Humanistina Porissa

Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoiden, henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä kulttuurista, yhteiskunnasta ja yliopistoelämästä.

Kategoria: Uncategorized (Page 10 of 10)

Vapputervehdys tehtaalta!

1.5.2020 /

Teollista kulttuuriperintöä on monenlaista. Vapun kynnyksellä korkeakouluissa ja yliopistoissa jännitetään, kun tamperelainen kenkätehtailija Emil Aaltonen nousee hetkeksi kummittelemaan ja jakaa rahoitusta tutkimukselle. Tuhannet rahoitushakemuksensa jättäneet nuoret tutkijat odottavat sähköpostiin kilahtavaa tuomiota. Tuhannet pettyvät, mutta sadat riemastuvat ja korkkaavat vappusimansa onnellisina. Rahoitus mahdollistaa työn jatkamisen. Varttivuosisata sitten kuuluin itse noihin onnellisiin simankorkkaajiin. Kenkätehtailija-vainajan nimeä kantava säätiö oli päättänyt rahoittaa tutkimustani. Tutkimusaiheeni ei liittynyt sen enempää kenkiin kuin tehtaisiinkaan.  Tehtaat alkoivat kiehtoa minua vasta myöhemmällä iällä.

Tampereella ja Porilla on paljon yhteistä. Ne ovat omaleimaisuudestaan ylpeitä vanhoja teollisuuskaupunkeja.  Teollisuuskaupunkien rakastettu kansallisrunoilija Juice Leskinen kuvaa eräässä suurteoksessaan tamperelaisen vappupäivän valkenemista: ”Tehtaat vetää henkeä meiltä itselleen.” Se on se biisi, jossa onnellinen on sammunut kukkiin. Älkää tehkö niin.

Näiden kaupunkien keskustoissa teollinen menneisyys on jykevästi läsnä maisemaa hallitsevina punatiilisinä rakennusmassoina. Entiset tehtaat ovat kummassakin kaupungissa saaneet suojiinsa museoita, tietoyrityksiä, kauppoja ja kapakoita. Tehtaiden julkisivut ovat löytäneet tiensä osaksi eurooppalaisten kaupunkilaisten identiteettiä. Teollinen kulttuuriperintö ei kuitenkaan koostu pelkästä tiilestä ja teräksestä. Teolliseen kulttuuriperintöön kuuluu myös mesenaattien toiminta ja ajatus siitä, että työntekijä on palkkansa ansainnut. ”Industrious” tarkoittaa ahkeraa. Tällainen ajattelu on taustalla, kun tehtailija, perikuntansa kiusaksi tai omaksi huvikseen, päättää testamentata ison osan omaisuudestaan tieteelle, taiteelle ja tutkimukselle.

Teollinen kulttuuri yhdisti maailman ennen näkemättömällä tavalla. Se synnytti ajan, joka kulki kaikkialla maailmassa samalla raksutuksella. Se yhtenäisti raaka-aineiden hintoja ja yhdisti kaupungit toisiinsa rautateillä, joiden myötä yksi ja sama rautatieaika levittäytyi kaikkialle, minne raiteet veivät. Juna ei kulkenut auringon ajassa, vaan maailmanlaajuisen rautatieajan mukaan. Saman ajan mukaan soivat tehtaiden pillit.

Teollisuus yhdisti maailman ja jätti jälkeensä paitsi iloisia, myös surullisia perintöjä. Valeuutiset ja tarttuvat taudit ovat 2020-luvulla oppineet leviämään vähintään samalla tehokkuudella ja nopeudella, millä teollistuneessa maailmassa levittäytyvät tiedot, hyödykkeet ja vauraus. 

Kirjoitan tätä vapputervehdystä punatiilisen tehtaan korkeimman savupiipun takaa.  Täällä puuvillatehtaalla on hiljaista, koska kaikki muut Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman työntekijät ovat etätöissä. Käyn täällä pitämässä päivittäin pari tietoverkkovälitteistä palaveria. Palaverien jälkeen ohjaan ja tarkastan graduja, joita koronaviruskaranteenissa nyt jo yli kuukauden olleet opiskelijat ovat alkaneet saada valmiiksi. Ilmeisesti kotona ei oikein pysty muutakaan tekemään. 

Vitsailen, että täällä tehtaalla pyörii taas tuotantolinja. Täällä kehrätään tietoa ja kudotaan tulkintoja.  Digitaalisen kulttuurin leikkisä jatko-opiskelija on luonut tehtaan ikkunoihin vappuhenkisiä taideteoksia. Katsokaa niitä, kun kuljette tästä vappuna ohi turvallisesti viiden metrin päässä toisistanne. 

