Suoritin harjoittelujakson Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmassa määräaikaisena työsuhteisena tutkimusavustajana. Harjoittelu ajoittui kevätlukukauteen 7.1.-31.5.2026. Tänä aikana työskentelin keskimäärin 20 tuntia viikossa, mikä mahdollisti myös opiskelun suunnitelmien mukaan.
Aloittaessani tutkimusavustajan tehtävässä en täysin edes tiennyt, mitä kaikkea työ sisältäisi. Sain ensimmäisinä päivinä hyvän perehdytyksen ja tilaesittelyn koordinaattoriltamme Laura Tarkkiolta.
Laadukas perehdyttäminen mahdollistaa oikeanlaisen työpanoksen ja varmistaa myös, että opiskelija saa kiinni yrityksen toimintaympäristöstä voiden saavuttaa verkostoitumistavoitteitaan, sillä erityisesti kulttuurialalla korostuu tarve tuntea alan toimijat, joihin vastuullinen työnantaja voi tutustuttaa harjoittelun aikana.
Sain pikkutarkalle luonteelleni sopivia toimeksiantoja muun muassa vielä julkaisemattoman artikkelin oikoluvusta ja hyödyllisten viittauksien etsimisestä lähdekirjallisuudesta. Kävin kirjastossa merkitsemässä tulevan remontin alta pelastettavia kirjoja ja poistoon meneville perustin resQ-kirjapisteen, josta opiskelijat saivat hakea kiinnostavia teoksia omiin kirjahyllyihinsä – tämän pisteen siistinä pitäminen ja täydentäminen antoi mukavaa rytmiä viikkoihin.
Kopiointia ja skannausta tuli tehtyä tietysti myös jonkin verran, joten onneksi sain pidettyä hyvät välit talon tulostimen kanssa. Aikaa vievää ja mekaanista, mutta tarpeellista, tekemistä oli vanhojen arkistopapereiden läpikäynti ja lajittelu esimerkiksi tietoturvaroskiin.
Pyysin myös mahdollisuutta osallistua vierailijaluennoille työajalla, jos se oli aikataulullisesti mahdollista, ja tähän suhtauduttiinkin hyvin positiivisesti somejulkaisua vastaan. Päivitin muutenkin tutkinto-ohjelman sosiaalista mediaa pitkin kevättä.
Kiinnostava laajempi kokonaisuus, johon pääsin mukaan, oli tekoälyohjeistuksen benchmarking. Tällainen esikuva-analyysi tai vertailuanalyysi tarkoittaa oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan, usein parhaaseen vastaavaan käytäntöön. Benchmarkingin perusidea on toisilta oppiminen ja oman toiminnan kyseenalaistaminen, joten sain vertailla eri kotimaisten ja ulkomaalaisten yliopistojen tekoälyohjeistuksia ja pohtia, mitkä tavat itse näkisin järkevinä ohjeistettaessa tekoälyn käyttöä konkreettisesti nimenomaan kurssien osatehtävissä.
Opin omalta kannaltani niin ikään hyödyllistä tietoa, kun sain haastattelujen litterointipyyntöjä sekä toimeksiannon tekstittää ja oikolukea yhden kokonaisen syventävän kurssin Zoom-luentotallenteiden englanninkieliset tekstitykset.
Yksi kiinnostavimmista ja samalla hyvin opettava tehtävä, joka osui kohdalleni tutkimusavustajana, oli toimiminen opetustaitotoimikunnan vaihtuvana opiskelijaedustajana televisio- ja mediakulttuurin alan dosentuurin opetusnäytteessä. Arviointikriteereihin ja käytännön järjestelyihin tutustuminen ja prosessiin osallistuminen auttoivat ymmärtämään kyseistä tapahtumaketjua.
Olin mukana myös jakamassa opiskelijanäkökulmaa tutkinto-ohjelmastamme yhteishaun yhteydessä järjestetyssä hakuinfossa – toivon mukaan innostaen uusia hakijoita hakemaan juuri meille.
Harjoittelun aikana opiskelijan on tarkoitus verkostoitua ja hankkia käytännön työkokemusta. Harjoittelujakson suurin anti oli itselleni selkeästi uudenlaiseen työympäristöön ja -kulttuuriin tutustuminen. Sain tutustua akateemisessa ympäristössä työskentelyyn ja konkreettisen mallin siitä, mitä voi tapahtua opintojen jälkeen, mikäli hakeutuisin jatko-opintoihin väitöskirjatutkijaksi tai projektitutkijaksi.
Ymmärrys työsuhteiden pätkäluontoisuudesta, apurahojen ja muun hankerahoituksen merkityksestä ja virkojen tai vastaavien harvinaisuudesta konkretisoitui. Mielestäni oli hienoa huomata, miten yhteisö otti omakseen uusia tutkijoita ja harjoittelijoita, vaikka tiedettiin jo ennakkoon, että yhteiselo ei välttämättä kestä kovinkaan kauaa. Myös säännölliset henkilöstökokoukset olivat yhteisöllisyyttä ylläpitävä rituaali ja mahdollistivat melko ajantasaisen tiedonvälityksen.
Arkistoekskursiolla sain toimia avustavana ryhmänvetäjänä, minkä lisäksi neuvottelin ja varasin yöpymisen opiskelijaosallistujille hostellista. Tämän tyyppinen toiminta on itselleni jokseenkin tuttua, sillä olen tehnyt esimerkiksi asiakasmatkoja viinitiloille yhteistyössä virallisen matkanjärjestäjän kanssa, jolloin olen ollut eräänlainen asiantuntijaopas ilman virallista järjestäjän statusta. Ekskursio oli kiinnostava ja antoi mielestäni uutta näkökulmaa kentän laajuudesta ja jälleen uusia avauksia uramahdollisuuksista.
Harjoittelujaksolla on oleellista huomioida, että opiskelija tekee kahta asiaa yhtäaikaisesti – työharjoittelua ja opintojaan – ja harjoittelijat ovat osa harjoituspaikkojen potentiaalista tulevaisuuden sidosryhmää. Mietin, kuinka kaksoisroolini opiskelijana sekä tutkimusavustajana sujuisi matkalla, mutta sen kanssa ei tullut ongelmia – varsinkin kun kerroin kysyjille, miksi juuri minä päsmäröin, lasken ja ohjaan ihmisiä.
Ekskursio mahdollisti myös sen, että muut opiskelijat kiinnostuivat näkyvästi erilaisesta roolistani, mikä sai heidät kyselemään lisää. Tämä mahdollisti, että kykenin harjoittelijana viemään ikään kuin yrityksestä viestiä omalle verkostolleni, ja kokemuksen ollessa hyvä, myös kannustamaan esimerkiksi tuoreiden opiskelijoiden positiivista kiinnostusta tutkimusavustajan paikkaa kohtaan.
Kevätlukukauden lopuksi suunnittelin ja toteutin työhyvinvointipäivän tutkinto-ohjelmamme työyhteisölle. Hyödynsin aiempaa koulutustani viinimestarina ja kehitin viinitastingin teemalla Viini ja viitekehys – makuparina metodologiat. Idean alkusysäyksestä kiitos kuuluu yliopistolehtorimme Laura Seesmeren aina niin luovalle ajatuksenjuoksulle. Innostuin teemasta kovasti, sillä olen parittanut viiniä aiemmin poikkitaiteellisesti jo muun muassa taiteelle ja vinyyleille, josta edellä mainittuun liittyen tein myös oman kandidaatintutkielmani tänä keväänä.
Kauppatieteiden maisteri Heidi Karkkolainen kuvaa pro gradu -tutkielmassaan ”hyvän työn tarkoittavan ihmisen ja työn välistä suhdetta, joka mahdollistaa ihmisen työnteon vaatimusten täyttämisen asianmukaisesti annetun ajanjakson puitteissa. Hyvän työn kokemus edellyttää sosiaalista ilmapiiriä, kuten tukea ja arvostusta muilta työyhteisön jäseniltä.” Koen, että tämä harjoittelujakso kiteytti ennen kaikkea tätä puolta tulevassa työelämässä.
Sara Tammelin
Kirjoittaja on Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman maisterivaiheen opiskelija.
Viimeisimmät kommentit