1600-luku, 1700-luku

Joulurauhanjulistus – Julfreden

Kommentoi

Porin maistraatin arkistossa säilytetään kirjaa, johon on kerätty vuosisatojen saatossa erilaisia valojen kaavoja pormestarista torivoutiin. Valojen joukossa on kuningas Kaarlen (isä Kaarle XI,  kuninkaana 1660-1697, tai poika Kaarle XII, kuninkaana 1697–1718) nimen mainitsemisesta päätellen 1600-luvun lopulle tai aivan 1700-luvun alkuun ajoittuva joulurauhan julistus sekä ruotsiksi että suomeksi. Joulurauhan kaavan ilmoitetaan olevan Turun kaupungissa julistetun. Blogin lukijoille toivotetaan tämän rauhanjulistuksen translitteroitujen versioiden myötä riemullista joulujuhlaa 2025!

Opå den Stormechtigste Högborns Fürstes och Herres, Hr Carls, Swäriges, Göthes och Wändes Konungz och Arffurstes, Stoorfurstes till Finlandh Hertigz ithi Skåne, Estlandh, Lijflandh, Carelen, Bremen, Werden, Stetijn, Pomeren, Cassuben och Wänden, Förstes till Rügen, Herres utöfwer Ingermanlandh och Wissmar; Så och PfalzGrewes wedh Reijn i Beijern, till Gülich, Cleve och Bergen Hertigz wägnar låther Hans Nåde Högwälborne Herren Landzhöfdingen sampt Borgmestere och Rådh her i Staden her medh 

  1. Först lyysse Juhl och Juhlfredt i så måtto, att hwar i synnerheet betencker och öfwerwäger Gudz nådige Barmhertighet och goda willia oss bewijst, i dett han sin enda Son oss till återlössningh skänkt och gifwit hafr. Hwilkens Solenne fest och åminnelsse wij uthi all Gudachtighet nu dhenne tilstundande juhlehögtijdh medh all som största wyrningh fijra och begå skohla, först och för all tingh flijteligen sökia till Gudz Huuss, dher Gudz Heliga och Saliggörande ord om dhetta nådige återlössningz wärcket förnimma, dett uthi wårt hierta betrachta och dheruthinnan ingalunda någon försumelsse taga.
  2. Her hooss och till dett andra förbiudes all kiöpenskap och handell, wijn, öhl och andre starcke drycker, emedan Gudz Helige ordh förhandlas och predijkes att uthsällias, swalg och dryckenskap afstyras, af hwilcket ett oskickeligit lefwerne kan förorsakas medh grofwa orden och Gudz Helge nampns förtörnelsse; hwarföre och her medh förbiudes alle kellare Swenner och krögare i medler tijdh medh 40 mk Sölfr. mt. straf tilgörandes någre drycker sedan klockan om aftonen Siu slagen är att uthtappa och försällia, detta hwar och een huusfader wille befinna, sitt huussfålck och innehafwande gäster medh flijt förhålla och all ting så laga, att Gudh främst och för all tingh tilböhrligen må prijsatt och af oss allom ährat warda.
  3. Och såsom här i Staden en stoor och lasteligh oordningh inrijtat och opkommen är medh dem som löpa kringh om Staden ropa och skrija lijka som dhe en diefwulsk hampn o menniskio skapnat bydt hade, hwarigenom Gudh och mången Gudhfruchtigh menniskia blijfr. förtörnadt, så på dett sådant såwehl nu på denne Höga fäst som alltijdh måtte förtagas, will man hwariom och enom Stadzens inwånars hafwa her medh befallat, dett dhe noga tilser, hwilka dhe uthi sine huuss intaga, hyssa och herbergera, så lagandes att werden icke niutter gästen något till onda, wem som hälst befinnes her emoth i någon måtto att bryta, den samme skall effter lagen och på dett högsta straffat warda.
  4. Man will och icke till dett fierde hafwa förbijgådt medh alsom största flijt hwariom och enom förmant, rådt och tilsagt hafwa, att dhe ett flijtigt och noga insende hafwa medh enden, besynnerligen för den halmen skull som för dhetta sedwanligit haar warit att införas och uthströös, att ingen understår sig någon halm uthi sine huuss bruka wid 40 mr. Smt. wite, på dett att icke någon skada dherigenom må förorsakas, och att den akyldige så wehl som de skyldige och oachtsamme icke må någon skada lijda.
  5. Sijdst och till ett besluth will man eij annars hafwa förmodat, uthan den dher een rätt christen är eller wara will, warder sigh föruthinnan betre besinnandes, än han kan åthwarnas och förmanas, doch dher någon sådant wehlment påbudh icke will achta, uthan dett på motwilligt wiss uthslåår, öfwerträder och af ijdell onska sigh heremoth förhåller den skall uthan försyyn tilböhrligen straffas och effter lag plichta och bötha. Her medh hwariom och enom en godh, helsosam och lyckelig juhl uthi all fredh och enighet på dett kärligaste önskat och befallat.

Finnonice

Sen Suriwaldian Corckiast Sucuisen Förstin ia Herran, Hr CARLEN, Ruotzin, Göthein ia Wändein Cuningan ia Perindöförstin, Suri Ruchtinan Suomessa, Hertua Skånijn, Estinmaala, Wiroihin, Carelin, Brehmin, Werdin, Stetin, Pomerin, Cassubin ia Wändin, Rügenin Ruchtinan, Ingerinmaan ia Wissmarin Herran, nijn miös PfaltzGrefwin Reihnin Beijerisä, Gülichin, Clewin ia Bergin Hertuan puolesta, anda Hänen Armons Surisukuinen Herra, Manherra sekä Borgmestari ia Radi täsä Caupungisa tämän cansa

