Niin talvi- kuin jatkosodassa neuvostoliittolaiset pommikoneet moukaroivat Turkua, jolloin Turun linna sai useita osumia. Itse linna ei ollut punakoneiden maalina, vaan ympäröivä Turun satama. Linnassa oli vuonna 1939 valmistauduttu sotaan siirtämällä arvokkaimmat lähialueiden kartanoiden suojiin. Talvisodan alettua kerrokset tyhjennettiin kokonaan, jolloin myös arvokkaimmat tapetit ja uunit siirrettiin museon suojiin. Samalla pesutupaan ja pyöreän tornin alakertaan järjestettiin väestönsuojat.
Varautuminen kannatti, sillä joulupäivänä 1939 pommi tuhosi uuden osan pohjoisen kulmatornin ja pohjoissiiven rajalta kattoa ja huoneiden yläosia. Pommitus 1.1.1940 tuhosi saman tornin ylimmän välikerran sekä kattoa. Entinen museonvartija Esko Selin onnistui tuolloin sammuttamaan uuden linnan eteläiseen siipirakennukseen osuneen palopommin. Länsi-Suomi -lehdessä kerrottiin 25.1.1940 tapauksesta: ”Palopommi oli pudonnut linnan sen siipirakennuksen katolle, jossa sijaitsi linnan arvokkain sisustus. Kaikki luulivat, että kalleudet olivat pian tuhon omina. Mutta niin ei tapahtunut. Eräs vahtipojista kiipesi nopeasti katolle, tarttui pommiin ja heitti sen alas kadulle.”
Linna selvisi siis talvisodasta pienehköin vaurioin, ja keväällä 1940 niitä korjatessa pystyttiin myös tutkimaan linnan rakenteita, kun muun muassa tiilirakenteita paljastui murtuneiden rappausten alta. Samalla löytyi vanhoja seinämaalauksia, joista vanhin oli 1600-luvun puolivälistä eli Pietari Brahen ajalta peräisin oleva friisi, joka löytyi purettaessa Nuhjalan huoneen ja barokkisalin välistä pomminvaurioittamaa seinää.
Kesäkuussa 1941 satama saksalaisjoukkoineen, aluksineen ja lentokoneineen muodosti mehevän maalin. Kesäkuussa 1941 Neuvostoliiton pommituksissa tuhot olivat hirmuisia. Toisen pommituspäivän aikana 26.6. pommit sytyttivät linnan vanhan osan tuleen. Pahimpia tuhoja oli vuodelta 1705 peräisin olleen linnankirkon täydellinen palaminen sisustuksineen kaikkineen. Kirkossa oli alkuperäiset vanhat penkit, saarnastuoli sekä ainutlaatuiset niin sanotut kuninkaan ja kuningattaren tuolit, joita ei voitu siirtää turvaan. Pommituksista oli suuret otsikot 27. ja 28.6. ja Turun Sanomien etusivun juttu oli otsikoitu: ”Turun linna kärsi suuria vaurioita raakalaislentäjien pommituksessa”.
Turun palokunnassa palvellut Albin Karlsson muisteli jatkosodan alkua: ”Minun osastoni sai komennuksen Kakolanmäkeen, jossa paloi muutama verstasrakennus. Olimme siellä parhaalla mahdollisella näköalapaikalla – – Erityisen ilkeältä näytti Turun linnan palo. Liekit löivät korkealle ja katot romahtivat. Näytti siltä, ettei koko linnasta jää mitään jäljelle. Onneksi ihan näin ei kuitenkaan käynyt. Vauriot olivat kuitenkin pahat. Sammutusvoimaa ei ollut riittävästi käytettävissä. Korjaustöiden yhteydessä lahjoittivat sitten sadat suomalaiset yhden tai useamman kuparilevyn hinnan linnan uusiin kattoihin. Samalla he saivat lahjoittamiinsa levyihin omat nimensä, mitkä siellä kai ovat tänä päivänäkin luettavissa.”
Riku Kauhanen
Lähteet:
Aarnipuu, Petja. Turun Linna kerrottuna ja kertovana tilana. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008.
Grönholm, Pertti et al. Elämää Sotavuosien Turussa 1939–1945. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys, 2014.
Hintsala, Kari/Kaponieeri. Turun linnan tuho 1941. 3.2.2014. https://kaponieeri.blogspot.com/2014/02/turun-linnan-tuho-1941.html
Karlsson, Albin. Liekit Turun linnasta löivät korkealle. Teoksessa (toim. Kalske, Tauno) Tapahtui Suomen Turussa: Muistoja Sotavuosilta 1939–1944. Turku: 1987, s. 36–38.
Länsi-Suomi 25.1.1940.
Turun Sanomat 28.6.1941.