Avainsana-arkisto: dominikaanikonventti

Keskiaikainen kirja-aarre 1400-luvulta

Turku on ollut keskiajalta asti Suomen kirjallisen kulttuurin keskus. Yksityisten henkilöiden tai yhteisöjen omistamia kirjakokoelmia tai kirjastoja kaupungissa on todennäköisesti ollut useita jo tuolloin. Suoria tietoja kirjakokoelmista on hyvin vähän, jos lainkaan. 

Pyhän Olavin dominikaanikonventissa Kaskenrinteessä on sijainnut yksi kaupungin suurimmista kirjastoista. Reformaation myötä konventin toiminta ajettiin alas ja komeat liturgiset kirjat takavarikoitiin kruunun uusiokäyttöön: kirjojen pergamenttilehdet sidottiin suojamaan esimerkiksi kuninkaan tilikirjoja. Liian pienikokoiset tai heikommat, paperiset kirjat hävitettiin tai ne katosivat vuosisatojen kuluessa tulipaloissa. 

Pieni ihme on, että yksi kokonainen dominikaanikonventin koodeksi on säilynyt meidän päiviimme saakka. Tosin aivan varma ei voi olla siitä, että kirja olisi kuulunut juuri Turun veljille. On mahdollista, joskaan ei ehkä yhtä todennäköistä, että se olisi ollut käytössä Turun hiippakunnan toisessa dominikaanikonventissa, Viipurissa. 

Aukeama käsikirjoituksesta (ff. 78v-79r). Vasemmalla lehdellä voi nähdä veli Benedictusta koskevan lisäyksen. Kirjoittajan ottama kuva lokakuussa 2026 – lämmin kiitos kirjastonväelle luvasta julkaista kuva.

Sikälikin kirja on harvinainen, että siitä löytyy paljon informaatiota liittyen kirjan historiaan. Kollehtarukousten lopuksi on kirjoitettu punaisella musteella ja hieman edeltävää osiota erilaisella (nuoremmalla) käsialalla: ”Tämän collectariumin antoi veli Benedictus kirjoittaa omien syntiensä anteeksi saamiseksi vuonna 1407” (Istud collectarium fecit scribi frater benedictus — remissionem peccatorum suorum Anno Mccccvij) Tekstin kirjaan näyttää siis lisänneen joku toinen dominikaaniveli, jotta yhteisö muistaisi veli Benedictuksen. Teksti voi viitata siihen, että teos valmistui tai se tilattiin vuonna 1407. Se oli ehkä osa Benedictuksen viimeistä tahtoa ja siirtyi noihin aikoihin dominikaaniyhteisön haltuun.

Koodeksi on valmistettu dominikaanien käyttöön Turun hiippakunnassa. Tästä kertovat selkeää kieltään liturgian muodot ja eritoten heidän omille pyhimyksilleen omistetut rukoukset. Turun hiippakunnassa käytettäväksi koodeksin tunnistaa siitä, että yleisesti kristikunnassa juhlittujen pyhimysten joukossa on myös Pyhä Henrik, hiippakunnan suojeluspyhimys. Dominikaaneilla oli lupa juhlia paikallisia pyhimyksiä vain silloin, jos kyseinen pyhimys oli tärkeä siinä hiippakunnassa, jonka alueella veljien konventti sijaitsi. 

Koodeksin loppuun ovat kirjan käyttäjät lisänneet uusia rukouksia, sellaisia, jotka dominikaanit ovat omaksuneet vasta 1400-luvun puolella. Näihin kuuluvat esimerkiksi rukoukset dominikaanisääntökunnan uusille pyhimyksille, Vincent Ferrerille, jonka paavi kanonisoi 1455 ja Katariina Sienalaiselle, jonka paavi kanonisoi vuonna1461. Kaikkiaan lisäykset kertovat kirjan tärkeydestä ja aktiivisesta käytöstä dominikaaniyhteisössä reformaation alkuun saakka.

Nykyisin käsikirjoitusta säilytetäänn Uppsalan yliopiston kirjastossa (C 421), ja se on digitoitu kokonaisuudessaan Codices Fennici -tietokantaan: https://www.codicesfennici.fi/items/show/71#?c=&m=&s=&cv=&xywh=-423%2C-246%2C3968%2C4908

Marika Räsänen