  1. Ensin culutta joulu juhlan ja joulu juhlan rauhan, sillä tawalla että jokainen erinomaisest ajattele ia tutki Jumalan armolista laupiutta ia hyfvä tahto meille osotettua, sijnä, että Hän Hänen ainoan Poickans meile lunastuxexi lahjottanut ia andanut on, jonga corckia juhla ia jälkimuisto me caickella jumalisudella, nyt tänä lähestywäissnä joulun corckiana juhlana, sille caickein surimalla cunnialla käytämän ja pitämän pitä, ensin ja ennen caickia wiriäst edzimän Jumalan Huometta, sijnä Jumalan Pyhä ia autuax tekewäistä Sana, sijtä armolisesta lunastuxen työstä ymmärtämän, sitä meiden sydämesem tutkiman, ia sitä ei millen muoto takaperin jättämän.
  2. Sijnä tykönä ia toisexi kieldän caiki mymiset ia caupantegot, wijnain, oluen ia muitten wäkewäin juomain, silloin cuin Jumalan Pyhä Sana edespannan ia sarnatan, mymästä, nijn miös ylen syömys ja juopumus, iosta sijwotoin elämäkerta alunsa saa, julmain walain ja Jumalan pyhän Nijmen rickomisen cansa; Sen tähden myös tämän cansa kieltän caicki kellari palweliat ia krouarit sillä wällillä 40 markan hopia rahan Sakolla, ychtän siemettä, sitte cuin Skello echtosti Seitzemän lyönyt on, ulos laskemasta ia mymästä, tätä jokainen Perhen Isändä tule mielensjohdata, ia hänen huonens wäelle ia siselolewaisille wierahille wireydella edespanna, ia caicki asiat nijn laita, että Jumala ensist ia ennen caickia mahdolisest tulis ylitetyxi ia meildä caickilda cunnioitetuxi,
  3. Ja nijn cuin täsä Caupungisa yxi suuri ia laitetapa tapa ia wika ylesstullut on, nijtten cansa, jotka juoxewat ymbärins Caupungisa, hutawat ia rieckuwat, nijn cuin he, Perkelen muotoon ihmisen muodon muuttanet olisit, jonga cauta Jumala ia monda Jumalista Ihmistä tule wihoitettuxi; Nijn että sencaltainen nijn hyvin nytt tällä Corckialle Juhlalle, nijn cuin joka aicka pitä estettämän, olcon sis iocaizelle ia itzecullengin Caupungin asuwaiselle tämän cansa käsketty, että he tarkasti cadzowat, keitä he heidän huoneseens sisälle otta, holhowat ja maja suo, nijn laitain, ettei Isändä holho wierasta iohongun pahuuten, cukaihänäns lyötän tätä wastan jollakin tawalla rickowan se sama pitä lain jälken caicken surimast rangaistaman.
  4. Ei mennä neljenexi keetän myös ohidze, caikein suurimalla wireydellä jokaista ia idzecutakin olla käsketyn, neuwotun ia muistetun, että he wiriän ia tarkan cadzomuxen pitäwät walkian cabsa, erinomaisest olkein tähden joca ennen tätä tapa on ollut sisälle tuoda ja hojotta, ettei yxikän rohkene, olkia huonesans pitä, 40 mk hopia rahan sakolla sen pääle, ettei jocu wahingo sen cautta tapahduis ia ettei nijn see wiatoin cuin wicapäkin ia warin pitämätöin kärsis jotacuta wahingo.
  5. Wijmein ia päätöxexi tahdom nij mutoin olla toiwotun, wan se ioka oickia Christitty on eli olla tahto, paremin täsä idzens tutki, cuin hän taitan waroitetta ia neuwotta, cuitengin ettei jocu sencaldaisesta hywästä neuwosta tahdo wari otta, wan sen wastahacoisudella hyljä, ylidzekäy ia sulasta pahudesta idzens tätä wastan pitä, hänen pitä ilman muodoncatzomust täydelisest rangaistaman is lain jälken kärsimän ia sakoitettaman. Tämän cansa iocaitzelle ia idzecullengin, hyfwä, terwelistä ia onnelista joulun juhla caickesa rauhasa ia sowinos caikein rackahimast toiwotettu.

Veli Pekka Toropainen

Lähde:

Kansallisarkisto, Porin maistraatin arkisto, Ha:16, Valojen kaavat.

1900-luku

Joulurauhan televisioinnin vaikeat vuodet

Kommentoi

Turun joulurauhan julistuksella on suomalaisessa jouluperinteessä kansallisen instituution asema. Tämän alkuna oli Yleisradion vuonna 1935 tekemä päätös julistuksen lähettämisestä.

Vaikka säännölliset televisiolähetykset alkoivat Suomessa jo vuonna 1958, joulurauhan julistusta oli mahdollista seurata televisiossa ensimmäistä kertaa suorana vasta jouluaattona 1983. Turussa oli jo pitkään ollut tekniset ja toiminnalliset valmiudet välittää kuvaa suorana lähetyksenä, kuten Ylen Länsi-Suomen silloinen aluepäällikkö Juhani Laven on todennut. Esteenä oli Yleisradion nihkeys; ymmärrystä tapahtuman suoralle televisioinnille ei tuntunut löytyvän. Ratkaisu löytyi tv-uutisista, jonka tuotantoon Ylen uutispäällikkö Jarmo Virmavirta otti joulurauhan julistuksen.

Ehti kulua vain viitisen vuotta, kun tv-uutiset päätti luopua ohjelmasta. Televisioinnin jatkumisen takuumieheksi tuli turkulaistaustainen toimittaja ja Ylen faktaohjelmien tuottaja Leo Lehdistö. Hän otti joulurauhan julistuksen televisioinnin TV 1:n ohjelmistoon – ja turvasi toistaiseksi sen näkyvyyden. Tuotantoresurssit paranivat huomattavasti ja paikalle saatiin kunnollinen ulkolähetyskalustokin. Joulurauhan televisioinnin tulevaisuus näytti nyt hyvältä, joskaan Ylen sitoutumisesta asiaan ei voitu olla täysin varmoja.

Keväällä 1996 Turun kaupungin johdon tietoon tulikin, että Yle ja MTV 3 olivat virittelemässä hanketta, jossa joulurauha julistettaisiin Lapissa kuvattavalla ja laajasti ulkomaillekin jaettavalla ohjelmalla. Julistajaksi oli tiettävästi pyydetty tasavallan presidenttiä. Tähän Turun kaupungin johto reagoi huhtikuussa 1996 kirjeellä suoraan Ylen toimitusjohtajalle Arne Wessbergille. Sen mukaan Turku ei voinut ymmärtää tällaista maamme ehkä tunnetuimman jouluperinteen musertamista ja esitettiin toivomus, että ”Yle ja MTV luopuisivat sellaisista hankkeista, jotka tähtäävät jouluperinteen hämärtämiseen”. Hanke kuivuikin kasaan.

Televisioinnin alkuvaiheissa joulurauhan julistus taltioitiin yhdellä kameralla lähetysauton katolta. Kuva vuodelta 1986. Kuvaaja: Bo Stranden 1986. YLE Kuvapalvelu

Jätettyään Ylen vuonna 1997 Leo Lehdistö jatkoi joulurauhan julistuksen välittämistä oman tuotantoyhtiönsä kautta. Vain pari vuotta myöhemmin TV 1 ilmoitti, ettei sitä enää kiinnostanut jatkaa joulurauhaohjelman lähettämistä. Nyt Lehdistö kääntyi Turun kaupungin ja TV 2:n puoleen. Keskustelut etenivätkin hyvin ja TV 2 ilmoitti olevansa valmis viiden vuoden sopimukseen joulurauhan julistuksen ja jo muutaman kerran järjestetyn, Ekumeeninen Joulu Suomen Turussa -tilaisuuden lähettämisestä.

