Kaarinan Ravattulassa, aivan nykyisen Turun kaupungin rajalla, on sijainnut pian 1100-luvun puolivälin jälkeen rakennettu kirkko. Aurajoen tuntumassa sijaitseva pieni Ristimäki-niminen moreenikumpu piti tätä salaisuutta sisällään 2010-luvulle asti. Ennen arkeologisia kaivaustutkimuksia paikan nimen oletettiin liittyvän hautauksiin. Tutkimuksissa kävi ilmi, että mäellä oli jo ennen kirkon rakentamista pieni kalmisto, johon kylän väki hautasi vainajiaan 1000-luvulta lähtien. Kirkon rakentamisen myötä paikalle muodostui laajemman yhteisön käyttämä aidattu kirkkopiha, jonka lepoon laskettiin useampi sata vainajaa.
Ravattulan kirkkoa voidaan perustellusti pitää Suomen vanhimpana tähän mennessä löydettynä kirkollisen rakennuksen jäännöksenä. Tämä ”Suomen vanhin kirkko” todettiin Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tekemissä kaivauksissa vuonna 2013. Puisesta rakennuksesta oli maan alla säilynyt luonnonkivinen perustus, jonka perusteella kirkko oli noin kymmenen metriä pitkä ja kuusi metriä leveä. Siinä oli kookkaampi runkohuone ja kapeampi kuoriosa, jonka itäpäässä sijaitsi alttari. Kyse oli niin kutsutusta kapeakuorisesta kirkosta, jollaisia rakennettiin Suomeen pääasiassa 1100-luvulta 1300-luvun alkuun.
Kirkon sijainti Aurajokilaakson sydämessä tekee siitä tutkimuksellisesti erityisen merkittävän. Varsinais-Suomen väestö oli omaksunut kristinuskon jo 1000-luvulla. Arkeologiset havainnot valaisevat alueen kirkollisen järjestäytymisen varhaisinta ajanjaksoa tavalla, johon ei esimerkiksi kirjallisten lähteiden puuttuessa ole voitu päästä suoraan käsiksi. Ravattulan kohde osoittaa, että kirkollinen elämä organisoitui Aurajokilaaksossa pieniksi paikallisseurakunniksi jo 1100-luvulla. Ilmiö ajoittuu siis paljon varhaisemmaksi kuin aiemmin on ajateltu.
Paikallisesti kirkko sijaitsi keskellä sitä käyttänyttä yhteisöä. Aurajoki oli viereisen Hämeen Härkätien tavoin tärkeä kulku- ja yhdysreitti, jonka varrelle jokilaaksoon oli viimeistään rautakaudella syntynyt maataloudesta elantonsa saaneita vauraita asutuskeskittymiä. Ravattulan kirkkoa käyttänyt yhteisö koostui noin viiden toisiaan lähellä olevan kylän asukkaista. Myöhemmin historiallisella ajalla kylät tunnettiin nimillä Ravattula, Kausela, Littoinen, Kurala ja Haaga.
Ravattulan kirkko ja kirkkomaa jäivät ilmiönä suhteellisen lyhytaikaisiksi, sillä paikan käyttö jatkui korkeintaan 1230- tai 1240-luvulle. Kirkon hylkääminen voidaan liittää laajempiin hallinnollisiin toimiin Suomen lähetyshiippakunnan alueella. Vuonna 1229 annettu lupa piispanistuimen siirtämiseen johti maamme kirkollisen keskuksen syntymiseen Maarian Koroisiin, vain noin kolmen kilometrin etäisyydelle Ravattulasta. Samoihin aikoihin oli käynnissä muitakin uudistuksia, jotka viimeistään johtivat laajojen pitäjänseurakuntien syntyyn. Tarvetta pienille, muutamien kylien asukkaiden käyttämille seutukirkoille ei uudessa pitäjänseurakuntajärjestelmässä enää ollut, vaan niistä voitiin siirtyä laajoihin, kymmenien kylien yhdessä ylläpitämiin seurakuntiin.
Nykyisin Ravattulan Ristimäki muodostaa ainutlaatuisen muinaisjäännöskohteen keskellä historiallisesti kerrostunutta kulttuurimaisemaa. Kaivausten jälkeen kirkkorakennuksen kivijalan ennallistuksen itäpäähän, kirkon alttarin alkuperäiselle paikalle, pystytettiin valkoinen risti. Tutkimusten perusteella tällä paikalla oli jo läpi keskiajan ollut puinen muistoristi, jonka perusteella mäkeä oli ryhdytty kutsumaan Ristimäeksi.
Juha Ruohonen
Lähteet:
Juha Ruohonen: Ravattulan Ristimäki ja Aurajokilaakson varhaisin seurakunnallinen järjestäytyminen. Karhunhammas 22.