“Arvoisat professorit, tutkijat, kollegat ja ystävät
Honoured professors, researchers, colleagues and friends
Kun aloin miettiä tätä puhetta, yksi ensimmäisistä ajatuksistani oli: muista antaa ihmisille lupa twiitata.
Annan sen luvan nyt!
Puhelimia saa räplätä, saa twiitata ja feisbookata.
Jos kukaan ei kumarru puhelimensa puoleen, minä huolestun.
Enkö ole sanonut mitään tarpeeksi tärkeää, hauskaa tai hätkähdyttävää, että se olisi tviitin arvoinen?
Minulle on suuri ilo ja kunnia saada puhua teille tänään.
Ehdotan, että jaamme tämän päivän ajatukset myös suuren yleisön kanssa.
Kerrotaan myös sosiaalisessa mediassa, mikä meitä tutkijoita askarruttaa.
Hashtag: tieteentekijä2015
Arvoisat läsnäolijat!
Kun kuulin Vuoden tieteentekijä-ehdokkuudestani, mietin, mikä yhdistää tämänvuotisia ehdokkaita.
Vappu Sunnari, Juhana Aunesluoma ja Saara Särmä ovat rohkeasti ja sitkeästi raivanneet tietään tutkijoina niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Tämä on tarkoittanut myös tarttumista tutkimusaiheisiin, joihin kohdistuu tavallista enemmän paineita. Sukupuolen ja tasa-arvon tutkimus on yksi tällaisista. Vappu Sunnari on alan uranuurtajia Suomessa.
Rohkeus on tarkoittanut myös uusia otteita, esimerkiksi huumorin ja taiteen ennakkoluulotonta yhdistämistä tieteeseen, kuten Saara Särmä on tehnyt.
Hänen tiedemaailman miesvoittoisuutta huumorin keinoin kuvaavasta all male panelistaan tuli maailmankuulu.
Usein tienraivaajan rooli on tarkoittanut myös vahvaa kansainvälistä vaikuttamista niin akateemisessa maailmassa kuin sen ulkopuolella.
Juhana Aunesluoma on aidosti, perustavalla tavalla kansainvälinen suomalainen tutkija, jolle myös mediaesiintymiset ovat luonteva osa työtä.
Uskallan sanoa, että Vuoden tieteentekijä -ehdokkuus oli meille kaikille odottamaton ilo ja suuri kunnia. Näin on siksi, että usein juuri kollegoilta tuleva palaute on meille tutkijoille kaikkein arvokkainta.
Tieto ehdokkuudesta oli minulle pysäyttävä, syvästi onnelliseksi tekevä hetki.
Tulkitsen tämän tunnustuksena kaikille julkiseen keskusteluun osallistuville tutkijoille.
Lämpimät kiitokset minua Vuoden tieteentekijäksi 2015 ehdottaneille.
Suuret kiitokset tästä tunnustuksesta.
Honoured friends, I am very happy to be standing here right now.
Speaking in front of different audiences—be it a university lecture or a scientific presentation at a conference—is part of a researcher’s job.
To me, participating in public discussions in the media has become a rewarding aspect of my everyday life as a researcher.
Finding my own voice, and using it, has been an empowering experience.
Of course, sitting down to be interviewed on a TV talk show doesn’t make anyone a better researcher.
But it doesn’t make them any worse either.
Answering calls from journalists doesn’t make anyone’s research superficial, nor does it express a desire for publicity.
It surprises me how often you can still hear researchers saying that appearing in the media takes too much time away from real work.
To me, explaining your area of expertise to the public is an important, valuable part of a researcher’s real work.
Dear friends! I am completely and utterly interested in politics. Studying it is my job, and following it is my hobby.
My own actions stem from two underlying convictions.
First, I think that politics belongs to everyone. However, it is not interesting or accessible to everyone.
I do my best to change this. I wish that others would see how fascinating, important, exciting and even entertaining politics is.