Pian tämän jälkeen asia sai uuden käänteen: Yle ja Turun kaupunki pääsivät sopimukseen televisioinnin jatkosta. Sen mukaan TV 1 tulee sekä tuottamaan että välittämään molemmat tilaisuudet. Ensimmäistä kertaa Turulla oli mustaa valkoisella ja varmuus Ylen sitoutumisesta ohjelmien kehittämiseen ja markkinointiin, myös ulkomaille. Samalla sopimus sulki ulkopuolelle muut kanavat.

Joulurauhan julistuksen televisioinnissa Juhani Laven ja Jarmo Virmavirta olivat avainasemassa. Leo Lehdistö puolestaan pelasti eri tilanteissa sen jatkuvuuden. Lisäksi Lehdistöllä oli keskeinen rooli Ekumeeninen Joulu -ohjelmakokonaisuuden ideoinnissa ja toteutumisessa, jossa myös sekä Virmavirralla että pitkäaikaisella joulurauhan julistajalla Paavo Heinosella oli tärkeä osa.

Tähän mennessä julistusta on radiosta voitu seurata talvisodan joulua lukuun ottamatta joka joulu jo 88 vuoden ajan ja televisiostakin 41 vuotta. Joulurauhan julistus Vanhalla Suurtorilla ja ekumeeninen rauhanvetoomus -tapahtuma Turun Tuomiokirkossa ovat osaltaan luoneet positiivisista kuvaa Turusta. Näin saatua pr-arvoa voi vain arvailla.

Tapani Kunttu

Lähteet:

Kunttu, Tapani: Joulurauhan julistus – yhteinen kokemus. Teoksessa Joulurauha Suomen Turusta, Kuninkaanrauhasta ekumeeniseen rauhanvetoomukseen. Tapani Kunttu, Timo Soikkanen, Tarja Tuulikki Laaksonen. Keuruu 2015.

1600-luku, 1700-luku, 1800-luku, 1900-luku

Kupittaan terveellinen vesi

Kommentoi

Kupittaan lähteen vesi on ollut tunnettua parantavilta vaikutuksiltaan jo 1600-luvulta lähtien. Seuraavalta vuosisadalta lähtien terveyslähteen suosio kasvoi ja veden juojien määrä lisääntyi niin, että paikalle rakennettiin 1800-luvun alussa näyttävät kaivohuonerakennukset. Tämä laitos oli myös alkuna Kupittaan alueen nousulle Turun huvittelukeskukseksi 1800-luvulla.

Kuppis eller St.Henriks hälsokälla. Vasemmalla näkyy Kupittaan lähteen kaivohuone ja muut rakennukset kuuluvat kaivohuoneeseen. Johan Jakob Reinberg 1853. Atelier Alppila, valokuvaaja, Eemeli Reuna, valokuvaaja. Reprokuva: Eija Karnisto / Turun kaupunginmuseo.

*

Elias Tillandz (1640−1693) oli ensimmäinen varsinaisen lääketieteellisen koulutuksen saanut professori Turun akatemiassa.  Häntä pidetään myös Suomen kasvitieteen isänä. Hänen virkakaudellaan potilaiden hoitamista vaikeutti huomattavasti sairaalan puute. Turun raastuvassa käsiteltiin kesäkuussa 1691 Tillandzin pyyntöä saada pystyttää sauna Pyhän Henrikin eli Kupittaan lähteelle, jotta siellä voitaisiin hoitaa sairaita. Raati suostui tähän pyyntöön, minkä jälkeen Tillandz kokeili lähteen vettä useiden sairauksien hoidossa. 

Turun seudulla ja erityisesti saaristossa esiintyi tuolloin paljon spitaalia eli lepraa. Siksi Tillandz esitti, että lähteen viereen rakennettaisiin erityinen sairashuone sen selvittämiseksi, voitaisiinko spitaalisia parantaa siellä. Alueelle rakennettiin esimerkiksi suomalainen sauna, jossa oli myös amme kylpyjä varten. Lopuksi alueelle rakennettiin lauta-aita estämään lepraa sairastavien ja muiden potilaiden välinen kanssakäyminen.

Johannes Ekelund (1712/1713−1746) oli puolestaan ensimmäinen Turun akatemian lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistunut lääkäri ja lääketieteen tohtori. Hänet julistettiin lääketieteen tohtoriksi vuonna 1743. Opintojensa loppuvaiheessa Ekelund väitteli tohtoriksi puolustaen joulukuussa 1741 latinankielistä väitöskirjaa Examen Chymico-Medicum fontis soterii Kuppisensis. Tutkimuksessa kuvattiin Kupittaan terveyslähteen veden ominaisuuksia sekä niitä sairauksia, joiden hoidossa vettä oli käytetty menestyksekkäästi. 

*

Kupittaan prunni eli kaivo saavutti suosiota terveyslähteenä 1700-luvun kuluessa. Vuonna 1783 vuosittaisten vedenjuojien määräksi ilmoitettiin 100−150, ja esimerkiksi vuonna 1781 heitä oli 137. Tuolloin laitoksessa oli lähdesali, apteekkisali sekä huone köyhille ja sairaille juojille. Piha oli katettu, jotta vieraat eivät joutuisi käyskentelemään sateessa ja auringossa. Esimerkiksi vuonna 1797 Kupittaan juonti alkoi kesäkuussa ja köyhillä oli oltava papintodistus siitä, että he olivat sairaita ja varattomia. Vuonna 1822 kaivohuoneella ilmoitettiin olevan keittäjättären, joka valmisti vieraiden ruoan. Tuolloin kaivonjuojia oli vuosittain 180−220. 

Evert Julius Bonsdorff (1810−1898) oli aikansa merkittävimpiä lääkäreitä Suomessa. Bonsdorff toimi vuodesta 1853 Kupittaan terveyslähteen esimiehenä, ja hän korosti muodin mukaista vesiparannusta muun hoidon osana. Kupittaan terveyslähteellä toimi 1800-luvulta kaivomestari, joka johti veden juontia ja muuta siihen liittyvää oheistoimintaa. Vettä tuli juoda tiettyinä aikoina säännöllisesti tietty määrä, eikä miten sattui, jotta sen terveysvaikutuksista olisi ollut hyötyä. Jatkossa suositeltiin lämpimiä ja kylmiä kylpyjä saksalaisen Karlsbader-mallin mukaan. Tarjolla oli myös pullotettua vettä, jota vieraat saattoivat viedä mukanaan kotiin. Vuonna 1913 Kupittaan vesi tutkittiin Ruotsissa ja siinä oli runsaasti radiumia, jolla katsottiin olevan terveyttä edistävä vaikutus.

