Kuukausi: helmikuu 2013

Kulttuurihistorian opinnäytteet 2012

gradut_400pxVuonna 2012 kulttuurihistoriassa valmistui 24 pro gradu -tutkielmaa ja kaksi väitöskirjaa. Tuttuun tapaan tutkimukset kattoivat laajan ajallisen ja paikallisen kirjon, keskiajalta nykypäivään, Saimaalta Siperiaan, Suomesta Yhdysvaltoihin, Roomasta Turkuun. Opinnäytteet ilmestyivät pääasiassa suomeksi, mutta Lauri Härkänen kirjoitti pro gradunsa englanniksi. Tutkielma Historia Renarrata: Early Bendictine Revisions of the First Crusade käsitteli vuonna 1095 käynnistyneeseen ensimmäiseen ristiretkeen liittyvää latinankielistä historiankirjoitusta, lähtökohtana ennen kaikkea nimettömäksi jääneen silminnäkijän Gesta Francorum et aliorum Hierosolymitanorum, jota kolme benediktiiniä Baldric Bourgueililainen, Guibert Nogentilainen ja Robert Munkki myöhemmin tulkitsivat omissa kertomuksissaan. Kunnianhimoinen ja haasteellinen tutkimus on jatkossa kaikkien kiinnostuneiden käytettävissä, sillä se on julkaistu Doriassa osoitteessa http://www.doria.fi/handle/10024/85008. Verkkojulkaisemista voi suositella kaikille opinnäytteille, sillä se lisää niiden näkyvyyttä ja tuo iloa tuleville tutkijoille. Lopulta vain pieni osa vuoden 2012 graduista on tähän mennessä luettavissa Turun yliopisto julkaisuarkistossa. Jatkossa olisi hienoa saada yhä useampi työ esiin verkossa.

Myös uuden ajan alku oli vahvasti läsnä vuoden 2012 pro graduissa. Näistä tutkimuksista voi mainita Lauri Kokkosen työn Aidaton maanpäällinen taivas. Gerrard Winstanleyn englantilaisuus ja ehdotus kansakunnasta 1600-luvun puolenvälin Englannissa ja Henna Karppisen tutkielman Säädyn ja sukupuolen mukainen. Uuden ajan alun englantilainen aateliskasvatus ja naisena olemisen rajat. Kokkonen rakentaa kiinnostavan näkökulman kansallisuus-ajatukseen ennen nationalismin aikaa. Minkälaisen kuvan tulevaisuuden Englannista hahmotti valtaeliitin ulkopuolelta tullut kauppias 1600-luvulla? Karppinen on puolestaan vallan ytimessä, sillä hän tutkii aatelistoa, neljää aatelisnaista 1600- ja 1700-lukujen Englannissa, ja sitä, miten sukupuoli ja sääty määrittelivät yksilön elämänvalintoja. Myös Karppisen ja Kokkosen gradut löytyvät Doriasta.

uhkapeliä 1800Viime vuosina kulttuurihistorian pro gradu -tutkielmissa on käsitelty paljon 1800-luvun kysymyksiä. Tänä vuonna 19. vuosisata esiintyi tavallista vähemmän. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin Eva Sirénin tutkimuksen Kamreeri Weckströmin kassavaillinki – Säätyläiset ja uhkapelikulttuuri 1800-luvun lopun Helsingissä. Se asettaa fokukseen näennäisesti pienen tapahtuman, helsinkiläisen kamreerin kavalluksen, josta avautuu näköala 1800-luvun helsinkiläiseen uhkapelikulttuuriin, pelipaikkoihin, ravintolan takahuoneisiin, mutta samalla myös alkoholin ja paheellisen elämän vaaroihin – ja tietysti väistämättä mukaansa tempaavaan pelihimoon, josta onneton kamreeri ei päässyt irti. Sirén rakentaa tulkintansa niin aikalaislehdistön uutisista kuin oikeuden kuulustelupöytäkirjoistakin. Mielenkiintoisen näkökulman 1800-lukuun tarjosi myös Susanna Lahtisen tutkimus brittiläisen naismatkailijan Charlotte Anne Eatonin Italian-matkasta, josta muodostui kokonaisvaltainen aistimellinen kokemus. Lahtinen tutkii muun muassa, millaisia ääniympäristöjä Eaton matkakuvauksessaan hahmottaa.

