Kasvatuksellisuus Topeliuksen saduissa

Kerttu Torila

Sakari Topelius (1818–1898) oli monipuolinen ja tuottelias kirjoittaja, jota arvostettiin satujen mestarina. Hän oli tärkeä mielipidevaikuttaja, ja hänellä oli huomattava pedagoginen ja moraalinen vaikutus. Tässä blogissa tarkastelen Topeliuksen kasvatusajattelua ja siihen vaikuttaneita seikkoja satujen näkökulmasta. Kansallisbiografian mukaan Topelius oli kansallismielinen, korosti isänmaanrakkautta ja painotti historiallista yhtenäisyyttä. Lisäksi hän nosti esiin kansan ja hallitsijan yhteyden kritisoiden hallitsevien ja omistavien luokkien itsekkyyttä ja materialismia. Topelius oli poliittisesti lähellä fennomaniaa, mutta painotti ruotsin kielen merkitystä ja vastusti kielinationalismia. Topeliuksen maailmankuvaan vaikutti vahvasti myös luonto ja uskonto. Hän myös arvosti yksinkertaisuutta, kansanomaisuutta ja lapsenomaisuutta.

Pojista miehiksi ja tytöistä äideiksi mielikuvituksen avulla

Topeliuksen kasvatusajattelun taustalla oli hänen lapsikäsityksensä, johon vaikutti vahvasti romantiikan aatevirtaus. Kirjailija Anna-Liisa Alangon (2003) mukaan uuden lapsikäsityksen keskiössä oli lapsen harjaannuttaminen aikuisten maailmaan kasvatuksen avulla, ja suurien moraalisten kehotusten tilalle tuli mielikuvitukseen ja tunteisiin vetoaminen. Topelius ihannoikin lapsuutta ja lasta viattomuuden, luonnon läheisyyden ja spontaaniuden takia. Hän ajatteli lapsen erilaisena aikuisena: lapsi ajattelee objektiivisesti ja lasta ei kannata tunkea aikuisten muottiin. Saduissa tämä ilmenee yksinkertaisuutena ja naiiviutena. Topeliuksen mukaan lapsi ei erota hyvää ja pahaa toisistaan vaan niiden ominaisuudet pitää heille selkeästi erotella. 

Topeliuksen teksteissä näkyy selkeästi myös ajalle tyypilliset perinteiset sukupuoliroolit: maskuliininen rehtiys, sotilaallinen sankaruus ja rohkeus sekä feminiininen koti ja lapset. Hänen teksteistään on siis löydettävissä selkeästi sukupuolien kuvausten, odotusten ja roolien välisiä eroja, mutta asetetut moraaliset vaatimukset olivat yhtä korkeat kaikille. Perinteisistä sukupuolirooleista huolimatta Topelius oli tyttöjen koulutuksen puolesta, mutta korosti silti äitiyttä. Pasi Jaakkolan (2011) mukaan Topeliuksen lastenkirjat huomioivatkin naiskuvan muutoksen, mutta hitaasti. 

“Satusetä” kasvattajana

Pasi Jaakkolan (2011) mukaan Topeliuksen kasvatusajattelu oli suunnattu maaseudun lapsille, ja tärkeitä teemoja ajattelussa olivat muun muassa isänmaallisuus, yhteisöllisyys ja perheen kunnioittaminen. Kasvatuksessaan Topelius lähtikin lapsen lähtökohdista, ja kansalaiskasvatuksen tavoitteena oli tehdä heistä ahkeria, rehellisiä ja kristinuskon hyveet omaavia kansalaisia. Jumalan ja isänmaan rakkauden lisäksi myös luonto oli yksi tärkeimmistä teemoista Topeliuksen teoksissa. 

Topeliuksen kasvatusajatteluun vaikutti myös vahvasti Euroopasta tulleet aatevirtaukset. Anna-Liisa Alanko (2003) kertoo uushumanistisen pedagogisen ohjelman painottavan kasvatuksen ja oppimisen kokonaisuutta positiivisen luonteenmuodostuksen kautta. Topelius oli kiinnostunut kasvatuksesta ja opetuksesta, mutta kritisoi valistusajan pinnallista, egoistista ja aristokraattista kulttuuritraditioita. Lisäksi hän vastusti liiallista teoretisointia ja kuivaa moralisointia. Kirjailijana Topelius oli kuitenkin romantikko, mikä näkyy esimerkiksi romanttisena mielikuvitusmaailmana ja idealismina. 

Topeliuksen mielestä lastenkirjan tuli olla reipas, sydämellinen, ymmärrettävä, iloinen ja tuoda esiin niin elämän hyvät kuin huonotkin puolet. Hänen kenties rakastetuin satunsa on Koivu ja tähti satukokoelmasta Lukemisia lapsille (1865–1896). Topeliuksella sadun maailma tulikin luonnostaan, ja sadut käsittelivät isänmaata ja sen historiaa, luontoa, Jumalaa sekä hyvän ja pahan taistelua. Myös vastuu köyhistä ja vähäosaisista nousee esille hänen kirjoituksistaan. Hänen satujaan kuvaa monivaiheinen juoni, onnellinen loppu ja pyrkimys läheiseen kontaktiin lukijan kanssa. Topelius yhdisteli kirjoituksissaan mielikuvitusta ja arkimaailmaa sekä legendaa ja historiaa, kuten Turun linnan tonttu-ukko -sadussa (1849). Hän myös muunteli kansainvälisiä satuaiheita suomalaisuuteen sopiviksi.  

Lopuksi

Topeliuksen kasvatusajatteluun vaikuttivat aatevirtaukset kuten valistus, romantiikka ja nationalismi. Kasvatusajattelun ytimessä oli lapsen mielikuvitukseen ja tunteisiin vetoaminen. Tärkeimpiä teemoja Topeliuksen saduissa olivat isänmaallisuus, perhe, uskonto sekä luonto. Hän myös sekoitti satuihinsa erilaisia aineksia, kuten faktaa ja fiktiota. “Satusedälle” sadun maailma tuli luonnostaan.

Kerttu Torila on toisen vuoden historian opiskelija Turun yliopistossa. Blogiteksti on kirjoitettu osana Historian kirjoittaminen -kurssia keväällä 2024.

Lähteet: 

Alanko, Anna-Liisa et al.: Pieni suuri maailma. Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia. Toim. Liisi Huhtala, Karl Grünn, Ismo Loivamaa ja Maria Laukka. Tammi, Helsinki 2003.

Jaakkola, Pasi: Topeliaaninen usko. Kirjailija Sakari Topelius uskontokasvattajana. Uskonnonpedagogiikan väitöskirja. Helsingin yliopisto 2011. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/9a7859e7-a0a2-45bc-8cee-76de9583ab8e/content [haettu 11.2.2024] 

Klinge, Matti: Topelius, Zachris. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: SKS.http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002854 [haettu 11.2.2024]. 

Mäkelä, Juho: Fresko “Koivu ja tähti” 1936. Freskomaalaus, 13,0 x 18,0 cm. Journalistinen kuva-arkisto Kaleva JOKAKAL3B:4077, Museovirasto. CC BY 4.0