Turun normaalikoululla on pitkät perinteet ideoida, toteuttaa ja tutkia erilaisia oppimisen prosesseja. Yksi viimeisimmistä oppimisen työtavoista on yliopisto- ja yritysmaailmasta tullut hackathon. Mielenkiintoista tässä oppimisen tavassa on yhdistää erilaiset toimijat, esimerkiksi yliopisto-opiskelija ja liike-elämä. Miksei siis ulottaa lukiolaiset ratkomaan annettua tehtävää?
Hackathon on tapahtuma, jossa oppijat ratkovat ennalta asetettuja haasteita, tehden sen annetussa aikataulussa. Työmuotona hackathon soveltuu kaikille luokka-asteille, sillä se muovautuu eri-ikäisten ja erilaisten oppijoiden käsissä aina omaksi oppimisympäristökseen. Haasteen voi asettaa opettaja, yritys tai jokin muu taho, jolla on oikea ongelma, johon tarvitaan uudenlainen ratkaisu.
Hackathon on yhteistoiminnallinen työskentelymuoto, jossa työskennellään ryhmissä, ja kilpaillaan keskenään – paras lopputulos (idea, tuote tai vaikka tietokonesovellus) palkitaan tapahtuman päätteeksi järjestettävässä finaalissa. Finaalissa jokainen ryhmä esittelee oman ratkaisunsa n. 2-3 minuutin pitcheillä, eli myyntipuheilla. Kyseessä on prosessi, jonka lopputulemaa kukaan – edes haasteenasettaja – ei tiedä ennen tapahtuman loppuhuipennusta.
Hackathon on prosessina intensiivinen osallistujalle. Tehtävän aikana tulee ottaa jokin annetuista tehtävärooleista, oppia mahdollisesti roolin asettamia taitoja ja tietoja. Hackathon toteutetaan ryhmässä, joten vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä. Tehtävä esitellään myyntipuheessa, pitchissä, jota tulee myös harjoitella. Uusia taitoja ja tietoja karttuu runsaasti tehtävän tekemisen aikana. Hackathonin ideana on, että ammattilaiset jakavat osaamistaan tehtävän ratkomiseen osallistuville ryhmille. Hackathonin pituudesta riippuu, kuinka tiiviisti prosessi toteutetaan, mahdollisuuksia on kuuden tunnin sessiosta useampaan päivään. Useammin on kuitenkin niin, että mitä vaativampi tehtävänanto, sitä pidempi hackathon ajallisesti.
Lukiomaailmassa hackathonia voi käyttää myös arviointiin. Toisaalta tässä on haasteensa: miten arvioida työ, johon ei ole olemassa oikeaa vastausta? Hackahtonissa arvioidaan enemmän tehtävän tekemisen prosessia, työskentelyä. Prosessiin kuuluvat osallistujien monet kysymykset, oivallukset, epätoivon kuin onnistumisen kokemukset, tiedon oppimista ja soveltamista sekä ennen kaikkea uusien taitojen oppimista ja itsensä ylittämistä. Turun normaalikoulun lukiossa olemme käyttäneet kriteeripohjaista arviointia palautteen avaamiseen. Yleensä arviointi annetaan koko ryhmälle yhdessä, sillä hackathonin tuotos on ryhmän yhteinen lopputulos. Mahdollista yksilöllistä arviointia varten tulee kehittää omat mittarit ja kriteerit. Arvioinnin laatua parantaa se, että hackathoniin osallistuva yhteistyöyritys osallistuu myös pitchausten arviointiin. Tehtävää ei siis arvioida vain opettajan näkökulmasta vaan siihen tuodaan mukaan oikean elämän vaatimukset.
Turun normaalikoulu toimii opettajan pedagogisten opintojen harjoittelukouluna. Aineenopettajan pätevyyteen vaadittavissa pedagogisissa opinnoissa pääpaino on toki harjoitustunneissa, mutta opetusharjoitteluun kuuluu jonkin verran vapaavalintaista toimintaa. Tavoitteena on tarjota opetusharjoittelijoille monipuolisia mahdollisuuksia harjoitella niin omaa opettajuutta kuin yhteisopettamista. Opettajaksi opiskeleva Laura kuvaa hackathonia seuraavasti:
”Minulle annettiin vinkiksi kulkea avoimin silmin ja korvin suorittaessani aineenopettajan pedagogisiin opintoihini kuuluvaa opetusharjoittelua Turun normaalikoululla. Tein töitä käskettyä ja tartuin tilaisuuteen ilmoittautuessani mukaan Norssin Well-being -Hackathoniin. En ollut aikaisemmin kuullut vastaavanlaisesta työskentelytavasta, mutta oltuani mukana muutamassa suunnitteluryhmän palaverissa, kokonaiskuva alkoi hahmottua. Meille on opinnoissamme painotettu opetuksen suunnittelemista oppijan aktiivista ja osallistuvaa roolia painottaen. Hyvänä esimerkkinä tämän näkökulman huomioonottavasta työskentelytavasta on yhteistoiminnallinen oppiminen ja sen tunnettuna toteuttamistapana on palapelitekniikka. Palapelitekniikassa oppilaat jaetaan kotiryhmiin, joista jakaudutaan asiantuntijaryhmiin opiskelemaan aihesisältöä ja sen jälkeen palataan opettamaan kotiryhmään muille jäsenille juuri opittua asiantuntijasisältöä.”