1900-luvun kulttuuria käsiteltiin vuoden 2012 tutkielmissa monipuolisesti, teollisen kaupunkikuvan muutoksesta (Milla-Lotta Kemiläinen) museon muuttuviin merkityksiin (Jasmin Lehtiniemi), Aleksandr Solzenitsynin Stalinin ajan kuvauksista (Anne Seppänen) David Bowien tähteyteen (Heidi Korhonen-Tuominen). Tapio Manni analysoi tutkimuksessaan Edistyksellistä rockia Suomesta. Suomalainen progressiivinen rockkulttuuri Musa-, Soundi- ja Suosikki-lehdissä vuosina 1969–75 niitä tuntemuksia, joita progemusiikin rantautuminen Suomeen herätti. Populaarimusiikin kautta Manni tarkastelee kiehtovasti esimerkiksi niitä mielikuvia, jotka aikakauden keskustelussa liitettiin”kaupallisuuteen”.

Mediakulttuurisista aiheista selvästi eniten tutkittiin elokuvan historiaa. Aiheet ulottuivat Humphrey Bogartin tähteydestä (Anne Sirkiä-Välimäki) Suomisen perhe -elokuviin (Maiju Lohtamo) ja Juurakon Huldasta (Asta Sutinen) suomalaisiin lastenelokuviin (Marija Partanen-Vainio). Pioneeriluontoinen työ oli Toni Puurtisen tutkimus Haaveena hegemonia – Finnkinon perustamisen motiivit 1980-luvun Suomessa, laajaan muistitietoaineistoon perustuva analyysi suomalaisen elokuvaliiketoiminnan rakennemuutoksesta videovallankumouksen kynnyksellä.

Muistitietoa hyödynnettiin monessa tutkimuksessa: Elina Meriö analysoi haastattelujen avulla muuttuneita käsityksiä pyhäpäivän vietosta ja Otto Latva rautatien vaikutusta Teuvan Perälän kylän elämään. Työelämän muutosta lähestyttiin niin ikään eletyn kokemuksen kautta. Anna Ojansuu tutki toimistotyön mullistusta tietokoneistumisen aikana 1980-luvulla ja nojautui ennen kaikkea haastatteluaineistoon.

Väitökset 2012Väitöskirjoja vuonna 2012 valmistui kaksi. Ilana Aallon tutkimus Isyyden aika. Historia, sukupuoli ja valta 1990-luvun isyyskeskusteluissa ilmestyi Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisusarjassa Jyväskylässä. Se pureutui muistitietoaineiston avulla 90-luvun debattiin isyydestä ja oletettuun eroon perinteisen ja uuden isyyden välillä. Lauri Keskinen puolestaan väitteli artikkeliväitöskirjalla Seura tekee kaltaisekseen. Poliittinen sosialisaatio varsinaissuomalaisissa työväenurheiluseuroissa vuosisadan vaihteesta 1920-luvun alkuun, joka pohjautui laajaan työväenurheiluseurojen aineistoon ja tulkitsi sitä monitieteisesti, yhdistämällä kulttuurihistoriallista analyysia oppimisteorioihin. Vuonna 2012 meni esitarkastukseen kolme muutakin väitöstutkimusta, Harri Kiiskisen, Tom Linkisen ja Heli Rantalan; ne kaikki tulevat väitökseen keväällä 2013.

