Viime vuosina niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa rasismin kanssa enemmän tai vähemmän avoimesti flirttailevat oikeistopopulistiset liikkeet ovat nostaneet kannatustaan. Etenkin tilanteissa, joissa nationalistiset populistipuolueet ovat saavuttaneet merkittävää valtaa, on niitä vastaan hyökätty voimakkaasti niiden suhteesta rasistiseen puheeseen, rasistisiin liikkeisiin ja rasistisiin ideologioihin. Tiukasta journalistisesta ja kansalaisyhteiskunnan aikaansaamasta julkisuuspaineesta ja esimerkiksi jatkuvista rasismiskandaaleista huolimatta oikeistopopulistiset liikkeet eivät juuri ole menettäneet toimintamahdollisuuksiaan tai kannatustaan. Mistä tämä voi johtua?
Miksi antirasistinen puhe ja rasismin poliittisen hyödyntämisen journalistinen valvonta on niin tehotonta?
Lähestyn kysymystä erityisesti populistipuolueiden rasistisista piirteistä käytävän julkisen keskustelun ja rasismin institutionalisoitumisen näkökulmista. Esitän seuraavassa neljä kriittistä huomiota, jotka provosoivat pohtimaan, onko kaikenlainen rasismin vastustus aina hyödyllistä.
Ensimmäinen huomioni liittyy rasismin vastustamisen tavoitteiden ja tulosten väliseen ristiriitaan. Jos rasisminvastaisen puheen tavoite on lähinnä kiinnittää huomiota rasismin olemassaoloon, on vaarana lisätä rasistisen puheen ja rasististen agendojen näkyvyyttä ja legitimiteettiä. Vaikka rasismin ilmi tuominen kylläkin saa suuret yleisöt tietoisemmiksi esimerkiksi populistipuolueiden edustamista ideologisista sisällöistä, se myös mahdollistaa puolueiden tavoittaa sellaisia henkilöitä ja kannattajajoukkoja, joita rasistinen retoriikka kutkuttaa.
Oikeistopopulistiset toimijat ovat hyvinkin tietoisia siitä herkkyydestä, jolla rasistisiin provokaatioihin julkisuudessa tartutaan, ja tätä herkkyyttä myös epäröimättä käytetään hyväksi. Kysyn siis, mihin rasismin vastaisella puheella pyritään ja ovatko sen tavoitteet mahdollisesti ristiriidassa sen tosiallisten vaikutusten kanssa. Tullaanko rasismia vastaan puhuttaessa tahattomasti lisättyä rasististen toimijoiden painoarvoa yhteiskunnallisina keskustelijoina?
Toinen huomioni liittyy rasisminvastaisen puheen argumentaatioon. Rasismisyytöksiä esitetään julkisuudessa usein epämääräisin argumentein tuettuna tai pahimmassa tapauksessa kokonaan ilman pitävää todistusaineistoa. Rasismisyytökset eivät välttämättä edes pyri kumoamaan esitettyjä argumentteja tai korjaamaan julkisuudessa esiintyviä virhekäsityksiä, vaan ne pikemminkin pyrkivät invalidoimaan rasismista syytettyjen argumentit sellaisinaan arvottomina. Näin ollen rasismin vastustus on usein luonteeltaan voimakkaan ulossulkevaa.
Huonosti perustellut ja lähtökohtaisesti ulossulkevat rasismisyytökset on helppo ohittaa, ne ovat helposti valjastettavissa retorisiin vastahyökkäyksiin ja kaiken lisäksi ne myös syövät muun rasisminvastaisen puheen tehokkuutta ja uskottavuutta. Esitän siis toisen kriittisen kysymyksen: Onko rasisminvastainen puhe aina riittävän hyvin argumentoitua? Tämän kautta päästäänkin kolmanteen näkökulmaan.
Hyvin harva rasismista syytetty henkilö tuntee itsensä rasistiseksi, ja yksilötasolla meillä ihmisillä on vakavia syytöksiä kohdatessamme taipumus turvautua voimakkaisiin puolustusreaktioihin. Jos rasismisyytökset kohdennetaan koskemaan suuria ihmisjoukkoja, esimerkiksi kokonaista puoluetta tai kansanliikettä, onko vaarana että rasismin aggressiivinen vastustus vieraannuttaa yksilöitä, jotka kokevat tulleensa syytetyksi rasismista perusteetta?