*

Kupittaanpuisto muokattiin vuonna 1820 kylpylävieraiden käveltäväksi. Vuonna 1824 sinne päätettiin rakentaa Charles Bassin upeat kaivohuonerakennukset. Se käsitti 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla nykyisen puiston koillisosan, kylpylän alueen ja sitä ympäröivän pienen puistikon. Kupittaan puutarhakoulun toiminta alkoi alueella vuonna 1841 ja oppilaiden vastuulla oli hoitaa ympäröivää puistoa. Uudenmaankadun ja Itäisen Pitkäkadun kulmassa sijaitsi Kupittaantori, jonka poikki johti kulku varsinaiseen puistoon. Tori uudistettiin 1880-luvulla, jolloin sinne istutettiin mm. vieläkin paikalla kasvava poppeli.

Kaivohuoneen vieraille oli tarjolla vuokrattavia hevosia terveysajeluihin. Puistossa järjestettiin myös konsertteja ja ilotulituksia. Vähitellen ravintolatoiminta ja erilaiset esitykset laajenivat Kupittaan muihinkin osiin, joihin perustettiin ravintoloita. 1800-luvulla Kupittaa oli Turun huvittelukeskus, jota voisi verrata Kööpenhaminan Tivoliin. Kupittaan kaivohuonetoiminta päättyi vuonna 1885, kun vanhin kylpylärakennus paloi ja toinen huutokaupattiin siirrettäväksi pois. Juhlasali säilyi käyttämättömänä talvisotaan asti, jolloin se paloi. Nykyisin paikalla on enää lähdepaviljonki.

Veli Pekka Toropainen

Lähteet:

Veli Pekka Toropainen 2023: Kansanparantajasta lääketieteen professoriin – Sairauksien parantajat ja sairaanhoidon organisointi 1600-luvun Turussa. Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 2/2023. https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/126013. Luettu 18.11.2025.

1800-luku

Maantieteellinen seurapeli vuodelta 1890

Kommentoi

Vuonna 1890 Turun Uusi Kivipaino julkaisi Suomea esittelevän ”Maantieteellisen seurapelin”. Lautapelin koko nimi oli Maantieteellinen seurapeli: Matka kautta Suomen eli Geografiskt Sällskapsspel – En resa Genom Finland.  Ohjeet olivat sekä ruotsiksi että suomeksi; ruotsiksi latinalaisin aakkosin ja suomeksi fraktuuralla. Peli oli selvästi laadittu ruotsiksi, sillä ohjeiden runomitta toimii näillä ohjeilla paremmin. Pelilaudalla kuljettiin halki silloisen Suuriruhtinaskunnan yhden tai useamman arpakuution avulla sadan peräkkäisen ympyrän kautta. Kyseessä oli siis tuuripohjainen lautapeli. Jännitystä peliin toi rahapanos: Kukin pelaaja maksoi alussa viisi markkaa kassaan.

Turun ympäristöä ja Turun jokimaisemaa Maantieteellisessä seurapelissä. Kuva: Geografiskt Sällskapsspel/Doria.fi

Matka alkoi Porkkalasta kohti länttä ja päättyi Pietariin. Joka neljännellä paikkakunnalla oli jokin erityisohje, jolloin pelissä yleensä pääsi eteenpäin, jäi kyseiseen paikkaan tai joutui maksamaan kassaan lisää rahaa. Maksamaan päätyi esimerkiksi ostettuaan Tammisaaressa markan edestä kilohaileja. Oravaisissa pelaajaa odotti äkkikuolema sillä ”Orawaisten tanterella mon’ urho kuolon sai/Niin tästä kävi kullekin: Sä kuolet, ai, ai ai!” 

Pelilauta on suhteellisen selkeä vesistöt ja tiet esittävä Suomen kartta, jossa merkittävistä nähtävyyksistä on vieressä pienet kuvat. Karttaan on erikseen merkitty esimerkiksi ”Rautatie”, ”Rautatie, ehdotettu”, ”Arkkipiispan asunto” ja ”Piispan asunto” sekä ”Västingit” eli linnoitukset. Myös maakuntien ja läänien rajat ovat kartassa. Liikenneyhteydet olivat tärkeitä, ja esimerkiksi Keravalta pääsi välittömästi rautateitse Porvooseen. Rantarata Turusta Helsinkiin puuttui vielä, eikä seuraavaan ruutuun 13 eli Saloon päässyt kuin maanteitse.

Ruudussa 12 komeilee kuvalla koristettu Turku, jossa käsky oli ”I Gamla Åbo stannar du ett kast! Bese dess minnen under denna rast!” eli suomeksi ”Kun yli yhden heiton nyt viiwyt Turussa/Woit käydä katsomassa sen muinaismuistoja!” Turkuun pääsi suoraan Maarianhaminasta laivalla sillä ”Ifrån Mariehamn dig båten för/ direkt till Åbo. Var vid godt humör.”

Pelin lopussa ruudussa 100 oltiin Pietarissa, jossa ohjeena oli ”Pietarista wierahasta, käsky kuuluu niin, laiwateitse suoraan riennä kotiin Helsinkiin. Kun ensimmäiseks ehdit näin päämaalihin, niin pelin voitit kassan myös ja kunniankin!” Pelaaja siis siirtyi välittömästi Helsingin ympyrään ja voitti pelin ja kassan rahat.

Lautapeli tuli myyntiin joulukuussa 1890, eli juuri ennen joulua. Peliä mainosti pääasiassa kotikaupungin Aura-lehti. Ensimmäinen mainos 13.12.1890 Aurassa julisti lautapelistä: ”Uutta! Uutta! Jouluksi. Uudessa kivipainossa täällä myytävänä. Kuwallinen, maantieteellinen seurapeli: MATKA kautta maamme” 

Maantieteellisen seurapelin ensimmäinen mainos sanomalehti Aurassa 13.12.1890. Kuva: Aura 13.12.1890/digi.kansalliskirjasto.fi

Peliä oli tarjolla vielä marraskuussa 1891, jolloin ”tuota mieluista” seurapeliä oli saatavilla kaupungin kaikista kirjakaupoista, leikkikalukauppiailta sekä Uudesta Kivipainosta. Tämän jälkeen peli jokseenkin tyystin katoaa. Pelistä kiinnostuneet voivat ladata pelilaudan sääntöineen vapaasti Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doriasta.

