LISÄYS: toinen kirjoitus samasta aiheesta Helsingin Sanomissa (10.2.2017).

Filosofian oppiaineessa järjestettiin 15. joulukuuta seminaari, jossa pohdittiin J. V. Snellmanin (1806-1881) filosofiaa. Heli Rantalan esitelmässä avattiin kansallisfilosofimme historiakäsitystä kiinnostavalla tavalla, ja Rantala painotti Snellmanin pyrkimystä sivistää kansakuntaamme. Muut puhujat dosentti Juho Ritolan järjestämässä seminaarissa olivat Lauri Kallio, Sari Roman-Lagerspetz, Ilmari Jauhiainen ja Eerik Lagerspetz. Useimmat puhujat huomauttivat Snellmanin ajattelun läheisestä suhteesta Hegelin filosofiaan, mutta toisaalta myös ajattelijoiden erot tulivat näkyviin. Eerik Lagerspetz katsoi Snellmanin olevan osittain yhä ajan hermolla, sillä ”tunnustuksen” käsite, jota käytetään nykyfilosofiassa paljonkin, oli avainasemassa joissakin Snellmanin oikeusteoreettisissa teksteissä. Seminaari rahoitettiin testamenttilahjoituksen avulla.

Nordic exploratory workshop on epistemic democracy järjestettiin lokakuun 29. päivänä Ruissalossa. Professori Maija Setälän organisoiman seminaarin osallistujat tulivat mm. Englannista, Venäjältä, Islannista ja Hollannista. Turkulaisista filosofeista tilaisuuteen osallistuivat Marko Ahteensuu, Joseph Almog, Juho Ritola ja Juha Räikkä.

UNESCO Chair in Bioethics Suomen yksikkö palkitsi Heikki Saxénin bioetiikan eteen tehdystä työstä maailman bioetiikkapäivänä Turun yliopistossa 19.10.2016. Saxén viimeistelee väitöskirjaansa bioetiikan aatehistoriasta Tampereen yliopistossa sekä on muun muassa Bioetiikan instituutin hallituksen puheenjohtaja. Innostunut bioeetikko vastasi neljään kysymykseen.

1. Mitä on bioetiikka?

Bioetiikka on tiedonala, joka lähti liikkeelle Yhdysvalloissa 1960- ja 1970-luvuilla tähdäten alun perin haastamaan perinteikästä lääketieteen etiikkaa. Bioetiikan teesi oli, että ”elämän tieteistä” eli lääke-, terveys- ja biotieteistä tulisi käydä avoimempaa, moniäänisempää ja -arvoisempaa eettistä, moraalista ja yhteiskunnallista keskustelua. Myös päätöksenteon tulisi bioetiikan hengessä perustua tällaiselle ajattelulle. Sittemmin bioetiikka on synnyinmaassaan vakiintunut ja noussut keskeiseen akateemiseen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Samalla bioetiikka on levinnyt ympäri maailman, muun muassa monelle saralle Eurooppaan. Kuitenkaan Suomessa bioetiikka ei ole kovin tunnettu tai vakiintunut ala, joten työtä riittää tehtäväksi.

Samalla on syytä todeta, että vakiintumisen myötä alan alkuperäinen radikaalius on hieman laimentunut, mikä on ymmärrettävää. Silti bioetiikka on yhä varsin nuori ala akateemisesti puhuen, ja se onkin ala, jolle on tyypillistä poikkitieteellinen ja hyvin avoin suhtautuminen uusiin tapoihin lähestyä eri kysymyksiä. Ala ei ole siis luutunut. Toisaalta on tärkeää yhä todeta, että myös lääketieteen etiikka on muuttunut vuosien saatossa ja näistä kahdesta etiikan traditiosta puhutaankin usein synonyymisesti. Olisi silti mielestäni tärkeää muistaa, että bioetiikka versoi uudelta pohjalta, ja bioetiikan myötä entistä useammat ihmiset ja näkökulmat ovat saaneet tilaisuuden tulla kuulluiksi. Tästä hengestä pitää myös pitää kiinni, muistaen samalla, että bioetiikka on paljon muutakin kuin vain osa filosofiaa: pikemmin se on laaja tiedonala ja myös tietyssä mielessä sosiaalinen liike.

2. Miksi bioetiikka kiinnostaa sinua?

Kun alun perin löysin bioetiikan, olin äimänä: mitä ihmettä tämä sana tarkoittaa, mistä tässä kaikessa on kysymys. En ollut kuullut ikinä sanaa ”bioetiikka”, kuten ei taida yhä olla kuullut suurin osa suomalaisista. Bioetiikka vei kuitenkin nopeasti mennessään, sillä ala on äärimmäisen kiehtova. Esimerkiksi lääketieteen päivittäiset, hyvin huikeat kehitysaskeleet tuovat jatkuvasti mukanaan uutta pohdittavaa. Toisaalta yhteiskunnalliset kysymykset, kuten terveydenhuollon oikeudenmukaisuus, ovat hyvin polttavia ja koskettavat kaikkia. Ala tuntuu ajankohtaiselta, raikkaalta ja relevantilta.

Toinen syy kiinnostukseen on hiljalleen matkan varrella kasvanut moraalinen tuntemus siitä, että erityisesti terveydenhuollossa ja lääketieteen saralla liian harva saa tarpeeksi äänensä kuuluviin. Työ on tärkeää, erityisesti ”sängynreunalla” eli arjen ruohonjuuritasolla. Tämä polte auttaa jaksamaan eteenpäin hieman harmaanpinakin päivinä.

3. Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

Ei tällaista tunnu olevankaan: milloin mitäkin. Luen uusista askeleista bioetiikassa, lääketieteessä ja muilla relevanteilla aloilla. Yritän vimmatusti saada väitöstyöni päätökseen. Olen mukana hankkeessa, jossa tutkitaan yksilöllistettyä lääketiedettä erityisesti eturauhassyövän hoitoon liittyen. Hoidan Bioetiikan instituuttiin liittyviä asioita. Pidän luentoja. Istun palavereissa. Tapaan ihmisiä. Vastaan toimittajien kysymyksiin. Koetan muistaa, että elämää on myös bioetiikan ulkopuolella.

4. Kuka on mielestäsi bioetiikan suurin nimi?

Hastings Centerin eli bioetiikan ensimmäisen tutkimuskeskuksen ja ylipäänsä ensimmäisen organisaation perustajaa Daniel Callahania voi varmasti pitää oikeutetusti suurimpana nimenä. Toisaalta tällä hetkellä aktiivisin nimi taitaa olla amerikkalainen bioeetikko Arthur Caplan, jonka työtä ja loputonta energiaa, luovuutta ja aloitekykyä suuresti ihailen. Näiden nimien ohella on tietysti iso joukko monia inspiroivia ihmisiä, mutta ehkä kysymyksen huomioiden on kohtuullista nostaa esille vain kaksi.

…

UNESCO Chair in Bioethics Finnish Unit awarded Heikki Saxénin for his work with bioethics on the World Bioethics Day at the University of Turku on 19th October 2016.