Tippaleipiä, simaa ja leivosten leikkiä ilmassa, toivottaa

Anna Sivula

Kuva: Sanna Aaltonen

Miltä maistuu kulttuuriperinnön tutkimuksen opiskelijan fuksielämä Porissa?

25.3.2020 /

Saatuani opiskelupaikan kulttuurintuotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta aloin saman tien jännittää opintojeni alkua. Olinhan viettänyt kolme välivuotta ja pelotti, mitä jos kaikki ovat minua paljon nuorempia tai vanhempia tai en muuten vain tulisi toimeen muiden opiskelijoiden kanssa. Pelko oli turha. Heti ensimmäisellä viikolla meillä oli paljon aktiviteettejä ja tapahtumia, joissa aivan puolivahingossa tutustui uusiin opiskelukavereihin. Koulutusohjelmassa aloitti paljon eri-ikäisiä opiskelijoita, osa aloitti kandivaiheen opinnot, osa tuli jatkokouluttautumaan maisterivaiheeseen. Joten olet minkä ikäinen tahansa, sovit varmasti joukkoon!

Onkin ollut ihana huomata, kuinka hyviä kavereita koko porukasta on myös keskenään tullut huolimatta siitä missä vaiheessa opiskeluja kukin on.

Pori oli minulle jo entuudestaan jonkin verran tuttu, vaikka tulenkin toiselta puolelta Suomea. Opiskelijakaupunkina se kuitenkin ylitti odotukseni täysin. Pori on kaupunkina sopivan kompakti, jossa yliopistokampus on keskeisellä paikalla Puuvilla-kauppakeskuksen kupeessa ja keskustan läheisyydessä. Opiskelijatapahtumat ovat lähes kaikki olleet keskustassa, mikä helpottaa niihin osallistumista ja niitä opiskelijatapahtumia on paljon. Mukaan vaan!

Täällä kätevin tapa liikkua paikasta toiseen on varmasti pyörä, mutta Citylinja-bussi sekä muut bussilinjat kuljettavat myös paikan päälle, mikäli on asiaa kauemmas keskustasta.

Vaikka Porin keskusta tai kävelykatu ei ehkä teekään parasta ensivaikutelmaa 1970-luvun kerrostaloillaan, löytyy täältä aivan ihania paikkoja kuten Kokemäenjoen ranta vanhoine kivirakennuksineen ja mukulakivikatuineen, Puuvillan läheisyydessä olevat puutaloasuinalueet, Kirjurinluoto, missä on hyvät ulkoilu mahdollisuudet sekä Viikkarin ja Kuukkarin puutaloasuinalueet.

Muita kivoja urheilu- ja ulkoilupaikkoja ovat Porin metsä, joka on vain parin kilometrin päässä keskustasta sekä hiekkarannastaan paremmin tunnetun Yyterin lietteiden pitkospuut. Täällä on myös paljon kivoja kuppiloita, ravintoloita sekä kirppareita, jos on tekemisen puutetta.

Kun aloitimme opiskelut, en ollut vielä varma, mikä olisi minulle sopiva pääaine. Hyvät ja kattavat johdantokurssit auttoivat minua valinnassa, joten jos pääaine mietityttää, niin älä huoli, kyllä se oikea löytyy. Toki valinnan vaikeutta ei helpottanut kaikki ihanat ja inspiroivat opettajat sekä mielenkiintoiset kurssien sisällöt. Pääaineekseni valitsin kulttuuriperinnön tutkimuksen, joka on osoittautunut todella mielenkiintoiseksi.

Valitsin sen siksi, koska kulttuuriperintö on hyvin laaja käsite ja sen alla on tuhat ja miljoona mielenkiintoista asiaa. Toisaalta se tutkii menneisyyttä ja historiaa, toisaalta taas nykypäivää ja -ilmiöitä. Uskon tämän pääaineen tuovan erinomaiset valmiudet työskennellä hyvin monenlaisissa työtehtävissä tulevaisuudessa.

Lisäksi haluaisin vielä kertoa mahdollisuudesta hyödyntää Porin yliopistokeskuksessa toimivien yliopistojen tarjontaa. Porin yliopistokampuksella toimii Tampereen yliopiston yksiköiden lisäksi muun muassa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikkö, joten sieltä on mahdollisuus suorittaa esimerkiksi sivuainekokonaisuus tai vaan muutamia mielenkiintoisia kursseja. Tätä mahdollisuutta aion itse varmasti hyödyntää!

