Tiistaina 9. syyskuuta järjestettiin Turun yliopistolla This is Popular! -seminaari, joka avasi uuden populaarikulttuurin tutkimukseen keskittyvän opintopolun historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Monitieteinen englanninkielinen Popular Culture Studies Master’s Degree Pathway on mediatutkimuksen, kulttuurihistorian ja musiikkitieteen oppiaineiden järjestämä maisterintutkintoon valmistava opintopolku, joka kestää kaksi vuotta ja tarjoaa valmiuksia populaarikulttuurin eri muotojen teoreettiseen ja historialliseen tarkastelemiseen.
This is Popular! -seminaari juhlisti opintopolun käynnistämistä ja toimi samalla sen avauksena. Seminaarin järjestivät partnerioppiaineet yhteistyössä International Institute for Popular Culture (IIPC) -tutkimuskeskuksen kanssa.
Mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen avasi seminaarin. Toivottaessaan uudet opiskelijat tervetulleiksi hän toi myös esiin sen, miten populaarikulttuurin tutkimuksella on harvinaisen vankka perinne Turun yliopistossa. Vuosikymmeniä kestänyt oppiaineiden välinen yhteistyö sai entistä vahvemmat puitteet vuonna 2006 kun Turun yliopiston yhteyteen perustettiin kansainvälinen IIPC -tutkimuskeskus. Tieteidenvälisen yhteistyön lisäksi vahvuutena ovat olleet laajat kansainväliset verkostot ulkomaisiin yliopistoihin ja tutkimuskeskuksiin, joista myös tiistain This is Popular! -seminaarin kansainväliset huippupuhujat tulivat.
Kukin oppiaine oli kutsunut avajaisseminaariin kansainvälisen key note -puhujan, joista jokainen tarkasteli populaarikulttuuria eri näkökulmista. Tämän kautta avautui hyvin monitieteinen näkökulma populaarikulttuurin tutkimuksen mahdollisuuksiin ja laajuuteen, joka kattaa erilaisia tutkimuskohteita ja tarkastelutapoja. This is Popular! -seminaari toi nimensä mukaisesti esiin sen, että populaarikulttuuri on joka puolella ympärillämme, ei vain eri mediakulttuurin tuotteina kuten elokuvina tai sarjakuvina vaan osana arkea materiaalisena kulttuurina ja mielikuvina, vaikuttaen siihen, miten hahmotamme ja järjestämme jokapäiväistä elämäämme. Näin ollen on tärkeää asettaa näennäisesti triviaali tai tavallinen kriittisen tarkastelun alle.
Musiikkitieteen kutsuma ensimmäinen puhujavieras oli elokuvatutkimuksen professori Claudia Gorbman (University of Washington Tacoma), jonka kirja Unheard Melodies: Narrative Film Music (1987) on uraauurtava elokuvamusiikkia käsittelevä tutkimus. Professori Gorbmanin luento “Movie Songs” käsitteli populaarien laulujen käyttöä ja merkitystä elokuvissa. Hänen mukaansa 1980-luvulta lähtien laulut ovat mullistaneet elokuvien kerrontaa. Ohjaajat kuten Quentin Tarantino, David Lynch, Wong Kar-wai tai Coenin veljekset ovat luoneet niiden kautta oman kädenjälkensä. Näin postmodernin ajan elokuva on tehnyt paluun mykkäelokuvien aikakaudelle, jolloin laulujen lyriikoilla kommentoitiin ja tuettiin visuaalista tarinankerrontaa kun yleisö tunnisti ja osasi ymmärtää niiden merkityksiä.
