Sanomia Turusta uutisoi alkukesästä 1888 kaukaisista matkustajista, jotka olivat saapuneet Turkuun lähetysalalta Owambosta, nykyisen Pohjois-Namibian ja Etelä-Angolan alueelta. Nämä matkustajat olivat lähetyssaarnaaja Kaarle August Weikkolin perheineen sekä tekstissä erikseen mainittu, Afrikassa syntynyt ja siellä kastettu tyttö, joka esiintyi pari päivää myöhemmin Turussa lähetysrukouksessa lähetyshuoneessa. Tämä tyttö oli Ida ja Kaarle Weikkolinin kasvattitytär Rosa Clay, joka jäi Suomeen asumaan seuraaviksi 16 vuodeksi ja oli tiettävästi ensimmäinen afrikkalaistaustainen henkilö, joka sai Suomen (suuriruhtinaskunnan) kansalaisuuden vuonna 1899.

Rosa Clay oli syntynyt Omarurussa elokuussa 1875 ja oli Suomeen tullessaan hieman alle 13-vuotias. Hänen vanhempansa olivat brittiläinen kauppias Charles John Clay ja omarurulainen damara-kansaan kuulunut nainen, jonka nimestä ei ole mainintaa kirjallisissa lähteissä. Rosan isä antoi tyttärensä Ida ja Kaarle Weikkolinin hoitoon tytön ollessa 4-vuotias. Weikkolinien palatessa Suomeen 5-vuotiaan Johannes-poikansa kanssa vuonna 1888 otettiin Rosa mukaan ilmeisesti tämän biologisen isän pyynnöstä, jotta Rosa voisi saada koulutuksen Suomessa ja mahdollisesti palata aikuisena opettajaksi Lounais-Afrikkaan. Rosa itse muisteli myöhemmin ihastuneensa uuteen kotimaahansa heti, kun Turun saaristo tuli näkyviin laivalta katsottuna.

Turun lähetyshuoneessa Clay esitti ensi kertaa urkuharmonin säestyksellä hengellisiä lauluja, joiden sanat Kaarle Weikkolin tulkitsi suomeksi kuuntelemaan saapuneelle yleisölle. Vuosikymmeniä myöhemmin amerikansuomalaisen Arvo Lindewallin Claysta kirjoittamassa elämäkertateoksessa Rosalia (1942) Clay kuvaili Turun tapahtumia ja näitä seuranneita esityksiä muualla Suomessa ”ilveilynä hänen kustannuksellaan”. Tilaisuudet olivat houkutelleet paljon yleisöä, joka oli utelias näkemään ja kuulemaan afrikkalaistytön esittävän rukouksia ja lauluja paikallisilla kielillä. Owambon alueella puhutun ndongan kielen lisäksi näihin kuului Claylle vieraampi ”maiskutuskieli” eli namojen ja damarojen puhuma khoekhoe, jota hän itse piti rumana ja jolla esiintymisen hän koki nöyryyttävänä. Clayn oli kuitenkin seurattava kasvatti-isäänsä lähetyskokouksissa ympäri Suomea myös kahtena seuraavana joulunaikana ja kesänä. Kokouksissa hän muun muassa myi kirjoja ja valokuviaan.

Kaarle Weikkolinin viimeinen Owambon jakso päättyi hänen kuolemaansa vuonna 1891, kun kuumetauti vei hänestä voiton. Suomeen jäänyt Rosa Clay kasvoi aikuiseksi ensin Kaarlen vanhempien ja myöhemmin yksinhuoltajaksi jääneen Ida Weikkolinin huomassa. Clay valmistui kansakoulunopettajaksi Sortavalan seminaarista ja toimi opettajana joitakin vuosia ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin kesäkuussa 1904. Muuttopäätökseen vaikuttivat ilmeisesti osaltaan kokemukset rasistisesta häirinnästä Kuopiossa, Helsingissä ja Tampereella. Rosa Clay, myöhemmin Lemberg, vietti loppuelämänsä Yhdysvalloissa.

Raita Merivirta

Lähteet:

Kaukaisia matkustajia. Sanomia Turusta 6.6.1888. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/413311?page=2

Lindewall, Arvo. Rosalia. Yonkers, NY: Kansallinen kustannuskomitea, 1942.

Merivirta, Raita: ‘Bitter Memories of a Racialised Childhood: The Experiences of Rosa Clay, the First Finn of African Descent, in Finland in the Late Nineteenth Century.’ Immigrants & Minorities, 1-30. Published online 30 July 2026. https://doi.org/10.1080/02619288.2026.2706806

Merivirta, Raita: ‘The multi-ethnic family connections of Rosa Clay, the first Finn of African descent, in late nineteenth-century South West Africa.’ Immigrants & Minorities 44(2), 2026, 270–298. Published online 15 Dec 2025. https://doi.org/10.1080/02619288.2025.2596163