Aihearkisto: Sukupuoli

Naisten matka poliittiseen valtaan on yhä kesken – etenkin kunnissa

Suomessa muistellaan mielellään vuoden 1906 vaaliuudistusta, jonka seurauksena äänestäjien määrä kymmenkertaistui ja äänestämään sekä ehdolle pääsivät myös naiset. Seuraavana vuonna järjestettyjen vaalien tuloksena Suomi sai 19 naiskansanedustajaa – maailman ensimmäiset naiskansanedustajat. Kunnallisvaaleissa yleinen- ja yhtäläinen äänioikeus tuli käyttöön vuonna 1917.

Naisille annettu rooli politiikassa oli kuitenkin rajattu lähinnä perhe- ja sosiaalikysymyksiin. Kovaksi politiikaksi määritellyt rahan ja turvallisuuden kysymykset kuuluivat miehille. Yhtä lyhyttä poikkeusta lukuun ottamatta ennen toista maailmansotaa hallitukset koottiin miesministereistä. Sotien jälkeen hallitukseen pääsi silloin tällöin nainen, yleensä hoitamaan sosiaali- ja terveyskysymyksiä.

Naisten nousu pois politiikan marginaalista alkoi todella vasta 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.

Vuonna 1956 Suomen kunnanvaltuutetuista naisia oli 7,3 prosenttia ja kansanedustajista 15 prosenttia. Naisehdokkaiden ja valittujen määrä alkoi kasvaa rivakammin vasta 1960-luvun lopulla, sitä ennen viiden prosenttiyksikön nousuun oli tarvittu 50 vuotta. Useissa yhteyksissä merkkipaaluna pidetty kolmanneksen edustus saavutettiin eduskunnassa vuonna 1983 ja kunnanvaltuustoissa vasta 1992.

Tämän jälkeen kasvuvauhti on hidastunut ja viimeisissä eduskunta- ja kuntavaaleissa valittujen naisten osuus väheni – tosin ainoastaan marginaalisesti. Äänioikeutetuista naisia on aina ollut enemmän kuin miehiä. Nykyään naiset myös äänestävät aktiivisemmin kuin miehet, mutta äänestyslippuun valitaan useammin miespoliitikko. Kunnanvaltuustoihin viime vaaleissa valituista naisia on vain 36 prosenttia. Vain kuudessa kunnassa on valtuustossa naisenemmistö.

On arvioitu, että tätä tahtia eduskunnassa päästään sataan naiskansanedustajaan vuoden 2027 vaaleissa ja puoleen kunnanvaltuutetuista joskus 2100-luvulla.

Vaalitulokseen vaikuttaa ehdokkaiden asettaminen ja tutkimusten mukaan naisia äänestetään enemmän, jos heitä on enemmän ehdolla. Tuleviin kuntavaaleihin monet puolueet ovat raportoineet ehdokashankinnan vaikeudesta – kärjistynyt poliittinen tilanne ei houkuttele mukaan. Myös tulevat maakuntavaalit asettavat kysymysmerkkejä. Puolueet haluavat listoistaan demografisesti kattavia, mutta kriittinen massa naisia toistaiseksi puuttuu – sellainen, että voisimme todeta politiikan olevan todella tasa-arvoista. Erityisesti viime vaaleissa 30­-40 -vuotiaita naisia on ollut vaikea saada ehdolle.

Kuntapolitiikka on tärkeää lähidemokratiaa ja kaikella kuntien toiminnalla on vaikutusta sukupuolten asemaan ja tasa-arvoon. Kuntatasolla päätetään erityisesti juuri ruuhkavuosia viettävien nuorten vanhempien elämään liittyvistä kysymyksistä, muun muassa varhaiskasvatuksesta, kouluista, kohtuuhintaisesta asumisesta, terveyskeskuksista ja kirjastoista. Lisäksi kunta-alan henkilöstöstä noin 80 prosenttia on naisia ja kuntasektori on naisten suurin työnantaja Suomessa.

Politiikassa naiset ovat myös päässeet korkeimpiin asemiin Suomessa presidenttiä myöten. Onko siis niin, että koska naiset ovat jo hoitaneet tehtäviä, asetelmaa ei tarvitse enää perustella? Siirtyykö valta jälleen miehille talouskysymysten hallitessa poliittista keskustelua? Onko pelkästään ajan kysymys, että politiikka Suomessa ja poliittinen edustuksellisuus on täysin tasa-arvoista vai vaikuttavatko asenteet tai yhteiskunnan rakenteet vielä naisten miehiä vähäisempään poliittiseen osallistumiseen? Miten naiset kokevat kampanjoinnin vaalikentällä?

Näitä kysymyksiä pohditaan ulkoasiainministeriön ja Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö – Demon kansainvälisen naistenpäivän seminaarissa 8.3. Säätytalolla.

Seminaarin pääpuhuja on presidentti Tarja Halonen. Seminaariin kansainvälisen näkökulman tuo Zambia National Women’s Lobbyn puheenjohtaja Beauty Katebe, joka valottaa millaisia haasteita ja onnistumisia naiset kohtasivat Sambian yleisvaaleissa viime syksynä. Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mari K. Niemi pitää puheenvuoron naisten poliittisesta johtajuudesta Suomessa. Seminaarin paneelissa kansanedustajat ja kaupunginvaltuutetut Tiina Elovaara (Perussuomalaiset), Silvia Modig (Vasemmistoliitto) ja Saara-Sofia Sirén (Kokoomus) yhdessä Beauty Kateben kanssa pohtivat aihetta omista kokemuksistaan lähtien. Tilaisuuden avaa tasa-arvosuurlähettiläs Anne Lammila ja yhteenvedon tekee kansanedustaja, Demon puheenjohtaja Eva Biaudet.

Lisätietoja seminaarista: http://demofinland.org/women-elections-and-campaigning-perspectives-from-finland-and-zambia/?lang=en

Ilmoittautuminen seminaariin on auki torstaihin 2.3. asti: https://goo.gl/forms/E8fBvd13LTihuLIq1.

Tilaisuus on englanniksi.