Helmi Hietalahti
Ensimmäisen vuoden opiskelija

Sivuaineita Turussa

10.2.2020 /

Olen kaksi vuotta opiskellut Porissa digitaalista kulttuuria pääaineena ja siinä sivussa suoritin myös sivuaineopinnot kulttuurituotannosta. Toisen vuoden lopulla olin aika lailla saanut nämä opinnot pakettiin ja jäin pohtimaan, mitä sivuaineita ja kursseja suorittaisin seuraavaksi, jotta saisin tarpeeksi opintopisteitä kandidaatin tutkintoon. Porin puolelta en löytänyt enää itseäni kiinnostavia sivuaineopintoja, joten päätin katsoa mitä Turun puolella voisi opiskella. Muutinkin Turkuun syksyllä 2019 ja sivuaineiksi valikoitui mediapsykologiaan painottuvan kanditutkielmani innoittamana psykologia ja filosofia. Päätös Turkuun lähtemisestä oli minun kohdallani helppo. Porin puolella oli ainoastaan yksi digin kurssi suoritettavana ja psykologian sekä filosofian luennot Turussa olivat lähiopetusta. Päätöstä edesauttoi myös se, että minulla on ystäviä Turun puolella.

Sivuainekokonaisuuksia pystyy valitsemaan aika vapaasti, kunhan on opinto-oikeudet Turun yliopistossa. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien sivuaineiden kohdalla, vaan joidenkin sivuainekokonaisuuksien suorittamiseen tulee hakea erikseen opinto-oikeuksia. Tässä asiassa opinto-opas Peppi toimii apuna, sillä sieltä löytyy tietoa sivuaineista ja mahdollisia ohjeita opintoihin hakemisesta tai ilmoittautumisesta. Pepistä löytyy myös kurssien vastuuhenkilöt, joihin voi ottaa yhteyttä, jos jokin asia jää epäselväksi.

Turun puolella opiskeleminen eroaa hieman Porin opinnoista. Lähes kaikki luennot ovat olleet isoissa luentosaleissa ja kurssien osallistujamäärä on huomattavasti isompi. Psykologian perusaineopintojen kursseja on suorittamassa päälle 300 ihmistä, mutta ensimmäisen luentokerran jälkeen kaikki eivät tule enää paikanpäälle luennoille. Osallistujien suuri määrä vaikuttaa myös kurssien rakenteeseen. Tällä hetkellä kaikki kurssit, joilla olen ollut, on sisältänyt luennot ja tentin. Ryhmätöitä tai esseitä ei ole ollut erään luennoitsijan sanoin siitä syystä, että esseiden tarkistaminen niin suurelta opiskelija määrältä on liian työlästä. Kuitenkin nämä asiat voivat vaihdella tiedekunnista riippuen ja kurssit, joilla on vaikka pienemmät osallistujamäärät voivat olla sisällöltään erilaisia.

Opiskelen kahta sivuainekokonaisuutta, joten lukujärjestyksestäni löytyy luentoja maanantaista torstaihin. Molempien sivuaineiden luennot ovat olleet yhteiskuntatieteiden Publicum-rakennuksessa, joten en ole hirveästi kierrellyt muualla kampusalueella. Kuitenkin yliopiston sivuilta löytyvä kampuskartta tulee avuksi, jos luentoja sattuisi olemaan eri puolilla kampusaluetta. Poriin matkustin bussilla muutaman kerran syksyn aikana, jotta sain suoritettua jäljellä olevan digin kurssin. Porissa minun ei kuitenkaan tarvinnut käydä kuin kerran viikossa, joten kurssien päällekkäisyys ei tuottanut suurempia ongelmia. Digin kurssin päätyttyä en ole käynyt enää Porissa, mutta laukussa edelleen pyörivä yliopistokeskuksen sähköavain muistuttaa minua siitä, että tulen käymään siellä vielä.

  • Vinkkejä Turussa opiskeluun
  • Jos olet tenttimässä sähköisesti Turussa päin, kannattaa hakea muutamia päiviä ennen tenttiä sähköinen kulkulätkä IT-palvelusta. IT-palvelu pisteitä on useita eri puolella kampusaluetta.
  • Peppiin saatetaan päivittää luentojen aikatauluja myöhään, joten kannattaa olla tarkkana ennen kurssin alkamista.
  • Vaikka ilmoittautumisaika kurssille olisi päättynyt on silti mahdollista päästä kurssille mukaan, sillä ilmoittautumisella yleensä kartoitetaan osallistujien määrää. Kannattaa laitta sähköpostia kurssin vetäjille muistakin asioista, jotka mietityttävät. Luennoitsijat ovat olleet tosi mukavia ja he auttavat mielellään. 

