Kolme oppiainetaustaista osallistujaa kansainvälisessä urheilufilosofian konferenssissa Oslossa syyskuussa 2018: Mika Hämäläinen, Arvi Pakaslahti ja Miika Tuominen
Turun yliopiston filosofian oppiaineen vahvuusalueita ovat muun muassa filosofian historia ja yhteiskuntafilosofia. Mielenkiintoinen yksityiskohta oppiaineessa on kuitenkin urheilufilosofia. Vuoden 2018 suurimmassa urheilufilosofian konferenssissa Oslossa oli mukana kolme henkilöä, joilla on vahva kytkös oppiaineeseen.
Noora Ronkainen (Liverpool John Moores University) ja Miika Tuominen (Turun yliopisto sekä Jyväskylän yliopisto) kansainvälisessä urheilufilosofian konferenssissa Oslossa.
Konferenssiin osallistuivat tohtorit Mika Hämäläinen ja Arvi Pakaslahti, jotka ovat molemmat laatineet väitöskirjansa oppiaineeseen. Hämäläinen on käsitellyt tuotannossaan muun muassa paremmuutta, urheiluennätyksiä ja dopingia. Pakaslahti on julkaissut saavutuksista ja menestyksestä urheilussa sekä myös haastanut Hämäläisen ajatuksia. Miika Tuominen puolestaan osallistui ensimmäiseen kansainväliseen konferenssiinsa Oslossa. Hän kirjoittaa pro gradu -työtään oppiaineeseen.
Konferenssin ajankohtana oli 5.-8.9.2018, ja kansainvälinen urheilufilosofian järjestö IAPS oli valinnut tapaamispaikaksi Norges idrettshøgskolen. Miika Tuominen pääsi pitämään esityksensä konferenssin avauspäivänä. Hän puhui suloisesta jännityksestä (sweet tension) urheilussa ja liikunnassa. Tuomisen esitystä olivat kuuntelemassa muun muassa alan merkittävät osaajat Scott Kretchmar ja Sigmund Loland. He ovat molemmat käsitelleet urheilun ja liikunnan suloista jännitystä kirjoituksissaan.
Tuomisen ensimmäinen konferenssimatka osoittautui onnistuneeksi:
”Oslon konferenssi jäi mieleen erityisen positiivisena. Konferenssissa vallinnut rohkaiseva ja ystävällinen ilmapiiri torjui tehokkaasti ensimmäisen konferenssi-osallistumisen aiheuttamaa jännitystä. Mielenkiintoisia esityksiä ja mukavia ihmisiä – vahva suositus aihepiiristä kiinnostuneille!”
Miika Tuominen esitelmöimässä ensimmäistä kertaa kansainvälisessä konferenssissa.
Konfenssin suomalaiset osallistujat eivät rajoittuneet kolmeen filosofian oppiaineeseen linkittyneeseen ihmiseen. Esitelmänsä pitivät myös Noora Ronkainen (Liverpool John Moores University) ja Matti Tainio (Aalto yliopisto).
Taputtaminen on kämmenten lyömistä vastakkain siten, että syntyy ääni. Kun monta ihmistä taputtaa samaan aikaan, äänikin on kovempi.
Taputtamisella on tärkeä vuorovaikutuksellinen tehtävä. Tavallisesti aploodeerauksella osoitetaan suosiota, kunnioitusta tai kohteliaisuutta. Mitä pidempään taputukset kestävät, sitä suuremmasta arvostuksesta on kyse. Huomattavan suosionosoituksen merkki on myös se, että aplodit annetaan seisten. Joku saattaa muistaa, kuinka Saku Koivu sai pitkät seisaaltaan annetut aplodit, kun hän palasi NHL-jäille vuonna 2002 selvittyään syövästä.
Tekstin kirjoittaja Mika Hämäläinen työhuoneellaan Jyväskylässä. Kuva: Sini Eerola
Yliopiston seminaareissa on monesti kohteliaana tapana, että esitelmöitsijälle taputetaan hänen puheensa päätteeksi. Harvemmin nämä ovat silti raikuvat aplodit. Toisinaan harvalukuinen yleisö lätkäisee käsiään yhteen muutaman kerran.
