Filosofia parantaa ja tasa-arvoistaa oppimistuloksia?

Alkuperäinen kirjoitus luettavissa Aamulehdessä (20.1.2017):

LISÄYS: toinen kirjoitus samasta aiheesta Helsingin Sanomissa (10.2.2017).

Oppimistulokset nousuun ja epätasa-arvo laskuun – filosofian avullako? Viimeisimmät Pisa-tutkimukset antavat aihetta huoleen suomalaisen koulutusjärjestelmän tilasta.

Luonnontieteiden osaaminen on heikentynyt Suomessa. Tyttöjen ja poikien välinen ero luonnontieteissä on kasvanut edelleen. Lukutaidossa pojat ovat vuoden oppimäärän verran tyttöjä jäljessä yhdeksännellä luokalla. Kodin sosioekonominen asema näkyy luonnontieteiden osaamisessa noin kahden vuoden opiskelua vastaavana erona.

Lisäksi THL:n mukaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuus, eli köyhyyden periytyminen, on todellisuutta. Hieman yllättäen paras lääke juuri luonnontieteiden, matematiikan ja lukemisen osaamisen parantamiseen saattaa olla filosofian opettaminen peruskoulussa.

Isossa-Britanniassa tehdyssä laajassa tutkimuksessa filosofiaa opetettiin yhden vuoden ajan 9- ja 10-vuotiaille. Tutkimukseen osallistui 48 koulua ja yli kolmetuhatta oppilasta. Erityistä huomiota kiinnitettiin heikommassa asemassa olevien pienituloisten perheiden lapsien pärjäämiseen.

Tutkimuksen tulokset olivat merkittäviä.

Filosofian opetusta saaneet paransivat vuoden aikana oppimistuloksiaan kahden kuukauden lisäopiskelun verran sekä lukemisessa että matematiikassa.

Erityisesti huono-osaisten perheiden lapset hyötyivät filosofiasta: heidän osaamisensa sai lukemisessa neljän, matematiikassa kolmen, ja kirjoittamisessa kahden kuukauden opiskelua vastaavan hyödyn.

Hyödyt olivat havaittavissa vielä kaksi vuotta opetuksen päättymisen jälkeen.

Nämä merkittävät hyödyt saatiin aikaan yhden viikkotunnin filosofian opettamisella tavallisten aineiden lisäksi. Kustannukset olivat alle kaksikymmentä euroa opiskelijaa kohti, ja koostuivat opettajien kouluttamisesta.

Mihin tällainen vaikutus oikein perustuu?

Tutkimuksessa käytetyssä Philosophy for Children (P4C) -menetelmässä lapsille opetetaan ajattelun taitoja ryhmäkeskusteluissa. Keskusteluja käydään tarinoiden tai videoiden pohjustamina, jotka keskittyvät tietyn käsitteen, kuten ”totuus”, ”reiluus” tai ”kiusaaminen”, ympärille.

Lapsia autetaan järkeilemään, muotoilemaan kysymyksiä ja etsimään rakentavia vastauksia. Näin he saavat samalla sitä ymmärrystä, joka auttavat heitä luovimaan sosiaalisessa ympäristössä. Tutkimuksen mukaan opetukseen osallistuneiden lapsien itsevarmuus ja ilmaisutaidot kehittyivät myös.

Filosofiset ajattelun taidot ovat hyödyllisiä luonnontieteiden, matematiikan ja lukutaidon kannalta. Myös työelämä lähes kaikilla aloilla edellyttää loogista ajattelua, argumentointitaitoa, kykyä reflektoida vaihtoehtoja sekä kantaa vastuuta omista ajatuksista ja asenteista.

Pisa-tutkimuksista ja sosiaalisesta epätasa-arvosta huolissaan olevien päättäjien kannattaisikin ottaa vaarin mainitun tutkimuksen tuloksista.

Filosofisten ajatteluntaitojen opettaminen jo alaluokilla voisi merkittävällä tavalla parantaa sekä oppimistuloksia että vähentää niihin liittyvää eriarvoistumista. Kustannukset ovat todennäköisesti hyvin pieniä suhteessa odotettaviin hyötyihin.

Jani Sinokki

Kirjoittaja on filosofian tutkija.