Second, politics and political commentary are mainly male territory both in Finland and elsewhere.
But I think it’s also important for women and girls to embrace politics as their own.
Politics belongs to us, too, even though the all-male political panels don’t always give us that impression.
These are some of the reasons why I return journalists’ phone calls.
This way of understanding my role as a researcher stems from the work community in which I became a researcher.
This happened at the Centre for Parliamentary Studies at the University of Turku, where my career as an academic began about 10 years ago.
The topics being researched by the centre’s young researchers interested both journalists and the general public.
Our team was led by Ville Pernaa, whose phone started ringing more and more. When he couldn’t meet the demand, he began to delegate responsibility to his research group.
Sometimes, when I hesitated to give an interview, Ville nearly wrote it into my job description. He also accompanied me to my first live television broadcast on Yle’s morning TV.
Soon, my colleagues Erkka Railo, Ville Pitkänen, and I appeared quite often in different interviews.
This supportive, safe work community has played an important role in our development as commentators in the media.
Many funny incidents have occurred during this journey. One of the most peculiar ones was a live broadcast on Czech television a couple of years ago.
I can’t remember actually agreeing to appear on this particular programme.
I had been invited to give a presentation on populism at a conference taking place at the Czech parliament. The inviter said he would arrange a few interviews to go with it.
“Sure, why not?” I said.
It turned out that, on top of meeting print journalists, I would spend an evening being grilled by the general public on TV.
Citizens were able to participate in the live TV broadcast by sending their questions to the researcher.
I was the only interviewee, and the programme was entirely in Czech.
But there was nothing to worry about!
Two lovely ladies translated the studio host’s comments into my earpiece, and my replies in English were dubbed to the viewers in Czech.
Having survived that tense, almost hour-long broadcast, I thought to myself, “After this, there’s no need to get nervous about anything.”
Especially, if that “anything” happens to be in Finnish!
Arvoisat kuulijat! Tutkijoiden viestinnästä puhuttaessa on tärkeätä sanoa ääneen sekin, että kaikki tutkijat eivät ole samanlaisia. Ei tarvitse ollakaan.
Kaikki tutkijat eivät halua lähteä päiväkohtaisten uutisten kommentointiin. Osa tutkimusaiheista on myös vaikeammin viestittävissä suurelle yleisölle.
Kuten kaikki muutkin tutkijan työn osat, myös tiedeviestintä ja esimerkiksi politiikan analysointi julkisuudessa, vaativat myös omia, erityisiä taitojaan.
Politiikan kommentoinnin osalta noihin taitoihin kuuluvat esimerkiksi kyky arvioida osapuolten vaikuttimia, syvällinen ymmärrys puolueista ja niiden keskinäisistä suhteista, stressinsietokyky ja taito reagoida nopeasti, esittää asioita selkeästi ja erottaa olennainen epäolennaisesta.
Paljon esillä oleva tutkija tarvitsee kanttia, rohkeutta ja lyhyen muistin.
Pitää uskaltaa sanoa, mutta palautteen vuoksi ei kannata menettää yöuniaan.
Hyvät kuulijat!
Meidän on tärkeätä yhteisönä puolustaa tutkijoiden äänen kuulumista yhteiskunnassa.
Tutkijoiden ja tieteen ääntä tarvitaan julkisessa keskustelussa, jossa esillä ovat suuret, yhteiskunnan suuntaan vaikuttavat linjaratkaisut ja myös koulutukseen, tieteeseen ja innovaatioihin kohdistuvat leikkaukset.
Tutkijoiden kriittisille, perustelluille ja rohkeille ajatuksille on mediassa myös kysyntää.
Samalla meidän on tärkeätä hyväksyä sekin, että tutkijoilla on jatkossakin erilaisia profiileja myös julkisten esiintymisten suhteen.
Aina kun tutkijayhteisö itse ryhtyy määrittelemään, millaisia tutkijoiden tulee olla tai ei tule olla, tai kuka saa tehdä mitäkin, me kavennamme omaa vapauttamme.