Tiia Juopperi
Digin pääaineopiskelija
Psykologian ja filosofian sivuaineopiskelija

Kuvat: Tiia Juopperi

Retrokronikka – Retropeli-illan tarina

9.5.2018 /

”PANA ry järjestää jo kuudetta kertaa pidettävän retropeli-illan keskiviikkona 23.5.2018 klo 16–23 Porin Opiskelijatalo Saikulla!” – Retro Game Night 2018

PANA on vuonna 2011 digitaalisen kulttuurin opiskelijoiden perustama pelaamiseen ja nörttikulttuuriin erikoistunut opiskelijajärjestö. Retropeli-ilta on yhdistyksen vuosittain järjestämä, kaikille avoin ja pääsymaksuton tapahtuma, jossa kisaillaan retropelimestaruudesta ja vietetään laatuaikaa vanhojen pelien parissa.

Toukokuun lopulla pidettävästä retropeli-illasta on hiljalleen kasvanut Panan suurin tapahtuma, minkä vuoksi yhdistyksen ulkopuolella Pana helposti mielletäänkin retropeliyhdistykseksi, vaikka retropelit ovat vain pieni osa yhdistyksen toimintaa.

Yhdistystä on vuosien aikana pyydetty järjestämään retropelipistettä ainakin taidemuseolle, nuorisotalolle, kirjastolle, kirkolle sekä musiikkitapahtumaan lyhytaaltoasemalle. Aivan kaikkiin ehdotuksiin yhdistys ei ole kuitenkaan pystynyt tarttumaan.

Mutta miten sitten koko retropeli-ilta sai alkunsa?

Retropeli-ilta järjestettiin ensimmäisen kerran kaikille avoimena turnausmuotoisena tapahtumana vuonna 2013, mutta jos tarkkoja ollaan, teknisesti ensimmäinen retropeli-ilta pidettiin 23.04.2012 jäsenillassa Saikun neukkarissa. Tuolloin tapahtuma oli osa yhdistyksen kevään teemailtoja, jossa ei ollut turnauksesta tietoakaan, paikalla oli ehkä hyvällä tuurilla juuri ja juuri kymmenen henkeä. Ainoa oma muistikuva tapahtumasta on se, että pelasimme kaverin kanssa kuvaputkitelkulta äärimmäisestä vaikeudestaan tunnettua Battletoads nimistä NES-klassikkoa. Löimme pitkään päätämme seinään, mutta emme koskaan päihittäneet pelin Turbo Tunnel -tason mahdotonta esterataa.


Kuva 1. Battletoads (NES), Turbo Tunnel.

Tarkkaan en muista sitä tilannetta, jolloin idea turnausmuotoisesta retrotapahtumasta heräsi, mutta todennäköisesti taustalla oli idea kehittää jotain samanlaista konseptia, mitä Turun Akateeminen Nintendoseura (ANC ry) oli jo vuosia sitten järjestänyt Turussa. Tällä viittaan Akateemisen Nintendo-pelaamisen SM-kisoihin, joissa yhdistys vieraili vuosina 2011 ja 2012. Tuolloin tuli vielä pahasti takkiin turkulaisilta, mutta mainittakoon, että yhdistyksemme on harjannut SM-kisojen voiton kotiin nyt kahtena vuonna peräkkäin.

2013

[Turnauspelit: Crash Bash, Killer Instinct, Track & Field, Super Mario Battle Game]

Ensimmäinen turnausmuotoinen retropeli-ilta pidettiin Saikulla 27.5.2013 klo 18–23. Tuolloin tapahtuma oli jo kaikille avoin, mutta osallistujia yhdistyksen ulkopuolelta ei montaa ollut. Tarkkoja osallistujamääriä en muista, mutta sanoisin että kyseessä oli tuolloin vielä alle 20 hengen pikkukisailut. Muistikuvani mukaan tapahtuma pidettiin Saikun ravintolan puolella, josta siirryimme neukkariin illan tullen, kun ravintolapuoli suljettiin. Tapahtumassa pidettiin 3 peliturnausta ja finaali. Illan päättänyt finaaliturnaus Super Mario Battle -pelistä pidettiin neukkarissa ja finaalipelin voittaja oli tavallaan koko roskan voittaja. Voittajalle annetun kunniakirjan olin printannut halvalle paperille samana päivänä yliopiston opettajanhuoneen väritulostimella ja mistään pokaaleista ei tietenkään ollut tietoakaan. Voittajan palkintoa en muista, mutta jos ottaa huomioon, että yhdistyksen alkuvuosina järjestämässä taistelupeliturnauksessa palkintona oli tölkki ES-energiajuomaa, niin odotukseni eivät ole korkealla asian suhteen.