Minua kiinnostaa, uskaltaisivatko yliopistolaiset kokeilla seminaareissa aplodien antamista seisten. Seisoma-aplodeja ei tarvitsisi kuitenkaan edeltää poikkeuksellisen ansiokas esitelmä, vaan suosionosoitukset seisten annettaisiin järjestäen kaikille seminaaripuhujille. Kuulostaako ihan pöhköltä?
Seminaariaplodit seisten palvelisivat istumisen vähentämistä. Ne toisivat katkon penkillä jököttämiseen – sellaisen kuin Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee.
Taputuskokeilulla on hankaluutensa. Publicumin luentosalien kalustus ei suosi satunnaisia seisomaannousuja: taittuvat kirjoitustasot ja ylösnousevat penkit haittaavat sulavaa suoritusta. Suomalainen luonne saattaa myös vaivaantua. Ehkäpä puhujatkin vain nolostuvat, kun heitä näin ylenpalttisesti kiitellään. Pahimmillaan seisaaltaan annettujen aplodien arvostus kärsisi inflaation. Riskien perusteella kuulostaa kuitenkin siltä, että kokeilu olisi yrittäjyysyliopistoa mehevimmillään!
Seminaarimme on avoin eikä vaadi ennakkoilmoittautumista. Tervetuloa siis rohkeasti taputtamaan seisaaltaan filosofian professori Juha Räikälle, SUEKin tutkimuspäällikkö Nina Laaksolle, filosofian opiskelija Miika Tuomiselle, tämän tekstin kirjoittajalle, systemaattisen teologian professori Mikael Lindfeltille sekä itse seminaariyleisölle! Sosiaalisen kokeilun lisäksi tarjolla mielenkiintoista asiaa urheilusta, liikunnasta ja etiikasta.
Mika Hämäläinen
Kirjoittaja on Turun yliopistosta vuonna 2015 väitellyt filosofian tutkija. Hän työskentelee parhaillaan Jyväskylässä LIKES-tutkimuskeskuksessa, jonka toiminnan tarkoituksena on liikunnan ja terveyden edistäminen sekä niiden tutkimuksen tukeminen.
– Makea aloitus filosofian oppiaineen ja LIKES-tutkimuskeskuksen välillä
Filosofian oppiaineen oma poika Mika Hämäläinen aloitti tutkijatohtorina LIKES-tutkimuskeskuksessa tammikuussa 2017. Urheilufilosofian tutkija valittiin mukaan MORE-hankkeeseen, jossa tutkitaan vastuullista urheilujohtamista.
Hämäläinen juhlisti uutta pestiään filosofian oppiaineessa maaliskuun alussa – tutkija kestitsi oppiaineen väkeä kakulla. Hämäläinen oli kasannut suklaisen houkutuksen kutkuttelemaan paikallaolijoiden näkö- ja makuaisteja.
Tutkija on aikaisemmin ilahduttanut leipuroinnillaan muun muassa YLE Puheen henkilökuntaa. Odotetaankohan LIKES-tutkimuskeskuksessa jo vesi kielellä?
UNESCO Chair in Bioethics Suomen yksikkö palkitsi Heikki Saxénin bioetiikan eteen tehdystä työstä maailman bioetiikkapäivänä Turun yliopistossa 19.10.2016. Saxén viimeistelee väitöskirjaansa bioetiikan aatehistoriasta Tampereen yliopistossa sekä on muun muassa Bioetiikan instituutin hallituksen puheenjohtaja. Innostunut bioeetikko vastasi neljään kysymykseen.
