Koska turkulaiset joutuivat maksamaan penkkisijastaan tuomiokirkossa, ei omasta paikasta haluttu hevin luopua. Pohjolan kirkoissa sukupuolet oli sijoitettu omille puolilleen kirkon keskikäytävää. Naisten penkit sijaitsivat alttarille päin katsottaessa pohjoisessa vasemmalla ja miesten etelässä oikealla. Kun joku yritti istua arvokkaammalle paikalle penkin keskikäytävän päähän, oli riita varma. Samoin syntyi epäjärjestystä ja suukopua siitä, että penkkiin tungettiin toisten jo siinä istuessa. Kaikille ei riittänyt penkkisijaa, vaan esimerkiksi tyttäret saattoivat istua äitinsä edessä mukanaan tuomallaan pallilla. Tuomiokirkon penkkisijariidoista on säilynyt joukko oikeustapauksia Turun kämnerinoikeuden pöytäkirjoissa.

Esimerkiksi porvari Henrik Slachtaren tytär, vaimo Anna Henriksdotter, ja porvari Anders Naulin vaimo Lisbeta Henriksdotter neuvottelivat heinäkuussa 1696 siitä epäkunnioituksesta, jota Lisbeta oli osoittanut Annalle heidän kirkonpenkissään. Annan ensimmäinen todistaja, porvari Matts Paturin leski Margareta Bertilsdotter kertoi valan vannottuaan, että hän oli kuullut naisten porisevan keskenään, mutta syytä hän ei tiennyt. Hän ei ollut myöskään kuullut sanoja. Porvari Matts Paturin vaimo Valborg Mattsdotter vannoi valan ja kertoi, että penkissä ei ollut koskaan aiemmin mitään riitaa. Nyt riita oli alkanut Naulin vaimon tultua penkkiin. Slachtaren tytär ei halunnut istua penkissä ylempänä, kuin vanhemmat vaimot, eikä Naulin vaimo puolestaan alempana, kuin Slachtaren tytär. Todistaja oli kuullut porinaa, mutta mitään tönimistä ei ollut tapahtunut. 

Porvari Zachris Sipilän vaimo Brita Thomasdotter vannoi valan ja kertoi kuulleensa sorinan, mutta kielsi tönimisen. Porvari Mickel Naskalin vaimo Valborg Simonsdotter kertoi ilman valaa, sillä vaimo Lisbeta kielsi häneltä sen heidän välillään olleen kirkon penkkiriidan vuoksi. Myös hän oli kuullut sorinan, mutta kielsi tönimisen. Tullimies Erik Koskelan vaimo kertoi ilman valaa, että Naulin vaimo oli ollut edellisenä rukouspyhänä penkissä pilarin vieressä, kun Slachtaren tytär oli tullut ja penkkiin oli tullut ahdasta. Porvari Henrik Tammen vaimo Lisbeta Mattsdotter kertoi ilman valaa, että hän istui naisten takana olevassa penkissä ja kuuli heidän sorisevan. Asiaa lykättiin, kunnes kirkkoväärti tulisi paikalle.

Porvari Henrik Schlachtaren tyttären vaimo Anna Henriksdotterin ja Anders Naulin vaimon Lisbeta Henriksdotterin välinen riita kirkonpenkistä otettiin pari päivää myöhemmin uudelleen käsiteltäväksi kämnerinoikeudessa. Paikalla oli kirkkoväärti Samuel Alanus, joka kertoi Naulin vaimon ostaneen itselleen paikan kyseisestä penkistä. Slachtaren tyttären äidin ja äidinäidin penkkipaikan hän oli luvannut tyttärelle. Kun äiti olisi paikalla, tulisi tytön istua tämän edessä. Hän ei saisi kuitenkaan aiheuttaa ahtautta penkkiin. Anna tuotti todistajaksi vielä porvari Matts Oravaisen vaimon Margareta Eriksdotterin, jonka valan vaimo Lisbeta halusi jäävätä siksi, että Margareta vihasi häntä, kun Lisbeta oli istunut Margaretan tytärtä ylempänä kirkonpenkissä palvellessaan porvari Knut Tekkalalla. Margareta kertoi ilman valaa kuulleensa, kuinka Lisbeta sanoi Annalle: ”Mitä hän yxi drengin waimo tule istuman minun siälleni!” Oikeus vapautti kummankin naisen sakoista, mutta varoitti heitä käyttäytymään vastedes kunnolla.

