Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2014

Kiinnostaako maahanmuutto tulevissa vaaleissa?

matti_valimaki_19_low-resÄrsykkeitä maahanmuutosta käytävälle keskustelulle sinkoilee kotimaan ja ulkomaiden politiikasta jatkuvasti. Joulukuussa Iso-Britannian uutisoitiin vetäytyvän kuoreensa maahanmuuttopolitiikassaan. Tammikuun lopulla kerrottiin sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) aikovan ”lopettaa oleskeluluvilla kikkailun”. Muutama viikko sitten Sveitsi hyväksyi kansanäänestyksessään oikeiston ehdotuksen EU-alueelta tulevan muuton rajoittamisesta.

Suurin osa suomalaisista poliitikoista ei tartu teemaan innolla. Vaikka maahanmuutosta käyty keskustelu on lisääntynyt viimeisen kuuden vuoden aikana, vaaleissa puolueet ovat keskittyneet muihin aiheisiin. Lähinnä yksittäiset kysymykset ja poliitikot ovat nostaneet aihetta agendalle.

Muutama viikko sitten Ville Pitkänen kysyi blogitekstissään, onko tulevan toukokuun eurovaaleissa kyse ennemmin Suomen sisäpolitiikasta kuin Euroopan unionin päätöksenteosta. Sykähdyttävistä Eurooppaa koskevista aiheista on pulaa. Kiinnostaisiko eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka ennen näitä vaaleja?

Useat EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan säännökset, suositukset ja tavoiteohjelmat ovat lähtöisin hyvin erilaisten alueiden tarpeista ja niihin liittyy eturistiriitoja. Tästä johtuen myös Suomessa tulisi nostaa julkiseen keskusteluun kysymyksiä, joista päätetään tulevalla Euroopan parlamentin viisivuotiskaudella. Vaikka monista asioista ei voida päättää kansallisella tasolla, tulee keskustella siitä, millaista linjaa Suomen parlamentaarikot edustavat EU:n elimissä.

Seuraavassa käsittelen kolmea kiistanalaista eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan aihepiiriä.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtaja Juhana Vartiainen nosti esiin viime joulukuussa 2000-luvun vaihteesta asti toistellun asian. Suomen tulisi houkutella enemmän ulkomaista työvoimaa, jos se haluaa säilyttää talouskasvunsa ja hyvinvointivaltion rahoituspohjan.

Pitäisikö ehdokkaiden mielestä Suomen työvoimavajetta paikata ensisijaisesti EU:n rajojen sisältä tulevalla työvoimalla, jonka liikkuminen Schengen-alueella on jouhevaa, vai kehittää reittejä EU:n ulkopuoliselle muutolle? Monet pohtivat, kuinka eri alojen huippuosaajia houkuteltaisiin tehokkaammin EU:n alueelle ja Suomeen. Joku voisi tosin kysyä, onko oikeudenmukaista pyrkiä haalimaan osaajat valtioista, joissa heitä tarvittaisiin vähintään yhtä kipeästi. Globaalin kapitalismin oloissa kysymys on merkityksetön, vastaisi toinen.

Toiseksi: EU:n alueella turvapaikkapolitiikkaa on yhtenäistetty jo toista vuosikymmentä. Minkälaisia askeleita eurovaaliehdokkaiden mielestä Suomen, tai Euroopan, tulisi ottaa tällä alalla? Yhtenäisempi turvapaikkapolitiikka on omiaan vähentämään turvapaikanhakijoiden ruuhkautumista tiettyihin valtioihin sekä lisäämään muuttovirtojen ennakoitavuutta. Tällainen kehitys parantaa myös turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa, kun he tietävät kohtelun olevan samanlaista eri valtioissa. EU:n yhteiseen päätöksentekoon nihkeämmin suhtautuvat eurovaaliehdokkaat todennäköisesti kuitenkin katsovat, että jäsenvaltioiden tulisi päättää itsenäisesti turvapaikkapolitiikastaan.

Kolmantena eurovaaleissa tulisi käydä keskustelua siitä, millainen on Välimeren alueella Eurooppaan suuntautuvan, kaoottiselta vaikuttavan ja epävirallisia reittejä hyödyntävän, siirtolaisuuden tulevaisuus? Suurin osa ihmisistä näyttää olevan valmis kauhistelemaan parempaa elämää etsivien ihmisten unelmien ja ruumiiden hautautumista mereen. Jos lailliset reitit Euroopan ulkopuolelta tulevilta kuitenkin puuttuvat, käytetään laittomia. Tulisi pohtia, onko järkevämpää tiukentaa Euroopan ulkorajoja, vai kehittää laillisia reittejä EU:n alueelle muuttamiseen. Myös yhteistyö lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa on nostettu EU:ssa esille tärkeänä vaikuttamiskeinona.

Välimeren molemmilla rannoilla toimii harmaan talouden sektori, joka hyödyntää ihmisten pyrkimyksiä päästä Eurooppaan. Miljoonat näköalattomat nuoret miehet ovat potentiaalisia lähtijöitä. Espanjan ja Italian pellot, tehtaat ja kotitaloudet taas ovat riippuvaisia näiden ihmisten tarjoamasta epävirallisesta työvoimasta. Lisäksi näiden valtioiden päättäjät ovat monesti haluttomia puuttumaan paikallista elinkeinoelämää hyödyttävään toimintaan. Tähän EU:n tason ristiriitaan tulevien parlamentaarikkojen täytyisi kyetä ottamaan kantaa. Pitäisikö Etelä-Euroopan maita tukea, jotta ne selviäisivät kunnialla haasteistaan? Etelä-Euroopan tukeminen taitaa tosin olla kirosana nykypäivän poliittisessa keskustelussa.

