Konstantin Ivanovitš Fischer toimi Suomen kenraalikuvernöörin Pietarin kanslian päällikkönä 1800-luvun alkupuoliskolla sekä Suomen ministerivaltiosihteerin apulaisena. Hän oli kenraalikuvernöörinä vuosina 1833–1855 työskennelleen ruhtinas Aleksandr Sergejevitš Menšikovin luottomies. Fischer kirjoitti myöhemmin muistelmansa, jotka julkaistiin 1900-luvun alussa. Muistelmia ovat tutkimuksissaan käyttäneet professori Osmo Jussila ja dosentti Kristiina Kalleinen. Jussila kuvailee Fischerin muistelmia itseriittoisiksi. Muistelmissa on mahdollisen oman aseman liiallisen korostamisen lisäksi kaunokirjallisia elementtejä tapahtumien kuvailussa.
Muistelmissaan Fischer kertoo matkasta, jonka hän teki kenraalikuvernööri Menšikovin mukana Turkuun todennäköisesti ajanjaksolla 1835–1837. Turkuun saavuttuaan venäläisten seurue tapasi rannalla kaupungin viranomaisia, joita johti läänin kuvernööri Lars Gabriel von Haartman. He kokoontuivat hovioikeuden talolla. Täällä Menšikov lausui karkean vitsin ranskaksi siitä, että katto romahtaa ja murskaa nämä herrasmiehet. Tähän vitsiin von Haartman vastasi hymyillen: ”Herra, toivomme, että Kaitselmus, joka välittää Suomesta, ei anna näiden ansiokkaiden tuomarien menehtyä.”
Vieraat majoittuivat Turussa ollessaan apteekkari Julinin kauniiseen ja laajaan taloon, missä heille tarjottiin erinomainen aamiainen. He söivät esimerkiksi kylmää vasikkaa makeassa kastikkeessa. Sitten oli lounas, jossa oli musiikkia ja paikalla 60 ihmistä. Juhlassa osallistujat kuuntelivat soittajien soittamaa venäläistä aariaa. Fischer väitti tosin muistelmissaan, että vasikka, vaikkakin hyvää, ei ollut vieraiden makuun. Aaria oli kyllä venäläinen, mutta se oli todellisuudessa ”Mene kotiin, lehmäiseni”. Turusta Menšikovin seurue jatkoi matkaansa Bomarsundin linnoitusten rakennustyömaalle Ahvenanmaalle.
Fischer jatkoi muistelmissaan Turun arviointia. Hän todisteli Turun olleen Suomen poliittinen, älyllinen ja hengellinen keskus, koska kaupungissa oli ollut hovioikeus, yliopisto ja arkkipiispan asuinpaikka. Helppokäyttöinen satama ja Tukholman läheisyys mahdollistivat eurooppalaisen sivilisaation vaikutteiden saapumisen Turkuun, joten ajatus Turusta Suomen pääkaupunkina ei käynyt Venäjän hallituspiireille. Keisari Aleksanteri I pelkäsi, Fischerin mukaan, hyökkäystä Ruotsista, joten pääkaupungin siirtäminen Helsinkiin katsottiin hyväksi. Helsinkiähän suojasi Venäjän armeijan ja laivaston käyttämä Viaporin linnoitus.
Hallintovirastojen ja yliopiston siirtäminen vähensi Turun merkitystä. Fischer mainitsee myös Viipurin hovioikeuden perustamisen Turun hovioikeuden vaikutusvallan heikkenemisen syyksi. Tässä kirjoittaja erehtyy tai unohtaa asioita, sillä hän antaa ymmärtää Turun hovioikeuden olleen ainoa tuomioiden jakaja asteellaan, vaikka Vaasan hovioikeus oli perustettu jo 1775. Fischerin arvio von Haartmanin seuraajasta läänin kuvernöörinä, Gabriel Anton Cronstedtista, oli tyly, sillä hän kuvasi Venäjän armeijan upseeri Cronstedtia hölmöksi ja lättäjalaksi. Kun von Haartman siirtyi senaattiin, Turun ja Porin lääni menetti viimeisenkin hohteensa ja muuttui Fischerin mukaan kiistattomaksi provinssiksi.
Tuukka Heikkinen
Lähteet:
Фишер, Константин Иванович: Записки сенатора К. И. Фишера. Исторический вестник. Т. CXII. Тип. А. С. Суворина. Апреля 1908. Санкт-Петербург. Fišer, Konstantin Ivanovitš: Zapiski senatora K. I. Fišera. Istoritšeskij vestnik. T. CXII. Tip. A. S. Suvorina. Aprelja 1908. Sankt-Peterburg. URL: https://archive.org/details/istoricheskvies31shubgoog/page/57/mode/2up. Haettu 20.5.2026.
Юссила, Осмо: Великое Княжество Финляндии 1809–1917. Перевод с финского под редакцией академика А. Ю. Румянцева. Ruslania. Хельсинки. Jussila, Osmo: Velikoe Knjažestvo Finljandii 1809–1917. Perevod s finskogo pod redaktsiej akademika A. Ju. Rumjantseva. Ruslania. Helsinki.
Kalleinen, Kristiina: Isänmaani onni on kuulua Venäjälle – Vapaaherra Lars Gabriel von Haartmanin elämä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2001,
Kalleinen, Kristiina: Suuriruhtinaskunnan etuvartiossa: ministerivaltiosihteeri R.H. Rehbinder Suomen etujen puolustajana Pietarissa 1811–1841. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.