 

Hanne Lyytikkä

Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö – Demo on eduskuntapuolueiden yhteistyöjärjestö, joka tukee monipuoluedemokratiaa uusissa ja kehittyvissä demokratioissa.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutubeby feather

Vuoden tieteentekijä 2015 -puhe

Mari_K_Niemi-11

“Arvoisat professorit, tutkijat, kollegat ja ystävät

Honoured professors, researchers, colleagues and friends

Kun aloin miettiä tätä puhetta, yksi ensimmäisistä ajatuksistani oli: muista antaa ihmisille lupa twiitata.

Annan sen luvan nyt!

Puhelimia saa räplätä, saa twiitata ja feisbookata.

Jos kukaan ei kumarru puhelimensa puoleen, minä huolestun.

Enkö ole sanonut mitään tarpeeksi tärkeää, hauskaa tai hätkähdyttävää, että se olisi tviitin arvoinen?

Minulle on suuri ilo ja kunnia saada puhua teille tänään.

Ehdotan, että jaamme tämän päivän ajatukset myös suuren yleisön kanssa.

Kerrotaan myös sosiaalisessa mediassa, mikä meitä tutkijoita askarruttaa.

Hashtag: tieteentekijä2015

 

Arvoisat läsnäolijat!

Kun kuulin Vuoden tieteentekijä-ehdokkuudestani, mietin, mikä yhdistää tämänvuotisia ehdokkaita.

Vappu Sunnari, Juhana Aunesluoma ja Saara Särmä ovat rohkeasti ja sitkeästi raivanneet tietään tutkijoina niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Tämä on tarkoittanut myös tarttumista tutkimusaiheisiin, joihin kohdistuu tavallista enemmän paineita. Sukupuolen ja tasa-arvon tutkimus on yksi tällaisista. Vappu Sunnari on alan uranuurtajia Suomessa.

Rohkeus on tarkoittanut myös uusia otteita, esimerkiksi huumorin ja taiteen ennakkoluulotonta yhdistämistä tieteeseen, kuten Saara Särmä on tehnyt.

Hänen tiedemaailman miesvoittoisuutta huumorin keinoin kuvaavasta all male panelistaan tuli maailmankuulu.

Usein tienraivaajan rooli on tarkoittanut myös vahvaa kansainvälistä vaikuttamista niin akateemisessa maailmassa kuin sen ulkopuolella.

Juhana Aunesluoma on aidosti, perustavalla tavalla kansainvälinen suomalainen tutkija, jolle myös mediaesiintymiset ovat luonteva osa työtä.

Uskallan sanoa, että Vuoden tieteentekijä -ehdokkuus oli meille kaikille odottamaton ilo ja suuri kunnia. Näin on siksi, että usein juuri kollegoilta tuleva palaute on meille tutkijoille kaikkein arvokkainta.

Tieto ehdokkuudesta oli minulle pysäyttävä, syvästi onnelliseksi tekevä hetki.

Tulkitsen tämän tunnustuksena kaikille julkiseen keskusteluun osallistuville tutkijoille.

Lämpimät kiitokset minua Vuoden tieteentekijäksi 2015 ehdottaneille.

Suuret kiitokset tästä tunnustuksesta.

 

Honoured friends, I am very happy to be standing here right now.

Speaking in front of different audiences—be it a university lecture or a scientific presentation at a conference—is part of a researcher’s job.

To me, participating in public discussions in the media has become a rewarding aspect of my everyday life as a researcher.

Finding my own voice, and using it, has been an empowering experience.

Of course, sitting down to be interviewed on a TV talk show doesn’t make anyone a better researcher.

But it doesn’t make them any worse either.

Answering calls from journalists doesn’t make anyone’s research superficial, nor does it express a desire for publicity.

It surprises me how often you can still hear researchers saying that appearing in the media takes too much time away from real work.

To me, explaining your area of expertise to the public is an important, valuable part of a researcher’s real work.

 

Dear friends! I am completely and utterly interested in politics. Studying it is my job, and following it is my hobby.

My own actions stem from two underlying convictions.

First, I think that politics belongs to everyone. However, it is not interesting or accessible to everyone.

I do my best to change this. I wish that others would see how fascinating, important, exciting and even entertaining politics is.

Second, politics and political commentary are mainly male territory both in Finland and elsewhere.

But I think it’s also important for women and girls to embrace politics as their own.

Politics belongs to us, too, even though the all-male political panels don’t always give us that impression.

These are some of the reasons why I return journalists’ phone calls.

 

This way of understanding my role as a researcher stems from the work community in which I became a researcher.

This happened at the Centre for Parliamentary Studies at the University of Turku, where my career as an academic began about 10 years ago.

The topics being researched by the centre’s young researchers interested both journalists and the general public.

Our team was led by Ville Pernaa, whose phone started ringing more and more. When he couldn’t meet the demand, he began to delegate responsibility to his research group.

Sometimes, when I hesitated to give an interview, Ville nearly wrote it into my job description. He also accompanied me to my first live television broadcast on Yle’s morning TV.

Soon, my colleagues Erkka Railo, Ville Pitkänen, and I appeared quite often in different interviews.

This supportive, safe work community has played an important role in our development as commentators in the media.

 

Many funny incidents have occurred during this journey. One of the most peculiar ones was a live broadcast on Czech television a couple of years ago.

I can’t remember actually agreeing to appear on this particular programme.

I had been invited to give a presentation on populism at a conference taking place at the Czech parliament. The inviter said he would arrange a few interviews to go with it.

“Sure, why not?” I said.

It turned out that, on top of meeting print journalists, I would spend an evening being grilled by the general public on TV.

Citizens were able to participate in the live TV broadcast by sending their questions to the researcher.

I was the only interviewee, and the programme was entirely in Czech.

But there was nothing to worry about!

Two lovely ladies translated the studio host’s comments into my earpiece, and my replies in English were dubbed to the viewers in Czech.

Having survived that tense, almost hour-long broadcast, I thought to myself, “After this, there’s no need to get nervous about anything.”

Especially, if that “anything” happens to be in Finnish!

 

Arvoisat kuulijat! Tutkijoiden viestinnästä puhuttaessa on tärkeätä sanoa ääneen sekin, että kaikki tutkijat eivät ole samanlaisia. Ei tarvitse ollakaan.