Voiko olla, että rasismin aggressiivinen vastustus saattaa jopa radikalisoida tekemällä yksilöistä alttiimpia hyväksymään polarisoivia maailmanselityksiä esimerkiksi siitä, miten eliitit ohittavat heidän aitoina kokemansa huolenaiheet perusteetta?
Neljäntenä ja viimeisenä selityksenä rasisminvastaisen puheen tehottomuuteen tarjoan journalismin hampaattomuutta rasismin institutionalisoitumisen käsittelyssä. Rasismisyytökset vähentävät populistipuolueiden mahdollisuuksia hyödyntää rasistisia äänestäjäjoukkoja vain ja ainoastaan silloin kun rasismisyytöksen yhteydessä puolueen johto on pakotettu ottamaan julkisesti ja yksiselitteisesti ottamaan etäisyyttä rasistisiksi syytettyihin toimijoihin ja heidän lausuntoihinsa. Tätä kuitenkin tapahtuu erittäin harvoin.
Nyt rasismin ilmentymien journalistisessa käsittelyssä keskitytään ehkä liiaksi yksilöiden tikunnokkaan nostamiseen, ja samalla annetaan poliittisille johtajille turhan paljon siimaa käyttää esimerkiksi viestintästrategioita, joiden avulla heidän on mahdollista ylläpitää kaksijakoista ja epämääräistä suhdetta rasismiin.
Tiivistääkseni haluan siis peräänkuuluttaa itsekriittisempää, empaattisempaa, inklusiivisempaa, faktapohjaisempaa ja keskustelevampaa mutta poliittisten eliittien suhteen huomattavasti kriittisempää rasismin haastamista. Ja ehkä eniten peräänkuulutan empatiaa, vaikka se tässä yhteydessä voi vaikealta tuntuakin.
Tohtorikoulutettava Niko Hatakka
Teksti perustuu esitelmään, jonka pidin Allianssin ja Mediakasvatusseuran järjestämässä disinformaatiota ja vihapuhetta käsitelleessä seminaarissa 2.12.2016. Jos kirjoituksen teemat kiinnostavat, suosittelen tutustumaan artikkeliini ”When logics of party politics and online activism collide: The populist Finns Party’s identity under negotiation” sekä Mari K. Niemen ja Matti Välimäen kanssa laatimaani tutkimukseen ”Confrontational yet submissive: Calculated ambivalence and populist parties’ strategies of responding to racism accusations in the media”.
by 
by
Kiitos! Erittäin hyvä kirjoitus.
Miten määritellään rasismi. Ellei tätä sanaa ole analyyttisesti määritelty, ei koko
kirjoituksessa ole mitään järkeä. Rasismi on rotusortoa, eikö.
Ja nähdäkseni se tarkoittaa, ettei voi määritellä, valehtelematta päin naamaa, hallitsematonta maahantulo vyöryä vastustavaa henkilöä rasistiksi.
Näin on kuitenkin tehty ja sen tekijät löytyvät niiden piiristä jotka tilanteesta hyötyvät.
Ei kovin uskottavaa.
Haluan tällä vain tehdä selväksi sen ettei tavalliset ihmiset enää välitä rasistiksi nimittelemisestä; kun se on laajennettu tarkoittamaan kaikkea, mitä nyt vihervasemmisto milloinkin vastustaa, on se lakannut tarkoittamasta yhtään mitään.
”Rasismi käsitteenä tarkoittaa oletetun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasismi on siis ihmisryhmän tai sen jäsenen ihmisarvon alentamista.
Näin määrittelee Suomen Punainen Risti verkkosivuillaan.”
– http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214016-nollatoleranssi-rasismille
Tuollaisella määrittelyllä lähes mikä tahansa voidaan tulkita rasismiksi. Oikeasti tarkoitus ei edes ole määritellä käsitettä, jotta sillä voi mäiskiä kaikkia poliittisia vastustajia. Se on kuten takavuosien neuvostovastaisuus. Jos tämän yhden sanan vaihtaisi ”tutkijan” kirjoitukseen, se olisi kuin ummehtunut tuulahdus 70-luvulta.