Vaikka tapahtuma oli melko olematon, niin ne harvat yhdistyksen ulkopuoliset, jotka olivat paikalle vaivautuneet, tuntuivat kuitenkin nauttivan tapahtumasta täysin siemauksin ja yllättävän suuri osa viihtyi iltamyöhään pidettyyn finaaliin asti. Illasta jäi kaiken kaikkiaan lämmin fiilis ja olimme onnistuneet jossain, ainakin tunnelmatasolla.

2014

[Turnauspelit: Dr. Mario, X-Men: Mutant Academy 2, Mario Party 4, Super Bomberman 5]

Vuonna 2014 tapahtuma oli rakennettu edellisen vuoden ”kolme turnausta + finaaliturnaus” -kaavalla. Kävijämäärä ei muistaakseni mitenkään suuremmin noussut mutta pääsimme kuitenkin yli 20 kävijään. Tänä vuonna joka turnauspelin voittajalle oli tiedossa pieni palkinto ja kokonaiskilpailun voittajalle oli virallisen tiedon mukaan luvassa ”diplomi ja hieman arvokkaampi palkinto (ei henkilöauto)”. Palkintoina oli muistaakseni lahjakortteja tuolloin Saikun tiloissa toimineeseen ravintola Wanha-Apteekkiin. Muistan myös että tapahtuman Bomberman-finaali oli huikean tiukka jännitysnäytelmä!


Kuva 2. Vuosien 2014 ja 2015 tapahtumajulisteet.

2015

[Turnauspelit: Metal Slug 3, Tekken 3, Super Mario Lost Levels, James Bond Golden Eye, Space Invaders]

Vuonna 2015 tapahtuma kasvoi noin 30 hengen tapahtumaksi ja tapahtumasta tehtiin tuolloin myös pieni lehtijuttu, kun eräs toimittaja eksyi tapahtumaan. Tapahtuma sai lisänäkyvyyttä ja kasvu kävijämäärässä oli mukava. Tapahtuma aikaistettiin alkamaan edellisvuosista poiketen tuntia aikaisemmin (klo 17) ja lisäksi kilpailun rakenne koki päivityksen, kun finaaliturnauksesta luovuttiin ja siirryttiin kilpailullisempaan kokonaiskisaan, joka koostui viidestä turnauksesta. Voittaja oli se joka pärjäsi kokonaisvaltaisesti parhaiten peleissä, mutta nyt myös yksittäisten turnausten voittajat palkittiin. Taka-ajatuksena oli se, ettei kukaan menettäisi toivoaan, vaikka kokonaiskilpailu olisi mennytkin penkin alle. Palkintoihin tuli myös parannusta, kun yksittäisten turnausten takuupalkinnoiksi tuli 10€ lahjakortit Poromagia-peliliikkeeseen ja kokonaiskilpailun voittaja sai kunniakirjan lisäksi myös pienen pokaalin.

Mainittakoon tähän kohtaan myös, että kolmena ensimmäisenä vuonna turnauspelit paljastettiin vasta paikan päällä (Nintendon SM-kisojen tapaan), tosin tapahtumajulisteiden grafiikassa oli tuolloin melko vahvoja spoilereita tulevista turnauspeleistä. Tapahtumajulisteita on ollut joka vuosi hauska suunnitella.

2016

[Turnauspelit: Chu Chu Rocket, Gradius, Crash Team Racing, Tetris, Samurai Shodown II]

Vuoden 2016 tapahtumassa turnauspelit paljastettiin ensimmäistä kertaa etukäteen. Päätöksellä haluttiin lisätä tapahtuman kilpahenkisyyttä sekä vahvistaa markkinointia. Tapahtuman markkinoinnissa onnistuttiinkin ja tapahtumassa vieraili noin 40 henkeä. Tapahtumassa pidettiin 5 turnausta ja yksi turnauksen ulkopuolinen Speedrun-haaste. Palkinnot jaettiin vuoden 2015 tyyliin, tosin pokaali oli edellisvuotta suurempi, tottakai. Tapahtumassa tarjotut makkaraperunat toisinaan vähän kärähtivät ja toisinaan olivat raakoja, mutta muuten tapahtuma onnistui hienosti. Yhdistyksen jäsenestä, Iirosta, tuli myös tapahtuman ensimmäinen tuplamestari, voittaen nyt tapahtuman toista kertaa peräkkäin.