Heikki Saxén (Kuva: Mika Hämäläinen)
1. Mitä on bioetiikka?
Bioetiikka on tiedonala, joka lähti liikkeelle Yhdysvalloissa 1960- ja 1970-luvuilla tähdäten alun perin haastamaan perinteikästä lääketieteen etiikkaa. Bioetiikan teesi oli, että “elämän tieteistä” eli lääke-, terveys- ja biotieteistä tulisi käydä avoimempaa, moniäänisempää ja -arvoisempaa eettistä, moraalista ja yhteiskunnallista keskustelua. Myös päätöksenteon tulisi bioetiikan hengessä perustua tällaiselle ajattelulle. Sittemmin bioetiikka on synnyinmaassaan vakiintunut ja noussut keskeiseen akateemiseen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Samalla bioetiikka on levinnyt ympäri maailman, muun muassa monelle saralle Eurooppaan. Kuitenkaan Suomessa bioetiikka ei ole kovin tunnettu tai vakiintunut ala, joten työtä riittää tehtäväksi.
Samalla on syytä todeta, että vakiintumisen myötä alan alkuperäinen radikaalius on hieman laimentunut, mikä on ymmärrettävää. Silti bioetiikka on yhä varsin nuori ala akateemisesti puhuen, ja se onkin ala, jolle on tyypillistä poikkitieteellinen ja hyvin avoin suhtautuminen uusiin tapoihin lähestyä eri kysymyksiä. Ala ei ole siis luutunut. Toisaalta on tärkeää yhä todeta, että myös lääketieteen etiikka on muuttunut vuosien saatossa ja näistä kahdesta etiikan traditiosta puhutaankin usein synonyymisesti. Olisi silti mielestäni tärkeää muistaa, että bioetiikka versoi uudelta pohjalta, ja bioetiikan myötä entistä useammat ihmiset ja näkökulmat ovat saaneet tilaisuuden tulla kuulluiksi. Tästä hengestä pitää myös pitää kiinni, muistaen samalla, että bioetiikka on paljon muutakin kuin vain osa filosofiaa: pikemmin se on laaja tiedonala ja myös tietyssä mielessä sosiaalinen liike.
Kun alun perin löysin bioetiikan, olin äimänä: mitä ihmettä tämä sana tarkoittaa, mistä tässä kaikessa on kysymys. En ollut kuullut ikinä sanaa “bioetiikka”, kuten ei taida yhä olla kuullut suurin osa suomalaisista. Bioetiikka vei kuitenkin nopeasti mennessään, sillä ala on äärimmäisen kiehtova. Esimerkiksi lääketieteen päivittäiset, hyvin huikeat kehitysaskeleet tuovat jatkuvasti mukanaan uutta pohdittavaa. Toisaalta yhteiskunnalliset kysymykset, kuten terveydenhuollon oikeudenmukaisuus, ovat hyvin polttavia ja koskettavat kaikkia. Ala tuntuu ajankohtaiselta, raikkaalta ja relevantilta.
Toinen syy kiinnostukseen on hiljalleen matkan varrella kasvanut moraalinen tuntemus siitä, että erityisesti terveydenhuollossa ja lääketieteen saralla liian harva saa tarpeeksi äänensä kuuluviin. Työ on tärkeää, erityisesti “sängynreunalla” eli arjen ruohonjuuritasolla. Tämä polte auttaa jaksamaan eteenpäin hieman harmaanpinakin päivinä.
3. Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Ei tällaista tunnu olevankaan: milloin mitäkin. Luen uusista askeleista bioetiikassa, lääketieteessä ja muilla relevanteilla aloilla. Yritän vimmatusti saada väitöstyöni päätökseen. Olen mukana hankkeessa, jossa tutkitaan yksilöllistettyä lääketiedettä erityisesti eturauhassyövän hoitoon liittyen. Hoidan Bioetiikan instituuttiin liittyviä asioita. Pidän luentoja. Istun palavereissa. Tapaan ihmisiä. Vastaan toimittajien kysymyksiin. Koetan muistaa, että elämää on myös bioetiikan ulkopuolella.
4. Kuka on mielestäsi bioetiikan suurin nimi?
Hastings Centerin eli bioetiikan ensimmäisen tutkimuskeskuksen ja ylipäänsä ensimmäisen organisaation perustajaa Daniel Callahania voi varmasti pitää oikeutetusti suurimpana nimenä. Toisaalta tällä hetkellä aktiivisin nimi taitaa olla amerikkalainen bioeetikko Arthur Caplan, jonka työtä ja loputonta energiaa, luovuutta ja aloitekykyä suuresti ihailen. Näiden nimien ohella on tietysti iso joukko monia inspiroivia ihmisiä, mutta ehkä kysymyksen huomioiden on kohtuullista nostaa esille vain kaksi.
