Turun saaristo oli tärkeässä asemassa 1600-luvulla, sillä sen käyttöoikeus oli annettu privilegiolla eli erioikeudella Turun kaupungille aina kuuden ja puolen peninkulman eli noin  40 kilometrin päähän kaupungista. Saariston käyttöoikeutta myös valvottiin, ja siitä huolehtimaan perustettiin erityinen inspehtorin virka. Virkaan valitun inspehtorin tuli valvoa myös Turun kaupungissa käytävää laitonta kauppaa ja muita kaupungin oikeuksia rikkovaa toimintaa. 

Saaristoa käytettiin myös suoja-alueena. Karl Karlsson Gyllenhielm ilmoitti kesäkuussa 1623 vihollisen haluavan vahingoittaa isänmaata ja hän halusi siksi kaupungin lähettävän joitakin aluksia vartioon saaristoon. Koska Stralsundissa esiintyi ruttoa keväällä 1639, ja sen pelättiin tulevan kotiin palaavien sotilaiden mukana kaupunkilaisten päälle, määräsi kuvernööri kahdeksan sotamiestä vartioon saaristoon, ettei sieltä tulisi kukaan luvatta kaupunkiin.

Syyskuussa 1639 julistettiin Joachim Timmen valtakirja kauppaordinantian inspehtoriksi, jonka kenraalikuvernööri oli hänelle myöntänyt. Tämä tarkoitti edellisenä vuonna luotua kaupanjaotusta, jonka mukaan jokaisella porvarilla sai olla vain yksi ammatti, kun niitä oli aiemmin ollut useita, kuten vaikkapa kauppias, räätäli ja kapakoitsija. Samalla luettiin myös kenraalikuvernöörin selitys siitä, että kunkin tuli toimia oikein ammatissaan ja että Timme saisi matkustaa saaristoon tarkastamaan, ettei kaupungin privilegioita rikottu. Hänelle annettiin miehiä mukaan.

Inspehtori Timme kertoi jo syyskuun 1639 alussa olleensa maalla ja saaristossa valtakirjansa edellyttämällä tavalla tarkastamassa, kävikö joku siellä kiellettyä maakauppaa. Jungfrusundin tältä puolen hän oli löytänyt Tukholman kauppiaan Olof Samuelssonin, jolla oli ollut kuutossaan 30 tynnyriä silakkaa, vaikka ruotsalaisilla oli kielto kalastaa kaupungin privilegioiden piirissä seitsemän peninkulman sisällä kaupungista päin.

Maaherra syytti Timmeä lokakuussa 1640 tehtävänsä laiminlyömisestä. Timme halusi alaisiaan kuultavan siitä, oliko hän jättänyt jonkun syyttämättä. He vastasivat, ettei hän ollut tehnyt niin. Seuraavaksi hänen alaisiaan syytettiin siitä, että he olivat laiminlyöneet tehtävänsä. Timme vastasi, että hänen alaisistaan erityisesti Simon Ugni oli laiminlyönyt tehtävänsä. Hänet tuomittiin kolmen päivän vankeuteen vastahakoisuudestaan. Jo Timmen edeltäjää Axel Rautaa syytettiin vuonna 1623 lahjusten ja juomarahojen ottamisesta ruotsalaisilta kalastajilta. Hänen epäiltiin antaneen heidän siksi jäädä saaristoon. 

Tarkastaja Timme aikoi matkustaa toukokuussa 1641 Raumalle, mutta raastuvanoikeus velvoitti häntä hankkimaan tilalleen toisen pätevän miehen, joka voisi matkustaa saaristoon tarkastamaan, etteivät ruotsalaiset rikkoisi kaupungin privilegioita kalastamalla liian lähellä kaupunkia. Hän lupasi hankkia toisen miehen.

Kesäkuussa 1641 tutkittiinkin viittä ruotsalaista, jotka olivat kalastaneet kaupungin oikeuden alueella ja joilta kaupungin edustajat olivat takavarikoineet joitakin tavaroita. Nämä olivat Strängnäsistä, Sigtunasta, Torshällasta ja Uppsalasta. Heitä kiellettiin ehdottomasti tulemaan Turun vapauspeninkulmien sisäpuolelle. Kesäkuun 17. päivä 1641 annettiin anomuksen perusteella yhdelle Uppsalan ja yhdelle Strängnäsin porvarille oikeus kalastaa Turun vapauspeninkulmien ulkopuolella, mutta ei sisäpuolella. Kesäkuussa 1641 tutkittiin lisääkin ruotsalaisia, jotka olivat kalastaneet kaupungin vapaapeninkulmien sisäpuolella. Kolme heistä oli Enköpingistä, yksi jalosyntyisen Claes Claesson till Storgårdenin kalastaja, yksi Sigtunan porvari ja yksi jalosyntyisen Bror Anderssonin palvelija.

Joachim Timme, joka oli kauppaordinantian ja muiden kaupungin asioiden inspehtori, halusi tietää kesäkuun 1641 lopussa kenraalikuvernööri Per Brahen kirjeeseen perustuen, oliko hän menettänyt asemansa, sillä hän oli ollut joitakin viikkoja poissa kaupungista suorittamassa tehtäviään ja viipynyt matkalla jonkin verran aiottua pidempään. Nyt kaupungin mittamiehille oli annettu hoidettavaksi hänen oikeuteensa kuuluvat tehtävät. Hänelle vastattiin, ettei hänellä ollut oikeutta jättää virkaansa ja kuljeksia Raumalla ja Porissa miten halusi, sillä kaupungille ei ollut siten hänestä mitään hyötyä. Hän halusi kuitenkin pitää toimensa ja raastuvanoikeus päätti kirjoittaa kenraalikuvernöörille ja kysyä, tuliko hänet erottaa tehtävästään.

Inspehtori Joachim Timmeä ei sentään erotettu, sillä hän valitti jälleen heinäkuussa 1641 virkansa puolesta Wilhelm Sterckmanin tuoneen edellisenä syksynä kaupunkiin kelvottomia humaloita, joista hän oli jo myynyt osan porvaristolle. Humaloista oli otettu näyte, jonka oli tarkastanut raadin määräämä kollegio. Kyseisen erän 15 kippuntaa (2 550 kg) humaloita Sterckman oli ostanut Tukholmasta. Timme jatkoi toimessaan vielä vuosia.

Veli Pekka Toropainen

Lähteet:

KA (Kansallisarkisto) z:1, TRO (Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjat) 13.6.1625, sp; KA z:9, TRO 25.5.1639, 145−146; 11.9.1639, 275−276. KA z:11, TRO 20.10.1640, 23−24; 10.5.1641, 289; 11.9.1639, 275−276.