Hyödyn aika ja kiinnostus muinaismuistoihin olivat siivittämässä Turun akatemiassa ensimmäisiä arkkitehtuuria käsitteleviä väitöskirjoja. Näitä tehtiin 1700-luvulla niin talousopin kuin historiankin oppituoleihin, riippuen opinnäytteiden näkökulmista.
Yksi ensimmäisistä oli Nicolaus Turdinin Turun tuomiokirkon rakennushistoriaa käsittelevä väitöskirja Templi cathedralis Aboensis historia (1748). Valitettavasti maisteroituvan Turdinin rahat olivat niin vähissä, että hän sai maisterintyöstään painatettua vain ensimmäiset kahdeksan sivua, ja loppuosan käsikirjoitus on kadonnut. Työllä ei nykyään ole enää erityistä tieteellistä arvoa, mutta se on kiinnostava historiallinen kuriositeetti siitä, miten Turun tuomiokirkon rakennushistoria ymmärrettiin lähes kolmesataa vuotta sitten.
Talousopin oppituolissa arkkitehtuuria käsittelevät opinnäytteet olivat näkökulmaltaan toisenlaisia, ja ne tehtiin usein muodikkaasti ruotsin kielellä. Ruotsin kielen käyttö akateemisissa opinnäytteissä oli 1700-luvun hyödyn ajan uutuus.
Yksi kiinnostavimmista talousopin arkkitehtuuria käsittelevistä opinnäytteistä on Eric Inbergin Enfaldiga tankar huru trähus kunna i anseende til golf, tak och wäggar göras wäl warma (1762). Se kuvailee yksityiskohtaisesti, miten puutalo on rakennettava, jotta se ei lahoa tai homehdu ja pysyy hyvin lämpimänä talvella.
Opinnäyte oli reaktio aikansa huonoon rakentamistapaan. Siinä pyrittiin edistämään rossipohjan, eli tuulettuvan alapohjan käyttöä. Tuolloin suuri osa vähävaraisempien kaupunkilaistenkin taloista oli vielä maanvaraisia multapenkkirakennuksia, joiden alimmat hirsikerrat lahosivat nopeaan. Opinnäytteet olivatkin joissain tapauksissa myös yhteiskunnallisia puheenvuoroja kuten tämä väitöskirja.
Muita arkkitehtuuria käsitteleviä opinnäytteitä tehtiin 1700-luvun Turun akatemiassa muun muassa kaupunkisuunnittelusta sekä arkkitehtuurikirjallisuudesta. Kaupunkisuunnittelun tutkimuksen maamme kenties ensimmäiseksi esitykseksi voisi kutsua Pehr Kalmin vuonna 1753 presidioimaa Gustac Frid. Aureniuksen opinnäytettä Enfalliga tankar om det, som bör i achttagas, wid en stads anlägning. Edellä esiteltyihin verrattuna varsin laajassa väitöskirjassa käydään perusteellisesti läpi kaupunkien sijoittaminen ilmastollisesti ja luonnonvarojen kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaiseen paikkaan sekä sopivien liikenneyhteyksien äärelle.
Fragmentaarisuudessaan nämä muutamat teokset kertovat verraten hyvin siitä, että Suomen alueella ei tuolloin ollut arkkitehtikoulutusta eikä ensimmäistäkään koulutettua arkkitehtia. Tämä nousee erinomaisesti esiin Isaak Estlanderin vuonna 1787 julkaistussa opinnäytteessä Anmärkningar uti Byggnings-Konsten i allmänhet och den Finska i synnerhet, jossa hän kirjoittaa Suomen arkkitehtuurin alennustilasta seuraavasti:
”Ruotsissa on varsin harvoja arkkitehtuurista kirjoittavia henkilöitä, eikä Suomen rakennustaiteesta ole kirjoitettu juuri mitään. Julkiset ja yksityiset kirjastomme lähes ammottavat tyhjyyttään tämän tieteenalan osalta, ja mikä on vielä pahempaa, meillä on tuskin lainkaan arkkitehteja maassamme ja vieläpä varsin vähäpätöisiä rakennuksia, joita katsella ja joista voisi ottaa mallia.”
Panu Savolainen
Lähteet:
Turun akatemian maisterinopinnäytteet (Doria).