…
UNESCO Chair in Bioethics Finnish Unit awarded Heikki Saxénin for his work with bioethics on the World Bioethics Day at the University of Turku on 19th October 2016.
Ensimmäisenä maailman bioetiikkapäivänä 19.10.2016 kaikissa UNESCO Chair in Bioethics -verkoston 130 maayksikössä järjestettiin seminaari aiheesta Human Dignity and Human Rights – Ihmisarvo ja ihmisoikeudet. Päivän tavoitteena oli muistuttaa bioeettisten kysymysten tärkeydestä ja edistää niiden ratkaisemista hyödyntävää toimintaa. Suomessa UNESCO Chair in Bioethics Suomen yksikkö järjesti Turun yliopistossa seminaarin Ihmisarvo ja ihmisoikeudet – me ja muut. Seminaarin pääesitelmässä KELAN johtava ylilääkäri Ilona Autti-Rämö puhui lasten suojelun etiikasta lastenneurologin näkökulmasta.
Seminaarissa palkittiin bioetiikan saralla ansioitunut henkilö, ja tänä vuonna palkinto myönnettiin tutkija Heikki Saxénille. Seminaarin päätti monitieteinen paneelikeskustelu, jossa oikeustieteen professori Juha Lavapuro alusti oman puheenvuoronsa universaaleista ihmisoikeuksista kaikkia koskevina oikeuksina, hoitotieteen dosentti Lauri Kuosmanen käsitteli ihmisoikeuksia psykiatrisen pakkohoidon kontekstissa, terveystieteiden tohtori ja Syömishäiriöliiton SYLI ry:n toiminnanjohtaja Anne Heikkinen pohti toteutuuko syömishäiriöitä sairastavien oikeus saada hoitoa ja Kriminologian ja oikeustieteen instituutissa Helsingin yliopistossa tutkijatohtorina toimiva Matti Näsi pohti ihmisoikeuksia internetin vihapuheen yhteydessä.
Maailman bioetiikkapäivää vietetään jälleen ensi vuonna 19.10. UNESCO Chair in Bioethics Suomen yksikkö perustettiin vuoden 2014 alussa. UNESCO Chair in Bioethicsin tavoitteena on edistää bioetiikan tutkimusta ja opetusta erilaisten tapahtumien ja hankkeiden kautta erityisesti lääketieteen etiikan alalla.
Helsingissä järjestettiin Filosofian yö 2.–3.9.2016. Filosofit sekä Suomesta että ulkomailta esitelmöivät nykytaiteen museo Kiasmassa 20-minuutin pätkissä läpi yön. Ohjelmaan sisältyi myös taide-esityksiä. Filosofinen anti alkoi perjantai-illalla seitsemältä ja päättyi lauantaiaamulla seitsemältä. Tapahtuma oli osa Helsingin juhlaviikkoja.
Ihmisiä jonottamassa Kiasmassa järjestettyyn Filosofian yöhön.
Öinen filosofia oli hämmästyttävän suosittua. Perjantaina ihmiset joutuivat jonottamaan pääsyä sisälle Kiasmaan, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet kuuntelemaan esityksiä. Yhdentoista aikaan perjantai-illalla Kiasmaan oli edelleen jonoa, mutta lauantain puolella filosofian jano alkoi jo hiipua. Aamuyöllä oli varaa valita mieluinen istumapaikka yleisöstä. Kiasman ovelta oli myös jono kadonnut.
Filosofian yön on luonut ranskalainen filosofi ja teatteriohjaaja Mériam Korichi. Aikaisemmin filosofit ovat puhuneet yöaikaan Korichin vetäminä New Yorkissa, Berliinissä, Lontoossa ja Pariisissa.
Valtteri Arstila esitteli puheessaan väreistä käytyä filosofista keskustelua.
