Millaiselta näytti turkulaisnuoren kevät 170 vuotta sitten, toukokuussa 1856? Joitakin aavistuksia antaa kahdeksantoistavuotiaan Josef Julius Wecksellin ensimmäinen julkaistu runo, joka ilmestyi Åbo Underrättelserissä 13.5.1856.
Runossaan ”Frid och vår”, Rauha ja kevät, Wecksell kuvaa kevään peruspiirteitä kuten muuttolintujen paluuta, kukkaan puhkeavaa luontoa ja veneen viirin iloista liehuntaa. Mutta runolla oli myös poliittinen sisältönsä: Krimin sota oli juuri päättynyt, ja nimimerkillä –s –l kirjoittanut nuori runoilija ylisti sitä, että ukkospilvet olivat väistyneet Suomen yltä.
Suomi oli Venäjän keisarin alainen suuriruhtinaskunta, ja Venäjän imperiumi oli ajautunut monivuotiseen sotaan Osmanien valtakuntaa, Ranskaa ja Britanniaa vastaan. Sodan päänäyttämö oli Krimin ja Balkanin niemimailla, mutta myös Itämeri oli saanut siitä osansa.
Siinä missä keväällä 2026 Euroopan sota on näkynyt Suomessa satunnaisina harhautuneina drooneina, 1850-luvun taisteluista oli muistuttanut uhka mereltä. Liittoutunut brittiläis-ranskalainen laivasto oli hävittänyt Ahvenanmaata – tästä nimitys ”Oolannin sota” – ja myös Hanko, Tammisaari, Kokkola ja Turku olivat olleet uhattuina.
Merta oli miinoitettu – kyseessä oli oman aikansa uusi, tehokas sotateknologia. Tavallinen asujaimisto niin Turussa kuin muissa rannikkokaupungeissa oli varautunut pahimpaan. Nuoren Wecksellin teini-ikää oli siis varjostanut epämääräinen sodan uhka. Mutta nyt rauha oli solmittu, ja aloitteleva runoilija ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että myrskypilvi oli kohdellut Suomea varsin lempästi.
Wecksellin runoilijan ura jatkui Åbo Underrättelserin sivuilla ja myöhemmin muissakin julkaisuissa. Hän siirtyi vuonna 1858 opiskelemaan Helsinkiin, ja opiskelutoveri Emil Nervander muisteli häntä iloisena ja lahjakkaana nuorukaisena.
Wecksell rakasti Shakespearea ja oli jo kouluaikoinaan luonnostellut näytelmää, josta myöhemmin tuli tragedia Daniel Hjort. Tuo vuonna 1862 valmistunut murhenäytelmä kuvaa 1590-luvun opiskelijapoikaa, historiallista mutta Wecksellin tarinassa uuden perhetaustan saanutta nuorukaista, joka joutuu nuijasodan valtakamppailujen keskelle.
Tarina käsitteee Hamletin hengessä kostoa ja epäröintiä sekä nuoren miehen heräämistä siihen, että hän onkin suomalaista sukujuurta ja velvoitettu kostamaan kansansa kokeman vääryyden.
Näytelmän valmistuessa Weckselliä piinasivat jo mielenterveysongelmat, jotka veivät hänen luomiskykynsä, mutta Åbo Nation vaalii hänen muistoaan vielä tänäkin päivänä, ja osakuntakokous aloitetaan aina Wecksellin runolla. Åbo Akademin kirjaston edustalla puolestaan on hänen alakuloiseksi kuvattu patsaansa.
Wecksellin varhaisissa runoissa ei kuitenkaan ollut vielä merkkejä tästä synkkämielisyydestä, vaan hän katsoi valoisasti tulevaisuuteen ja ylisti riemun siivittämää kevän juhlaa. Hänen nuorekas runoilijan äänensä voi välittää nykyajassakin tunnistettavia tuntoja ja kokemuksia – huolia ja sodan varjoa, mutta myös kevään mukanaan tuomaa toivoa.
Anu Lahtinen
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston historian professori, Turun yliopiston dosentti ja Åbo Nationin inspehtori.
Lähteet ja kirjallisuus::
Åbo Underrättelser 13.5.1856 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/361768?page=3
Auvinen, Eero. Krimin sota, Venäjä ja suomalaiset. Väitöskirja. Turun yliopisto 2015. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5881-8
Emil Nervander. Blad ur Finlands kulturhistoria. Wenzel Hagelstams förlag 1900. (Aiempi versio kirjoituksesta ”Wecksells första framträdande som skald” ilmestynyt Lördagsqvällen 15.12.1888 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/780650?page=5
Ruotsinkielinen rinnakkaisteksti ilmestynyt Åbo Underrättelser 25.5.2026
https://www.abounderrattelser.fi/artikel/jubel-pa-vingar-av-frojd/
Numers-Ekman, Katarina von. Wecksell, Josef Julius (1838-1907). Biografiskt Lexikon för Finland (webbpublicering 2014). http://urn.fi/URN:NBN:fi:sls-4600-1416928957206