Riku Kauhanen

Lähteet:

Aura 13.12.1890

Aura 27.11.1891

Geografiskt sällskapspel. Doria.fi https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018060725494 (käytetty 8.12.2025)

1700-luku

Minkälieaikainen Prusin patteri

Kommentoi

Taas Auran rannat, peltosarat näen
ja vanhain valtateiden kiemurteet,
ja kirkot Kaarinan ja Räntämäen –
Halisten kosken kuohuu veet
Ja Unikankareelta muurit temppelin
ylväänä kohoo yli maiseman;
niin tutunomaisna nään Prusin patterin
partaalla jokilaakson Maarian

Runosta ”Turun seutu” (v. 1934)

Vanhassa Maarian pitäjässä, Räntämäellä Vähäjoen itärannalla sijaitseva Prusin patteri on tarinoiden rikastama paikka. Kuten runosta käy ilmi, kohoaa se selvänä maamerkkinä. Tampereen tietä pitkin tuleville se oli ensimmäisiä mieleenpainuvia näkymiä. Vieressä sijaitsee nykyään Orionin tehdas. Patteri oli pitkään peltojen ympäröimä, ja erottui siis sitäkin selkeämmin maisemassa.

Vuoden 1697 tiluskartassa ”Prusin patteri” näkyy tyhjänä kukkulana peltojen keskellä karttapohjoisessa. Lähde: Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. MHA U Uudistuskartat ja -asiakirjat. A TURUN JA PORIN LÄÄNI. Turku. A105:61/1-2 Räntämäki; Tiluskartta ja selitys Räntämäen, Pappilan ja Virusmäen yksinäistalojen viljelyksistä (1697).

Mäkeä on kutsuttu myös nimellä Kapeenhaudantöykäs tai ”Kapehen haudan töykäs”, missä ”kape” on tarkoittanut Mikael Agricolan mukaan paholaista tai hiittä. Paikka tunnetaan myös nimellä Patterimäki. Monet nimet heijastuvat turkulaisten käsityksistä ja uskomuksista paikasta. Kummun on uskottu kätkeneen viikinkikuninkaan haudan, ja arkeologi A. M. Tallgren piti sitä vuonna 1902 paikalla käydessään hautakumpuna. Vuonna 1961 paikkaa tutkinut lehtori Veikko Lehtosalo totesi kummun alaosan olevan täysin luontainen ja maan kovaa ja karkeaa, minkä lisäksi rinne oli täynnä suuria kiviä. Ainoastaan yläosaan oli ajettu maata tykkipatterin perustuksia varten.

Varsinaisena patterinpaikkana mäkeä käytettiin ilmeisesti 1700-luvulla. Yleisimmin tarinoissa kerrotaan, että se olisi ollut käytössä isovihan (1713–1721) aikana. Jotkut tarinat liittävät sen myös pikkuvihan aikaan (1742–1743). Koska Ruotsin armeija oli jo antautunut Helsingissä ennen kuin Turku miehitettiin, on ajoitus epäuskottava. Patterin kerrotaan olleen käytössä myös Suomen sodassa (1808–1809). Ruotsalaisten valmisteleman patterin tarkoitus oli torjua pohjoisesta valtatietä pitkin Turkuun marssivia venäläisiä. Patterin on myös väitetty olevan Krimin sodan (1853–1856) aikainen. Tällainen tarinoiden ”vaeltaminen” ajanjaksosta toiseen ei ole harvinaista. Asiakirjalähteitä patterin alkuperästä ei ole tiedossa.

Patterin kasvillisuus on oma lukunsa. Etenkin laiduntaminen on luonut leimansa mäelle. Mahdollisesta esihistoriallisesta toiminnasta kertovina on tavattu sikoangervoa, ahdekauraa ja nurmilaukkaa. Alueella ei ole harmiota, joka on yleinen venäläissotilaita seurannut kasvi. Per Kalmin (1716–1779) Maariassa tekemien kokeilujen seurauksena alueelle lienee karannut sinivatukkaa ja konnantatarta. Patterin alueelle istutettiin 1900-luvun alussa lehtikuusia, joille paikalliset heti ”tekivät ilkitöitä”.

Prusin patterin arvoituksellisuutta täydentävät kummitustarinat. Lapsia oli kielletty leikkimästä mäellä, sillä kummulla taistelleiden ja kaatuneiden sotilaiden henget saattaisivat suuttua moisesta. Lapset vain innostuivat metelöimään paikalla entistä enemmän, mutta tiettävästi vihaisia henkiä ei ilmestynyt. Näitä kummitustarinoita on mahdollisesti ruokkinut laen rautaperäinen maa, joka keväisin värjää rinnettä pitkin valuvia sulamisvesiä verenpunaiseksi.

Riku Kauhanen

Lähteet:

Ilta-Sanomat 20.6.1961

Kauhanen, Riku. Väärin haudattu sotamies: Kummitustarinoita Suomen taistelukentiltä. Jyväskylä: Atena, 2018. 

Kotiseutu: Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja. Nro 8-9/1916.

Lehtosalo, V. Kertomus Maarian pitäjän alueella kesällä 1961 suoritetusta kiinteitten muinaisjäännösten inventoinnista. Kulttuuriympäristön palveluikkuna. kyppi.fi. https://www.kyppi.fi/to.aspx?id=129.135714 (käytetty 4.12.2025)

Patru 11/1934

Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja, 1909.

Siikkilä, Onni et al. Prusin patteri. Suomen Turku 4/1984. s. 4–5.

1800-luku

Kirjatoukan elämää

Kommentoi

Keskiaikaa käsittelevän Ruusun nimi –romaaninsa esipuheessa Umberto Eco siteeraa Tuomas Kempiläistä: “Kaikesta olen etsinyt rauhaa enkä ole sitä muualta löytänyt kuin yksinäisessä nurkassa luetusta kirjasta.” Varmasti kaikki kirjanystävät voivat hyväksyä tämän alankomaalaisen mystikon ja skolastikon huomautuksen, mutta erityisen hyvin se luonnehtii Turussa 1810-luvulla opiskelleen Anders Johan Sjögrenin elämäntapoja.

Anders Johan Sjögren (1794–1855). Teoksesta G. Heinricius, Anteckningar om Immanuel Ilmoni, 1912.