Kuva 3. Vuosien 2016 ja 2017 tapahtumajulisteet.

2017

[Turnauspelit: Puzzle Bobble, Mario Kart: Double Dash, Rival Schools, Mario Party 2]

Viime vuonna pidetty tapahtuma oli ensimmäinen, johon saimme sponsorit vahvemmin mukaan, mikä mahdollisti paremmat palkinnot. Osallistujamäärä pysyi vuoden 2016 tienoilla, ollen kuitenkin hieman yli 40 henkeä. Vuoden 2016 tapaan tänä vuonna turnauksia pidettiin kuudesta pelistä, tosin tällä kertaa muodossa: 4 pääturnausta ja 2 sivuturnausta. Palkinnot olivat paremmat kuin koskaan ja jokaisen turnauspelin voittaja sai 10€-lahjakortin lisäksi sponsorin lahjoittaman peliaiheisen yllätystuotepalkinnon. Tämän lisäksi ensimmäistä kertaa myös kakkoseksi tulleille oli luvassa pieniä lohdutuspalkintoja, kuten peliaiheisia tarroja, avaimenperiä ja kyniä. Koko kisan voittajalle oli tuttuun tapaan luvassa kunniakirja ja pokaali, joka oli nyt edellisvuotta pienempi, mutta ei niin muovinen. Iirosta tuli tapahtuman ensimmäinen triplamestari, voittaen kokonaiskilpailun jo kolmatta kertaa peräkkäin.

Vuosi 2017 oli turnauksen osallistujamäärällisesti onnistunein ja saimme jokaiseen pääturnaukseen 16 osallistujaa, mikä oli meille hieno saavutus. Porukka viihtyi pitkään ja tapahtuma oli kaikin puolin onnistunut, vaikka merkittävää lisäystä kävijämäärään ei tullutkaan.

2018?

[Turnauspelit: Pop n’ Pop, Street Fighter II Turbo, Duck Hunt, Beatmania, Virtua Tennis]

Tämän vuoden tapahtuman valmistelut ovat jo pitkällä ja kaikki on sujunut toistaiseksi hienosti. Tänä vuonna tapahtuman ovet aukeavat jo klo 16 ja ensimmäistä kertaa tapahtumassa sijaitsee myös retropelikaupan myyntipiste. Tarkoituksena olisi myös kiikuttaa paikalle Speden Speleistä tuttu nopeustestilaite. Täksi vuodeksi saimme paikalliselta pelikaupalta, Pelipisteeltä, aivan huikean sponsoripalkinnon ja tänä vuonna kokonaiskilpailun voittaja saa SNES Classic Mini -konsolin (arvo n. 100€). Tänä vuonna tapahtumalle on painettu myös omat haalarimerkit! Hyvillä palkinnoilla ja uudistuksilla saadaan toivottavasti houkuteltua lisää porukkaa paikalle kisaamaan ja olisikin hienoa, jos tänä vuonna pääsisimme ensimmäistä kertaa yli 50 kävijän haamurajan.

Kuva 4. Retro Game Night –haalarimerkki.

Meille kuitenkin kävijämäärää tärkeämpiä tavoitteita ovat aina olleet hyvän tunnelman luominen ja korkeat standardit tapahtuman laadussa. Loppujen lopuksi tapahtumajärjestäjälle pienet asiat merkitsevät eniten: hymy kävijöiden huulilla, satunnaiset kehut tapahtumasta, kävijöiden nostalgiahumuinen fiilistely vanhojen laitteiden äärellä, toisten harrastajien kohtaaminen sekä turnauspelaajien rehdit kättelyt ja onnentoivotukset kanssapelaajille. Ja ne kävijät, jotka jäävät vielä tapahtuman loputtua vapaaehtoisesti auttamaan purkamisen kanssa. <3

Joka tapahtumassa on aina hienoa nähdä sekä uusia että vanhoja tuttuja naamoja, erityisesti heitä yhdistyksen ulkopuolisia peliharrastajia, jotka ovat vierailleet tapahtumassa sen alkuvuosista lähtien.

Nöyränä miehenä en monesta asiasta ylpeä ole, mutta retropeli-illasta olen.