No ei. Ette osaa lukea, ymmärtää tai googlata. Esim. poliittiset ryhmät eivät kuulu tuohon, joten niitä saa haukkua kovemmalla kädellä.
Ks.
http://www.vksv.fi/material/attachments/valtakunnansyyttajanvirasto/vksvliitetiedostot/tyoryhmat/6Jqa1QEsJ/17-34-11_tyoryhmaraportti.pdf
” Poliittiset ryhmittymät jäävät kuitenkin
käytännössä panettelu- ja solvaamistunnusmerkistön ulkopuolelle yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun erityisen vahvan sananvapaussuojan
perusteella.46 Poliittisen mielipiteen perusteella muodostuneilla
ryhmillä on lisäksi erilainen luonne kuin sellaisilla ryhmillä, jotka muodostuvat
synnynnäisten ominaisuuksien ja identiteetin perusteella. Yhteiskunnallisten
ja poliittisten mielipiteiden perusteella muodostuvat ryhmät
eivät samalla tavoin ole pysyviä ja ne perustuvat henkilöiden vapaaehtoisiin
valintoihin.”
Kannattaa lueskella lakiasiantuntijoiden tuotoksia niin oppii tunnistamaan mikä on oikein ja väärin jos oma omatunto on rikki.
Kirjasta
/Kaarle Nordenstreng (toim.): Sananvapaus Suomessa, Tampereen yliopistopaino, 2015/
löytyy mm.:
”Mikä tahansa säännöksessä mainittua ryhmää väheksyvä julkinen lausuma ei ole kiihottamisrikoksena rangaistava. Teon
rangaistavuus edellyttää, että levitettävässä viestissä uhataan, panetellaan tai solvataan säännöksessä mainittua ryhmää.
Rangaistava uhkaus voi olla esimerkiksi väkivalta- tai omaisuusrikoksella taikka taloudellisella syrjinnällä uhkaamista.
Panettelusta tai solvauksesta on kysymys esimerkiksi silloin, kun lainkohdassa mainittuu kansanryhmään kohdistettu väite
yksilöön kohdistettuna toteuttaisi kunnianloukkauksen.”
Tuo viimeinen lause auttaa. Se on kätevä neuvo. Voitte soveltaa lausumaanne lähiomaiseenne kuvitellen se vastapuolen suusta. Jos se tuntuu kunnianloukkaukselta, niin sanomanne on solvausta/kiihotusta/vihapuhetta tms ja oikeuslaitos voi jyrähtää.
Ei tuo määrittelemättömyys ole ainoa kirjoituksen ongelma. Suurempi ongelma on, mielestäni, siinä, ettei oikein tahdo saada selvää mitä kirjoittaja oikeastaan sanoo ja tarkoittaa. Kirjoituksen käsitevyöryt ja lauserakenteet ovat kuin ylikohonnut pullataikina; valumassa parahultaisesti tiinun (ja käsityskykyni) laitojen yli.
Hieno kirjoitus. Valoa tunneliin eli älykästä tekstiä. Sitä tarvitaan älyttömään maailmaan ja nykyiseen poliittiseen keskusteluun.
Tärkeitä ajatuksia, kannatan.
Lisäksi kaipaan rasismin yhteiskunnallisten juurten pohdintaa, jotta ongelmiinsa maahanmuuttajista selitystä etsivät ihmiset saisivat aineksia yleispolitiikan arviointiin. Viittaukset kaikkivoipaan Putiniin ovat umpikuja – minkä me hänelle voimme? Tosin kaikkivoivan imago epäilemättä miellyttää häntä, semminkin kun sitä rakentaa läntinen media omien juoksupoikien sijasta.
Näyttää käyvän niin, että maahanmuuttovastaisilla esiintymisillä valtuustoihin jne. päässeet ihmiset eivät osaa sanoa useimmista käsiteltävistä asioista juuri mitään. Esim. Halla-aho on tiettävästi vaiennut niin valtuustossa (silloin kun osallistui) kuin Europarlamentissa ja äänestänyt Kokoomuksen mukana. Siis kannattajiensa vähävaraisen valtaenemmistön intressien vastaisesti. Tämä olisi minusta syytä julkistaa, sen sijaan että media julkaisi tiedotteen ”paluusta” valtuustoon (jossa hän on koko ajan ollut käymättä kokouksissa).