Anders Johan Sjögren oli kotoisin Iitin pitäjästä, kävi koulunsa Loviisassa ja Porvoossa ja siirtyi Keisarilliseen Turun yliopistoon opiskelemaan syksyllä 1813. Mukanaan uuteen asuinkaupunkiinsa hän toi kirjalaatikkonsa ja intohimoisen lukuharrastuksensa. Hän oli elänyt kouluvuosinaan varsin eristynyttä elämää – niin eristynyttä, että Porvoon kymnaasin lehtori Magnus Alopaeus lausui hänelle kunnioittavat jäähyväissanat: “Teillä näyttää oikein olevan taipumus paikoillanne istumiseen ja kamarissa tuumailuun.” Sjögren ei vieraillut seurapiireissä tai teatteriesityksissä eikä pitänyt kortinpeluusta. Kirjat veivät hänen aikansa, ja niin kävi aluksi myös Turussa.

Sjögreniltä on säilynyt mittava päiväkirjasarja, noin 8 300 sivua koko elämän ajalta. Se kertoo tarkasti kirjoittajansa jokapäiväisistä tapahtumista ja askareista myös opiskeluajalta Turussa ja on siten arvokas lähde 1800-luvun alun ylioppilaselämästä. Sjögrenillä oli tapana merkitä ylös ostamiensa, lainaamiensa ja lukemiensa kirjojen ja lehtien tiedot. Lisäksi hän käytti päiväkirjaa muistiinpanojen tekemiseen. Se sisältää tiivistelmiä ja suorasanaisia lainauksia kirjoista ja lehdistä satojen sivujen laajuudelta. Siksi Sjögren-tutkija Michael Branch on nimittänyt sitä kulttuurihistorialliseksi hakuteokseksi, jonka tarkoitus oli kasvattaa kirjoittajansa mahdollisuuksia sopivien yliopistokurssien ja luentojen valitsemisessa.

Turussa Sjögren pänttäsi päähänsä tietysti ajan akateemista kurssikirjallisuutta, muun muassa Kreikan ja Rooman klassillisia teoksia, mutta niiden ohella hän tutustui maantieteeseen, matkakuvauksiin, historiaan, romaaneihin ja näytelmiin. Vuonna 1815 hän tunnusti lukevansa oikeastaan mitä vain mieli teki, koska ei ollut vielä päättänyt elämänurastaan. Tällainen monipuolisuus kuitenkin enteili tulevaa, sillä Turun vuosien jälkeen Sjögrenistä kehittyi Venäjällä kuuluisa etnografi ja tutkimusmatkailija.

Jukka Sarjala

Lähteet:

Jukka Sarjala, “Kiertävät kirjat. Painotuotteiden aineellis-sosiaalinen vaikuttavuus Anders Johan Sjögrenin elämässä ja opiskelussa 1810-luvulla”. Historiallinen Aikakauskirja 119:3 (2021) s. 275–287.

Anders Johan Sjögren, Allmänna Ephemerider. Dagböckerna 1806–1855. Utgivna av Michael Branch, Esko Häkli & Marja Leinonen. Helsingfors: Nationalbiblioteket, 2020. [https://www.doria.fi/handle/10024/177355]

1900-luku

Haaveet uimahallista kaatuivat moneen otteeseen

Kommentoi

Syyskuussa 1936 Lintulan taloon, osoitteessa Eerikinkatu 7, avautui lähes 600-paikkainen elokuvateatteri Kino-Palatsi. Se valmistui tiloihin, joihin piti alun perin valmistua Turun ensimmäinen uimahalli. Merkkitapahtuma tarkoittikin jälleen uutta takaiskua haaveille uimahallista, joita oli elätelty kaupungissa jo pitkään.

Uinti- ja kylpemismahdollisuuksien parantaminen oli Turun kaupungin urheilulautakunnan kokousten kestopuheenaihe 1920- ja 1930-luvuilla. Haave uimahallista tuli julkilausutuksi viimeistään 1927, kun Turun Työväen Uimarit laati asiasta esityksen kaupungille. Jo seuraavan vuoden tammikuussa Uusi Aura uutisoi suunnitelmista rakentaa Turkuun urheilu- ja voimistelutalo, johon sisältyi myös uimahalli. Rakennuksen paikaksi kaavailtiin Linnankatu 24:n tonttia.

Näihin aikoihin Turussa palveli kaksi uimalaitosta, Kupittaalla ja Yleisellä käytävällä eli Ruissalon kansanpuistossa. Ensisijaisesti uusi uimahalli olisi mahdollistanut ympärivuotisen uintiharrastuksen kaupunkilaisille. Kausiluontoisuuden ohella uimalaitosten ongelmiksi koettiin muun muassa ensin mainitun riittämätön hygieniataso ja jälkimmäisen sijainti kaukana kaupungista. 

Uimahallihanke yhdistyi osaksi valtakunnallista ja eurooppalaista kehitystä. Lehdistö kirjoitti ahkerasti Pohjoismaihin valmistuneista uimahalleista ja Keski-Euroopan uimahalleja käsitteli esimerkiksi Vietti Nykäsen vuonna 1926 julkaistu tutkielma Nykyaikaisia uimahalleja. Osana tätä kehitystä Helsingin Yrjönkadulle avautui Suomen ensimmäinen uimahalli kesäkuussa 1928.

Suunnitelmia Olavinpuiston uimahallista esiteltiin lehdistössä syksyllä 1929. Uusi Aura 8.9.1929.

Kunnallinen uimahallihanke ei kuitenkaan edennyt Turussa. Sen seurauksena myös yksityiset tahot pyrkivät vastaamaan kaupunkilaisten huutavaan tarpeeseen. Asunto-osakeyhtiö Olavinpuiston yhteyteen suunniteltiin uimahallia vuosikymmenen taitteessa, mutta hanke kariutui yhtiön taloudellisten epäselvyyksien vuoksi.

Vaikka Uittamon uimalaitos valmistui kesäksi 1930, pyrkimykset uimahallin aikaansaamiseksi jatkuivat. Seuraavaksi sitä yritettiin aikaansaada asunto-osakeyhtiö Lintulan yhteyteen Eerikinkadulle. Rakennukseen sijoitettiin myös tennishalli, joka vihittiin käyttöön marraskuussa 1931. Uima-allas ehdittiin jopa valaa, mutta talousvaikeudet pysäyttivät uimahallin rakennustyöt tälläkin kertaa.