Tämä koskee ajatusta siitä, että jokaisen tutkijan pitäisi jatkuvasti viestiä kaikilla mahdollisilla alustoilla ja olla tavoitettavissa aina, kun joku toimittaja jossain tarttuu puhelimeen.
Mutta se koskee myös yhteisön sisältä toisinaan kuuluvaa toppuuttelua ja jopa paheksuntaa siitä, kenen sopii esiintyä, missä ja miten.
Yliopistojen rahoituksen niukkenemisesta on tänä syksynä keskusteltu paljon. Tilannetta pahentaa se, että taloudellisesti vaikeat ajat koettelevat myös monille tieteenaloille elintärkeiden säätiöiden mahdollisuuksia tukea tiedettä.
Yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset voivat luoda painetta arvottaa toinen toisiamme.
Olipa kyse eri tieteenalojen arvosta tai tavoista olla tutkija, olemme vaarassa lähteä osoittelemaan keskuudestamme niitä, joita ei ihan niin välttämättä tarvita.
Katsomme ympärillemme ja mietimme, kuka joutaa jäädä pois kyydistä.
Onko se aikaansa mediassa kuluttava turhan puhuja, vai esimerkiksi joutavaa, taloudellisesti kannattamatonta humanistista tutkimusta tuottava sukupuolentutkija?
Yhteisönä meidän tutkijoiden ei ole syytä lähteä leikkiin, jossa itse kavennamme omaa liikkumavaraamme.
Harvassa muussa työssä kuin tutkijana on samanlainen sanomisen vapaus.
Meidän on pidettävä tästä kiinni.
Kaikki viisaus ei asu professoreissa. Kaikki viisaus ei myöskään asu miehissä tai tietyillä aloilla.
Minusta suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu kaipaa enemmän myös humanistien ja luonnontieteilijöiden ääntä.
Se kaipaa tutkijanaisten asiantuntemusta, heidän yhteiskuntakritiikkiään ja ajatteluaan.
Myös meidän yliopistojen helmassa roikkuvien pätkätyöläisten panosta kaivataan. Me voimme esimerkiksi osaltamme kertoa, millaista työ tutkijana Suomessa nyt on.
Honoured listeners!
I encourage us as researchers to keep it clear in our minds that our enemies are not other researchers whose choices differ from ours and who fulfil their roles in different ways, at different universities and in different areas of expertise.
Our enemies are ignorant cuts in education, science and innovation.
Our enemies are also the insecurity, short-sightedness and lack of future prospects that are characteristic of the careers of temping researchers.
We are in danger of losing not only many talented researchers but also the pull of science and research as an appealing career choice.
If this happens, the results may be detrimental, far-reaching and costly.
Our particular enemy is the loss of respect for science—in other words, studied facts—in our society.
Taloudellisesti vaikeat ajat vaativat paljon meiltä kaikilta, sanotaan.
Annetaan siis mekin omalta osaltamme. Annetaan äänemme kuulua, osallistutaan keskusteluun.
Jos päättäjiltä on unohtunut, mihin meitä yliopistoissa työskenteleviä oikein tarvitaan, kerrotaan se heille.
Tehdään se yhdessä.
Kiitos!
Thank you!”
Vuoden tieteentekijäksi valitun Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mari K. Niemen puhe Communicate, Influence and Internationalize -seminaarissa 19.10.2015.
Valokuva: Veikko Somerpuro
by 
by
Suomessa muistellaan mielellään vuoden 1906 vaaliuudistusta, jonka seurauksena äänestäjien määrä kymmenkertaistui ja äänestämään sekä ehdolle pääsivät myös naiset. Seuraavana vuonna järjestettyjen vaalien tuloksena Suomi sai 19 naiskansanedustajaa – maailman ensimmäiset naiskansanedustajat. Kunnallisvaaleissa yleinen- ja yhtäläinen äänioikeus tuli käyttöön vuonna 1917.