Rasismi ja filosofia

 

Rasismi ja filosofia -kirja on ensimmäinen suomenkielinen filosofinen teos rasismista. Teoksen keskeinen viesti on, että rasismi on huomattavasti laajempi ja monimutkaisempi ilmiö kuin usein ajatellaan.

Kirjan julkistamistilaisuus järjestetään 10.1.2017 Publicumin ala-aulassa (Assistentinkatu 7). Teos on saatavilla tilaisuudessa alennettuun hintaan.

Rasismi ja filosofia -teoksessa tarkastellaan rasismia eri tavoin aina rasistisesta huumorista rasismin teoreettisiin ongelmiin. Kirja tuo esiin uusia ja tarpeellisia näkökulmia rasismiin ja sen lieveilmiöihin.

Kirja on tarkoitettu kaikille filosofiasta ja rasismin ongelmista kiinnostuneille. Se auttaa selkiyttämään sitä, mitä rasismi on, sekä sitä, minkä vuoksi rasismi on moraalisesti tuomittavaa.

Teos haastaa lukijansa tarkastelemaan vaikeaa ja suuria tunteita herättävää yhteiskunnallista aihetta järkiperäisesti ja tunnistamaan rasismia myös lukijan omasta ajattelusta ja toiminnasta.

Teoksessa tarkastellaan muun muassa suhdettamme etniseen ruokaan, salaliittoteorioita sekä historiallisten rasististen rotuoppien teoreettista perustaa.

Teoksen toimittanut Jani Sinokki työskentelee apurahatutkijana Turun yliopiston filosofian oppiaineessa, jonka edustus näkyy vahvasti myös kirjan kirjoittajistossa.

 

Kirjan tiedot:

Jani Sinokki (toim.): Rasismi ja filosofia, Eetos-julkaisuja 18, © 2017 kirjoittajat

Tilaukset ja arvostelukappaleet: eetos-til@lists.utu.fi

 

Lisätietoja:

Jani Sinokki, jpsino@utu.fi, 050 357 0850 www.eetos.org

John Carriero 60 years – Upcoming seminar – ”A lifelong Quest for the Natural Light”

Phil unit organizes a seminar to celebarate our docent, professor John Carriero’s (UCLA) 60 birthday. Two-day seminar takes place on September 6-7, 2016, at Department of Philosophy (Assistentinkatu 7), University of Turku, and is titled ”A lifelong Quest for the Natural Light”.

carriero_main
Prof. John Carriero (picture: aristoteliansociety.org.uk)

Program:

Tuesday 6th September 2016

10.45 Opening words: Joseph Almog

11.00  Mandel Cabrera: Naturalism, Resignation, and the Religious Temperament in Spinoza

12.00 Jani Sinokki: Descartes and the Voluntarist Axiom

13.00 Lunch

14.30 Valtteri Viljanen: Spinoza’s Ontology Geometrically Illustrated: A Reading of Ethics 2p8s

15.30 Arto Repo and Peter Myrdal: Leibniz on Concepts

 

Wednesday 7th September 2016

10.00 Lilli Alanen: Sympathy and Nature in Hume’s Anatomy of the Moral Mind

11.00 Camilla Serck-Hanssen: From Nothing to Something – The Logical Error of Special Metaphysics

12.00 Joe Hwang: Perceiving Ideas

13.00 Lunch

14.00 Joseph Almog: TBA

15.00  Karolina Hübner: Spinoza on Identity

16.00 Olli Koistinen and Hemmo Laiho: Descartes and Kant: I am, I exist

 

More information:  olli.koistinen@utu.fi

 

Professori Olli Koistinen 60 vuotta – Professor Olli Koistinen 60 years

Teoreettisen filosofian professorin, Olli Koistisen, 60-vuotispäivää juhlistettiin filosofian oppiaineessa 11.5.2016 kakkukahvein ja juhlakirjan julkistamisella. Onnittelupuheenvuoroissa tulivat esiin Koistisen elävä tapa tehdä filosofiaa yksinkertaisiin, kaikkein olennaisimpiin kysymyksiin pureutuen sekä hänen maailmanlaajuisesti tunnustettu ammattitaitonsa, mutta myös se, että hänen roolinsa työyhteisön elävöittäjänä ja tukipilarina on suuri – hän on professori Juha Räikän mukaan ”hyvä jäbä”.

