Suomen historian keskeinen ja kiistelty dokumentti on paavi Gregorius IX:n kirje, joka on päivätty Perugiassa 23. tammikuuta ”hänen paaviutensa toisena vuonna” eli vuonna 1229. Kirjettä ei ole säilynyt alkuperäisenä, mutta siitä on kopio Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa, jonne se on kirjattu 1400-luvulla. Aikanaan kyse ei ollut yksittäisestä kirjeestä, vaan se oli osa laajempaa paavillisten asiakirjojen ja toimenpiteiden kokonaisuutta.
Teksti on latinankielinen, ja se on sittemmin julkaistu Diplomatarium Fennicumissa seuraavasti:
”Gregorius episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri episcopo Lincopensi et dilectis filiis abbatj de Gutlandia, Cisterciensis ordinis, et preposito de Visby, Lincopensis dyocesis, salutem et apostolicam benediccionem. Venerabilis frater noster Finlandensis episcopus nobis exposuit, quod in primitiua christianitatis plantacione in partibus illis cathedralis ecclesia sua fuit in loco minus ydoneo constituta; vnde petebat, vt [cum] nunc plura loca, crescente in eisdem partibus per Dei graciam fide katholica, magis ad hoc commoda esse noscantur, transferri episcopalem sedem ad locum competenciorem in sua dyocesi mandaremus. Quocirca discrecionj vestre per apostolica scripta mandamus, quatenus, inquisita super hoc diligencius veritate, si rem inueneritis ita esse, cum consilio eiusdem episcopi et clericorum suorum transferatis auctoritate nostra sedem eandem ad locum in eadem diocesi magis aptum. Quod si non omnes hiis exequendis potueritis interesse, tu, frater episcope, cum eorum altero ea nichilominus exequaris. Datum Perusij x kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo.”
Kirjeen suomennos on julkaistu Suomen historian dokumentteja -teoksessa vuonna 1968 Paavo Nummisen kääntämänä:
”Gregorius piispa, Jumalan palvelijoiden palvelija, esittää kunnianarvoiselle veljelle Linköpingin piispalle, rakkaille pojillensa Gotlannin apotille cisterciläisjärjestöstä ja Visbyn tuomiorovastille [oik. rovastille], Linköpingin hiippakuntaa, tervehdyksen ja apostolisen siunauksen. Kunnianarvoinen veljenne [oik. veljemme] Suomen piispa on esittänyt meille, että alkavassa kristillisyyden istutuksessa niillä seuduilla, missä hänen tuomiokirkkonsa on ollut, se on sijainnut vähemmän sopivalla paikalla; siksi hän on pyytänyt, että kun nyt, katolisen uskon niillä seuduilla Jumalan armosta kasvaessa, on tiedossa useita tähän soveliaita paikkoja, määräisimme piispanistuimen siirrettäväksi edullisemmalle paikalle hänen hiippakunnassaan. Sen vuoksi määräämme Teidän järkevyydellenne apostolisten kirjoitusten kautta, että tutkittuanne tarkoin tosiasioita tässä suhteessa, jos havaitsette hyväksi, yhdessä saman piispan ja hänen pappiensa neuvoston kanssa siirrätte meidän valtuudellamme samaisen istuimen samassa hiippakunnassa sopivammalle paikalle. Mutta jos ette kaikki voi ottaa osaa tämän toimeenpanemiseen, niin sinä, veli piispa, pane se siitä huolimatta täytäntöön toisen heistä kanssa. Annettu Perugiassa tammikuun 23. päivänä paaviutemme toisena vuonna.”
Kirjeessä mainitaan paikkakuntia, Perugian ohella Gotlanti, Linköping ja Visby. Tekstissä viitataan myös Suomen piispaan (”Finlandensis episcopus”), mutta ei tarkkaan kerrota, missä piispanistuin on sijainnut, eikä mainita piispan nimeä. Kirje kehottaa Linköpingin piispaa ryhtymään toimenpiteisiin, jotta piispanistuin saataisiin siirrettyä ”sopivammalle paikalle”. Kirjeen mukaan hiippakunnan alueella oli ”useita tähän soveliaita paikkoja”, mikä kirjeessä tukee toteamusta siitä, että katolinen usko olisi alueella vahvistunut. Kirje on kaikesta päätellen alku pidemmälle prosessille, eikä sen perusteella voi vetää johtopäätöstä, että tapahtumat olisivat välittömästi edenneet.
Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa paavin bulla on otsikoitu, ja otsikon kirjoittaja on tulkinnut kirjeen liittyvän kirkon siirtoon a Rænthamækj vsque huc, ”Räntämäeltä tänne”. Kirjeen tulkintaperinne ulottuu siis syvälle historiaan, mutta olennaista on, ettei kirje itsessään sisällä paikannimiä. Viittaus Räntämäkeen, ja siis Koroisiin, on tullut vasta myöhemmin. Sittemmin paavin bullan on pikemmin tulkittu merkinneen kirkollisen keskuksen siirtämistä Nousiaisista Koroisiin, vaikka siis näitäkään nimiä ei kirjeessä mainita – eikä voitaisikaan mainita, koska bullan kirjoittamisen tarkoitus oli vasta käynnistää soveliaan paikan etsiminen.
Paavin bullan tulkintaperinne on pitkä, ja kirjeen sisältöä on usein ylitulkittu. Otsikointikin on saattanut muuttua osaksi paavillista viestiä. Kun kirjeen kirjoittamisesta oli kulunut 700 vuotta, Julius Finnberg (1877–1955), turkulaisen historiakulttuurin voimahahmo, kirjoitti Uudelle Suomelle laajan artikkelin otsikolla ”700 vuotta sitten, tammikuun 23:na 1229, allekirjoitettiin Turun tuomiokirkon perustamiskirja”. Jo otsikko kertoo väärinkäsityksestä, sillä bulla ei ole perustamiskirja. Finnberg toteaa muun muassa, että siirtäminen ”on bullan sanojen mukaan tapahtuva ’a Raenthamaekij vsque huc’, s.o. ’Räntämäeltä tänne’, s.o. Auran Turkuun”. Räntämäki-sana ei kuitenkaan esiinny bullan tekstissä, toisin kuin Finnberg esittää, vaan se on myöhemmin kopiokirjaan lisätty otsikko. Sitä ei voi käyttää todisteena piispanistuimen siirrosta. Sen sijaan se kertoo siitä, miten bullaa myöhempinä vuosisatoina tulkittiin.
Hannu Salmi
Lähteet:
Diplomatarium Fennicum, https://df.narc.fi/document/72
Finlands medeltidsurkunder. Samlade och i tryck utgifna af Finlands Statsarkiv genom Reinh. Hausen. Band I. Helsingfors: Finlands Statsarkiv 1910, 26–27.
Finnberg, Julius: ”700 vuotta sitten, tammikuun 23:na 1229, allekirjoitettiin Turun tuomiokirkon perustamiskirja”, Uusi Suomi 20.1.1929.
Suomen historian dokumentteja 1. Toim. Mikko Juva, Vilho Niitemaa ja Päiviö Tommila. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava 1968, 91–92.