Jos populisteja äänestäneiden ajatteluun aiotaan vaikuttaa, pitää luopua nimittelystä ja tuoda esille Suomen ja EU:n poliittisten päätösten todelliset taustat ja hyötyjät (pääomapiirit, veronkiertäjät) ja kärsijät (pienipalkkaiset, työttömät, silpputyöläiset, pienyrittäjät, sekä kanta-asukkaat että maahanmuuttajat).
Lisäksi olisi keskustella heidän kanssaan tavoista, joilla tilanteeseen voi vaikuttaa rakentavasti ja tehokkaasti.
Tosin se merkitsee etäisyyden ottamista konsensuksesta, uusliberaalista TINA-politiikasta, ja se ei olekaan helppo rasti.
Mihin perustuu väitteenne, että Halla-ahon kannattajat ovat vähävaraisia.
Täysin tuulesta temmattua propagandaa. Väitän, että suurin osa Halla-ahon kannattajista on vähintäänkin keskituloisia ja politiikkaa seuraavia miehiä.
Tottahan toki ns. paremmissa töissä olevat kannattajat luonnollisesti kieltävät olevansa Halla-aho kannattajia, jos johonkin kyselytutkimukseen joutuvat tai pääsevät.
Riski joutua poliittisen vainon kohteeksi on aivan liian suuri.
Jos vaikka Homma-foorumilla lukee Halla-ahoa kannattavien kirjoituksia, näkee heti, että kirjoittajat on keskinmäärin hyvin koulutettuja ja teräviä ihmisiä. Sen näkee jo kielioppivirheiden vähyydestä.
Kun tutkimukset kertovat, että nykynuorista harva osaa kunnolla lukea, saati kirjoittaa, niin ei nämä tyypit ainakaan Halla-ahoa kannata, koska tuskin ovat hänestä missään edes kuulleet.
Tieteessä tapahtuu lehdessä 5/2015 julkistettiin sos. tutkimus kuuden suurimman puolueen kannattajien ”koostumuksesta”. Perussuomalaisten nettotulot oli toiseksi alhaisin (1631€/kk), kun alhaisin oli vasemmistoliiton kannattajilla (1405€/kk).
Perussuomalaisten joukossa korkea-asteen koulutettuja oli vähiten (9,9%), kun taas vihreissä eniten (57,9%).
Yrittäjiä oli vähiten perussuomalaisissa (6,2%), eniten vihreissä(17,8%).
Perussuomalaiset oli eniten ”työläispuolue”, työntekijöitä 66,5%, mutta yrittäjiä ja ylempiä sekä alempia toimihenkilöitä taas kaikkein vähiten muihin puolueisiiin verraten.
Jos Halla-ahoa edustaa täysinpäinvastainen poppoo kuin tuossa niin perussuomalaisten sisällä ollee hyvin syvä kulttuurinen eroavaisuuskuilu. Monikulttuurinen kuilu.
Sitä paitsi vasemmistoliiton kannattajia ovat kovin usein opiskelijat ja kulttuurityöläiset. Nämä tunnetusti ovat pienipalkkaisia.
Olla verbin potentiaali on lienee, ei ”ollee”. Tämä pitäisi peruskoulun läpäisseen tietää.
Sanoja ”ollee” ja ”Suomessa” käytettiin yhdessä 16700 kertaa googlaten mitaten joten se ollee kohtapuoliin jo yleiskieltä.
Korkea aika kirjoittaa tästä ongelmasta. Ei rasistit siitä mieltään muuta, että me oikein ajattelijat heitä ylemmyyden tunnossamme halveksimme. Ovatko politologit pohtineet esim sitä, että persujen kannatus puolittui, kun heidät otettiin hallitukseen. Nyt puoluetta näyttää uhkaavan ideologinen hajaannus, samasta syystä. Muistuttaa kummasti kommunistisen puolueen vaiheita.