“Hackathon sisältää palapelitekniikalle ominaisia työskentelymenetelmiä, mutta lisäksi Norssin hackathon-konseptiin kuuluu intensiivinen työskentely kotiryhmissä koko päivän ajan. Tavoitteena on yhteistyön avulla luoda uusia ratkaisuja oikean elämän ongelmiin. Hackathon-työskentelytavan pohjalla on ajatus, jonka mukaan ryhmä on enemmän kuin osiensa summa.”
“Työskentelytapa vaatii myös paljon rajoja rikkovaa, lateraalia kykyä ajatella. Think outside the box -ajattelutapaa kannattaa hyödyntää, jotta uudenlaisia ratkaisuja syntyisi. Päivän päätteeksi ryhmät esittävät muutaman minuutin mittaiset esitykset omasta tuotoksestaan ensin semifinaaleissa ja lopulta asianomaisten kohdalla finaalissa tavoitteenaan hurmata tuomarit innovatiivisella keksinnöllään.”
“Opetusharjoittelijana minun roolini hackathon-tapahtuman mahdollistamisessa oli suunnitella ja toteuttaa yksi työpaja eli yhden asiantuntijaryhmän sisältö teemoineen ja aiheineen. Oma työpajani käsitteli omia kokemuksiani lukioajalta. Olen hyödyntänyt aktiivisesti lukioaikanani koulun kuraattoria ja terveydenhoitajaa eli oppilashuollon palveluita ja sain hyvin hyödynnettyä ajatuksiani ja kokemukseni näistä aiheista tämän tapahtuman tarkoituksiin. Toimin myös tuomarina hackathonin semifinaaleissa ja finaalissa.”
“Hackathon-konsepti on mielestäni mahtava oppimistilaisuus paitsi kilpailijoille itselleen, niin myös minulle opetusharjoittelijana. Sain sopivan verran vastuuta tässä ensimmäisessä hackathonissani ja olenkin nyt innokkaasti mukana kevään Norssi-Hackathonin suunnitteluryhmässä.”
Eevastiina taas kertoo hackathoniin osallistuneen opettajan näkökulmasta.
“Olen ollut itse hackathonissa sekä osallistujana että mentorina. Osallistuessani opettajille järjestettyyn iltapäivän pituiseen hackathoniin koko työtapa oli itselleni täysin uusi, mutta kokemus oli opettavainen. Erilaiseen tiimityöskentelyyn tutustuminen ja intensiivinen työskentely itsessään toivat mukavaa vaihtelua “normaaliin” työelämään. Ajatusten virratessa aika kului liiankin nopeasti, kun taas välillä ideat loppuivat kuin seinään ja seuraavaa työpajaa sai odottaa ikuisuudelta tuntuvan ajan. Oli hienoa nähdä alkuperäisen idean kehittyvän ja kasvavan lopulliseksi tuoteideaksi myyntipuheeseen. Kokemus oli myös hyödyllinen, kun olin mukana suunnittelemassa hackathonia lukiolaisillemme.”
“Koulullamme järjestetyt hackathonit ovat olleet muutaman tunnin pituisia. Lyhyempi hackathon voi olla hyvä ponnahduslauta opiskelijoille erilaiseen työtapaan. Sellainen on myös helpompi järjestää koulumaailmassa. Lyhyt hackathon ei välttämättä ole paras ratkaisu. Jos hackathon ei ole tuttu opiskelijoille etukäteen työtapana, oikeanlaiseen ajatusmaailmaan pääseminen vie huomattavasti aikaa. Kokonainen hackathon alusta loppuun käytynä sisältää työpajoja (workshop), aivoriihiä (brainstorming) ja myyntipuheiden pitämistä (pitching). Näiden lisäksi olisi hyvä luoda oman tiimin yhteishenkeä samalla, kun jokainen tiimin jäsen omaksuu oman roolinsa tiimissä. Tehtävää on paljon pienessä ajassa.”
“Oli kuitenkin hienoa huomata, että lukiolaisille järjestämässämme hackathonissa tiimien toiminta lähti hyvin käyntiin alusta asti. Vaikka tehtävänannon lähestymistyyli ei ollutkaan aina nopeasti selvillä, tiimit jatkoivat työskentelyä ja ideointia hyvässä yhteishengessä. Hackathonin päätavoite ei tarvitse olla vain voittaminen, vaan uusien työtapojen kokeileminen ja oppiminen. Tiimityöskentely ja työpajoissa käyminen ovat nykyajan työelämätaitoja, joita nuorien on opittava.
