Syksyllä 1922 Halistenkosken Nummen puoleisella rannalla ahkeroitiin rakennustöissä. Rakenteilla oli Turun kaupungin uusi vesilaitos, jonka olisi määrä puhdistaa Aurajoen vettä kaupunkilaisten tarpeisiin. Vuonna 1903 toimintansa aloittanut, pohjavettä pumppaava Kaarningon vesijohtolaitos oli jäänyt pieneksi.

Vesilaitoksen perustamista Halisiin oli ehdotettu ensimmäisen kerran vuonna 1889. Helsingin vesilaitosta perustamassa olleen insinööri Robert Huberin mukaan alueen ainoa pitkällä aikavälillä riittävä raakavesilähde oli Aurajoki. Idea ei kuitenkaan saanut suosiota. Jokivettä ei saatu kemiallisissa kokeissa puhdistettua riittävän kirkkaaksi. Tämän lisäksi lähdeveden uskottiin olevan puhtainta mahdollista vettä. Sillä nähtiin myös olevan parantavia vaikutuksia.

Kaarningon pohjaveden riittävyydestä huolestuttiin 1910-luvun alkupuolella. Alun perin suunnitteilla oli uusi pohjavesilaitos Maariaan, mutta hankkeen korkean hinnan ja hitauden vuoksi uusi vesilaitos päädyttiin lopulta rakentamaan Halisiin. Turkulaisten suhtautuminen Aurajoen veden puhdistamiseen oli aluksi epäileväinen. Turun Sanomat kirjoitti 14. kesäkuuta 1921 jokiveden olevan ”peloittawa tuttavuus”, tosin rauhoitellen heti seuraavaksi lukijoita sillä, että ”sellaisenaan sitä ei meille aiota tarjota”.

Halisten vesilaitos otettiin käyttöön 28. huhtikuuta 1923. Laitoksen päärakennus oli kolmikerroksinen, valkoiseksi rapattu, jugend-tyylinen rakennus. Pohjakerroksessa sijaitsivat vedenpuhdistusaltaat, keskikerroksessa laboratorio ja kemikalointiosasto sekä vintillä kemikaalivarasto. Päärakennusta vastapäätä sijaitsi työntekijöiden asuinrakennus, alueen ensimmäinen kerrostalo. Tarkoituksena oli, että koko vesilaitoksen henkilökunta voisi asua työpaikkansa vieressä.

Vesilaitosta laajennettiin useita kertoja seuraavina vuosikymmeninä. Ensimmäinen laajennus tehtiin jo vuonna 1930. Kaupunkilaisten valituksiin veden hajusta ja mausta pyrittiin reagoimaan laajentamalla saostusosastoa. Turkulaisten vedentarpeen kasvaessa vuonna 1923 käyttöönotettu laitos jäi kuitenkin lopulta pieneksi. Vesilaitoksen punatiilinen uudisrakennus valmistui vuonna 1954 vanhan rakennuksen viereen. Sen valmistumisen myötä suurin osa toiminnoista siirtyi uuteen rakennukseen ja vanhat vedenpuhdistusaltaat yhdistettiin osaksi uuden laitoksen allaskokonaisuutta. Laitoksen kasvaessa kasvoi myös henkilökunnan määrä, eivätkä kaikki työntekijät mahtuneet enää heille rakennettuun pienkerrostaloon.

Tämän blogijulkaisun kirjoitushetkellä Halisten vesilaitosalue on jälleen muutoksessa. Halisten vesilaitoskokonaisuus jäi varavesilaitokseksi vuonna 2013, kun Turussa siirryttiin Aurajoen vedestä Virttankankaan tekopohjaveteen. Jugendaikaisen vanhuksen ja jo parhaat päivänsä nähneen punatiilisen puhdistamon viereen on kohoamassa kolmas vesilaitos toimittamaan varavesilaitoksen virkaa. Halisten ensimmäisessä vesilaitosrakennuksessa palvelee tänä päivänä Turun vesilaitosmuseo, joka on Suomen ainoa vesihuoltohistoriaa esittelevä museo. 

Edith Lehto

Lähteet:

Bonsdorff, Mikko; Winterhalter, Kati: Halisten vesilaitos. Rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto Okulus Oy, 2024. 

Stenroos, Marko; Toropainen, Veli-Pekka; Vallin, Jussi: Turkulaisen veden pitkä matka Halisten koskelta Turun keskuspuhdistamolle. Turun vesilaitoksen juhlakirja. Turun Vesilaitos, Turku 1998.

Turun Sanomat 14.6.1921. 

Turun vesilaitosmuseon verkkosivut. [https://www.vesilaitosmuseo.fi/] (haettu 3.11.2026)