Vuonna 1801 Åbo Tidning -lehdessä ilmoitettiin, että Seipellin talon tiloissa Turun jokirannassa oli myynnissä erilaisia lapsille ja nuorille sopivia kirjoja, kuten kaksiosainen Familjebok eller journal för barn. Kyseessä oli vuonna 1800 ilmestynyt ruotsinnos ranskalaisen Arnaud Berquinin teoksesta Le livre de familie ou journal des enfants (1791). Teos käsitteli dialogimuodossa muun muassa eettisiä sääntöjä, luonnonilmiöitä sekä taloutta.

Varhaisten sanomalehtien kirjailmoitukset avaavat näkymän siihen, miten monenlaisia kirjoja etenkin säätyläisperheiden lapsille oli saatavilla Turussa jo 1800-luvun alkupuolella. Lehdistö ja kirjallinen kulttuuri olivat pitkään keskittyneitä etenkin Turkuun, jossa toimivat myös Suomen varhaiset kirjakaupat. Frenckellin kirjapuoti perustettiin jo vuonna 1783, ja F. A. Meyerin kirjakauppa avattiin vuonna 1814. Myös muun muassa Johann Seipellin puodissa myytiin kirjoja erilaisten viinien ja ruokatarvikkeiden rinnalla. Kirjakauppojen sekä varhaisten lainakirjastojen valikoimissa oli Ruotsissa painettuja, mutta myös kauempaa hankittuja saksan- ja ranskankielisiä lapsille ja nuorille suunnattuja kirjoja. Näin ulkomaisia lastenkirjoja oli saatavilla Turussa samaan aikaan, kun varhainen lapsille ja nuorille suunnattu kirjallisuus alkoi vasta hiljalleen kehittyä Suomen alueella. 

Kirjapuotien ilmoituksia lapsille ja nuorille sopivista kirjoista ilmestyi etenkin ennen joulua, kun kirjoja sekä muita painotuotteita mainostettiin lapsille sopiviksi joululahjoiksi. Esimerkiksi joulun alla vuonna 1821 Åbo Tidningar -lehdessä ilmoitettiin Frenckellin kirjapuodissa olevan myynnissä kuvitettu raamattu lapsille, Kruununprinssin aapinen sekä Turussa laajasti vaikuttaneen Jakob Tengströmin varhaiset lapsille suunnatut kirjat Läse-Öfning för Mina barn sekä Tidsfördrif för mina barn. Listaan kuului myös Berquinin käsialaa oleva Barnvännen. 

Berquinin suosittu Barnvännen-teos pohjautui Christian Felix Weissen kuuluisaan saksankieliseen aikakauslehteen Der Kinderfreund. Lehti ilmestyi vuosina 1775–1782, ja se toimi esikuvana myöhemmin eri puolilla Eurooppaa yleistyneille lastenlehdille. Berquin julkaisi oman kokoelmansa L’Ami des enfants, joka koostui lyhyistä moraalisista kertomuksista, pienistä näytelmistä ja dialogeista, joiden avulla oli tarkoitus opettaa lapsille myötätuntoa, säästäväisyyttä ja muita hyveitä. Turussakin mainostettiin runsaasti Berquinin ranskankielisen teoksen ruotsinkielistä käännöstä ”lasten ystävästä”. Kuitenkin Weissen valikoitu teos käännettiin myös suoraan saksasta ruotsiksi jo 1700-luvun lopulla. Myös tämä teos oli luultavasti turkulaisten säätyläisten saatavilla. Nykyään kirja on osa Turun kaupunginkirjaston vanhaa kokoelmaa.

Turun kaupunginkirjaston vanha kokoelma juontaa juurensa 1800-luvulle. Turun kansankirjasto perustettiin vuonna 1863, ja sen rinnalle rakentui kaupunginkirjasto kielitaitoista säätyläistöä varten 1860-luvun lopulta alkaen.  Kansankirjasto ja kaupunginkirjasto liitettiin myöhemmin yhteen Turun kaupunginkirjastoksi. Kaupunginkirjaston vanha kokoelma kuitenkin säilyi erillisenä, ja se luetteloitiin kokoelmatietokannaksi Turun kaupunginkirjaston vanhan kokoelman tutkimushankkeessa vuosina 2013–2017. 

Vanhasta kokoelmasta on nykyään löydettävissä nide vuoden 1801 ilmoituksessa mainittua Familje-bok eller journal för barn -teosta. Kirja on painettu Tukholmassa vuonna 1800. On vaikea tietää miten ja milloin kirja on päätynyt Turkuun ja lopulta osaksi Turun kaupunginkirjaston vanhaa kokoelmaa. Kirjassa on omistuskirjoitus Sofi Alstedt. Mahdollisesti juuri tämä kirjan omistaja on säilönyt kirjan väliin muistoksi jo haurastuneita punaisia koristeita, jotka näyttävät kukan terälehdiltä.

Heidi Hakkarainen

Lähteet:

Förteckning på Böcker, m. m., tjenliga till Jul- och Nyårsgåfvor, som finnas till salu uti Boklådan vid Stora Kyrkogatan. Åbo Tidningar 19.12.1821. Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot.

Hypén, Kaisa, Leila Koivunen, & Janne Tunturi (toim.) (2015), Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla. Helsinki: Avain.

Karppinen, Emilia & Laura Yli-Seppälä. Turun kaupunginkirjaston vanhan kokoelman tutkimushanke: uutta tietoa vanhasta kokoelmasta. Informaatiotutkimus 1 (36), 1–6.

Kåreland, Lena, Janina Orlov & Boel Westin (2024). Omvandlingens tid – barnlitteraturen i det tidiga 1800-talet. Teoksessa Boel Westin & Åsa Warnqvist (toim.), Den svenska barn- och ungdomslitteraturens historia. Från äldre tid till tidigt 1900-tal. Stockholm: Natur & Kultur, 219–310.

Lehtonen, Ulla (1981). Lastenkirjallisuus Suomessa 1543–1850: kirjahistoriallinen tutkimus. Tampere: Suomen nuorisokirjallisuuden instituutti.

Rantala, Heli, Jukka Sarjala, Janne Tunturi, Ulla Ijäs & Heidi Hakkarainen (2024). Kirjojen kaipuu. Kirjakulttuuria 1800-luvun alun Suomessa. Helsinki: Gaudeamus.

Till salu: På boklådan i Seipells gård. Åbo Tidning 16.5.1801. Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot.

Till salu finnes: Uti Boklådan wid stora Kyrkogatan. Åbo Tidningar 8.12.1821. Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot.