Pääministeri Juha Sipilä tiedotti eilen iltapäivällä pitävänsä televisiopuheen Ylellä. Tiedon jälkeen alkoi irvailu siitä, kuinka Sipilä valitsi viestintäkeinokseen televisiopuheen, jota käytettiin viimeksi tunkkaisella 1970-luvulla. Ei aikakaan, kun vertailukohteeksi löydettiin Urho Kekkonen.
Oltiinpa UKK:n politiikasta mitä mieltä tahansa, yhdenkään poliitikon johtajaimagolle ei ole haitaksi rinnastua maan pitkäaikaisimpaan presidenttiin. Eikä varsinkaan, jos on itse samasta puolueesta.
Vertailu-ulottuvuuden syntyminen Sipilän ja Kekkosen välillä herättääkin kysymyksen: Miten Sipilä vahvisti puheellaan poliittista johtajuuttaan?
Sipilän puhetta seurasi yli 1,5 miljoonaa suomalaista. Puhe keräsi laajasti huomiota. Tiedotteen jälkeen puheesta uutisoitiin ja keskusteltiin useissa eri tiedotusvälineissä sekä tietenkin sosiaalisessa mediassa. Myös tänään viestintävälineet ja todennäköisesti myös kahvipöydät täyttyvät analyyseistä.
Puheen pitäminen toi julkisuutta ennen muuta Sipilälle henkilönä. Sipilä piti puheensa suoraan kansalle, hän sai ainutlaatuisen 15 minuuttisen julkisuuden valokeilassa. Huomio siirtyi yhteen poliitikkoon, ja hänen esiintymiseensä.
Sipilä on järjestänyt useita tiedotustilaisuuksia valtionvarainministeri Alexander Stubbin (kok.) ja ulkoministeri Timo Soinin (ps.) kanssa. Kolmikko on voinut seistä leikkauspäätösten takana yhtenäisenä rintamana ja ikävä viesti on saatettu jakaa kolmen miehen ja heidän puolueidensa kesken.
Televisiopuhe synnytti uudenlaisen tilanteen. Nyt säästötoimien tekeminen henkilöityi Juha Sipilään ja jätti hallituskumppanit sivustakatsojan rooliin.
Äkkiseltään voisi ajatella, ettei ratkaisussa ollut mitään järkeä. Kuka haluaisi ehdoin tahdoin kantaa yksin vastuun päätöksistä, jotka herättävät kansalaisissa pahaa mieltä ja saavat tuohtuneimmat aktiivit kerääntymään Rautatietorin barrikadeille? Juju on siinä, että suinkaan kaikki suomalaiset eivät säästötoimenpiteitä vastusta, vaan monet, ehkäpä tällä hetkellä vähän hiljaisemmat kylänmiehet, ihan aidosti kannattavat niitä.
Puheen katsojakunnan tarkempi erittely paljasti oleellisen seikan:
”Eniten puhetta seurasivat yli 60-vuotiaat miehet ja naiset, selvästi yli 50 prosenttia ikäryhmästä. Myös eläkeläisten osuus katsojien joukossa oli suuri. Ammattiryhmästä suurin katsojaryhmä oli maanviljelijät ja yrittäjät. Heistä television ääressä oli noin 40 prosenttia.”
Juha Sipilä puhui koko kansalle, mutta ennen muuta omille kannattajilleen ja keskustan potentiaalisille äänestäjille. Pääministeri vei tempauksellaan toimintatilaa paljon enemmän hallituskumppaneiltaan kuin oppositiopuolueilta. Stubbilla ja Soinilla on vain yksi vaihtoehto: kiittää Sipilää hyvästä puheesta. Näin keskustan hallituskumppanit kokoomus ja perussuomalaiset voivat omalta osaltaan vahvistavat Sipilän poliittista johtajuutta.
Kuntavaaleihin on aikaa 18 kuukautta.
Sini Ruohonen
Tohtorikoulutettava, Eduskuntatutkimuksen keskus
by 
by