Kaikki tutkijat eivät halua lähteä päiväkohtaisten uutisten kommentointiin. Osa tutkimusaiheista on myös vaikeammin viestittävissä suurelle yleisölle.

 

Kuten kaikki muutkin tutkijan työn osat, myös tiedeviestintä ja esimerkiksi politiikan analysointi julkisuudessa, vaativat myös omia, erityisiä taitojaan.

Politiikan kommentoinnin osalta noihin taitoihin kuuluvat esimerkiksi kyky arvioida osapuolten vaikuttimia, syvällinen ymmärrys puolueista ja niiden keskinäisistä suhteista, stressinsietokyky ja taito reagoida nopeasti, esittää asioita selkeästi ja erottaa olennainen epäolennaisesta.

Paljon esillä oleva tutkija tarvitsee kanttia, rohkeutta ja lyhyen muistin.

Pitää uskaltaa sanoa, mutta palautteen vuoksi ei kannata menettää yöuniaan.

 

Hyvät kuulijat!

Meidän on tärkeätä yhteisönä puolustaa tutkijoiden äänen kuulumista yhteiskunnassa.

Tutkijoiden ja tieteen ääntä tarvitaan julkisessa keskustelussa, jossa esillä ovat suuret, yhteiskunnan suuntaan vaikuttavat linjaratkaisut ja myös koulutukseen, tieteeseen ja innovaatioihin kohdistuvat leikkaukset.

Tutkijoiden kriittisille, perustelluille ja rohkeille ajatuksille on mediassa myös kysyntää.

Samalla meidän on tärkeätä hyväksyä sekin, että tutkijoilla on jatkossakin erilaisia profiileja myös julkisten esiintymisten suhteen.

Aina kun tutkijayhteisö itse ryhtyy määrittelemään, millaisia tutkijoiden tulee olla tai ei tule olla, tai kuka saa tehdä mitäkin, me kavennamme omaa vapauttamme.

Tämä koskee ajatusta siitä, että jokaisen tutkijan pitäisi jatkuvasti viestiä kaikilla mahdollisilla alustoilla ja olla tavoitettavissa aina, kun joku toimittaja jossain tarttuu puhelimeen.

Mutta se koskee myös yhteisön sisältä toisinaan kuuluvaa toppuuttelua ja jopa paheksuntaa siitä, kenen sopii esiintyä, missä ja miten.

 

Yliopistojen rahoituksen niukkenemisesta on tänä syksynä keskusteltu paljon. Tilannetta pahentaa se, että taloudellisesti vaikeat ajat koettelevat myös monille tieteenaloille elintärkeiden säätiöiden mahdollisuuksia tukea tiedettä.

Yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset voivat luoda painetta arvottaa toinen toisiamme.

Olipa kyse eri tieteenalojen arvosta tai tavoista olla tutkija, olemme vaarassa lähteä osoittelemaan keskuudestamme niitä, joita ei ihan niin välttämättä tarvita.

Katsomme ympärillemme ja mietimme, kuka joutaa jäädä pois kyydistä.

Onko se aikaansa mediassa kuluttava turhan puhuja, vai esimerkiksi joutavaa, taloudellisesti kannattamatonta humanistista tutkimusta tuottava sukupuolentutkija?

 

Yhteisönä meidän tutkijoiden ei ole syytä lähteä leikkiin, jossa itse kavennamme omaa liikkumavaraamme.

Harvassa muussa työssä kuin tutkijana on samanlainen sanomisen vapaus.

Meidän on pidettävä tästä kiinni.

Kaikki viisaus ei asu professoreissa. Kaikki viisaus ei myöskään asu miehissä tai tietyillä aloilla.

Minusta suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu kaipaa enemmän myös humanistien ja luonnontieteilijöiden ääntä.

Se kaipaa tutkijanaisten asiantuntemusta, heidän yhteiskuntakritiikkiään ja ajatteluaan.

Myös meidän yliopistojen helmassa roikkuvien pätkätyöläisten panosta kaivataan. Me voimme esimerkiksi osaltamme kertoa, millaista työ tutkijana Suomessa nyt on.

Honoured listeners!

I encourage us as researchers to keep it clear in our minds that our enemies are not other researchers whose choices differ from ours and who fulfil their roles in different ways, at different universities and in different areas of expertise.

Our enemies are ignorant cuts in education, science and innovation.

Our enemies are also the insecurity, short-sightedness and lack of future prospects that are characteristic of the careers of temping researchers.

We are in danger of losing not only many talented researchers but also the pull of science and research as an appealing career choice.

If this happens, the results may be detrimental, far-reaching and costly.

Our particular enemy is the loss of respect for science—in other words, studied facts—in our society.

 

Taloudellisesti vaikeat ajat vaativat paljon meiltä kaikilta, sanotaan.

Annetaan siis mekin omalta osaltamme. Annetaan äänemme kuulua, osallistutaan keskusteluun.

Jos päättäjiltä on unohtunut, mihin meitä yliopistoissa työskenteleviä oikein tarvitaan, kerrotaan se heille.

Tehdään se yhdessä.

 

Kiitos!

Thank you!”

 

Vuoden tieteentekijäksi valitun Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mari K. Niemen puhe Communicate, Influence and Internationalize -seminaarissa 19.10.2015.

Valokuva: Veikko Somerpuro

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutubeby feather

Valiokunnat ja sukupuoli

Annu_kuva 2Viime viikon alussa eduskunnassa jaettiin eduskuntatyöskentelyn kannalta keskeiset valiokuntapaikat. Valiokunnat vastaavat eduskunnan täysistuntoihin päätyvien asioiden valmistelemisesta. Valiokuntien kautta kulkevat esimerkiksi kaikki hallituksen esitykset uusiksi laeiksi. Mutta miltä valiokuntien koostumukset näyttävät sukupuolinäkökulmasta?

Valiokuntapaikat jaetaan eduskuntaryhmien kesken vaalituloksen perusteella. Eduskuntaryhmä saa valiokuntapaikoista suurin piirtein yhtä suuren osuuden kuin, mitä sillä on kansanedustajia. Valiokuntien puheenjohtajiston paikat jaetaan niin ikään suhteellisuusperiaatteen mukaan. Eduskuntaryhmät valitsevat itse joukostaan sopivat jäsenet ja puheenjohtajat omille valiokuntapaikoilleen. Valintakriteereissä painavat tavanomaisesti sellaiset seikat kuin senioriteetti, asiantuntijuus, alueellinen edustus ja sukupuoli.

