Viikko sitten ryhtyessäni kirjoittamaan uutta Kalevan aliota ajattelin, että maahanmuuttopoliittiseen keskusteluun osallistuminen on niin hurjaa hommaa, että se miltei täyttää itsetuhoisen käyttäytymisen tunnusmerkit. Siinä olin oikeassa.
Perjantaina (21.4.) Kaleva julkaisi turvapaikkapolitiikkaa käsittelevän kirjoitukseni.
http://www.kaleva.fi/mielipide/vieras/kuka-on-voitolla-pakolaiskeskustelussa/757775/
Kolumnin keskeinen viesti oli, että nykyisen hallituksen maahanmuuttopolitiikan kiristykset eivät ole johtaneet myönnettyjen turvapaikkojen suhteellisen osuuden merkittävään laskuun Suomessa. Kolumnini keskeinen sanoma tiivistyi tähän lauseeseen:
”Tilastojen perusteella nämä päätökset eivät ole kuitenkaan johtaneet mihinkään dramaattiseen muutokseen myönnettyjen turvapaikkojen määrässä. Päinvastoin kansainvälisen suojelun statuksen saaneiden suhteellinen osuus on korkeampi kuin kaksi vuotta sitten.”
Valitettavasti olin väärässä.
En osannut lukea maahanmuuttoviraston taulukoita oikein. Laskin mukaan rauenneet ja käsittelemättä jääneet hakemukset, minkä seurauksena Suomen turvapaikkapolitiikasta syntyy olennaisesti myönteisempi kuva kuin muuten.
Todellisuudessa keväällä 2015 (ennen turvapaikanhakijoiden määrän merkittävää nousua) runsas 60 % turvapaikanhakijoista sai turvapaikan Suomesta. Vuonna 2016, jolloin turvapaikanhakijoiden määrä oli korkeimmillaan, myönnettyjen turvapaikkojen suhteellinen osuus laski noin 35 prosenttiin. Kun käsiteltyjen hakemusten määrä on vuoden 2017 alussa tippunut kolmannekseen vuodenvaihteessa 2015–2016 saavutetusta huipusta, myönnettyjen turvapaikkojen suhteellinen osuus ei ole olennaisesti palautunut, vaan on jäänyt vajaaseen 40 prosenttiin. Ero on tosiaan, kuten vastineen minulle Kalevaan kirjoittanut tutkija Erna Bodström huomautti, noin 25 prosenttiyksikköä.
Toisin sanoen alkuvuonna 2015 – aikana ennen nykyistä hallitusta ja turvapaikanhakijoiden määrän voimakasta kasvua – turvapaikan sai merkittävästi helpommin kuin nyt. Maahanmuuttovirasto myöntää tämän, mutta väittää että syynä on ennen kaikkea hakijoiden profiilin muutos, eikä poliittinen päätös tai painostus turvapaikkapolitiikan kiristämisestä.
Maahanmuuttovirasto siis yhtäältä kiistää poliittisen ohjailun, mutta toisaalta toteaa, että turvapaikan saaminen on nykyisin vaikeampaa, koska hallitus velvoitti viraston laatimaan ”turvapaikkapäätöksenteon kansainvälisen vertailun”, mikä johti turvapaikan saamisen kriteereiden tiukentumiseen. Viimeistään tässä kohtaa hallituksen poliittinen ohjaus ja maahanmuuttoviraston itsenäiset arviot turvapaikkakriteereistä liukenevat yhteen tavalla, jossa asianosaistenkin voi olla vaikea osoittaa, missä yksi päättyy ja toinen alkaa.
Vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, että pelkällä turvapaikanhakijoiden profiilin muutoksella tai lähtömaiden turvallisuustilanteen kohenemisella ei näin suurta ja äkillistä muutosta voi selittää.
Joka tapauksessa linjan kiristyminen on tosiasia ja minä erehdyin kolumnissani.
Pyydän anteeksi. Yritän olla tarkempi jatkossa.
Suurimman vahingon kärsivät tietysti lukijani ja Kaleva, joilla on oikeus olettaa, että kolumneissani sanotut asiat pitävät paikkansa. Voin vain todeta, että voitte aina luottaa siihen, että jos huomaan erehtyneeni tai antaneeni väärää informaatiota, kerron sen varmasti jälkikäteen. Minulle ei yliopistossa makseta maineeni suojelemisesta, vaan totuuteen pyrkimisestä.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia niitä, jotka osallistuivat aiheesta käytyyn vilkkaaseen keskusteluun Twitterissä ja muualla julkisuudessa sekä lukijoitani kaikesta saamastani palautteesta.
by 
by
Tällainen oman virheen myöntäminen ja korjaaminen on esimerkillistä toimintaa, ja nykyisessä keskustelukulttuurissa todella harvinaista. Kiitos tästä.