Porvari Henrik Lähteenkorvan vaimo Lisbeta Sigfridsdotter valitti syyskuussa 1696 porvari Gabriel Anungin vaimon Sofia Jöransdotterin aiheuttaneen hänelle haittaa kirkonpenkissä. Lähteenkorvan vaimo tuotti todistajaksi porvari Simon Kutan vaimon Gertrud Mattsdotterin, jonka valaa Anungin vaimo ei halunnut hyväksyä sanoen Gertrudin ja hänen äitinsä halunneen ajaa Anungin vaimon pois penkistä. Gertrud kielsi tämän ja sanoi, ettei heillä ollut koskaan riitaa. Gertrud kertoi ilman valaa, että kun Anungin vaimo oli tullut kirkkoon 30. elokuuta messuun, oli hän tullut penkissä ohi Gertrudin äidin ja Krydman vaimon, mutta hän ei ollut halunnut mennä Lähteenkorvan vaimon ohi, vaan oli sanonut: ”Se ja se (piru) minua wiekön, ios ej minä istu sinun sylijs.” Niinpä hän oli istunut laudalle Lähteenkorvan vaimon eteen ja sanonut tälle: ”Sinä sikavittu, råfferska, tulet minun sian.” 

Kun saarna oli alkanut, olivat naiset päässeet istumaan mukavammin, sillä Lähteenkorvan vaimo oli päästänyt Anungin vaimon istumaan yläpuolelleen penkissä. Kun Evankeliumia luettiin alttarilla, oli Anungin vaimo tönäissyt Lähteenkorvan vaimoa. Seuraavaksi todistamaan tuli kersantti Sigfrid Bengtssonin leski Margareta Mickelsdotter. Anungin vaimo halusi kieltää häneltä valan, sillä leski istui pallilla penkin oven edessä. Lisäksi leski olisi hyökännyt kadulla Rakkilan lesken kimppuun siksi, että tämä oli myynyt penkkisijansa Anungin vaimolle. Leski Margareta olisi sanonut, ettei aikonut päästää Anungin vaimoa ikinä penkkiin. Margareta kielsi tämän, mutta sanoi kyllä keskustelleensa asiasta Rakkilan lesken kanssa. Margareta kertoi ilman valaa, ja kertoi Anungin vaimon sanoneen: ”Perkele minun sisällen, jos minä istun sinua alemba.” Anungin vaimo oli vielä jatkanut: ”Hå hå, sinä sikavittu, råfferska minun sian tulet.” Anungin vaimo oli istunut Lähteenkorvan vaimon eteen. 

Kun Evankeliumia sitten luettiin, oli hän kääntynyt ja tönäissyt Lähteenkorvan vaimoa. Tämän todistaja ei ollut kuullut sanovan mitään. Porvari Thomas Krydimaan vaimo Brita Mattsdotter vannoi todistajanvalan ja kertoi, että kun Anungin vaimo oli tullut penkkiin, oli hän halunnut istua Britan ja Lähteenkorvan vaimon väliin, minkä viimeksi mainittu oli estänyt ja pyytänyt Anungin vaimoa istumaan äitinsä paikalle. Tätä Anungin vaimo ei ollut halunnut tehdä. Oliko siinä ollut jotakin tönimistä, ei Brita osannut sanoa, sillä hän oli pitänyt muhvia silmillään, koska ne olivat kipeät. Anungin vaimo kielsi tämän ja lupasi tuoda oikeuteen seuraavaksi torstaiksi omat todistajansa.

Gabriel Anungin vaimon Sofia Jöransdotterin ja Henrik Lähteenkorvan vaimon Lisbeta Sigfridsdotterin asiassa annettiin tuomio marraskuussa 1696. Anungin vaimon penkkiseteli oli päivätty 15.8.1696 ja se antoi oikeuden ensimmäiseen penkkisijaan. Lähteenkorvan vaimo oli kuitenkin lunastanut penkkisijansa jo 16.6.1687 ja sen lisäksi 12.5.1691 Jakob Eskolan vaimon sijan, joka oli ensimmäisenä kirkon suurella käytävällä. Koska suomalaisessa seurakunnassa oli tapana, että vanhemmat vaimot istuivat ennen nuorempia, määrättiin Lähteenkorvan vaimon paikaksi ensimmäinen paikka Krydimaan vaimon vieressä ja nuorempana Anungin vaimo sai istua alempana penkissä aiemmin määrätyin ehdoin. Asia lähetettiin vielä raastupaan sakkojen antamista varten.

Veli Pekka Toropainen

Lähteet: Kansallisarkisto, Turun kämnerinoikeuden pöytäkirjat z:203, 22.7.1696, 485−488; 24.7.1696, 491−492; 5.9.1696, 575−577; 7.11.1696, 687−688.