“Kokonaisuutena hackathon on hieno mahdollisuus nuorille oppia erilaisia työtapoja ja nähdä, miten lyhyessäkin ajassa voi saada paljon aikaan ilman etukäteistä suunnittelua. Tyhjästä ei ole aina paha nyhjästä. Hackathon on myös opettavainen mentorina. Erilaisia tiimejä saa auttaa idean kehityksen eri vaiheissa ja on hieno kokemus, kun pienellä sysäisyllä tiimi saa ajatukset ja ideat virtaamaan.”
Juhani on yksi Eduhack-konseptin kehittäjistä ja toiminut tänä lukuvuonna Business Management -opettajana Turun norssin IB-lukiossa. Hänellä on kokemusta hackathonista niin koulun sisä- kuin ulkopuolelta.
”Prosessina hackathon on kuin uuden yrityksen aloittaminen pienoiskoossa. Ensin on idea ja sen taakse kootaan tiimi. Alussa on intoa ja kaikki vaikuttaa sujuvan hyvin. Sitten saadaan kriittistä palautetta tai ehkä ideat tai resurssit loppuvat, ja tuntuu, ettei meidän juttu lähde koskaan lentoon. Joku haluaisi ehkä luovuttaa. Kokemukseni kuitenkin on, että 99% tiimeistä kokoaa itsensä ja puristaa oman ratkaisunsa esitettävään muotoon – vaikka sitten aivan viime hetkillä. Finaalissa on ollut upeaa aistia tiimien ylpeys omasta lopputuotoksestaan.”
“Tällainen vaellus “läpi kuolemanlaakson” on tuttua kaikille aloittaville yrityksille. Monet firmat jättävät matkan kesken liian suurten haasteiden takia. Hackathon tarjoaa mahdollisuuden kokea turvallisesti vastaava prosessi. Toivon, että tämä lisää osallistujien intoa ja myös käsitystä yrittäjyydestä, sekä sen haasteista, että mahdollisuuksista.”
”Uutta työtapaa voidaan tehdä tutuksi esim. infotilaisuuksilla, videoilla tai pre-eventeillä ennen varsinaista tapahtumaa. Pre-eventissä voidaan esim. tiimiytyä tai kokeilla joitain muotoiluajattelun työkaluja. Tämä pohjustaa työskentelyä varsinaisessa hackathonissa. Koulujen olemassa olevia prosesseja voidaan pyrkiä hyödyntämään. Esim. ryhmänohjaajan tunnit, teema- tai retkipäivät voisivat sopia hackathonin pohjustamiseen.”
”Kumppanien mukanaolo rikastaa oppimisympäristöä ja -kokemusta. Kumppanit voivat tuoda mukanaan monia eri resursseja: omaa osaamistaan valitusta haasteesta tai työpajan aiheesta, tai erilaista välineistöä (teknologiaa, kanvaksia tai muita työkaluja). Hackathon on alusta, joka tuo yhteen eri sidosryhmiä. Nämä voivat olla koulun alueelta tai kauempaakin, jos hyödynnetään etäyhteyksiä.”
”Olen nähnyt, että hackathon soveltuu uudenlaisen oppimisympäristön ja toimintakulttuurin kehittämiseen. Osallistujilla on vapaus ja vastuu. Heitä tuetaan monipuolisesti (eri alojen asiantuntijat, työpajat ja käytössä olevat välineet). Hackathonissa on riittävän selvät raamit (tiimikoko, haaste(et), aikataulu, esitykseen liittyvät vaatimukset), jotta osallistujat kokevat olonsa turvalliseksi heittäytyä ideoimaan ja kehittämään jotain uutta. Oppilaitos–työelämä-yhteistyöhön hackathon luo päivittäisestä arjesta poikkeavan tilan, jossa molemmat osapuolet sekä antavat että saavat.”
”Kehotan oppilaitoksia tutustumaan hackathonin mahdollisuuksiin ja ottamaan Turun norssin ja/tai Educraftorin tiimiin yhteyttä. Autamme mielellämme!”, toteaa Juhani lopuksi.
Kirjoittajat
Anu Waltari-Grundström, aineenopettajaharjoittelun koordinaattori, historian ja yhteiskuntaopin lehtori, Turun normaalikoulu.
Laura Hamdi, kasvatustieteen opiskelija, Turun yliopisto.
Eevastiina Haavisto, matematiikan opettaja ,Turun normaalikoulu.
Juhani Koivuviita, Business& Management -opettaja, Educraftorin yksi perustaja ja tiimivalmentaja, Educraftor Oy Ab.
Yhteystiedot
Anu Waltari-Grundström, Turun normaalikoulun lukio, anuwal@utu.fi
Juhani Koivuviita, Educraftor Oy Ab, juhani@educraftor.com
Viimeisimmät kommentit