Kaupungilta anottiin avustusta uimahallin loppuunsaattamiseksi, mutta toimenpiteisiin ei ryhdytty. Rakennustyömaa oli pysähdyksissä seuraavat neljä vuotta, kunnes tilat päätettiin muuttaa elokuvateatteriksi. Kino-Palatsin tilojen suunnittelusta vastasi arkkitehti Erik Bryggman, joka oli osaltaan ratkaisemassa Turun uimahallikysymystä lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Kaupungin ensimmäinen uimahalli valmistui Bryggmanin suunnitteleman Ylioppilastalo A:n yhteyteen vuonna 1954.

Joonas Kananen

Lähteet:

Turun kaupunginarkisto, Urheilulautakunnan pöytäkirjat 1922-1932 & 1933-1941.
Turun Sanomat, 9.6.1931, nro 151, 1.
Turunmaa 4.3.1930, nro 52, s. 1.
Uusi Aura, 26.1.1928, nro 24, 5.
Uusi Aura, 8.9.1929, nro 244, 4.
Uusi Aura, 3.12.1930, nro 328, 8.
Uusi Aura, 30.9.1936, nro 264, 4.

1900-luku

Turun lähiöostareiden helmiä

Kommentoi

Suomen suurissa kaupungeissa ja myös Turussa on harvinaistuva rakennustyyppi, joka on katoamassa vaivihkaa: vanhuuden kynnykselle ehtineet lähiöostarit. Lähiöostareiden alamäki alkoi jo lama-aikana 1990-luvulla, ja nykyään niitä kuihduttaa entisestään vähittäiskaupan yltyvä keskittyminen suuryksiköihin. 

Suikkilan 1. ostari vuonna 2006. Kuva: Maarit Lassila, Turun kaupunginmuseo.

Turun ensimmäinen lähiöostari rakennettiin 1950-luvun lopulla Patterinhakaan, mutta lähiöostarien varsinaista kultakautta oli 1960-luku. Tuolloin kaikkiin uusiin lähiöihin rakennettiin basaarityyppiset lättähattuostarit, joihin alueen palvelut keskittyivät. 

Turussa on monia upeita lähiöostareita, joita uhkaa purkaminen. Ja osa on jo purettu. Esimerkiksi tunnetun arkkitehdin Pekka Pitkäsen suunnittelema Suikkilan 1. ostoskeskus on purku-uhan alla. Sen arkkitehtoninen arvo on kiistaton – rakennus on maan 1960-luvun kaupallisen arkkitehtuurin upeimpia. Toistaiseksi turvassa olevista esimerkeistä voisi nostaa esiin Varissuon ostarin, joka oli aikanaan Suomen ensimmäinen tien yläpuolelle rakennettu ostoskeskus.

Lähiöostareiden arvo ei ole vain arkkitehtuurissa. Ne antavat ja voivat antaa toimintamahdollisuuksia sellaisille toimijoille, joilla ei ole mahdollisuuksia vuokrata tilaa kliinisistä kehäteiden varsille pystytetyistä komplekseista kuten Myllystä. Lisäksi ostarin on alkuaan suunniteltu käveltävyyden ja autotta saavutettavuuden lähtökohdista. Helsingissä on useita esimerkkejä renessanssin kokeneista ostoskeskuksista, esimerkkien ääripäinä Munkkivuoren ostari sekä Kontulan ostari. 

Ostareita voisi hyvin peilata kauppahallien alhoon. Turun kauppahallin purkamista suunniteltiin 1950-luvulla, koska se katsottiin aikansa eläneeksi. Tuolloin vähän vajaan 60 vuoden ikään ehtinyttä aikansa ostoskeskusta pidettiin kulahtaneena. Onneksi se säilyi, sillä nykyään kauppahalli on turkulaisten rakastama ostos- ja lounaspaikka. Purkuaikeiden aikaan kauppahalli oli samanikäinen kuin turkulaisostarit nyt.

Kadonneita lähiöostareita tullaan vielä kaipaamaan. Niitä tulisikin suojella ja vaalia nyt, kun se on yhä mahdollista. Samaan aikaan kun olisi tehtävä liikenteellisiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja väestön ylipaino Suomessa yltyy, maankäytössä keskitetään kaupallisia palveluita kauas asutuksesta vahvistaen autonormatiivista elämäntapaa. 

Panu Savolainen

1600-luku

Vuoden 1656 suurpalo Turussa

Kommentoi

Turun raati kirjoitti 13. toukokuuta 1656 pöytäkirjaansa, että Jumalan rangaistuksena lähettämä raju tulipalo tuhosi samana päivänä suurella puolella kaupungin kolme parhaiten rakennettua kaupunginosaa, lukuun ottamatta joitakin harvoja taloja tuomiokirkon takana, Piispanpellolla, Ryssänmäellä ja Mätäjärven kaupunginosan kaukaisimmalla laidalla. Tuli poltti kaiken muun Akatemiaa ja raastupaa myöden aina Luostarikorttelin kaukaisimmalla laidalla olleille ranta-aitoille saakka. Kirkkokorttelissa tuhoutui 142, Mätäjärvellä 133 ja Luostarissa 175 taloa. Lisäksi tuli nieli tuomiokirkon tornin ja ulkokaton puuosat, ja kuparikatto putosi holvien päälle. 

Turun raati kuvasi pöytäkirjassaan 13.5.1656 tarkasti, mitä raju tulipalo oli tuhonnut kaupungissa. Kansallisarkisto, z:25, TRO 13.5.1656, 117-118.

Tuli pääsi irti aamulla kello viiden ja kuuden välillä Koulukadun varrelta porvari Henrik Paturin talosta. Se levisi talon kattoon, ennen kuin kukaan huomasi sitä tai palokelloja ennätettiin soittaa. Myrskytuuli teki sammutusyritykset turhiksi. Lähirakennuksia revittiin tulen pysäyttämiseksi, mutta kova tuuli levitti kekäleitä eri suunnille niin, että jopa kaupungin ulkopuolella olleet karjasuojat ja niissä säilytetty omaisuus ja vilja paloivat.

Toukokuun 23. päivä raati kuulusteli Paturia tulipalon tiimoilta. Hän sanoi olleensa vaimonsa kanssa kirkossa palon syttyessä, eikä hän tiennyt, miten se oli saanut alkunsa. Kotona olivat olleet vain kaksi hänen piikaansa ja kaksi talossa vuokralla asunutta ylioppilasta. Kahdeksan porvaria takasi sen, että Paturi tulisi käskettäessä oikeuteen, ja hänet päästettiin vastaamaan vapaalta jalalta.

