Uskottavuus koetuksella kuntavaaleissa

Sini-Ruohonen_ekeskusEnsi kevään kuntavaaleissa käydään kamppailua julkisuuden määrästä, laadusta ja hallinnasta, mikä vaikuttaa osaltaan puolueiden vaalimenestykseen.

Pääministeripuolue on positionsa puolesta esillä mediassa paljon vaalien aikaan – mitä todennäköisimmin eniten kaikista puolueista. Toisekseen puolueiden näkyvyyteen vaikuttaa niiden gallup-menestys. Ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja syntyi mielipidemittausten siivittämänä ilmiö, joka lopulta johti perussuomalaisten historialliseen vaalivoittoon.

Kolmas puolueiden näkyvyyteen vaikuttava  tekijä on, miten kärkipoliitikot keskustelevat vaalien ykkösaiheista.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa kuntapalvelut oli ylivoimaisesti näkyvin puheenaihe journalistisessa julkisuudessa[1]. Talouspolitiikka voi kuitenkin nousta ensi keväänä merkittäväksi teemaksi – varsinkin, jos tapahtuu jotain ennakoimatonta.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien agenda painottui vahvasti talouspolitiikkaan, jonka hallitsevaksi kehykseksi muodostui huoli julkisen talouden velkaantumisesta.[2]

Vuoden 2015 vaalijulkisuuden erityinen piirre oli se, että valtiovarainministeriö (myöh. VM) otti poikkeuksellisen aktiivisesti osaa talouspoliittisen keskusteluun. Perinteisesti VM laatii taloudellisen katsauksen neljännesvuosittain. Vaalikeväänä VM:n kansantalousosasto julkaisi kuitenkin ylimääräisen raportin, jossa seuraavalle hallitukselle suositeltiin hyvin tiukkaa talouspolitiikkaa.

Valtiovarainministerinä toiminut Antti Rinne ei yhtynyt oman ministeriönsä kuuden miljardin sopeutustavoitteeseen. SDP esitti sen sijaan neljää miljardia. Samaan aikaan Stubbin johtama kokoomus ilmoitti kannattavansa nimenomaan VM:n laskelmia.

SDP:lle ja Antti Rinteelle syntyi uskottavuusongelma. Tilanne heijastui vaalien aikaiseen journalistiseen julkisuuteen: varsinkin talousaiheisissa uutisissa SDP näkyi selvästi vähemmän kuin muut suuret puolueet. Ero oli merkittävä verrattuna myös vuoden 2011 eduskuntavaaleihin ja silloisen valtiovarainministeripuolueen kokoomuksen medianäkyvyyteen.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien julkisuudessa puhuttiin eniten Euroopan Unionin talouskriisistä ja valtiontalouden tasapainottamisesta. Uskottavuusongelmasta kärsi tuolloin istuva pääministeri, keskustan Mari Kiviniemi. Hänen kantansa Suomen osuuksiin EU:n vakausrahastoissa osoittautui vaalikamppailun aikana kestämättömäksi.[3]

Kiviniemen uskottavuusongelma johti siihen, että hänen näkyvyytensä määrä julkisuudessa romahti vaalikamppailun viimeisillä viikoilla.

Kuntavaaleissa talouspoliittinen keskustelu liittyy ennen muuta kuntien valtionosuuksiin ja verotukseen. Toisaalta valtiontalouden tila ja talouden kansainvälinen kehitys vaikuttavat myös vaalikeskustelun sisältöön ja näkökulmiin.

Syyskuussa alkavissa eduskunnan budjettikeskusteluissa puolueet pyrkivät saamaan omat linjauksensa kuuluviin. Jos ei sano mitään, ei myöskään saa näkyvyyttä. Jos taas lausuu varomattomasti, voi myöhemmin kärsiä uskottavuusongelmasta ja joutua sen vuoksi paitsioon mediassa.

Puolueiden talouspoliittista uskottavuutta koetellaan ensi kevään vaalikeskusteluissa. Kenen ääni pääsee kuuluviin?

VTM Sini Ruohonen

Kirjoittaja on Eduskuntatutkimuksen keskuksen tohtorikoulutettava.

 

[1] Kuntavaalit mediassa -tutkimusjulkaisu, Kunnallisalan kehittämissäätiö, KAKS

[2] Poliittisen osallistumisen eriytyminen – Eduskuntavaalitutkimus 2015, Oikeusministeriö

[3] Jytky. Eduskuntavaalien 2011 mediajulkisuus, Kirja-Aurora

 

 

Facebooktwitterlinkedinrssyoutubeby feather
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

4 thoughts on “Uskottavuus koetuksella kuntavaaleissa

  1. On ikävää, että eduskuntatutkimuksen piirissä kehitellään salaliittoa Valtiovarainministeriön roolista vaalikamppailusta. Päinvastoin, kun eduskuntatutkimuksessa oletetaan. VM tekee usein raportteja taloudesta. Se, että VM tekisi neljännesvuosittain vain katsauksen, on höhlä. Kyllä eduskunta tutkivien pitäisi tietää enemmän. Raportti oli tarkoitettu avuksi vaalikeskusteluun ja perustui talouden tosiasialliseen tilaan. SDP hävisi vaalit tyystin toisesta syystä. Kysymys oli talouden huonosta hoidosta. Kuka tahansa pystyy näkemään, kuinka vuodesta 2007 vuoteen verrattuna vaalijaudella 2011-2015 valtion budjetti kasvoi 40 mrd. € yli 55 mrd. euroon. Kuka tahansa ymmärtää, että SDP oli voimakkasti lisäämässä vero- ja velkakuormaa. Lopettakaa salaliittoteoriat!

    1. Ei ole mistään salaliitosta kysymys. Kuten kommenttikin osoittaa, kuka tahansa ymmärtää, että VM:n raportti oli suunnattu SDP:a vastaan.

      1. Mikä näistä? V. 2015 alun VM:n julkaisut:

        Muistio: Julkisen talouden sopeuttamisskenaarioita
        9.4.2015

        Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2016-2019
        2.4.2015

        Talouspolitiikan lähtökohdat 2015-2019. Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoro.
        19.3.2015

        Talouspolitiikan lähtökohdat 2015-2019. Kärkiviestit ja keskeiset johtopäätökset.
        19.3

        Budjettikatsaus 2015, kevät
        22.1.2015

        Kohti julkisen talouden kokonaisohjausta
        15.1.2015

  2. Kuten edellä olevat julkaisut osoittavat, teoria siitä, että joku VM:n julkaisu olisi aiheuttanut Antti Rinteen uskottavuusongelman, on erittäin huonolla perustalla ja perustuu enemmän tutkijoiden uskomuksiin kuin faktoihin.

Vastaa käyttäjälle erkmat Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *