Kesäkuussa 1941 tuhannet suomalaismiehet välttelivät palvelukseen astumista, ja lopulta kaikkiaan 1500 jäi kokonaan ”metsäkaartiin” erilaisista syistä. Turun ympäristö oli erityisen aktiivista kaartilaisaluetta. Moni arveli sodan olevan lyhyen, ja kesällä selviytymiseen riittivät havumajat ja metsän annit tai kotoa saadut muonat. Sodan pitkittyessä ja syksyn kylmetessä monet antautuivat viranomaisille.

Jotkut karkurit pyrkivät selviytymään rakentamalla korsuja tai koteihinsa salahuoneita tai muita piileskelyyn sopivia tiloja. Suurkaupunkien ympäristössä moni hakeutui kaupunkiin, sillä väkimassaan oli helppo sulautua. Monin paikoin tarvittiin työvoimaa eikä esitetty tarkempia kysymyksiä, miksi mies ei ollut rintamalla. Jotkut saivat avustajiensa välityksellä kaupungista asunnon. Esimerkiksi tammikuussa 1942 Valtiollinen poliisi pidätti Turussa eräästä suurehkosta huoneistosta viisi sotilaskarkuria, jotka olivat asuneet siellä marraskuusta asti vuokralla.

Eräs turkulainen valmisti vaimonsa vaatteista itselleen sopivat naistenvaatteet, ja esiintyi kaupungilla väärennetyin paperein Helvi Helteenä. Ensimmäisellä reissulla uskotut kehuivat hänen ulkomuotoaan, varsinkin sääret olivat kuulemma parhainta laatua. Räikeät korvarenkaat ja meikki saivat ilmeisesti aikaiseksi kevytmielisen vaikutelman, sillä pääsiäisenä 1942 kaupungilla hänelle esitettiin ”erinäisiä tarjouksia”. Förillä Aurajokea ylittäessä saksalaissotilas tuli jopa lähentelemään ”Helviä”.

Turun poliisille ratsiat varsinkin kaupunkia ympäröiviin, silloin Kaarinaan ja Maariaan kuuluneisiin esikaupunkialueisiin olivat arkea. Alueet olivat historiallisesti työväestön asuinaluetta, joille erilaiset tehtaat antoivat elannon. Esikaupungit olivat hehkuneet jo 1918 tulipunaisina. Ei siis ihme, että moni karkuri ja maanalainen kommunisti sai sieltä yhä sodan aikaan turvapaikan.

Kaksi liikkuvan poliisikomennuskunnan konstaapelia, Arvo Lindström ja Yrjö Hongisto, lähtivät 29.3.1942 Raunistulaan ja pistäytyivät asuntoon Kastu n:o 45, missä epäiltiin asuvan sotilaskarkureiden piilottelijan. Täällä poliisit tapasivat kaksi miestä, joista toinen oli etsitty puuseppä Taisto Aulio. Toisella taas ei ollut mitään papereita. Paperiton kertoi, että hän asui lähettyvillä olevassa talossa, missä asiakirjatkin olivat. Poliisien kuulustellessa Auliota mies piti koko ajan toisen kätensä taskussaan. Toinen konstaapeli, Lindström, lähti miehen kanssa kävelemään talon suuntaan. Mies käveli edellä ja päästyään kulman taakse hän kaivoi esiin pistoolin, jolla ampui Lindströmiä. Luoti osui päähän vasempaan poskeen. Hämmingissä mies pääsi pakenemaan.

Kuulusteluissa selvisi, että ampuja oli Väinö Ketonen (1915–1944), kiihkeästi etsitty metsäkaartilaisten päällikkö. Hän oli asunut kuuden viikon ajan Raunistulassa, minne hän oli tullut oman kertomansa mukaan Hirvensalosta. Ketonen onnistui välttämään pidätyksen vielä kerran Turun Nummenmäellä 24.11.1942, mutta tuuri loppui lopulta Kaarinan Kuralassa, missä hänet pidätettiin.

Riku Kauhanen

Lähteet:

Grönholm, Pertti et al. Elämää Sotavuosien Turussa 1939–1945. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys, 2014. 

Kansallisarkisto, Helsinki. Valtiollisen poliisin I arkisto. 1421. Turun osaston tilannekatsaukset (1928–1942). Tilannekatsaus n:o 1. 9.2.1942. Laadittu tammikuulta 1942; Tilannekatsaus n:o 11. 10.12.1942. Laadittu marraskuulta 1942.

Kansallisarkisto, Turun toimipiste. Turun poliisilaitoksen rikososaston arkisto. Cb:19 Poliisitutkintapöytäkirjojen luonnokset, 1–450. N:o 25/43. 1943.

Rislakki, Jukka. Maan alla: vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944. Love kirjat, 1985.

Toveri-lehti N:o 2/1945. Kesäkuu.