Tällä vaalikaudella valiokuntien varsinaisista puheenjohtajista lähes kaksi kolmasosaa on miehiä: naisia on kuusi ja miehiä kymmenen. Kun huomioon otetaan myös varapuheenjohtajat, joita suuren valiokunnan kahta varapuheenjohtajaa lukuun ottamatta on jokaisessa valiokunnassa yksi, tilanne tasoittuu huomattavasti. Yhteensä puheenjohtajistoon kuuluu 16 naista ja 17 miestä. Valiokuntia on yhteensä 16, ja niistä 11:sta on miesenemmistö ja 5:ssä naisenemmistö.

Valiokuntien sukupuolijakaumasta puhuttaessa täytyy ottaa huomioon nais- ja miesedustajien suhteellinen osuus kaikista edustajista. Eduskunnan 200:sta kansanedustajasta 116 on miehiä ja 84 naisia. Prosentteina miehiä on 58 prosenttia ja naisia 42 prosenttia. Valiokuntien puheenjohtajista miehiä taas on 62,5 prosenttia ja naisia 37,5 prosenttia. Eli vaikka naispuolisia puheenjohtajia on absoluuttisesti vähemmän kuin miespuolisia puheenjohtajia, naiset ovat naiskansanedustajien kokonaismäärään suhteutettuna hyvin edustettuina. Kun tarkastellaan koko puheenjohtajistoa, naiset ovat itse asiassa yliedustettuina naiskansanedustajien lukumäärään suhteutettuna.

Naispuoliset puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat tulevat tasaisesti eri eduskuntaryhmistä. Tosin eduskunnan suurimmalla puolueella, keskustalla, ei ole naista valiokunnan johdossa. Kokoomuksella ja perussuomalaisilla on molemmilla yhdet naispuoliset puheenjohtajat, SDP:llä heitä on kaksi. Lisäksi vasemmistoliitolla ja vihreillä on naispuheenjohtajat. Naispuolisia varapuheenjohtajia keskustalla on kaksi kappaletta. Myös SDP:llä ja perussuomalaisilla on molemmilla kaksi naista valiokunnan varapuheenjohtajan paikalla, kokoomuksella, RKP:llä, vihreillä ja vasemmistoliitolla yhdet.

Valiokuntapaikkojen jakautumisessa miesten ja naisten kesken vaikuttaisi pätevän vanha totuus politiikan sektorien jakautumisesta koviin ja maskuliinisiin aloihin, kuten talouteen ja puolustukseen, ja pehmeisiin ja feminiinisiin aloihin, kuten tasa-arvoon ja sosiaali- ja terveyskysymyksiin. Tälläkin kertaa naisen johtamia, naisvaltaisia valiokuntia ovat sosiaali- ja terveysvaliokunta ja ympäristövaliokunta. Naisenemmistöisiä, mutta miehen johtamia valiokuntia, ovat laki- ja sivistysvaliokunta. Naisvaltaisiin valiokuntiin tavanomaisesti lukeutuvaan työ- ja tasa-arvovaliokuntaan puolestaan päätyi tällä kertaa miesenemmistö. Valiokuntaa tosin johtavat SDP:n Tarja Filatov (pj.) ja vihreiden Heli Järvinen (vpj.). Naiset ovatkin tavallisesti nousseet puheenjohtajaksi juuri ns. ”naisvaliokuntiin”.

Mies- ja naisvaltaisten valiokuntien välillä on myös hierarkiaeroja. Timo Forstenin vuosia 1945–2002 käsittelevässä tutkimuksessa osoitetaan, että arvostetuimmat valiokunnat ovat valtiovarainvaliokunta, ulkoasiainvaliokunta, perustuslakivaliokunta ja suuri valiokunta. Erityisesti valtiovarainvaliokunta ja ulkoasianvaliokunta ovat olleet historian saatossa varsin miehisiä valiokuntia niin puheenjohtajistoltaan kuin jäseniltään, vaikka ulkoasianvaliokunnassa onkin joillakin kausilla päädytty myös tasaisempaan edustukseen. Perustuslakivaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa miehet ja naiset ovat olleet tasaisemmin edustettuina.

Valtiovarainvaliokunta ja ulkoasianvaliokunta ovat myös tällä kertaa hyvin miesvaltaisia valiokuntia: Timo Kallin (kesk.) luotsaaman valtiovarainvaliokunnan jäsenistä 15 on miehiä ja 6 naisia, ja Antti Kaikkosen (kesk.) johtaman ulkoasianvaliokunnan jäsenistä 10 on miehiä ja 7 naisia. Vasemmistoliiton Annika Lapintien vetämän perustuslakivaliokunnan jäsenistä 11 on miehiä ja 6 naisia. Tässä suhteessa merkittävä poikkeus on Anne-Mari Virolaisen (kok.) luotsaama, EU-asioita käsittelevä suurivaliokunta, jonka koko kolmehenkinen puheenjohtajisto koostuu naisista. Myös valiokunnan 25:sta jäsenestä peräti 15 on naisia.

Anne Maria Hollin vuosina 2008–2009 keräämien tietojen mukaan eri valiokuntien arvostuksessa on tapahtunut muutos eduskunnan sisällä. Valtiovarain-, ulkoasiain- ja perustuslakivaliokunnan lisäksi korkeimmalla hierarkiassa nostetaan nyt myös sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä vanhastaan uusien kansanedustajien valiokuntana tunnettu talousvaliokunta. Tuula Haataisen (SDP) vetämä sosiaali- ja terveysvaliokunta on naisten valloittama valiokunta: 17 jäsenestä 13 on naisia. Perussuomalaisten Kaj Turusen luotsaama talousvaliokunta taas koostuu peräti 14 miehestä ja vain 3 naisesta.