 

Uusi keskiaika

Helmikuun 1. päivänä järjestettiin Helsingissä Tieteiden talolla Suomen keskiajan tutkimuksen seuran, Glossan, kokoonkutsumana yleisölle avoin Uusi keskiaika  –seminaari. Kutsussa oli pyydetty keskiajasta kiinnostuneita saapumaan tilaisuuteen pohtimaan Suomen keskiajantutkimuksen tämänhetkistä tilaa ja sitä kuvaa, joka keskiajasta laajemmin vallitsee.  Tehtävän oli vastaanottanut reilusti yli sata henkeä.

Mitä sitten kuuluu tutkimukselle, joka käsittelee nykyisen Suomen alueen keskiaikaa? Seminaarissa saatu vastaus kuuluu: ”sekä hyvää että huonoa”. Hyvää on, kuten päivän tieteelliset esitelmät osoittivat, että Suomessa tehdään paljon Suomeen liittyvää kansainvälisen tason tutkimusta, mikä tuottaa uutta tietoa ja tulkintoja (linkki seminaariohjelmaan). Huonoa on puolestaan se, että yleiskuva Suomen alueen keskiajasta perustuu edelleen Jalmari Jaakkolan 1900-luvun alun vuosikymmeninä tekemiin tutkimuksiin. Uusia tutkimustuloksia on runsaasti tarjolla erilaisissa julkaisuissa, mutta aivan liian usein ne jäävät vain oman tieteenalan asiantuntijoiden piiriin. Tieteiden välistä vuoropuhelua toki on, mutta sitä tarvitaan nykyistä enemmän, jos halutaan rakentaa uusi ja eheämpi kuva keskiajasta. Yhteistyömahdollisuuksien ymmärtämisen kannalta Uusi keskiaika-seminaari oli onnistunut. Erinomainen esimerkki oli biologi Teija Aleniuksen esitelmä siitepölytutkimuksen tuomasta uudesta tiedosta liittyen Uudenmaan varhaiseen asutukseen. Esitelmä kirvoitti vilkasta keskustelua niin arkeologien, historian- kuin kielentutkijoiden riveistä.

Päivän provokaattoriksi lupautunut historioitsija Jaakko Tahkokallio ehdotti vanhentuneen, pirstaleisen ja epätasapainoisen keskiajan kuvan korjaamiseksi pysyvän koulutusjärjestelmän luomista jonkin suomalaisen yliopiston huomaan. Keskiajantutkimuksessa tarvitaan monia taitoja, joita ei keskimääräinen yliopistokoulutus tarjoa missään oppiaineessa.  Kun koulutusjärjestelmä on turvattu, on helpompi lähteä rakentamaan erilaisia pitkän tähtäimen monitieteisiä tutkimusprojekteja ja keskittyä eri teemojen tai paikkakuntien tutkimukseen. Pitkäjänteisen suurprojektin Suomen keskiajasta tulisi olla samalla paikallinen, kansallinen ja kansainvälinen. Siinä tuotaisiin uudelleen arviointiin vanhat kirjalliset lähteet, jotka yhdistettäisiin uusimpaan arkeologiseen aineistoon. Tältä pohjalta keskustelua käytäisiin vastaavan kansainvälisen tutkimuksen kanssa. Suurhankeen alullepanemiseen löytyy perjantain seminaarin perusteella osaajia, nyt tarvittaisiin vain aimo annos yhteis- ja talkoohenkeä tarvittavien resurssien hankkimiseen.

 

Uusi keskiaika on Glossa ry:n ylläpitämä hanke ja sitä on rahoittanut Tieteellisten seurain valtuuskunta.  Hanke on järjestänyt useita keskustelutilaisuuksia, joissa on kuultu niin tutkijoiden, museoalan kuin kouluopetuksessa mukana olevien henkilöiden näkemyksiä suomalaisesta keskiajan tietämyksestä ja sen päivittämisestä. Hankkeen edistymisestä voi lukea esimerkiksi Glossae -lehdestä (mm. 2/2012).