Gorbmanin luento sai ajattelemaan miten monet asiat, kuten elokuvan äänimaailma, jäävät helposti huomaamatta, vaikka ne kantavat valtavasti omia konventioitaan ja viitteitä muihin kulttuurintuotteisiin. Näiden huomiotta jääneiden viitteiden löytäminen muuttaa tapaa nähdä kokonaisuus. Esimerkiksi Ridley Scottin elokuvassa Alien (1979) Sigourney Weaverin näyttelemä hahmo Ellen Ripley laulaa hengästyneesti ja tuskin tunnistettavasti laulua You Are My Lucky Star (1935) paiskatessaan alienin ulos avaruusaluksesta. Innostava luento päättyi keskusteluun siitä, miten viitteet siirtyvät kulttuurista toiseen ja miten niitä on vaikea ymmärtää eri ajassa ja paikassa. Yleisö kuulee ja näkee samat populaarikulttuurin muodot eri aikoina eri tavalla. Näin ollen on olennaista muistaa että esimerkiksi elokuvien katsominen ja kuunteleminen on aina historiallista.
Kulttuurihistorian kutsuma Marilyn Motz (Bowling Green State University) jatkoi historiallisuuden ongelmasta kiinnittämällä huomiota siihen miten populaarikulttuuri siirtää ideoita ajasta, paikasta ja diskursiivisesta ympäristöstä toiseen. Joskus hyvinkin kaukaa tulevat populaarit mielikuvat ja kertomukset vaikuttavat siihen, miten ihmiset näkevät itsensä ja ympäröivän maailman. Näin yksityinen on aina sidoksissa johonkin yleiseen, ihmiset ammentavat kulttuuristen merkitysten varannoista oman elämänsä ymmärtämiseen.
Motzin luento kertoi kiinnostavasti siitä, miten henkilökohtainen kokemus jäsentyy populaarien kulttuuristen mielikuvien kautta. Hän on tutkinut Yhdysvaltojen sisällissodan aikana eläneen avioparin Henry ja Harriet Smithin välistä kirjeenvaihtoa sekä päiväkirjamateriaalia 1850-luvulta ja löytänyt niistä viitteitä erilaisiin kulttuurisiin teksteihin Dickensin romaaneista Harper’s Magazine -aikakauslehden artikkeleihin. Luento kertoi kiinnostavasti siitä, miten kulttuuriset ajatusmallit ja rakenteet vaikuttavat siihen, miten ihmiset kuvittelevat ja suunnittelevat omaa elämäänsä.
Motzin tutkimushanke oli hyvä esimerkki siitä, miten populaaria voi tutkia myös yksityisiksi miellettyjen lähteiden kuten päiväkirjojen tai kirjeiden kautta. Samalla 1800-luvun aineistolle perustuva tutkimus oli tärkeä muistutus populaarikulttuurin pitkästä historiasta ennen 1900-lukua, elokuvia, televisiota ja digitaalista mediakulttuuria.
Nykymediakulttuurista Internetin aikakaudella jatkoi seminaarin viimeinen puhuja, mediatutkimuksen kutsuma Sharif Mowlabocus, joka toimii luennoitsijana Sussexin yliopiston mediatutkimuksen ja digitaalisen median laitoksella. Hänen nettipornoa käsittelevällä luennollaan nousi keskeiseksi kysymys vallasta ja sen hierarkioista, joiden analysoiminen on ollut olennaista populaarikulttuurin tutkimukselle. Varsinkin angloamerikkalainen Cultural Studies -suuntaus on korostanut 1970-luvulta lähtien sukupuolen, luokan ja ”rodun” merkitystä niiden rajojen määrittelyyn, jotka säätelevät kulttuurin tuottamista ja kuluttamista. Mowlabocusen mukaan porno aiheena on hyvä esimerkki ilmiöstä, joka on valtavan kulutettu yhteiskunnassa, mutta silti marginaalinen akateemisen kiinnostuksen kohteena. Hänen mukaansa myös pornoon, kuten eri kulttuurisiin teksteihin yleensä, voi olla monta erilaista luentaa, jotka mahdollistavat eri tapoja tuottaa merkityksiä ja identiteettejä.
Seminaarin päätös päätyi populaarikulttuurin tutkimuksen juurille kysyessään miten eri aiheita tai ilmiöitä arvotetaan niin elämässä kuin tutkimuksessakin arvokkaiksi tai vähemmän arvokkaiksi, miten syntyy jako korkeaan ja matalaan, valtavirtaan ja marginaaliin. Se, mikä on hyväksytty tutkimisen arvoiseksi ja mikä ei, on edelleen tärkeä kysymys.