Paturin piikoja Karin Mickelsdotteria ja Brita Henriksdotteria epäiltiin syypäiksi tulipaloon ja heitä kuulusteltiin toukokuun lopussa. He kielsivät syyllisyytensä. Toinen piioista kertoi tehneensä tulen keittääkseen herneitä emännän käskyn mukaan, kun isäntäpari lähti kirkkoon. Tämän tehtyään molemmat piiat menivät pihalle pesemään palttinaa, joka oli siellä tankojen päällä valkaistumassa. Alkaessaan pestä kolmatta palttinakappaletta he näkivät savua piipun juuressa katolla. He juoksivat vintin ovelle, mutta se oli lukossa ja liekit löivät jo katon läpi. Sitä he eivät tienneet, oliko savupiipussa halkeamia sisä- ja ulkokaton välillä. Todistuksestaan he lupasivat vastata elämällään ja kuolemallaan.

Seuraavaksi oikeus kuulusteli Henrik Paturia, jota epäiltiin myös syylliseksi, sillä hän oli vienyt tavaroitaan Nummen pitäjään ja pannut olutta edellisenä päivänä. Hän sanoi, ettei kukaan voinut sitoa häntä syylliseksi paloon. Tästä hän lupasi ottaa korkeimman rangaistuksen, jos joku kykenisi osoittamaan sen todeksi. Hän kielsi myös vieneensä mitään tavaroitaan pois talosta. Oikeus päätti lykätä asiaa niin kauan, että siihen saataisiin lisää selvyyttä.

Asiaan palattiin marraskuun 1656 alussa, jolloin kerrottiin, että jotkin raatimiehet olivat nähneet Paturin piipussa välikaton yläpuolella suuren aukon, josta tulen epäiltiin päässeen valloilleen. Oikeus antoi välipäätöksen, ja Paturi tuomittiin kaupunginlain Rakentamisen kaaren 22 luvun mukaan vannomaan itse kahdentenatoista, ettei tulipalo ollut aiheutunut hänen huolimattomuudestaan ja huonosta savupiipusta.

Paturi esitti vasta helmikuussa 1658 luettelon kahdeksasta porvarista, jotka olivat valmiita vannomaan hänen syyttömyyttään hänen kanssaan. Oikeus kuitenkin käski häntä tuomaan miehet oikeuteen henkilökohtaisesti. Kun miehet tulivat paikalle, halusivat he vannoa vain sen, ettei Paturi ollut aiheuttanut paloa tahallaan, vaan että se oli johtunut onnettomuudesta. Sitä he eivät kuitenkaan halunneet vannoa, ettei se olisi johtunut hänen kehnosta savupiipustaan. Paturin vala ei siis onnistunut ja oikeus tuomitsi hänet aiemmin mainitun lain kaaren mukaan kuolemaan. Hovioikeus armahti hänet kuitenkin kuolemantuomiosta.

Veli Pekka Toropainen

Lähteet:

Kansallisarkisto, Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjat z:25, 13.5.1656, 117−118; z:25, 23.5.1656, 121; z:27, 27.2.1658, 19−23.

1200-luku

Dominikaanit – uudet tuulet keskiajan Turussa

Kommentoi

Useimmiten tavataan todeta Suomen ja Pohjolan alueen syrjäisyys ja hidas saavutettavuus, kun puhutaan uutuuksien liikkumisesta keskiajan Euroopassa. Yleistys ei aina kuitenkaan pidä paikkaansa tai nopeuttakin voi pohtia suhteellisena käsitteenä. Yksi 1200-luvun alun uutuus, dominikaani-ideologia, saapui Pohjoiseen kenties jopa nopeammin kuin moneen muuhun Euroopan mantereen kolkkaan. Dominikaani-ideologiassa korostuu köyhyys, oppineisuus ja saarnaaminen uskovien sielunhoidollisina perustyökaluina.

Sääntökunnan perustajan Dominicus Guzmanin (1170–1221) tulkitaan vierailleen Tanskassa jo 1200-luvun ensimmäisin vuosina peräti kaksi kertaa Kastilian kuninkaan erikoislähettiläänä. Varsinainen sääntökunta muotoutui Dominicuksen ympärille 1210-luvun puolivälissä Etelä-Ranskassa ja seuraavalla vuosikymmenellä perustettiin ensimmäiset Pohjolan dominikaaniyhteisöt Tanskaan.

Suomen alueelle dominikaanit perustivat ensimmäisen yhteisönsä, konventin, vuonna 1249 (MCCXLIX venit conventus Finlandiam). Sen sijainnista ei ole varmuutta. Muualla Euroopassa dominikaanit suosivat asuinpaikkoinaan suuria kaupunkeja, sellaisia, missä sijaitsivat yliopisto ja piispanistuin. 1200-luvun puolivälin Suomessa ei ollut vielä yhtään kaupunkioikeudet saanutta paikkaa saatikka yliopistoa mutta piispanistuin siellä oli, Koroisissa. Toisin sanoen todennäköisin vaihtoehto ensimmäiselle dominikaaniyhteisön pysyvälle asuinpaikalle olisi nykyisestä Turun keskustasta muutama kilometri Aurajoen yläjuoksun suuntaan sijaitseva Koroinen. Piispanistuimen lisäksi paikka tarjosi hyvät liikennöintiyhteydet jokivartta ja merenrantaa pitkin ympäristön kyläyhteisöihin. Alueen tiheä ja vauras asutus muodostivat hyvät saarna- ja kerjuumaastot lähtökohtaisesti almuilla elävälle yhteisölle.

Koroisissa ja piispanistuimen läheisyydessä dominikaaniveljet avustivat piispaa teologisissa kysymyksissä, pappien riittävän koulutuksen varmistamisessa ja seurakuntalaisten sielunhoidossa. Oppineet dominikaanit näyttävät olleen mukana nuoren hiippakunnan järjestäytymisessä mm. sen liturgian osalta.  On todennäköistä, että tässä työssä veljet toimivat hyvin tiiviissä yhteistyössä ei vain piispan vaan myös vuoteen 1276 mennessä perustetun kapitulin kanssa.

Näkymä Kaskenmäestä kohti Aurajokea: Konventti sijaitsi kuvan alueella 1500-luvulle asti. Kuva: Ernst Gustaf Arvidsson (1913), Turun kaupunginmuseo.

Kun tuomiokirkko ja -kapituli siirrettiin Turkuun Unikankareelle 1200-luvun lopussa, dominikaanit tulivat mukana. Varmuutta siitä, minne veljet aluksi asettuivat, ei ole. Ensimmäinen ja ainoa konventin paikka, joka Turusta tunnetaan, on Kaskenmäessä joen ja Mustainveljiestenkujan välimaastossa.

Marika Räsänen