Kuukausi: elokuu 2013

Elämäkertatutkijat Valenciassa

Espanjalainen historian professori Isabel Burdiel on koordinoinut eurooppalaista biografiatutkijoiden verkostoa viimeiset kolme vuotta. Verkoston saama rahoitus on päättynyt ja viimeinen seminaari järjestettiin Isabelin kotikaupungissa Valenciassa viime kesäkuussa. Mukana oli espanjalaisia, englantilaisia, ranskalaisia tutkijoita sekä pohjoismaisena lisänä yksi tanskalainen sekä allekirjoittanut suomalainen. Toisen espanjalaisen kollegan kautta sain aikoinaan tiedon verkostosta, ja olen saanut kuulua siihen nyt pari vuotta. Se on ollut etuoikeus, sillä läsnä olevat professorit ja tutkijat ovat tarjonneet korkeatasoisen, mutta ennen muuta äärimmäisen rennon ja mukavan ilmapiirin.

Alkukesän lempeä helle ja Valencian viehko vanha kaupunki todella sokkeloisine, eksyttävine kujineen tarjosivat ainutlaatuiset puitteet tapaamiselle. Kävelyt Colegio Mayor Rector Peset’n majapaikasta yliopiston vanhaan rakennukseen loivat flanööraavan ilmapiirin. Ohikulkumatkalla ehdimme mm. ihailla huikeaa barokkikirkkoa sekä kauppahallia katosta roikkuvine ilmakuivattuine kinkkuineen.290

Verkoston seminaarien teemat ovat olleet väljiä, ja omaa tutkimusaihetta on näin ollen ollut helppo tuoda esille. Tällä kertaa keskusteltiin otsikon Unforseen lives? : writing biographies beyond the ‘exceptional’ and the ‘normal’ alla mm. Napoleonin elämäkerrasta (Patrice Gueniffeyn tuore teos), irlantilaisten vallankumouksellisten ja muistamisen problematiikasta (Roy Foster) sekä äärettömän kiehtovasta hispanisti Raymond Carria koskevasta elämäkertaprojektista, jota professori Maria Gonzalez oli työstänyt usean vuoden ajan ja juuri julkaissut sen englanninkielisen käännöksen. Oman paperini pidin Maria Wilhelmiina Lindroosia käsittelevästä tutkimushankkeesta, ja etenkin häneen liittyvästä Maria Wiikin maalauksesta, joka saa kysymään, miten muotokuvaa voisi käsitellä ja tulkita biografisessa tutkimuksessa.

313

Verkosto on tarjonnut kiehtovan näkymän niihin keskusteluihin, joita eri maissa nimenomaan historioitsijoiden piirissä käydään biografisesta tutkimuksesta. Esimerkiksi Britanniassa biografiakeskustelua käydään useimmiten kirjallisuushistorioitsijoiden kesken, joten verkosto on tarjonnut tärkeän foorumin juuri historiantutkijoille.  Tanskalaisen Birgitte Possingin kanssa olemme usein voineet todeta, kuinka korkeatasoista biografiatutkimusta juuri Pohjoismaissa tehdään. Tarvitaan verkostoja, jotta myös maantieteellisesti ja kielellisesti syrjäisemmän alueen tutkimus voisi nouda tasavertaisena esiin Euroopan suurissa maissa tehtävän tutkimuksen kanssa. Toivommekin, että verkoston jäsen ja tällä hetkellä EUI:ssa Firenzessä toimiva Lucy Riall pystyisi järjestämään lupaamansa jatkotapaamisen omassa yliopistossaan.

Kuten Valencia, sekään ei matkakohteena hassumpi valinta. 347

Arkistot löysivät lopullisen paikkansa

Rockantropologi Timo Saarniemen keräämiä aineistoja – raportteja, karttoja, kuitteja, ilmaisjakelulehtiä, kirjeitä, esseitä, valokuvia ja niin edelleen – ei aiemmin käynyt kateeksi; aineistot kulkivat Timon asunnosta Sairashuoneenkadulta hikiselle ja vanhalta viinalta haisevalle tossutehtaalle Lemminkäisenkadulla. Siellä ne olivat alttiina esimerkiksi opiskelijariennoissa kaatuneelle punaviinille – näin kävi keväällä 2011. Aineistoja ei saatu lukkojen taakse, joten kuka tahansa osakuntatoiminnassa mukana olleista saattoi ottaa aineiston selattavakseen – näin taas kävi vain pari viikkoa ennen kuuluisaa Punaviinigatea. Onneksi pysyvää vahinkoa ei sattunut. Asiat voidaan nähdä myös toisenlaisessa valossa: aineistot olivat palanneet juurilleen opiskelijoiden, punaviinin ja hämyisten keikka- ja ravintolatilojen takahuoneisiin. Sinne Timokin raporttiensa kopioita levitteli, ja olipa hän myös aktiivisesti mukana osakuntatoiminnassa.