Valiokuntien sukupuolijakaumat vaikuttaisivat pysyvän vuodesta toiseen pääpiirteissään samoina. Esimerkiksi edellisellä vaalikaudella (2011–2015) naispuolisia valiokunnan puheenjohtajia oli 7 kappaletta (Pirkko Mattila [ps.] tuli kesken vaalikauden hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi Jussi Halla-ahon [ps.] tilalle, Mattila jatkaa samassa tehtävässä myös tällä vaalikaudella). Naispuolinen puheenjohtaja oli suuressa valiokunnassa, hallintovaliokunnassa, tarkastusvaliokunnassa, lakivaliokunnassa, sivistysvaliokunnassa, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa sekä tulevaisuusvaliokunnassa. Ylivoimaisia ”naisvaliokuntia” olivat jälleen sosiaali- ja terveysvaliokunta (82 % naisia), sivistysvaliokunta (72 % naisia), työelämä- ja tasa-arvovaliokunta (71 % naisia) ja suuri valiokunta (52 % naisia).

Selitystä valiokuntien eriytymiseen sukupuolen mukaan voidaan hakea monelta suunnalta. Valiokuntapaikkojen jakautumiseen voivat vaikuttaa tiedostetut ja tiedostamattomat käsitykset naisten ja miesten erityisaloista. Toisaalta mies- ja naiskansanedustajilla voi olla toisistaan poikkeavia taustoja ja asiantuntemusalueita sekä mieltymyksiä. Esimerkiksi naisia voi vetää sosiaali- ja terveysvaliokuntaan profiloituminen sosiaalikysymyksissä sekä ammattitausta. Tämänkertaisen sosiaali- ja terveysvaliokunnan 17:sta jäsenestä 10:lla on ammattitausta sosiaali- ja terveysalalla – aina lähihoitajasta erikoislääkäriin.  Toisaalta taas valtiovarainvaliokuntaan ja talousvaliokuntaan tullaan hyvin moninaisista taustoista, ja vain harvan tausta liittyy suoranaisesti talouteen. Näissä kahdessa valiokunnassa on yhteensä vain kaksi kauppatieteilijää ja yksi ekonomi.

Valiokuntapaikkojen eriytyminen sukupuolen mukaan herättää kuitenkin pohtimaan, tulisiko valiokuntapaikkoja jaettaessa kiinnittää entistä enemmän huomiota valiokuntien sukupuolijakaumaan? Voisivatko esimerkiksi miehet tuoda erilaisia näkemyksiä ja painotuksia sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jossa käsitellään niin kansalaisten kuin valtion budjetin kannalta merkittäviä sosiaali- ja terveydenhuollonkysymyksiä.

 

Valiokunta Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja(t) Sukupuolijakauma
Suuri valiokunta Anne-Mari Virolainen (kok.) 1. Anne Louhelainen (ps.) N 15 / M 10
2. Tytti Tuppurainen (SDP)
Perustuslakivaliokunta Annika Lapintie (vas.) Tapani Tölli (kesk.) N 6 / M 11
Ulkoasianvaliokunta Antti Kaikkonen (kesk.) Pertti Salolainen (kok.) N 7 / M 10
Valtiovarainvaliokunta Timo Kalli (kesk.) Maria Tolppanen (ps.) N 6 / M 15
Tarkastusvaliokunta Eero Heinäluoma (SDP) Olavi Ala-Nissilä (kesk.) N 4 / M 7
Lakivaliokunta Kari Tolvanen (kok.) Eva Biaudet (RKP) N 10 / M 7
Hallintovaliokunta Pirkko Mattila (ps.) Timo Korhonen (kesk.) N 4 / M 13
Liikenne- ja viestintä Ari Jalonen (ps.) Mirja Vehkäperä (kesk.) N 8 / M 9
Maa- ja metsätalous Jari Leppä (kesk.) Reijo Hongisto (ps.) N 4 / M 13
Puolustusvaliokunta Ilkka Kanerva (kok.) Mika Kari (SDP) N 6 / M 11
Sivistysvaliokunta Tuomo Puumala (kesk.) Sanna Lauslahti (kok.) N 12 / M 5
Sosiaali- ja terveys Tuula Haatainen (SDP) Hannakaisa Heikkinen (kesk.) N 13 / M 14
Talousvaliokunta Kaj Turunen (ps.) Harri Jaskari (kok.) N 3 / M 14
Tulevaisuusvaliokunta Carl Haglund (RKP) Merja Mäkisalo-Ropponen (SDP) N 4 / M 13
Työelämä- ja tasa-arvo Tarja Filatov (SDP) Heli Järvinen (vihr.) N 7 / M 10
Ympäristövaliokunta Satu Hassi (vihr.) Silvia Modig (vas.) N 10 / M 7

 

Lähteet:

Tiedot valiokuntapaikoista ja kansanedustajien ammattitaustoista, ks. www.eduskunta.fi.

Forsten, Timo (2005) Valiokuntapeli eduskunnassa 1945–2002. Turku: Turun yliopiston julkaisuja C:233.

Hart, Linda; Kovalainen, Anne & Holli, Anne Maria (2009) Gender and Power in Politics and Business in Finland. Teoksessa Kirsti Niskanen & Anita Nyberg (toim.) Kön och Makt. Nordic Council Of Ministers.

Holli, Anne Maria (2014) Valiokuntalaitos. Teoksessa Tapio Raunio & Matti Wiberg (toim.) Eduskunta: Kansanvaltaa puolueiden ja hallituksen ehdoilla. Helsinki: Gaudeamus.

Mattila, Mikko (2014) Valiokuntalaitos. Teoksessa Tapio Raunio & Matti Wiberg (toim.) Eduskunta: Kansanvaltaa puolueiden ja hallituksen ehdoilla. Helsinki: Gaudeamus.

 

Annu Perälä

Tutkimusavustaja, Eduskuntatutkimuksen keskus

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutubeby feather

Why media relies on men’s expertise?

Mari 3“This is appalling. It is impossible to explain away these results”, said Marko Junkkari, the Editor of the business, economics and politics news desk of Helsingin Sanomat newspaper after the results of our research project ‘Expertise in the Media’ were revealed in November.

In our study we had scrutinised the use of academic and other experts in Finnish news journalism. Indeed, the results were disconcerting and disappointing. According to our study, less than 30 per cent of the experts interviewed in Finnish news journalism were women.

Finns are used to seeing themselves as forerunners in gender equality. This is why the research results showing how little foothold women have in public expertise may be difficult to accept.