OK-HV
Filosofian, poliittisen historian ja valtio-opin laitoksen johtaja Henri Vogt (oik.) toimitti laitoksen sekä tiedekunnan tervehdyksen päivänsankarille.

Koistisen juhlakirja De natura rerum – Scripta in honorem professoris Olli Koistinen sexagesimum annum complentis (Asioiden luonteesta – Kirjoituksia professori Olli Koistisen kuudennenkymmenennen vuoden täyttymisen kunniaksi), jonka ovat toimittaneet Hemmo Laiho ja Arto Repo, julkistettiin tilaisuudessa. Kirja on 358-sivuinen kokoelma filosofisia kirjoituksia Koistisen kollegoilta, opettajilta ja oppilailta, jonka aiheet liittyvät Koistisen filosofisen mielenkiinnon kohteisiin. Kirja tulee saataville myös yliopiston avoimeen sähköiseen julkaisuarkistoon myöhemmin.

Koistisen kunniaksi järjestettiin juhlaseminaari jo aiemmin keväällä.

***

Professor of theoretifcal philosophy, Olli Koistinen, was celebrated on his 60th birthday in the philosophy unit on May 11, 2016 with cake and coffee, and by issuing a commemorative volume. The speeches given in his honor reflected on his way of doing philosophy by pursuing the most simple yet fundamental questions, and his renown as a scholar, but also his input in invigorating and supporting the life of the work community as a whole. According to professor Juha Räikkä, Koistinen is a “good dude”.

Juhlakirja OK

The commemorative volume for Koistinen De natura rerum – Scripta in honorem professoris Olli Koistinen sexagesimum annum complentis (On the Nature of Things – Writings in honor of Professor Olli Koistinen’s sixtieth year), edited by Hemmo Laiho and Arto Repo, was brought out at the occasion. The 358-pages anthology is a collection of essays from colleagues, teachers and students of Koistinen, the theses of which relate to the philosophical interests of Koistinen. The volume will be made available in University of Turku open electronic archives later.

A commemorative seminar for professor Koistinen was organized already earlier in the spring.

Course: Descartes & What Holds Everything Together: Infinite Reality and Causality (Spring 2016)

Course: Topics in Early Modern Philosophy

Teachers: Joseph Almog & Jani Sinokki

On Thursdays 12–14 (Begins 4.2.) in In Seminar room Sh150 (Philosophy Corridor)

Substitution for courses: A1, T1, K1 (3 credits)

Description:

The course focuses on some of the most fundamental metaphysical questions – the nature of reality, existence, and causality – and addresses them through Descartes’ unique views on them. The course addresses these fundamental issues through three big “dualisms” that can be found in Descartes’ Meditations on First Philosophy: Thinker vs. World; Mind vs. Body; Cause vs. Effect.

We begin by discussing the Third Meditation, in which Descartes makes the following claim about causality:

There must be at least as much <reality> in the efficient and total cause as in the effect of that cause. For where, I ask, could the effect get its reality from, if not from the cause? And how could the cause give it to the effect unless it possessed it? It follows from this both that something cannot arise from nothing, and also that what is more perfect — that is, contains in itself more reality — cannot arise from what is less perfect. (CSM2: 28; AT7: 40–41).

From this emerges a seldom examined picture of causality. For Descartes, causality is not merely a relation between cause and effect, but the two are only two parts of one single process which is to be understood as a kind of reality transmission or conservation.

Reality, in this singular sense, for Descartes, is tied to the existence of a thing, be that thing an object or a property of an object. Consequently, the process of transmission is not tied to any particular type of things or properties (physical or mental, concrete or abstract). As everything that exists operates in accordance to this principle, this view essentially claims that the World – everything that exists – is a one single interdependent system of reality transmissions. When we understand this highly general account of causality properly, we can proceed to examine the other “dualisms” with the help of it.

In case of mind vs. body, we can see that the so-called real distinction Descartes draws between them is in fact subordinate to the account of causality. This means that both mind and body operate under the same causal laws, and for this, we need to reconsider the traditional mind-body problematic attributed to Descartes.