Timon elämäntyölle tuli nopeasti etsiä uusi säilytyspaikka, kun saimme tiedon tossutehtaan purkamisesta uuden Teutori-kirjaston tieltä. Aineistot siirrettiin toisen kerroksen pätsistä Artium-rakennuksen kylmään kellariin – siis yhdestä väistötilasta toiseen. Siellä niiden järjestelytyöhön paneutui maaliskuussa 2013 toden teolla FM Suvi Vainionpää, joka sai työhön pikakurssit Turun Maakunta-arkiston ja Suomen Jazz ja Pop Arkiston (JAPA) avuliailta henkilökunnilta. Vähä vähältä sekalaiset paperiläjät löysivät paikkansa teeman, aineistotyypin ja ajan mukaan jaoteltuna. Esimerkiksi Ruisrockia käsitteleviä raportteja löytyi yhteensä kuuden arkistokotelon verran, ulkomaanmatkoja kolmentoista kotelon verran, ja pelkästään Kåreninkin toiminta täytti neljä koteloa. Valokuvat täyttivät pari pärekoria ja matkalaukkua.

näyttelynyleiskuva

Saarniemen elämää ja elämäntyötä käsittelevä valokuvanäyttely järjestettiin keväällä 2012 Sirkkalassa.

Kesäkuun 18. päivänä aineisto oli viimein, noin kahden vuoden mittaisen arkisto- ja digitointiprojektin päätteeksi, valmiina luovutettavaksi pitkäaikaissäilytyspaikkaansa Turun Maakunta-arkistoon. Aineistoa oli yhteensä 12,6 hyllymetriä eli lähes tuplasti sen verran kuin on esimerkiksi presidentti Martti Ahtisaaren henkilöarkistossa. Nyt kun aineisto on luovutettu ammattimaiseen arkistoon, on se kaikkien käytettävissä, se on ihanteellisissa säilytysolosuhteissa ja sitä voidaan hyödyntää tieteellisessä tutkimuksessa. Näin ollen aineisto ei myöskään enää kuluta kulttuurihistorian oppiaineen henkilöstöresursseja eikä tiloja. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että aineistoon voidaan nyt kohdistaa tutkimustoimintaa toden teolla.

Toinenkin puolisko Saarniemi-projektista, siis aineistojen digitoiminen, onnistui vähintään yhtä hyvin kuin järjestelytyö. Kaiken kaikkiaan kahden vuoden aikana digitoitiin 338 kappaletta Saarniemen raportteja. Nämä vaihtelivat sivumääriltään viidestä sataan. Digitoituja sivuja kertyi pitkälti yli 5000 ja niiden koko on yhteensä 580 gigaa. Tiedostojen korkea resoluutio takaa niiden käytettävyyden myös pitkälle tulevaisuuteen. Digitoidut eli elektroniset aineistot on nyt siirretty JAPA:n säilytettäväksi. Koska JAPA on sitoutunut Kansallinen Digitaalinen Kirjasto -hankkeeseen, on aineistojen pitkäaikaissäilytys näin ollen taattu. Digitoidut aineistot antavat hyvän yleiskuvan aineiston sisällöstä ja tarkan kuvan erityisesti turkulaisesta festari- ja keikkakulttuurista 1970-luvulta 2000-luvun alkuun.

Projekti ei olisi onnistunut ilman ulkopuolista rahoitusta, jota myönsivät Suomen Opetus- ja Kulttuuriministeriö puolen vuoden ajaksi ja Koneen Säätiö puolentoista vuoden ajaksi. Myös Suomen Populaarikulttuurin Tutkimuksen Seura tuki projektia avustamalla valokuvanäyttelyn ”Impressiot ovat minun!” Rockantropologi Timo Saarniemen valokuvia ja tekstejä järjestämisessä keväällä 2012. Näyttely ja samalla koko projekti saivat tuolloin mukavasti mediahuomiota. Näyttely huomioitiin Turun yliopiston verkkolehdessä, YLE Turun paikallisuutisissa (Klikkaa tästä ja katso minkälaista keskustelua aiheesta käytiin!) ja Sue-lehdessä. Sitä esiteltiin myös Kaislatuuli-blogissa, ja koko hanke puolestaan huomioitiin paikallislehti Turkulaisessa. Opiskelijoiden järjestämä Kinokult-elokuvatapahtuma esitteli syksyllä 2011 Saarniemen ottamia valokuvia – lisätietoa aiheesta täältä. Samaten The Legacy of Timo Saarniemi -Facebook-ryhmässä, joka perustettiin digitoitujen aineistojen esittelyyn, on käyty jatkuvasti aktiivisia keskusteluja niin valokuvista kuin Saarniemen henkilöstäkin. Ryhmä on epäilemättä omiaan herättämään ja ylläpitämään Saarniemeen ja varsinaissuomalaiseen kulttuuriperinteeseen kohdistuvaa mielenkiintoa.

Turkulainen

Aineiston järjestely- ja digitoimisprojekti mainittiin mm. Turkulaisessa helmikuussa 2011.

Tällä hetkellä aineistot ovat siis hyvässä tallessa Aninkaistenmäen uumenissa. Niiden käyttämiseksi ja kopioimiseksi on pyydettävä lupa kulttuurihistorian oppiaineen professorilta vuoden 2055 loppuun saakka, jonka jälkeen ne ovat vapaasti käytettävissä. Erityisesti graduaan suunnittelevat opiskelijat ovat osoittaneet kiinnostustaan aineistoa kohtaan, mutta vasta nyt tilanne (lue: arkistot ovat hyvässä järjestyksessä ja valvotuissa tiloissa) on sellainen, että siihen voi, ja on myös syytä, kannustaa. Aineistosta siis löytyy paljon kiinnostavia teemoja ja aiheita, jotka vain odottavat tutkijaansa.