Hienoa toimintaa! Kunnioitan kovasti tässä kiertelyn ja kaarteluun maailmassa.
Mahtavaa, että näit vaivaa ja kirjoitit tämän. On tärkeää, että myös ns. skenen ulkopuoliset osallistuvat tähän keskusteluun. Kiitos siitäkin.
Aivan upeaa toimintaa sinulta tämä. Toivottavasti oikaisusi tavoittaa myös poliittiset päättäjät.
Voi kun Suomessa olisi enemmän samalla selkärangalla varustettuja kirjoittajia.
Kiitos oikaisusta ja rakentavasta asenteesta!
Kiitos suoraselkäisyydestä!
Hienoa, Erkka. Arvostan kovasti suoraselkäistä tapaasi ottaa vastaan oikaisevaa tietoa ja myöntää oma erehdyksesi. Niitähän sattuu kaikille. Tämä on siis hieno esimerkki kenelle tahansa ihmiselle, mutta aivan erityisen tärkeää maahanmuuttoa koskevassa julkisessa keskustelussa, jossa faktoista ei aina halutakaan välittää. Virheellisen tiedon korjaaminen on tärkeää koko tämän monimutkaisen asiakokonaisuuden hahmottamisen kannalta.
Asioista on kaikenkaikkiaan paljon helpompi keskustella jos parhaamme mukaan korjaamme omia ja toistemme virheitä rakentavassa hengessä. Tämä kirjoituksesi on siis tärkeä teko myös paremman keskustelukulttuurin eteen.
Iso kiitos ja hatunnosto!
Miehen teko myöntää virheensä. Varmasti tiedät että nyt vasta tulet saamaankin kuraa niskaan, varsinkin jos kirjoitat Kalevaan oikaisun…
Kiitos korjauksesta ja suoraselkäisyydestä! Olisiko tämä kirjoitus mahdollista lähettää myös Kalevaan, jotta se tavoittaisi paremmin edellisen kirjoituksen lukijat?
Ne sutor ultra crepidam. Hyvä, että korjasit.
Kiitos korjauksesta, kunnioitus palasi!
Miehekästä toimintaa.
Hienoa, kiitos tästä ulostulosta, tästä esimerkillisyydestä voisi moni päättäjäkin oppia!
Suoraselkäistä toimintaa. Respect.
Hienoa toimintaa myöntää erehtyneensä jälkikäteen ! Tulee mieleen Paavo Väyrynen, joka sanoi olleensa väärässä, mutta huomasi seuraavana päivänä erehtyneensä ! Sinä et tällaiseen sorru , vaan myönnät avoimesti virheesi. Toivon samaa käyttäytymistä medialta laidasta laitaan tv – kanavista ( YLE + MTV ) suuriin sanomalehtiin Hesarista alkaen. Ne kaikki tuomitsivat Senioriliikkeen kansalaisaloitteen etukäteen perehtymättä kunnolla siihen kysymättä aloitteen tehneeltä yhdistykseltä perusteluja ( jäseniä kaikista puolueista + aloitteen allekirjoittajia yli 84 000 = toiseksi eniten koskaan ). Aloite koski eläkeindeksin muuttamista alkuperäiseksi palkkaindeksiksi ja se sivusi n. 1.400.000 eläkeläisen elintasoa. Ns. taitettu indeksi otettiin käyttöön v. 1996 ja silloin eläkkeelle jääneiden eläke = 60 % silloisesta palkasta on n. 20 vuoden jälkeen vain. 40 % nykyisestä saman alan keskipalkasta. Yhdessäkään mediassa ei kerrottu , millaisia dynaamisia alkuperäiseen indeksiin palaaminen toisi. Lisää verotuloja kunnille ja valtiolle + alv ja kulutuksen lisäys . Niistä uusia työpaikkoja + verotuloja + työeläkemaksuja. Aloitteen hylkäsi 16 sosiaali – ja terveysvaliokunnan kansanedustajaa eikä siitä siksi äänestetty Suuressa salissa 200 edustajan päätettäväksi`?