Nähdään retropeli-illassa! 🙂

 

Ville Nikander

Digitaalisen kulttuurin pääaineopiskelija

PANA ry:n puheenjohtaja

Tuutorina olemisen ihanuus

22.11.2017 /

Tuutorin tehtävä on auttaa uusia opiskelijoita aloittamaan opiskelunsa, ohjeistaa opiskeluun liittyvissä teknisissä asioissa ja auttaa fukseja tutustumaan muihin opiskelijatovereihin sekä opiskelijaelämään yleisesti.

Minä olin maineikkaan huono näissä kaikissa, kun itse aloitin opiskeluni 2014 Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa. Minulla kesti kauan saada joku tolkku kaikkiin verkkosivuihin ja opetusohjelman koodeihin, huonon rytmityksen takia minulla oli ongelmia opintopisteiden saamisen kanssa toisena vuotenani ja minulla kesti lähemmäs puoli vuotta ennen kuin astuin jalallanikaan mihinkään opiskelijatapahtumaan sisälle. Tunsin enemmän naamoja kuin nimiä. Kulmaan liityin vasta keväällä 2017- en vain ollut muistanut koko asiaa!

 

Tämä ei ole missään nimessä minkäänlainen syytös omia tuutoreitani kohtaan. Muistan heitä vain lämpimästi, mutta sisäänpäinkääntyvän luonteeni ja hajamielisyyteni takia en vielä tuolloin oikein sisäistänyt opiskelun perusrutiineja. Tämän takia missasin oman fuksiviikkoni, kastajaiset ja muut hauskat tapahtumat täysin, vain oman saamattomuuteni takia. Ja tämä on aina harmittanut minua.

Kun pääsin tuutoriksi syksyn 2017 fukseille, tietynlainen takauma tästä kaikesta iski. Mitä ihmettä minä osaan sanoa fuksiviikosta tai ylipäätänsä toimia minkäänlaisena oppaana kenellekään! Tämä olisi katastrofi! Aloin tiukasti opiskelemaan mitenkä kaikki toimi yliopistokeskuksella, ja psyykkaamaan itseäni tätä koetusta varten.

Mutta kuten aina tällaisissa tapauksissa, huoleni olivat aiheettomia. Vaikka tuutorina oleminen ei ole aina helppoa, oli se joka kerta hauskaa. Tutustuin uusiin opiskelijoihin heti kättelyssä, ja pääsin jopa itse jyvälle taas siitä mitenkä tämä yliopistokeskuksemme toimii (kertaus on opintojen äiti). Ja fuksiviikon tapahtumissa oli hauskaa, vaikka olinkin teknisesti ”töissä” niissä. Olen tutustunut kymmeniin uusiin ihmisiin hyvin lyhyen ajan aikana, eikä tämä jäänyt pelkästään fuksiviikkoon. Vaikka aluksi tuutorina oleminen tuntui pelottavalta- vastuuta, velvollisuutta ja sen sellaista- oli se loppujen lopuksi parhaimpia valintoja joita olen opiskelujeni aikana tehnyt.

Muistan yhä elävästi, kun fuksiviikon torstaina istuin teekkarisaunan portailla, ottaen hieman taukoa löylyistä ja selventäen päätäni päivän juomisen jäljiltä. Katselin opiskelijatalo Saikun pihalle, jossa uudet fuksit juttelivat vanhojen opiskelijoiden kanssa. Vuosiluokat ja ikäluokat sekaisin, kaikki pitämässä hauskaa hiljalleen pimentyvässä syysillassa.

Sain osallistua fuksiviikkooni sittenkin.

 

Atte Timonen

Tuutori

 

Omalaatuista opiskelijayhdistystä perustamassa – PANA ry

16.3.2017 /

Porin akateeminen nörttikulttuurin arvostusseura, yhdistys joka aikoinaan nimettiin Satakunnan Kansassa (2012) vuoden erikoisimpana kaupungin toiminta-avustuksen hakijana, on vuonna 2011 perustettu opiskelijayhdistys, jonka perusti viisihenkinen joukko digitaalisen kulttuurin opiskelijoita. Aluksi puhuttiin vapaamuotoisesta nörttikerhosta ja yhdessä hengailusta, mutta myöhemmin todettiin, että yhdistyksen perustaminen ja sen rekisteröiminen luo parhaat mahdollisuudet monipuoliselle toiminnalle. Näin syntyi PANA, jonka perustamiskokous pidettiin 21.3.2011
opiskelijatalo Saikulla, jossa myös yhdistyksen peli-illat ovat siitä lähtien pidetty.