Whether one looks back in history or evaluates the current situation in Finnish society, there are good grounds for viewing Finland as a country that supports gender equality.

Finnish women were the first in the world to fully exercise the right both to vote and to stand as a candidate in elections. Today, the amount of women in the national parliament exceeds 40 per cent, and since early 2000 the cabinet portfolios have been shared equally between male and female politicians. Also, when it comes to family life, Finland has been named the best country in the world to be a mother.

In working life, the employment rate of Finnish women is almost as high as men. In terms of full time employment, Finnish women score highest in Europe. Women in Finland are also highly educated. With regards to the level of university degrees, working age women have already bypassed men.

So why is it that women’s expertise appears less valued in public debate and in news journalism than that of men?

One could easily suggest that this is because there are fewer female experts available or that such women are less inclined to appear in the media, but the answer is more complicated.

Firstly, male and female employees are fairly evenly matched among university researchers and lecturers in Finland. In some universities, women even constitute a majority. It is true, there are less female than male professors in Finnish academia, but the media are not confined to interviewing only professors. Individuals interviewed include junior academics and other experts who hold a variety of positions in the society.

In fact, men dominate also the field of public expertise outside academia: more than 70 per cent of all interviewed and named experts in the news were male. Furthermore, even among professors, male scholars are interviewed more frequently than their female colleagues.

Secondly, our survey of social scientists in the three largest Finnish universities proved that women scholars were just as willing as their male counterparts to appear as experts in the media. They just were contacted far less often by media organisations.

When editorial staff are making decisions on whom to interview, gender is not given much thought. In the often hectic reality of the media houses, journalists tend to rely on experts that have been interviewed before and are known to be knowledgeable, quick-witted and familiar to journalistic practices. And, when gender is not actively considered, journalists are likely to turn to male experts.

The results of our study may be disappointing, but its reception has brought more than just a glimmer of hope. Several columnists, journalists and academics, both men and women, have shared their views on the topic and offered suggestions on how to improve the situation.

Some of the actions have been purely practical yet brilliant.  The day after the results were published the Head of Communications in the Bank of Finland, Jenni Hellström, sent out a press release listing all women experts working for her organisation.

Most notably, Marko Junkkari, of Helsingin Sanomat, and his colleague Mauri Liukkonen, from Savon Sanomat, have publicly announced that their newspapers will revise their practises in order to narrow down the groundless gender gap revealed in the study.

Junkkari’s and Liukkonen’s responses were more than welcome. If things were to change, it is the readers who will benefit the most.

A narrow range of interviewed experts may be convenient to journalists but it has several negative consequences.  If only a very limited group of academic and other experts get their voices heard, the perspectives provided by the media are likely to remain restricted. Finding the best experts and achieving a multi-voiced public debate is likely to benefit us all. And more importantly, by giving women academics a platform to become visible, to be seen and heard, media will contribute to a more equal and accurate picture of Finnish society.

Mari K. Niemi

Senior Researcher, Centre for Parliamentary Studies, University of Turku

Visiting Scholar, University of Strathclyde, Glasgow 

 

 

The Project in a Nutshell

‘Expertise in the Media’ project was based on three separate research materials. The first set of data was gathered in 2013 and included 1,131 news stories (from Helsingin Sanomat newspaper, national broadcasting corporation YLE and news agency STT) in which individuals were given expert positions. The second set of research material included 11 semi-structured interviews with experienced journalists and managing editors (from Helsingin Sanomat, Iltalehti and Ilta-Sanomat newspapers, YLE, STT and commercial broadcaster MTV3). Seven of the interviewees were women, five were men. These interviews were conducted in the spring of 2014. The third set of research data included a survey that was sent out in spring 2014 to 1,125 researchers working in the fields of social sciences in the University of Helsinki, University of Tampere and University of Turku. In total, there were 293 respondents, of which 146 were women and 147 men.

The study was carried out by Senior Researcher, Dr. Ville Pitkänen, and Senior Researcher, Dr. Mari K. Niemi, and it was funded by Helsingin Sanomat Foundation.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutubeby feather

Miksi poliittinen johtajuus on sukupuolikysymys?

Mari 3Mari K. Niemen Lectio Precursoria Turun yliopiston väitöstilaisuudesta 30.8.2014

Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden vuonna 1906, yhtä aikaa miesten kanssa. Naisia valittiin jo ensimmäiseen eduskuntaan, ja ensimmäinen naisministerikin nousi tehtäväänsä jo 20-luvulla.

Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on ollut edelläkävijä sukupuolten tasa-arvossa. Pohjoismainen tasa-arvomalli, johon kuuluvat työelämään ja poliittiseen päätöksentekoon aktiivisesti ja runsaslukuisesti osallistuvat naiset, on olennainen osa Suomi-kuvaa.

Suomalaisista kansanedustajista 42 prosenttia on naisia. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa vastaava luku on 23 prosenttia. Nyky-Suomessa hallitusten ministerinsalkut jaetaan tasapuolisesti naisten ja miesten kesken. Britanniassa tällainen käytäntö on vielä kaukainen ajatus.

Ehkäpä juuri Suomessa varhain saavutetut merkkipaalut ja maan hyvä menestys kansainvälisissä vertailuissa ovat tuottaneet ajattelua, että tasa-arvo on meillä jo saavutettu.

*

Hugo, Emil, Antti, Kyösti, Paavo, Juho Kusti, Pekka, Edvin, Kustaa Fredrik, Arvo, Jussi, Juha, Harri, Ilkka, Pertti, Sauli, Ville, Jyrki ja Alexander – he kaikki ovat vuorollaan johtaneet nykyistä pääministeripuoluettamme, kokoomusta. Yhteensä SDP:llä, keskustalla ja kokoomuksella on historiansa aikana ollut 58 johtajaa. Heistä kolme on ollut naisia.

Tänä elokuisena lauantaina Suomen tasavallan presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja valtiovarainministeri ovat miehiä. Yhtäkään neljästä suurimmasta puolueesta ei johda nainen. Itse asiassa kahdella niistä ei ole koskaan ollut naista johtajanaan.  Kahdeksasta eduskuntapuolueesta vain yhtä, sitä kaikkein pienintä, johtaa nainen. Eduskunnan kolme puhemiestäkin ovat – miehiä.

