaiset eli ”juutit” ovat purjehtineet Suomeen sotaisin aikein. Keskiajan lopulla, 1500-luvun alussa maat kuuluivat samaan valtioliittoon eli Kalmarin unioniin, mutta liitto oli riitaisa. Vuosisadan alku tunnettiinkin Suomessa juuttivihan aikana. Tuolloin valtaa piti vuonna 1497 Ruotsin kuninkaaksi kruunattu unionikuningas Hannu (eli Juhana II), joka oli lyönyt Ruotsin valtionhoitaja Sten Sturen Rotebron taistelussa.

Kun Hannu yritti keskittää itselleen valtaa, kääntyivät häntä tukeneet Ruotsin valtaneuvoston jäsenet nyt kuningasta vastaan. Hannun vastainen kapina ylsi Turkuun vuonna 1501, jolloin Turun linna antautui kapinallisille. Tanskalaiset ja ruotsalaiset talonpojat olivat kuitenkin kyllästyneet loputtomaan valtataisteluun, ja näiden ”rauhanliike” tyrehdytti maasodankäynnin.

Itämeren valtapeliin liittyi myös Hannun pyrkimys heikentää Hansaliittoa, ja sodat näkyivät etenkin Tanskan laivaston uudistamisessa sekä aktiivisena merirosvouksena. Hannu yritti saada kapinalliset ruotsalaiset kuriin nimenomaan ylivoimallaan merellä, maihinnousun uhalla sekä kauppasaarrolla, johon muun muassa Lyypekki yhtyi. Kapinalliset oli jo melkein taltutettu, kun vuonna 1509 Lyypekki ryhtyi sotaan Hannua vastaan.

Valtapeli näkyi Suomessa pahimmillaan vuosina 1507–1509, jolloin tanskalaiset tekivät nopeita iskuja pitkin rannikkoa. Poikkeuksellisen ankara oli tanskalaisen Bornholmin linnan päällikkö Otte Jørgensen Rudin (n. 1482–1510/1511) hyökkäys Turkuun elokuun 1509 alussa. Rud, jota Piispainkronikka nimittää ”vääryyden pojaksi”, joukkoineen pääsi torstain ja perjantain 2.–3.8. välisenä yönä huomaamatta Turun linnan ohi ja ”kohottaen hirveän huudon, rumpujen päristessä ja torvien soittaessa” hyökkäsi kaupunkiin. Linnanpäällikkö Josef Pietarinpoika oli tuolloin poissa, eikä puolustusta johtaneella linnanvouti Sander Arendinpojalla ollut riittävästi miehiä eikä ammuksia, joten hyökkääjiä voitiin lähinnä häiritä.

Valkoiseksi kalkittu suuri kirkkorakennus jossa punatiiliset katot.
Ejbyn kirkko Tanskan Sjællandin saarella, minne Turun tuomiokirkosta 1509 viedyt Särkilahden kalkki (ehtoollismalja) sekä pateeni (ehtoollisleipälautanen) päätyivät ilmeisesti Otte Rudin sukulaisten välityksellä 400 vuoden ajaksi. Kuva: Hideko Bondensen/wikimedia.

Monet Turun porvareista surmattiin tai vietiin vangeiksi Kööpenhaminaan. Ryöstelyä jatkui viisi päivää. Tuomiokirkko ryövättiin lähes tyhjäksi. Tanskalaisten matkaan lähti muun muassa piispanhiippa, paimensauva sekä kullattu hopeinen Särkilahden ehtoolliskalkki. Sauva ja piispanmitra saatiin Turkuun takaisin vuonna 1516 valtionhoitaja Svante Sturen tiedusteltua niitä Hannulta piispa Johannes Olavinpojan pyynnöstä; mitra tosin ilman siihen kuuluneita jalokiviä. Ehtoolliskalkki öylättilautasineen kulkeutui Rudin sukulaissuhteiden myötä Ejbyn kirkkoon, mistä se on saanut nimen Ejbyn kalkki.

Rud jäi elämään kansantarinoihin, ja niissä Rud sekoitetaan usein samannimiseen norjalaistanskalaiseen amiraaliin, joka eli vuosina 1520–1565. Rudin kerrotaan tulleen tekojensa tähden omantunnontuskiin ja lähteneen pyhiinvaellukselle Jerusalemiin, mutta jo Baijerin Augsburgissa kuolo korjasi merisissin.

Riku Kauhanen

Lähteet:

Helsingin Sanomat 21.11.1959

Juusten, Paavali & Simo Heininen. Suomen Piispainkronikka. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988.

Klemettilä, Hannele (toim.). Suomalainen sotilas 3, Muinaisurhosta nihtiin. Karttakeskus, 2010.

Kuujo, Erkki. Turun kaupungin historia 1366–1521. Turun kaupunki, 1981.

Panu 13/1925.

Turun Sanomat 4.6.1925.