Maahanmuuttoa on ennakoitu monin paikoin Eurooppaa vahvaksi eurovaaliteemaksi. Keskustelunaiheista ja ristiriidoista ei mitä ilmeisimmin ole pulaa. Lähikuukausina näemme, nouseeko teema myös Suomessa vaalikysymykseksi.

 

Matti Välimäki

Tohtorikoulutettava, Eduskuntatutkimuksen keskus

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutubeby feather

Eurovaalit – eduskuntavaalien esinäytös?

Ville_pitkanen_25_low-resMistä toukokuun eurovaaleissa on kysymys? Valitaanko vaaleissa joukko ansioituneita suomalaisia edistämään eurooppalaisten yhteisiä asioita Euroopan parlamenttiin vai onko kyseessä tulevien eduskuntavaalien esinäytös? Nämä kysymykset nousivat tahtomattakin mieleen, kun keskustan eurovaaliehdokas Mikael Pentikäinen käynnisti kevään eurovaaleihin liittyvän luentosarjamme tiistaina.

Pentikäisen alustuksessa tarkasteltiin entisen päätoimittajan näkövinkkelistä suomalaista mediakenttää ravistelevaa teknologista murrosta sekä pohdiskeltiin, millä tavoin kehitys heijastuu politiikkaan ja erityisesti poliittiseen johtajuuteen.

Eduskuntatutkimuksen keskuksen jo perinteeksi muodostuneiden vaaleihin liittyvien luentosarjojen tarkoituksena ei ole ollut tarjota ehdokkaille vaalityön foorumia, vaan päinvastoin nostaa esiin mielenkiintoisia asiantuntijapuheenvuoroja ajankohtaisista poliittisista teemoista. Myös Pentikäinen suhtautui asiantuntijarooliinsa vakavasti, sillä hänen ehdokkuutensa tulevissa vaaleissa pysyi pääosin taka-alalla.

Toisaalta on kuitenkin ymmärrettävää, että luennoitsijoilla on houkutus ujuttaa puheenvuoroihinsa myös pieniä kampanjallisia elementtejä. Poliitikko-Pentikäinen nosti päätään alustuksen lopussa, kun seinälle heijastettiin suomalaisen poliittisen järjestelmän uudistusohjelma. Käsitellyksi tulivat niin hallinnon ongelmat kuin sote-uudistuskin.

Päätöspuheenvuoron poliittinen painotus ei sinänsä ollut yllättävä, mutta kuunnellessa Pentikäisen arvioita sisäpolitiikan tilasta tuli väistämättä mieleen, onko hänen todellinen maalinsa Euroopan parlamentin sijaan kevään 2015 eduskuntavaaleissa.

Saman kysymyksen voisi esittää Pentikäisen ohella myös monelle muulle eurovaaliehdokkaalle. Eurovaaleihin liittyy kiistatta elementtejä, jotka houkuttelevat poliitikkoja ehdolle, vaikkei ensisijainen tähtäin olisikaan Euroopan parlamentissa.

Seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa enää runsas vuosi. Laajaa valtakunnallista tunnettuutta eurovaalikampanjansa kautta saavuttanut ehdokas saa runsaasti tärkeää poliittista pääomaa myös tulevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Erityisen hyvin tämä pätee politiikan ensikertalaisiin, mutta yhtä lailla istuviin kansanedustajiin. Kevään kampanjatapahtumissa voi tukevoittaa omaa julkista profiiliaan puhumalla niin EU:sta kuin sisäpolitiikankin teemoista.

Toisaalta sisäpoliittisten teemojen esillä pitäminen voi olla tarkoituksenmukaista, vaikka tähtäimessä olisikin vain ja ainoastaan europarlamentaarikon työ. Monilla ehdokkailla olisi runsaasti kompetenssia puhua Euroopan parlamentin toiminnasta myös yksityiskohtaisemmin, mutta toritapahtumissa eivät analyysit esimerkiksi julkisten hankintojen direktiiviehdotuksesta välttämättä villitse kansaa toivotulla tavalla.

Ehdokkaiden ohella myös tiedotusvälineillä voi olla houkutus vahvistaa eurovaalien sisäpoliittista ulottuvuutta, sillä Euroopan parlamentin toiminnasta on huomattavasti hankalampaa laatia lukijoita kiinnostavia analyyseja kuin kotimaan politiikasta. Tälläkin hetkellä sanomalehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa pohditaan esimerkiksi sitä, millä tavoin Alexander Stubbin ja Henna Virkkusen ehdokkuudet heijastuvat kokoomuksen puheenjohtajapeliin. Tai sitä, millaista värinää vaalikampanjointiin tuo vain viikko ennen vaalipäivää pidettävä SDP:n puoluekokous

Vähemmän energiaa käytetään sen pohtimiseen, millä tavoin europuolueiden vahvistuminen tai heikentyminen vaikuttaisi Euroopan parlamentissa harjoitettavaan politiikkaan. Ja kun Katainen, Urpilainen, Sipilä ja Soini kokoontuvat television vaalikeskusteluun väittelemään EU:n talousvaikeuksista ja tukipaketeista, ollaan väistämättä melko lähellä eduskuntavaalien esinäytöstä.

Vuoden 2014 eurovaaleista tulee siis helposti sisäpoliittinen kamppailu, jossa kuntauudistukset ja tukipaketit sotkeutuvat iloisesti komissaarivalintojen, Euroopan tason puolueiden linjausten ja erilaisten direktiiviehdotusten sekametelisoppaan. Mielenkiintoinen kysymys tulee näidenkin vaalien jälkeen liittymään siihen, mistä kansalaiset lopulta eurovaaleissa äänestivät.

 

Ville Pitkänen

Erikoistutkija, Eduskuntatutkimuksen keskus

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutubeby feather