”Tuonelan työhuoneen uudisrakennus wihittiin tarkoitukseensa eilen k:lo 1 i pp. lukuisien, laitoksen ihmisystäwällistä tarkoitusta harrastawien henkilöiden sekä niitten lasten, wähän toista sataa, poikia ja tyttöjä, läsnäollessa, jotka laitoksessa saawat työtä ja hoitoa”, kerrottiin Sanomia Turusta -lehdessä jouluaattona 1883. Työhuone perustettiin kaupungin lapsia varten hyväntekeväisyystarkoituksessa. Nimensä työhuone sai siitä, että se toimi kaupungin mailla Aninkaistentullin ulkopuolella sijainneessa Tuonelan huvilassa, jota piti tosin laajentaa työhuoneen tarpeisiin. Uutisessa mainittu vihkimistilaisuus oli myös joulujuhla työhuoneeseen otetuilla lapsille.

Työhuoneelle oli ilmeisesti suuri tarve, sillä jo elokuussa 1883 työhuoneessa työskenteli 73 lasta, joista 52 oli poikia ja 21 tyttöjä. Sanomalehdissä ei kerrota lasten taustoista, mutta työhuone oli tarkoitettu köyhille lapsille, ja vuonna 1883 työhuoneessa olevat lapset olivat 8‒12-vuotiaita. Työn tekeminen ruokaa ja hoivaa vastaan oli 1800-luvun loppupuolella tyypillinen tapa huolehtia apua tarvitsevien lapsiperheiden elatuksesta. Työn tarjoaminen oli myös keino ehkäistä haitallisena pidettyä kerjäämistä. Työhuone oli toiminnassa vuoteen 1939 asti.

Lasten piti saapua työhuoneelle puhtaina ja kammattuina joka aamu kello kahdeksalta, jolloin päivä alkoi yhteisellä rukouksella ennen kuin työt aloitettiin. Kello yhdeksältä nautittiin aamiainen, joka ainakin elokuussa 1883 sisälsi perunoita, silakoita, leipää ja sahtia. Kello yhdeltätoista lapset saivat puolen tunnin ajan pitää taukoa ja leikkiä pihalla. Tämä kertoo laitoksen olleen moderni, sillä tuota varhaisemmissa turkulaisissa lasten työlaitoksissa ei ollut varattu aikaa peleihin ja leikkeihin. Päivälliseksi kello yhdeltä lapset saivat herneruokaa, luusoppaa, puuroa ja velliä. Päivät olivat pitkiä, sillä perunoista, silakoista ja sahdista koostuva illallinen syötiin kello seitsemältä illalla. Iltarukouksen jälkeen lapset saivat lähteä koteihinsa yöksi. Pimeään vuodenaikaan työskenneltiin vain päivänvalon aikaan.

Lasten työhuoneessa suorittamat askareet olivat monipuolisia ja yleishyödyllisiä, ja työntekoa varten oli varattu kaksi valoisaa työsalia. Pojille opetettiin puutöitä ja niinen sidontaa, ja tyttöjä opetettiin ompelemaan, tikkaamaan ja virkkaamaan. ”Suwen kuluessa on lapsille myös annettu neuwoa puutarhanhoidossa”, kerrotaan Sanomia Turusta -lehdessä elokuussa 1883. Lisäksi lasten tuli käydä kansakoulussa, mikä kertoo myös työn ja koulutuksen kasvatuksellisista tavoitteista. 

Entä miksi paikkaa, jossa työhuone sijaitsi, kutsuttiin Tuonelaksi? Selityksen tarjoaa Sanomia Turusta -lehti. Maaliskuussa 1886 alueella kaivettiin perustuksia uusia rakennuksia varten, ja kaivausten yhteydessä työntekijät löysivät ihmisen luurangon. ”Tämä seikka todistanee muutamain wanhojen ihmisten kertomukset, että paikalla muinoin on ollut hautausmaa. Kentiesi tarkoittaa myöskin nimi Tuonela (kuolleiden koti) tätä wiimemainittua asiata”, lehdessä pohditaan. 

Noora Viljamaa

Lähteet:

Sanomia Turusta 2.8.1883, nro 117; 24.12.1883, nro 199; 27.3.1886, nro 71.

Turun lehti 18.12.1884, nro 148.

Åbo Tidning 24.10.1883, nro 289.