Thinker vs. world dualism is a widespread view in modern philosophy. It is the implicit assumption that thinking beings are somehow distinct from the rest of the reality; that thinking – as cases of dreams, illusions, and hallucinations are supposed to witness – floats freely and independently of all the rest there is. In light of the Meditations read through the Third Meditation causal principle, the case is according to Descartes just the opposite. Thinking is part of the one and single causal network, the World, and seeing that even the problematic cases like dreams or cunning demons have to operate in accordance to the causal principle, we can see that the skeptical challenges “should be dismissed as laughable” (CSM2: 61; AT7: 89)

Finally, we can ask a question about the nature of infinite God. In light of the principle, God is the ultimate source and transmitter of reality to the World. Is this picture postulating a source of World’s existence really as outmoded as some have suggested, or should we reconsider our attitude towards it in accordance to Descartes’ causal principle?

Philosophy & Mathematics Seminar on Thinking and Computation (Spring 2016)

Thinking and Computing — Machines and Humans

Responsible Teachers: Joseph Almog, Vesa Halava, and Tero Harju

Substitution possible for courses: A6,A9, V11,T1, K1 (4 credits)

From 2.2. to 19.4. on Tuesdays 10–12 at Seminar room SH 150 (Philosophy Corridor)

Description:

We will discuss the very idea of “thinking” and “computing” as it occurs in mathematical work of human beings and machines. This involves simple thinking, as in adding 5 and 7 to make 12 or show—within a given geometry—that triangles have a certain angle-sum and all the way to considering very abstract problems—how many points are there on the real line? Is there a general systematic method (“algorithm”) for solving arithmetical problems in the form of polynomials (simple ones encountered at school)? Is Arithmetic consistent? Is there a general method for deciding whether when it “runs”, any such general method terminates?
The course aims to discuss very different approaches to the question of human (mathematical) thinking. We will contrast the “reductive” finitistic view, the one dominating contemporary thinking, according to which we are “finite minds” and according to which this itself is represented by the processing effected by certain kinds of “machines”, called Turing Machines. This we will contrast without our own view—a marginal one but with some interesting notable sponsors(see below the quote from Cantor) that we are not “finite minds’ (even if our brain is just 1200 cubic cm and 1.5 kg) because of our grasp of infinity, in a way that (1) is not reducible to finitistic formal operations and (2) in a way which is necessary as background to operation with “finite structures”.

We would like to read great classics on the matter that have not been really dissected enough and have been reported-on incorrectly. This includes on the “reductive” side the reading of: Hilbert, Turing and Saul Kripke’s latest (e.g. the “Turing Thesis” being for him a corollary of the completeness theorem!).

On the other side we will focus on Emil Post, the jewel in the crown, as well as Cantor and Woodin. Interesting non classifiable cases are Godel and Wittgenstein (themselves in dispute with one another). In the background, are the great figures of Leibniz and his project of Ars Combinatoria and in contrast, Descartes’ and his notion of mathematical understanding. We plan on having visitors speak of Frege’s Bwegriffschrift and Husserll/Godel phenomenology of mathematical thinking, as well as deeply involved key figure (surprise!) on Hilbert’s tenth problem.

The course is not accessible merely to people with “advanced” knowledge. If you are interested in computers, philosophy of mind, strategies in games and strategic thinking in general, you are most welcome. The discussion is going to be dialogical and informal.

We attach an inspiring motif from Cantor’s Grundlagen 1883.

Quite often the finitude of the human understanding is adduced as a reason why only finite numbers are thinkable…for by ’finitude of the understanding’ is tacitly meant that the capacity of the understanding in respect to the formation of numbers is limited to finite numbers. If it should turn out, however, that the understanding in a certain sense is also able to define infinite i.e. transfinite (uber-endliche) numbers and distinguish them from one another, then either the words ’ finite understanding’ must be given an extended meaning … or else the human understanding must also be granted the predicate ’infinite’ in certain respects, which, in my considered opinion, is the only correct thing to do. The words ’finite understanding’ which one hears on so many occasions are, as I believe, in no way on the mark as limited as human nature may in fact be, much of the infinite nonetheless adheres to it and I even think that if it were not in many respects infinite itself, the strong confidence and certainty regarding the existence (’desseins’) of the absolute, about which we are all in agreement, could not be explained.

Väitös: Susanne Uusitalo – Addiction in Action

Susanne_1
Susanne Uusitalo (oik.) puolusti väitöskirjaansa puolusti väitöskirjaansa ”Addiction in Action”. Kuvassa myös vastaväittäjä Jessica Pepp ja väitöstilaisuuden kustos Juha Räikkä.