Eri puolueissa ja eri aikoina johtajaksi on valikoitunut melko erilaisiakin henkilöitä. Yksi asia suurten suomalaispuolueiden johtajia on kuitenkin yhdistänyt. Heistä 95 prosenttia on ollut miehiä.

Tutkimukseni sai alkunsa ristiriidasta, joka vallitsee puolueiden varhain omaksuman tasa-arvo-ajattelun ja niiden omissa organisaatioissa toteutuneiden konkreettisten johtajavalintojen välillä.

*

Väitöstutkimukseni käsittelee Suomen ehkä tärkeintä rekrytointiprosessia. Suuren suomalaisen puolueen johtajaksi valikoituminen on olennainen etappi matkalla pääministeriksi, maamme poliittisesti vaikutusvaltaisimpaan tehtävään.

Minua kiinnosti, miten tuohon tehtävään pääsee.

Naiset tulivat mukaan suurten puolueiden johtajavaaleihin 80- ja 90-lukujen taitteessa. Lukumääräisesti naisia on ollut ehdokkaana miehiä vähemmän. Naiset ajateltiin pitkään toistensa kilpailijoiksi: useamman ehdokasnaisen pelättiin syövän toistensa ääniä.

Naisten johtajavaaleissa saaman niukan kannatuksen valossa heidän roolinsa oli usein lähinnä symbolinen, naisten aktiivisuutta ja politiikan osallisuutta kuvastava. Vasta 2000-luvun alussa ensimmäiset naiset nousivat suurten puolueiden johtajiksi ja pääministereiksi.

Vaikka tärkeitä lasikattoja on rikottu, naisten läpimurto poliittisiksi johtajiksi on Suomessakin vielä kesken.

*

Tutkimukseni on artikkeliväitöskirja, joka koostuu neljästä artikkelista ja johdanto-osasta. Artikkeleita yhdistävinä tekijöinä ovat nousu suuren puolueen johtajaksi ja median ja politiikan vuorovaikutus.

Kolmen perinteisesti suuren suomalaisen puolueen, SDP:n, kokoomuksen ja keskustan johtajavalintoja analysoin kolmen suuren suomalaisen sanomalehden uutisoinnin valossa.

Aamulehden, Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien uutisointi 1980-luvun lopulta 2010-luvulle tarjosi ensi vaiheessa lähtökohdan johtajavaihdosten ajoittumisen ja niiden keskeisten vaiheiden paikantamiselle. Tutkimuksen toisessa vaiheessa analysoin sanomalehdissä johtajuudesta käytyä keskustelua etenkin siitä näkökulmasta, miten ajatusta naisen noususta puoluejohtajaksi käsiteltiin.

Tutkimuksen edetessä huomasin, että tiedotusvälineiden rooli johtajavaihdoksissa muuttui ja monipuolistui tarkastelemani kauden aikana.  Media tarjoaa puolueille areenan, jolla käydä johtajavaaleja. Samalla mediasta on tullut vaalia julkisuustapahtumana tuottava, tulkitseva ja siihen kantaaottava osapuoli. Tämän roolin ottaminen ei olisi ollut mahdollista ilman puolueiden myötämieltä.

Kansalaisten huomion toivossa puolueet ovat kutsuneet tiedotusvälineet osaksi tärkeintä rekrytointiprosessiaan. Median tulkintavallan kasvun myötä myös arvaamattomuus ja riskit tuossa prosessissa ovat puolueiden näkökulmasta kasvaneet.

Toisinaan kesytön media on kritisoinut puolueiden johtajavaaleja ja niiden ehdokkaita tylsyydestä ja tähtipotentiaalin puutteesta. Puolueiden sisäisiä riitoja on käsitelty julkisuudessa tavalla, joka ei ole niille eduksi. Median suosimat ehdokkaat eivät aina ole olleet samoja, joita puolueiden sisäpiirissä on johtajaksi kaavailtu.

Joskus nämä median suosikit ovat olleet naisiakin.

*

Miksi vaikutusvaltaisimpien puolueiden johtajuus on Suomessa vakiintunut miesten työksi?

Yhtä selitystä ei ole. Merkitystä on perinteellä, mutta myös esimerkiksi sattumalla. Keskustan Eeva Kuuskoski-Vikatmaa oli lähellä tulla valituksi puolueensa johtajaksi vuonna 1990. Hän voitti vaalin ensimmäisen kierroksen. Jos hän olisi voittanut toisenkin kierroksen, olisiko naisten poliittisen johtajuuden kuva Suomessa tänään toisenlainen?

Selittäviä tekijöitä löytyy myös puolueissa vakiintuneista toimintatavoista, kuten käytännöstä jota kutsun manttelinperijäkulttuuriksi. Tätä perinnettä kuvastaa pieni tarina, jonka teille nyt kerron. Sen tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun Turkuun.

*

Vuonna 1969 SDP piti puoluekokoustaan Turussa. Puoluetta johti Rafael Paasio, mutta puoluesihteerin paikka oli auki. Paasio on kuvannut muistelmissaan tuon puoluekokouksen asetelmia. Hänen mukaansa puoluesihteerivalinta äityi sodaksi, jota yritettiin ohjailla puoluetoimistolta käsin.

”Näytti siltä, että pojat olivat jakaneet paikat keskenään valmiiksi”, Paasio muistelee.

Paasiolle eivät kelvanneet puoluetoimiston puoluesihteeriksi tarjoamat ehdokkaat, Pekka Korvenheimo ja Esko Niskanen. Hänen mielestään kummastakaan ei ollut tuohon tehtävään. Kuten Paasio asiaa kuvasi:

”Puoluesihteeri – – Se on raskas ja vaativa tehtävä, joka kuluttaa miehen nopeasti. Tällaiseen tehtävään piti kuitenkin mies hakea.

Kokouksessa oli puoluesihteeriasiaa käsiteltäessä hyvin kireä tunnelma. Korvenheimo piti itseään jo varmana puoluesihteerinä. Niin minä sen käsitin ja lienen ollut oikeassa. ’Pojat’ olivat luvanneet!” Paasio päättää pohdintansa.

