Kun Turun taidemuseo avattiin keväällä 1904, Puolalanmäelle kohonneessa graniittipalatsissa vieraili kahden ensimmäisen viikon aikana yli 8 300 kävijää, viidennes Turun asukasmäärästä. Taidemuseon perustamista oli suunniteltu pitkään. Hanke konkretisoitui vuonna 1895, jolloin Turun kaupunki sai 150 000 markan nimettömän lahjoituksen yhdistetyn kirjaston ja taidemuseon rakentamiseksi. Nopeasti paljastui, että lahjoituksen olivat tehneet liikemiesveljekset Ernst ja Magnus Dahlström. Turun kaupunki sai toisenkin mittavan lahjoituksen. Ennen kuin taidemuseon ja kirjaston rakennustöitä oli aloitettu, tupakkatehtailija Fredrik von Rettig antoi varat kirjaston rakentamista varten. Dahlströmien lahjoitus voitiin nyt käyttää kokonaisuudessaan taidemuseoon.
Sekä Dahlströmit että Rettig olivat kauppaneuvoksia, jotka lukeutuivat kaupungin johtavaan liikemieseliittiin. Ernst (1846–1924) ja Magnus Dahlströmin (1859–1924) isä Carl Magnus (1805–1875) loi laajan tuontikauppaa ja laivanvarustusta harjoittaneen kauppahuoneen, jonka toimintaa pojat jatkoivat. Niin isä kuin pojat ymmärsivät, että nousevaan teollisuuteen investointi oli erityisen kannattavaa. Kauppahuone sijoitti kahden sukupolven aikana varojaan useisiin Turun alueen teollisuusyrityksiin. Lisäksi Dahlströmit omistivat Kymin osakeyhtiöstä enemmistön. Tehtaasta kasvoi 1890-luvulla Suomen suurimpiin kuulunut yritys, joka nykyisin on osa UPM-metsäyhtiötä. Fredrik von Rettig (1843–1914) puolestaan laajensi voimakkaasti isänsä Turkuun perustamaa tupakkatehdasta, josta kasvoi yksi suurimmista Suomessa.
Dahlströmit ja Rettig muistetaan parhaiten juuri kaupungille lahjoittamistaan rakennuksista. Taidemuseon ja kirjaston vuoksi Turku tunnettiin 1900-luvun alussa lahjoittajien kaupunkina. Dahlströmit ja Rettig loivat lahjoituksillaan mallin, joka jatkui sotien välisenä aikana. Seuraavan polven turkulaisliikemiehet tekivät lahjoituksia erityisesti Åbo Akademin ja Turun Suomalaisen Yliopiston hyväksi.
Mesenaattien toiminta kertoo oman aikansa yhteiskuntavastuusta: liiketoiminnassa hankittujen pääomien haluttiin hyödyttävän koko yhteisöä. Donaattorit halusivat edistää kulttuuria ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen, samalla kun he epäilemättä pönkittivät omaa asemaansa kaupunkiyhteisössä.
Suomessa 1800- ja 1900-luvun vaihde näyttäytyy taitekohtana, jota luonnehti nopea teollistuminen, monenlaisen uuden teknologian käyttöönotto ja vähitellen kiihtyvä yhteiskunnallinen liikehdintä. Vanhojen kauppahuoneiden ja yrittäjäsukujen dynaaminen rooli uuden suurteollisuuden synnyssä ja lopulta pääomien käyttäminen koko kaupunkiyhteisöä hyödyttäviin tarkoituksiin ilmentävät jatkuvuutta jyrkältä murrokselta näyttäneessä kehityksessä.
Mika Kallioinen