Turun Osuuskauppa avasi vuonna 1958 Eerikinkadulla sijainneeseen Antintaloon valintamyymälän. Osuuskauppa piti liikettään kaupungin ensimmäisenä täydellisenä pikamyymälänä, eli valintamyymälänä, vaikka Osuusliike Tarmola oli sellaisen avannut jo neljä vuotta aiemmin. Turun Osuuskauppa vakuutti omassa viestinnässään, että Antintalon liike oli suurempi ja täydellisemmin varusteltu kuin kilpailijansa.

Aikalaiskäsittein puhuttiin omapalvelusta tai pikamyymälästä, jollaisen toimintaperiaate muutti suomalaisten päivittäisostosten tekemisen tavan. Yhdysvallat oli edelläkävijä, josta oppia oli haettu. Omapalvelussa merkittävä osa tuotteista oli avohyllyissä tai sijoitettu muulla tavoin asiakkaiden itse keräiltäviksi ostoskärryyn tai -koriin, jossa sisältö kuljetettiin kassalle maksettavaksi. 

Valintamyymälä edellytti uudenlaista tekniikkaa. Kuuluihan toiminta-ajatukseen tarjota asiakkaille mahdollisimman tuoreita tuotteita. Antintalon liikkeessä elintarvikkeita säilytettiin kolmessa eri jäähdyttämössä, ja tarjolle ne asetettiin peräti seitsemääntoista eri myyntipöytään. Koneellinen ilmanvaihto hillitsi kalan ja lihan hajujen leviämistä myymälätiloissa. Ilmanvaihtotekniikka oli ollut myymälän perustamisluvan edellytys.

Itsepalveluun ei kuitenkaan siirrytty täysin mutkattomasi. Osa asiakkaista vierasti Antintalon pitkänomaista myymälätilaa. Myymälänhoitaja Olavi Lundström muisteli myöhemmin, että oli onnekasta, jos ostoksille tullut kulki koko kierroksen eikä kääntynyt puolesta välistä kohti kassaa. Eerikinkadun kauppa menestyi tyydyttävästi. Turun Osuuskauppa eteni pikamyymälähankkeissaan, mutta Antintalon myymälänsä se lopetti 1960-luvun puolivälissä ja keskittyi muun muassa laajentamaan itsepalveluliikkeiden verkostoaan ydinkeskustan ulkopuolella.

Paavo Oinonen

Lähde:

Paavo Oinonen: ”Amerikan mittapuulla” – uusi pikamyymälä. Leena Rossi, Paavo Oinonen, Henri Terho ja Tomi Ahti: Sata vuotta yhteistä matkaa 1901–2001. Vähäväkisten Osuusliike–Turun Osuuskauppa–TOK-yhtymä. TOK-yhtymä, Turku 2001, 144–145.