Lueskelin tässä juuri Martin Luther Kingin Ei väkivaltaa -kirjan. Osa tekstistä oli todella ajankohtaista edelleenkin. Vahva veikkaukseni: Rasismi palaa arkipäivään, vaikka just kaikki luulivat, että väki alkoi osata käyttää järkeään. Nää menee kuitenkin aaltoina.
Olen rasismia vastaan, aidosti. Juuri siksi pidän tarpeellisena, että meillä kyetään juttelemaan ääneen (ilman rasismileimaa) asioista, jotka vaikuttavat yhteiskunnan turvallisuuteen tai toimintakykyyn. Esim. hallitsematon maahanmuutto tai kotouttamisen haasteet ovat tällaisia asioita. Ei se avioliittokaan toimi, jos ongelmat lakaistaan aina maton alle. Ne on käsiteltävä.
Olen laittanut HENKENI likoon sellaisten henkilöiden puolesta, jotka soittavat kelloa jokaisen edellä mainitun Punaisen Ristin rasismispeksin kohdalla, en silti halua jokaista heistä kotiini asumaan. Ihminen on ihmisen arvoinen ja avun tarpeessa olevia on autettava, mutta keinoja on muitakin, kuin omaan kotiin raahaaminen – eikä se välttämättä ole edes avun tarvitsijan edun mukaista.
Jos alkaa tuntua siltä, että rasismia vastaan taistellessa jalo teko on kahlita myös näennäisrasistinen keskustelu, kannattaa avata tutkijakammion ovi, saa lisää happea. Aidoista ongelmista käydyn keskustelun kahlitseminen on pahin rasismin synnyttäjä.
Ainakin facebookin Rasmus-ryhmässä, joka on siis rasismin vastustamisen ryhmä, on monet aktiivisimmista toimijoista varmasti merkittäviä rasismin lietsojia. Jotkut naiivit, fasistisella tavalla rasismia vastustavat ihmiset myötävaikuttavat paljon siihen, että rasismi vain lisääntyy Suomessa.
Nythän Suomi on jo likimain Euroopan rasistisin maa, ja rasismi sen kun vaan lisääntyy, ikävä kyllä.
Mitä mieltä olet mm. Maryan Abdulkarimin käyttämästä argumentista: ”Tummaihoinen eivät voi olla rasisteja, koska rasismi on ennakkoluuloja + institutionaalinen valta, ja valtaa ei vähemmistöjä ole. ”
Kyseinen argumentti on yleinen antirasististen aktivistien keskuudessa. Sen avulla mm. Abdulkarimin väistää rasismisyytökset joka kerta kun käyttää kaikkia valkoihoisia maalaamaa retoriikkaa.
Jouluna suomensin ja kansantajuistin Dr. Gorskin suositussa blogissaan esiinnostaman unkarilaisen psykologisen tutkimuksen pääkohdat:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/391013
Siinä normaalin internetissä olevasta unkarilaisväestöstä 10 000:sta yksilöstä seulotun 813 koehenkilön annettiin kuulla kuunnelmana salaliittoteorian juutalaisista, pankkiireista ja maailmanlaajuisesta salaliitosta. Sitten ryhmä jaettiin neljään osaan. 1)kontrolliryhmä sai kuulla sääennusteen. 2) yksi ryhmä sai kuulla empatiavaikuttavan kuunnelma juutalsvainoista holocaustista jne. 3) toinen ryhmä sai kuulla faktoja esim. monet suurimmat pankit on kiinassa jotka tuskin juutalaisia.
4) kolmas ryhmä sai kuulla salaliittoteoriaa naurettavaksi tekevän pilkallisemman kuunnelman (David Icken lisko-ihmiset, Osama bin Ladenia koskevat salaliittoteoreettikkojen loogiset ristiriidat).
Vain 3 ja 4 vähensivät tilastollisesti merkittävästi populistista salaliittoteoreettista uskomusta (eikä sekään ole paljon). 2. Empatiaan vetoaminen oli tilastollisesti tehotonta.
Koska rasismi perustuu usein myös populistisiin valheisiin ja salaliittoteorioihin niin tästä voinee vetää johtopäätöksenä että empatiaan vetoaminen tehonnee huonosti niihin ns. sivustakatsojiin(kin) jotka eivät vielä ole vahvasti sitoutuneet puoleen tai toiseen?