Turun yliopistosta esitelmöimässä olivat Helena Siipi, Mika Hämäläinen ja Valtteri Arstila. Siipi pohti esitelmässään, onko aito ja puhdas ruoka moraalisesti hyvää ruokaa. Hämäläinen tarkasteli, milloin urheilukilpailu on onnistunut. Arstila puolestaan esitteli väreistä käytyä filosofista keskustelua.
Yleisön joukossa filosofiasta nauttimassa oli Sanna Suni, joka on valmistunut Turun yliopiston filosofian oppiaineesta.
Suni kertoi tunnelmiaan öisestä kokemuksesta: “Filosofian yö oli valloittava tapahtuma! Yllätyin siitä, miten laadukkaita luentoja ja toimivat käytännön järjestelyt tähän maksuttomaan tapahtumaan sisältyi! Kiasma rakennuksena tarjosi komeat puitteet taiteen ja tieteen kohtaamiselle ja oli sijainniltaan helposti saavutettavissa. Mainostettuihin taideinstallaatioihin en kovin moneen otteeseen törmännyt, mutta pääasiassa syynä varmasti se etten niitä kovin aktiivisesti etsinytkään. Niinä hetkinä kun toimivilla käytännön järjestelyillä oli heikot hetkensä, toisin sanoen kun juutuin pitkiin jonoihin odottamaan pääsyä luentosaleihin, seinälle heijastetut videot tarjosivat viihdykettä.”
Koskahan Turussa nähdään ihmisiä jonottamassa kuuntelemaan filosofiaa?
…
A Night of Philosophy was organised in Kiasma art museum in Helsinki on 2nd and 3rd of September 2016 by Helsinki Festival in association with Mériam Korichi. The event included three philosophers from the University of Turku: Helena Siipi, Mika Hämäläinen and Valtteri Arstila.
Swansean yliopiston professori Mike McNamee on ollut haastateltavana Yle Radio 1:n Tiedeykkönen-ohjelmassa. McNameen ajatuksia pääsi kuuntelemaan 9.8.2016 radio-ohjelmassa, jossa urheiluetiikkaan perehtynyt professori vastasi dopingiin liittyviin kysymyksiin. Rio de Janeiron Olympialaiset olivat käynnistyneet edellisellä viikolla.
Toimittaja Harri Alanne selostaa, että ”Miken mukaan doping on vain yksi urheiluun liittyvistä eettisistä ongelmista, joita on aikaisemmin käsitelty amatöörimäisesti. Urheiluun liittyy muitakin vakavia ongelmia, kuten rasismia ja riistoa, lasten hyväksikäyttöä, ahdistelua, kiusaamista korruptiota, ahneutta ja lahjuksia.”
McNamee peräänkuuluuttaa haastattelussa urheiluetiikan ammattitaitoa: ”Hänen mielestään nyt tarvitaan urheiluetiikan toimihenkilöitä, ei pelkästään dopingtestaajia.” Näitä toimihenkilöitä McNamee on itse mukana kouluttamassa.
Mike McNamee on professorina Swansean yliopistossa Walesissa. Swansean yliopisto sijaitsee lähellä merenrantaa.
McNamee on saanut South Wales Evening Postin mukaan 2,9 miljoonan euron yhteisrahoituksen maisteriohjelmalle, jossa koulutetaan urheiluetiikan ammattilaisia viidessä Euroopan maassa. Rahoittajana on Euroopan unionin Erasmus+ -organisaatio.
Tiedeykkösen ohjelma Dopingin historiaa Helsingistä Rioon on kuunneltavissa Yle Areenassa.
McNamee on vieraillut Suomessa maaliskuussa 2015, jolloin hän toimi vastaväittäjänä Mika Hämäläisen väitöstilaisuudessa. Myös Hämäläinen on osallistunut viime aikoina doping-keskusteluun muun muassa Helsingin Sanomissa.
…
Professor Mike McNamee was interviewed by YLE about doping on a radio programme which was broadcasted on August 9th, 2016.