VTL Susanne Uusitalo puolusti väitöskirjaansa Addiction in Action torstaina 3.12.2015. Hänen vastaväittäjänään toimi Ph. D. Jessica Pepp Oslon Yliopistosta. Kustoksena toimi professori Juha Räikkä Turun filosofian oppiaineesta.

Uusitalo esittää väitöskirjassaan kritiikkiä kolmea yleisesti puolustettua addiktio-käsitystä kohtaan. Hänen mukaansa nämä sairaus-, valinta-, ja tahdonheikkous-näkemykset addiktiosta kuvaavat addiktio-käyttäytymistä parhaimmillaankin vain osittaisesti, ja ovat siksi puutteellisia. Uusitalo esittää korvaavaksi teoriaksi mallin, jossa neljä itsenäisesti riittämätöntä piirrettä (voimakas halu, lyhytnäköisyys, vinoutunut päätöksenteko ja tahdonheikkous) muodostavat yhdessä riittävän ehdon addiktiolle. Yhdessä nämä piirteet kykenevät vangitsemaan paremmin sen inhimillisen toiminnan monimuotoisuuden joka addiktiivista toimintaa luonnehtii.

Uusitalon väitöskirja löytyy sähköisessä muodossa täältä.

***

MSSc Susanne Uusitalo defended her doctoral dissertation Addiction in Action in University of Turku on December 3rd 2015. PhD Jessica Pepp from University of Oslo, Norway, acted as the opponent, and professor Juha Räikkä (UTU) acted as the custos (chairperson).

Uusitalo’s dissertation can be found in electronic format here.

A Workshop in Philosophy @Turku

Phil unit organizes a workshop with title Perception and thinking in, by and of Nature on May 22, 2015. The venue of the workshop is at premises of the unit.

The schedule is as follows:

9.15   Paolo Leonardi and Joseph Almog “Word and Thing”

10.30   Helena Siipi “Unnatural species?”

11.45   Jessica Pepp “Mental dissent”

 

13.00       Lunch Break

 

14.15       Tapio Korte “Frege on perception in Der Gedanke”

15.30       Hemmo Laiho “The manifold which strikes the eye”

16.45       Jani Sinokki and Joseph Almog “Descartes’ metaphysics of being/thinking”

Esa Saarinen – Reflections on Socratic Existentialist Philosophy

Filosofi Esa Saarinen piti vierailuluennon torstaina 23.4. otsikolla ” Reflections on Socratic Existentialist Philosophy”. Saarinen kartoitti luennossaan pääasiassa omakohtaisten esimerkkien avulla mahdollisia tapoja tehdä filosofiaa sokraattisesta hengessä. Hänen luentonsa oli osa oppiaineen järjestämää eksistentiaali-filosofian kurssia.

Saarisen viesti filosofian opiskelijoille ja tutkijoille oli, että maailmaan voi vaikuttaa muutenkin kuin tutkimuksen kautta. Oma filosofian tuntemus ei saa jäädä pelkäksi abstraktiksi tiedoksi, vaan sen täytyy konkretisoitua myös arjessa ja omassa elämässä, erityisesti toisten ihmisten kohtaamisessa. Tässä Saarinen katsoi nykyisellä akateemisella filosofialla olevan vielä parantamisen varaa.

Muutama yleisökysymys haastoi Saarisen oman painotuksen, joka on selvästi positiivisessa. Erityistä huolta aiheutti perinteisen filosofian argumentatiivinen luonne, joka tuottaa vastakkainasettelun näkemysten välille, ja se, voiko Saarisen positiiviseen keskittyvä filosofia olla yhteen sovitettavissa tämän perinteisemmän, konfrontaatioita tuottavan filosofian kanssa.

Saarinen totesi, että filosofit ovat monesti tarkkoja siitä, miten ”filosofia” terminä määritellään, ja jos se, mitä hän tekee, ei lopulta sovi tuohon määritelmään, ei se haittaa häntä. Toisaalta Saarinen ei nähnyt todellista ristiriitaa argumentatiivisen filosofian ja hänen oman positiivisen asennoitumisensa kanssa: argumentoidakin voi monella eri tavalla, myös positiivisesti ja riitelemättä, kuten Saarisen oma esimerkki eittämättä osoittaa.