Filosofian oppiaine

Kreeta Ranki astelee sisään luentosaliin hymyillen. Näyttää kuin väittelijää ei lainkaan jännittäisi. Laskeutuessaan luentosalin portaita hän vilkuttaa iloisesti lapsilleen, jotka ovat varustautuneet väitöstilaisuuteen värikynin ja sarjakuvin. Luentosali tuntuu äkkiä olevan tulvillaan lämpöä.

Vastaväittäjä Martina Reuter, kustos Olli Koistinen ja Ranki asettuvat luentosalin eteen. Koistinen avaa tilaisuuden: ”Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan määräämänä kustoksena julistan väitöstilaisuuden alkaneeksi.”

Rankin väitöskirjan otsikko on  Animal Experience in Kant’s Philosophy (Eläinten kokemus Kantin filosofiassa). Teoksessaan Ranki pohtii muun muassa seuraavia kysymyksiä: Pystyvätkö muut eläimet (kuin ihminen) kokemaan? Jos muut eläimet pystyvät kokemaan, millaisia niiden kokemukset ovat? Miten nämä kokemukset eroavat ihmisten kokemuksista? Ranki tarkastelee Immanuel Kantin vastauksia näihin kysymyksiin. Lisäksi hän esittelee Renè Descartesin ja David Humen näkemyksiä eläinten kokemuksista.

Ranki toteaa, että Kantin mukaan ihmismieli ja eläinmieli eroavat toisistaan. Ihmismielellä on kolme ominaisuutta: aistimellisuuden kyky, ymmärrys ja järki. Eläinmielellä on vain yksi näistä: aistimellisuuden kyky eli kyky tehdä havaintoja. Rankin mukaan Kantin kirjoitukset eläimistä tukevat näkemystä, että käsitteellisen ajattelun rooli kokemuksessa on pienempi kuin yleensä ymmärretään.

Väitöksen alkamisesta on kulunut noin kolme ja puoli tuntia, kun Koistinen nousee seisomaan ja lausuu: ”Väitöstilaisuus on päättynyt.” Lapset rientävät syleilemään hymyilevää äitiään. Väittelijä jää luentosalin eteen vastaanottamaan kukkakimppuja ja kättelyitä.

 

VTL Kreeta Rankin väitöstilaisuus oli lauantaina 23.4.2016 Turun yliopiston Pub 3 -luentosalissa. Väitöskirja on luettavissa Turun yliopiston julkaisuarkistossa.

Kreeta Ranki publicly defended her doctoral dissertation at the lecture hall Pub 3 at University of Turku on 23rd of April 2016. The dissertation is available in electronic form.

Teksti ja kuvat: Mika Hämäläinen

We live in a world that is marked by a wide range human outlooks and ways of living. Humans engage in most diverse social practices, worship a plurality of Gods, and pursue all kinds of goods. The human condition, if allowed to flourish, is expressed in most diverse shapes and forms.

The above quote is the opening paragraph in MA Daniel Weyermann’s doctoral dissertation Political Legitimacy and Ethnocultural Justice. Essays on Public Reason, Democratic Citizenship, and the Rights of Cultural Minorities.

Weyermann publicly defended his dissertation on 19 March 2016. The opponent was Professor Sune Lægaard from Roskilde University. Professor Juha Räikkä was the custos.

In his book, Weyermann discusses multicultural politics. He is interested in the rights of indigenous and national minorities. Weyermann argues “that there are public cultural reasons that can underpin public justifications of minority rights of indigenous and national minorities in a constitutional democracy.”

Weyermann’s appearance in the defence was relaxed. It seemed that the kindness and warmness of his personality was radiating around him even at the occasion of defending his dissertation.

The dissertation is available in electronic form.

VM Jani Sinokki puolusti väitöskirjaansa ”Descartes’ Metaphysics of Thinking” lauantaina 20.2.2016. Hänen vastaväittäjänsä oli Denis Kambouchner Pariisin 1. yliopistosta (Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne). Kustoksena toimi professori Olli Koistinen Turun yliopiston filosofian oppiaineesta.

Millainen on ajattelun suhde todellisuuteen? Tavanomaisen tulkinnan mukaan ranskalaista Descartesia (1596-1650) pidetään representationaalisen mallin tyypillisenä edustajana, jonka mukaan ihmisen mielen ajatellaan olevan välittömässä suhteessa erityisiin mielensisäisiin, mielenulkoista todellisuutta esittäviin, ideoihin. Näin syntyy ideoiden välittämä suhde ihmismielen ja todellisuuden välille. Kuten on hyvin tunnettua, näkemys johtaa helposti ongelmaan, että mielessämme oleva ideoiden maailma voisi olla täsmälleen samanlainen, kuin se on nyt, vaikka todellisuutta ei olisi lainkaan olemassa tai vaikka se olisi radikaalisti erilainen, kuin ideat antavat ymmärtää. Mikäli näin on, voidaan perustellusti kysyä, onko ihmisellä lainkaan yhteyttä todellisuuteen.

Jani Sinokin väitöskirja jatkaa Turun yliopiston teoreettisen filosofian kunniakkaita perinteitä uuden ajan alun filosofian tutkimuksessa. Hän kiistää edellä kuvatun Descartes-tulkinnan ja esittää, että kaikki, mitä on olemassa—ideat mukaan lukien—ovat Descartesin mukaan tavalla tai toisella kausaalilakien alaisia. Sinokki kutsuu tätä ”todellisuusperiaatteeksi” korostaakseen sen kaikenkattavuutta. Todellisuusperiaate estää todellisuutta ja ideoiden maailmaa jakautumasta kahdeksi toisistaan riippumattomaksi maailmaksi ja selittää suhteen ajattelun ja todellisuuden välillä välttäen ”ideoiden verhon” syntymisen. Todellisuusperiaatteeseen tukeutuen Sinokki kykenee myös tarjoamaan uskottavan selityksen, mitä Descartes tarkoitti ”formaalisella” ja ”objektiivisella” todellisuudella.

MSSc Jani Sinokki defended his doctoral dissertation Descartes’ Metaphysics of Thinking in University of Turku on February 20th 2016. Professor Denis Kambouchner from Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne acted as the opponent, and Professor Olli Koistinen (University of Turku) acted as the custos (chairperson).

Teksti: Tapio Korte, kuvat: Mika Hämäläinen