Asiantuntijoina oli mm. tri. vakuutusmatemaatikkoa + STM: n ex – ylijohtaja, jotka esittivät vaihtoehtoina kahta indeksimallia. Niiden aiheuttama lisäys eläkemenoihin olisi saatu OSASTA eläkerahastojen sijoitustuotoista koskematta rahastoihin ( lisäys n. 300 miljoonaa rahastot lähes 190 miljardia ja vuosituotot 1998 – 2015 n. 5.6 %) . Ne ovat nyt lähes 190 miljardia eli n. neljä kertaa Valtion budjetti. Luepa blogejani netissä osoitteessa = iltalehti/blogit/ josa jäntti. Löydät sieltä mediaa käsittelevän blogin ” kuin päiväkotilapset mielipidejonossa ”. Tuli vähän pitkä palaute, mutta tärkeä on asiankin !
”Vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, että pelkällä turvapaikanhakijoiden profiilin muutoksella tai lähtömaiden turvallisuustilanteen kohenemisella ei näin suurta ja äkillistä muutosta voi selittää.”
Ja tämä väite perustuu mihin? Merkelin kutsun jälkeen Eurooppaa kohti lähti jotain yli miljoona onnenonkijaa! Virtahan ei kohdistunut EUn kokonaisuutena vaan vain pariin anteliaimman sosiaaliturvan maahan. Olisi suht outoa, jos tämä ei näkyisi huomattavana prosentuaalisena alentumisena turvapaikansaaneiden määrässä.
Kiitos!
Ois vielä hienoa jos se lopputulema ois tässä heti otsikossa ”Turvapaikkapolitiikka on sittenkin kiristynyt hallituksen toimesta”, niin kun tätä jakaisi sosiaalisessa mediassa niin tajuaisi heti mistä kyse.
Tottakai se hyväksyttyjen prosentti laskee, kun tänne virtaa elintasoturisteja. Prosentti on edelleen liian korkea johtuen resurssien puutteesta päätösten tutkimiseksi ja siitä, että paine ja syyllistäminen hylkäyksistä johtuen on kasvanut aivan liian isoksi. Leimautumisen pelko aiheuttaa sen, että ilman todellisia syitä olevia ihmisiä pääsee seulan läpi. Pitää myös muistaa, että ne vähäiset resurssit jotka menee näiden turistien tutkimiseen on pois niiden oikeasti hädänalaisten auttamisesta.
Poliittisen ohjailun väite naurettava.
Mites kun sisäministeriö ja hallitus on aikaisemmin muodostettu puolueista jossa Vihreät, SDP ja Vasemmistoliitto ovat olleet mukana kokonaisuutta rakentamassa. Migri seuraa euroopankin tilannetta ja päivittää turvallisuusluokitusta sen mukaan mitä muuallakin euroopassa todetaan.
Ei vieläkään vastausta kysymykseen jotta miten kävisi jos Suomi ei olisi päivittänyt Irakin ja Iranin tulkintaa maiden osalta ? Luuletteko ettei meidän oville olisi kolkuttamassa kaikki, kun euroopan halki saattoivat kaikki vaeltaa kenenkään estämättä ?
Arvostettava ja nykyisin harvinaiselta vaikuttava teko myöntää avoimesti erehtyneensä ja pyytää anteeksi. Näin toimii oikea tutkija.
Miten sen nyt sanoisi? Railo oli alkuperäisessä kirjoituksessaan puoliksi oikeassa mutta täysin virheellisin perustein. Bodström on väärässä, plain and simple. Nyt Railo allekirjoittaa sitten Bodströmin kannan ja on nyt siis väärässä. Anna kun selitän.
Railon ja Bodtsrömin käyttämistä luvuista ei voi tehdä mitään tilastollisia johtopäätöksiä koskien turvapaikkapolitiikan kiristymistä. Esimerkiksi myönteisten päätösten suhteellisia osuuksia kunakin vuonna vertaamalla ei voida sanoa mitään turvapaikkapolitiikan suhteellisesta kireydestä näinä vuosina. Näin voisi tehdä vain jos tiedettäisiin, että hakemusten joukko on sama jokaisena vuonna tai edustava otos samasta hakemusten perusjoukosta (tähän pointtiin liittyy Migrin väite, joka on siis tosi).
Jos esimerkiksi kysyisin Railolta ja Bodströmiltä ”mistä tiedätte, ettei näiden lukujen vaihtelu ole satunnaista?”, heidän vastauksensa täytyisi olla: emme mistään, oletamme ilman tilastollista perustetta, että vaihtelu selittyy turvapaikkapolitiikalla.