Monilla voi olla mielikuva nörttiyhdistyksestä paikkana, jossa hikinörtit pelaavat pitkiä ja strategisesti raskaita hc-pelejä verenmaku suussa ja keskustelevat tämän hetken kuumimmista peliuutisista.
Tämä kuvailu on kuitenkin varsin kaukana Panan tavallisesta peli-illasta.

Uskoisin, että tämä mielikuva voi kuitenkin helposti nostaa osallistumiskynnystä, herättäen ajatuksen siitä, onko itse tarpeeksi nörtti tai gamer osallistumaan toimintaamme. Tämä pelko on kuitenkin turhaa Panan tapauksessa, emmekä ole edes lähteneet määrittelemään nörtteyttä sen tarkemmin, sillä kaikki ovat lämpimästi tervetulleita mukaan yhdistyksemme toimintaan.

Panaan olemme alusta alkaen pyrkineet luomaan rennon ilmapiirin, jossa kaikenlaiset enemmän tai vähemmän peleistä kiinnostuneet ihmiset voivat viettää laatuaikaa pelaamisen parissa. Lisäksi olemme aina pyrkineet jäsenilloissamme panostamaan siihen, ettei kukaan tuntisi itseään ulkopuoliseksi tai jäisi vaille peliseuraa.

 

Panassa on paljon (jopa enemmistö) sosiaalisia pelaajia, jotka pelaavat tavallisesti hieman suoraviivaisempia ja lyhyempiä pelejä. Tällöin pointtina ei ole niinkään pelattava peli itsessään tai sen voittaminen, vaan enemmänkin seurallisuus, ajatusten vaihto sekä hauskanpito. Toisaalta haluamme tietysti myös tavoittaa lautapeliharrastajat ja tarjota heille hieman strategisempaa ja kilpailullisempaa peliseuraa.

Joka maanantaina pidettävien peli-iltojen lisäksi yhdistys järjestää noin kerran kuussa aina jotain spesiaalia, kuten videoiltoja, turnauksia tai virkistysiltoja – kesällä jopa hikinörteille sopivaa liikuntaa! Näiden lisäksi yhdistys vierailee vuosittain alan tapahtumissa, esimerkiksi roolipeli-, anime-, ja lautapelitapahtumissa, joihin yhdistys usein tarjoaa lippuja jäsenilleen alennettuun hintaan. Toukokuun lopulla jo viidettä kertaa pidettävästä retropeli-illasta on tullut perinne ja siitä kasvanut meidän isoin vuosittainen tapahtumamme. Viime vuonna pidimme retropelipistettä myös isänpäivänä Porin taidemuseolla ja Kansallisena pelipäivänä keskustan nuorisotalolla. Yhdistyksen ulkopuolella meidät usein tunnetaankin vain retropeleistä, vaikkemme varsinaisesti edes ole retropeliyhdistys ja esimerkiksi lautapelailu on jäsenilloissa huomattavasti yleisempää.

Yhdistystoiminnan pyörittäminen on opettanut monenlaisia taitoja esimerkiksi tapahtuma- ja turnausjärjestämisestä, kokoustamisesta, kirjanpidosta, markkinoinnista, viestinnästä sekä toiminta-avustusten hakemiskäytännöistä. Myös teknisempiä taitoja on oppinut tapahtumajulisteita ja esitteitä vääntäessä sekä videotykkien ja konsolien liittämisongelmien kanssa painiessa.

Kaikki pienissä hallituksissa toimineet varmasti tietävät, että joskus yhdistystoiminta saattaa viedä paljon aikaa ja energiaa. Itse monivuotisena puheenjohtajana olen usein löytänyt itseni hoitamasta sekä rahastonhoitajan ja sihteerin että viestintä-, some- ja nettisivuvastaavan virkaa samanaikaisesti. Hauskaa puuhaa tämä on kuitenkin pääasiassa ollut ja pelaaminen on aina parasta vastapainoa opiskelulle!

Lisätietoa toiminnastamme löydät yhdistyksen kotisivuilta ja Facebookista. Mikäli kiinnostuit, hae ihmeessä myös yhdistyksen jäseneksi, se kun on vielä opiskelijoille täysin ilmaista! Nähdään peli-illoissa!

 

Ville Nikander

PANA ry:n puheenjohtaja

Digitaalisen kulttuurin pääaineopiskelija

Newer posts »

© 2026 Humanistina Porissa

Theme by Anders Noren — Up ↑