Kreeta Ranki astelee sisään luentosaliin hymyillen. Näyttää kuin väittelijää ei lainkaan jännittäisi. Laskeutuessaan luentosalin portaita hän vilkuttaa iloisesti lapsilleen, jotka ovat varustautuneet väitöstilaisuuteen värikynin ja sarjakuvin. Luentosali tuntuu äkkiä olevan tulvillaan lämpöä.
Kreeta Ranki pitämässä lektiota.
Vastaväittäjä Martina Reuter, kustos Olli Koistinen ja Ranki asettuvat luentosalin eteen. Koistinen avaa tilaisuuden: ”Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan määräämänä kustoksena julistan väitöstilaisuuden alkaneeksi.”
Rankin väitöskirjan otsikko on Animal Experience in Kant’s Philosophy (Eläinten kokemus Kantin filosofiassa). Teoksessaan Ranki pohtii muun muassa seuraavia kysymyksiä: Pystyvätkö muut eläimet (kuin ihminen) kokemaan? Jos muut eläimet pystyvät kokemaan, millaisia niiden kokemukset ovat? Miten nämä kokemukset eroavat ihmisten kokemuksista? Ranki tarkastelee Immanuel Kantin vastauksia näihin kysymyksiin. Lisäksi hän esittelee Renè Descartesin ja David Humen näkemyksiä eläinten kokemuksista.
Ranki toteaa, että Kantin mukaan ihmismieli ja eläinmieli eroavat toisistaan. Ihmismielellä on kolme ominaisuutta: aistimellisuuden kyky, ymmärrys ja järki. Eläinmielellä on vain yksi näistä: aistimellisuuden kyky eli kyky tehdä havaintoja. Rankin mukaan Kantin kirjoitukset eläimistä tukevat näkemystä, että käsitteellisen ajattelun rooli kokemuksessa on pienempi kuin yleensä ymmärretään.
Väitöksen alkamisesta on kulunut noin kolme ja puoli tuntia, kun Koistinen nousee seisomaan ja lausuu: ”Väitöstilaisuus on päättynyt.” Lapset rientävät syleilemään hymyilevää äitiään. Väittelijä jää luentosalin eteen vastaanottamaan kukkakimppuja ja kättelyitä.
VTL Kreeta Rankin väitöstilaisuus oli lauantaina 23.4.2016 Turun yliopiston Pub 3 -luentosalissa. Väitöskirja on luettavissa Turun yliopiston julkaisuarkistossa.
Kreeta Ranki publicly defended her doctoral dissertation at the lecture hall Pub 3 at University of Turku on 23rd of April 2016. The dissertation is available in electronic form.
Professor of Theoretical Philosophy Olli Koistinen is going to be 60 years in 2016. To celebrate Professor Koistinen, an event of four talks was organised in the Philosophy Unit on 20th of April 2016. Lars Vinx, Kai Hauser, Jani Sinokki and Joseph Almog each gave a talk. Koistinen himself was among the audience and participated to the discussion.
Koistinen’s research interests include metaphysics and early modern philosophy. He has written about such philosophers as Spinoza and Immanuel Kant.
We live in a world that is marked by a wide range human outlooks and ways of living. Humans engage in most diverse social practices, worship a plurality of Gods, and pursue all kinds of goods. The human condition, if allowed to flourish, is expressed in most diverse shapes and forms.
A pile of Daniel Weyermann’s dissertations
The above quote is the opening paragraph in MA Daniel Weyermann’s doctoral dissertation Political Legitimacy and Ethnocultural Justice. Essays on Public Reason, Democratic Citizenship, and the Rights of Cultural Minorities.
Weyermann publicly defended his dissertation on 19 March 2016. The opponent was Professor Sune Lægaard from Roskilde University. Professor Juha Räikkä was the custos.
In his book, Weyermann discusses multicultural politics. He is interested in the rights of indigenous and national minorities. Weyermann argues “that there are public cultural reasons that can underpin public justifications of minority rights of indigenous and national minorities in a constitutional democracy.”
Daniel Weyermann in his public defence of his doctoral dissertationDaniel Weyermann after his public defence of his doctoral dissertation
Weyermann’s appearance in the defence was relaxed. It seemed that the kindness and warmness of his personality was radiating around him even at the occasion of defending his dissertation.