Puoluejohtaja puuttuikin omakätisesti puoluesihteerin valintaan. Hänelle oli vinkattu vielä tuntemattoman mutta lupaavaksi, käyttökelpoiseksi ja kansainväliseksi sanotun Kalevi Sorsan nimi. Paasio etsi puoluekokouksessa Sorsan käsiinsä. Tämä löytyi Turun konserttitalon ravintolasta syömästä hernekeittoa.

”Kyselin, mitä mieltä hän olisi puoluesihteerin tehtävistä”, Paasio kuvaa miesten kohtaamista.

Ehdotus hämmensi Sorsaa, joka halusi kysyä asiasta Irene-vaimonsa mielipidettä. Puolison suhtauduttua myönteisesti, Kalevi Sorsan ura SDP:n puoluesihteerinä aukeni. Puoluejohtajan auktoriteetti riitti nostamaan tuntemattoman Sorsan tehtävään, vaikka tapaa ”sinkauttaa yön lopputunteina” uusi ehdokas vaaliin kritisoitiinkin.

Kun Paasio vuonna 1975 väistyi SDP:n puoluejohtajan paikalta, hänen jatkajakseen oli vain yksi ehdokas. Sorsa nousi tehtävään äänestyksittä.

Valmisteltu oli myös puolueen seuraava johtajavaihdos Kalevi Sorsasta Pertti Paasioon vuonna 1987. Särön sujuvaan menettelyyn toivat puolueen naiset SDP:n naisliiton Vappu Taipaleen johdolla. He eivät hyväksyneet menettelyä jossa, Vappu Taipaleen sanoin, pojat näyttivät jakavan Sorsan perintöä. Naisliitto asettikin omat ehdokkaansa kaikkiin keskeisiin tehtäviin, myös puolueen puheenjohtajaksi.

Puoluekokousedustajille jäi kumileimasimen rooli. Myös politiikasta uutisoivat tiedotusvälineet jäivät tuolloin vielä prosessin ulkopuolelle.

*

Vuonna 1993 turkulainen Maija Perho-Santala oli haastanut kokoomuksen puheenjohtaja Pertti Salolaisen johtajavaaliin.

Perho-Santalaa vaalissa tukenut Ilkka Suominen toivoi, ettei yksin sukupuoli ratkaisisi käsillä ollutta johtajavaalia naisehdokkaan tappioksi, ja jatkoi: ”Klassista sanontaa käyttäen, Maija on hyvä jätkä”.

Samana vuonna SDP valitsi johtajakseen Paavo Lipposen. Lipponen lohdutti johtajavaalissa vain 14 ääntä saanutta Tarja Halosta toteamalla, että ”joskus miestä etsiessä niitä ei löydy miesten joukosta”.  Ilmeisesti Lipponen halusi sanoa, että Tarja Halosessa olisi riittävästi ”miestä” johtajaksikin.

Kesällä 2014 Paula Risikko tavoitteli puolueensa kokoomuksen puheenjohtajuutta. Hänen kampanjapäällikkönsä Pekka Selenius totesi kampanjan aikana, että ”Paula on niin kova jätkä” ettei vaalista missään nimessä tule sukupuolikysymystä.

Johtajavalintojen yhteydessä on mietitty, kuka voisi täyttää edeltäjän suuret saappaat. Kuka olisi valtiomiesainesta?

Kun naisehdokkaita on haluttu tukea johtajavaalissa, heitä on ikään kuin puhuttu miehiksi. Naisten kannattaminen johtajiksi puhumalla heistä hyvinä jätkinä, kertoo jotakin siitä, mitä ajattelemme naisista ja miehistä. Se kertoo myös siitä, mitä ajattelemme johtajuudesta.

”Sukupuolikysymykseksi” on ymmärretty vain ajatus naisten johtajuudesta. Johtajuus on kuitenkin sukupuolikysymys ennen kaikkea siksi, että johtajat ovat olleet miehiä.

*

Tutkimukseni jo käynnistyttyä suomalainen politiikka asettui uuteen asentoon vuoden 2011 eduskuntavaalien myötä. Eduskunnan pienin puolue, perussuomalaiset, sai historiallisen suuren vaalivoiton.

Perinteisesti suuren puolueen johtajaksi oli noustu puoluekokouksessa käydyn johtajavaalin kautta. Perussuomalaisten voiton myötä aukeni kuitenkin uusi väylä suuren puolueen johtajuuteen: pienen puolueen nostaminen suurten joukkoon.

Myös tässä prosessissa median merkitys oli keskeinen. Timo Soinin onnistumisessa kristallisoitui se, miksi puolueet kasvavasti odottavat johtajiltaan taitoa median käsittelyssä ja julkisuuden hallinnassa.

Noiden vaalien jälkeen SDP, keskusta ja kokoomus ovat kaikki vaihtaneet johtajiaan. Väitän tutkimuksessani, että perussuomalaisten vaalivoiton aiheuttama järistys heijastui noihin johtajavaihdoksiin, joskin eri tavoin.

Kunkin puolueen luonne ja puoluekulttuuri vaikuttavat siihen, millaisia johtajia ne valitsevat, mutta merkitystä on myös puolueiden välisellä kilpailuasetelmalla.

Vuonna 1990 keskustan nuori ja mediaketterä uusi puoluejohtaja Esko Ahon sai kiitosta esiintymisistään. Hänen onnistumisensa tv-lamppujen loisteessa näytti vaikeuttavan SDP:tä tuolloin johtaneen, kömpelöistä esiintymisistä moititun Pertti Paasion asemaa. Paasion seuraajaksi valitun Ulf Sundqvistin tärkeiksi avuiksi nähtiin elegantti ulkoasu ja sulava esiintyminen.

Johtaja valitaan aina joissakin olosuhteissa ja johonkin tiettyyn kilpailuasetelmaan. Tämän vuoksi olosuhteiden, sen kontekstin, jossa johtaja vaihtuu ja uusi johtaja valitaan, on oltava mukana tuon vallanvaihdon analyysissä.

Mari K. Niemi (väit.)

Tutkija, Eduskuntatutkimuksen keskus & University of Strathclyde, Glasgow.

Linkki väitöskirjaan: Kaksi tietä huipulle. Media ja puoluejohtajuus Suomessa naisten noususta populismin aaltoon.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutubeby feather