Ongelma on, ettei kummallakaan ole mitään turvapaikkapolitiikan sisältöä kuvaavaa muuttujaa, jonka tilastollista selitysvoimaa suhteessa heidän käyttämiinsä lukuihin he tutkisivat. Toisin sanoen, heillä ei ole ”turvapaikkapolitiikka-muuttujaa”. En sano, ettei tällaisen muuttujan muodostaminen ole mahdollista mutta Railo ja Bodström eivät sitä ainakaan muodosta.
Väitteen ”tp-politiikka on kiristynyt” tilastolliseksi todistamiseksi tulee osoittaa, että ”turvapaikkapolitiikka-muuttujan” vaihtelu selittää vaihtelun vuositason suhteellisissa osuuksissa eri päätöskategorioiden osalta. Tätä ei ole tehty.
On kaiken kaikkiaan farssinomaista, että kaksi väärässä olevaa ”asiantuntijaa” kiistelee siitä kumpi on oikeassa. En halua olla epäkunnioittava tai muuta sellaista. Katson, että väitteeni on vahva. Prove me wrong!
”Vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, että pelkällä turvapaikanhakijoiden profiilin muutoksella tai lähtömaiden turvallisuustilanteen kohenemisella ei näin suurta ja äkillistä muutosta voi selittää.”
Päinvastoin.
Nimenomaan profiilin muutos selittää koko asian. Kun oikeiden turvapaikahakijoiden hätää käyttää hyväkseen kymmenet tuhannet oikeasti vailla hätää olevat, jotka vain haluavat Eurooppaan elämään parempaa elämää, vääristyvät kaikki tilastot. Ainoastaan myönnettyjen turvapaikkojen tilasto pysyy vääristymättömänä, kunhan turvapaikka myönnetään samoilla perusteilla kuin ennenkin, eikä pelkästään sanan ”asylum” perusteella. Virkamiehet virkavastuulla ovat ilmoittaneet, että perusteet eivät ole muuttuneet. Mikä siis on muuttunut?
Tämä asia ei ole yhtään vaikea. Sen oivaltaminen vain edellyttää silmien aukaisemista sille, että turvapaikkajärjestelmää hyväksikäytetään. Tästä hyväksikäytöstä kärsivät veronmaksajat, mutta ennenkaikkea oikeasti turvapaikkaa tarvitsevat pakolaiset. Hyödyn keräävät ihmissalakuljettaja, jotka pyörittävät Afrikassa ja Välimerellä miljardibisnestä. Kaikki jotka sulkevat tältä silmänsä hyväksyvät ihmiskaupan. Ihmissalakuljetus ja ihmiskauppa eivät mene pois kiistämällä niiden olemassaolo. Ihmisten kärsimys loppuu vasta, kun estettään turvapaikkajärjestelmää hyväksikäyttävien rikollisten toiminta. Sillä mahdollistettaisiin turvapaikkajärjestelmän palauttaminen normaalitilaan ja niiden käyttöön, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
Tosiasioiden kiistäminen vahingoittaa oikeasti turvapaikkaa tarvitsevia.
Oodi rationalistille: errare humano est.
Erkka Railo on osittain oikeassa. Mitä tulee Suomen maahanmuuttopolitiikkaan niin varmasti on kyse siitä, että toisaalta linja on tiukentunut (koska maa-arvioita on päivitetty vastaamaan muita maita), mutta kyse on myös siitä, että Suomeen tulleiden ihmisten hakijaprofiili on muuttunut. On ihan faktatietoa, että Irakissa mainostettiin Suomea maana, josta saa helpommin suojelua kuin muista maista. Ei ollut sattumaa, että syksyllä 2015 Suomeen tuli yli 20 000 turvapaikanhakijaa juuri Irakista (saman verran kuin Ruotsiin). Kaikilla tulijoilla ei ole perustetta kansainväliseen suojeluun, koska köyhyys, työttömyys, näköalattomuus tai mitkään muutkaan ikävät asiat eivät sitä ole.
Norjassa muuten vuonna 2016 vain alle 20 prosenttia irakilaisista sai turvapaikan (189 myönteistä, 1097 kielteistä).
https://www.udi.no/en/statistics-and-analysis/statistics/asylum-decisions-by-citizenship-and-outcome-2016/
Ja näin se käytännössä on toteutettu:
https://longplay.fi/sidetone/migrin-malliasiakirjat-ohjanneet-kielteisiin-paatoksiin