Pääsimme nyky-Turkin teemojen pariin Marjan esitelmän siivin. Hän kertoi mm. poliittisesta tilanteesta, väestönsiirroista, vähemmistökysymyksistä, kemalismista, Turkin eri alueista ja uskonnon asemasta suhteessa valtioon.

Seuraavana ohjelmassa oli pyhiinvaellus Viattomuuden museoon. Olimme lukeneet Pamukin teoksen pakollisena kurssilukemisena jo ennen Istanbuliin lähtöä, ja tätä vierailua odotettiin erityisen kovasti.

Pyhiinvaeltajat perillä

Pyhiinvaeltajat perillä

Museo on mieletön hullun luovuuden ilmentymä. Jo museon sijainti keskellä Çukurcuman arkea oli juuri sitä, mitä olemme kuvitelleetkin. Ensimmäisenä tulija kohtaa Füsunin kaikki 4213 tupakantumppia. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa ovat toinen toistaan kauniimmat vitriinit täynnä esineitä, valokuvia ja papereita. Museo, joka taatusti saa pian paljon jäljittelijöitä, kuvaa upeasti istanbulilaista 1970-luvun arkea ja tietysti romaanin päähenkilön Kemalin pakkomiellettä.

Kurssilaisten suosikit  tai vaikuttavimmat yksityiskohdat olivat: Outi: “häpäistyjen” naisten valokuvat, jouta julkaistiin sanomalehdissä; Ansku: variksen ja rakilasin vitriini; Anni: Füsunin tupakantumpit ja Orhan Pamukin tälle seinälle kirjoittamat muistiinpanot; Marja: Kemalin karu ullakkoasunto, jossa Kemal kertoi tarinansa Orhan Beylle; Jutta: Orhan Pamukin aivot – miten kukaan osaakaan kietoa moisen vyyhdin!; Marjo: Kemalin obsessio, joka jotenkin kulminoituu suolasirottimiin, joita M. itse pakkomielteisesti laski museosta 99 kappaletta; Heli: vainajien valokuvat, joita ihmiset pitivät hautajaisissaan rinnuksissaan.

Marjan sisäänpääsylippu Viattomuuden museoon

Marjan sisäänpääsylippu Viattomuuden museoon

Kokonaisuutena tämä moniulotteinen museo on äärimmäisen vaikuttava, mutta (ilmaista) kahvia varten kannattaa varata oma kuppi mukaan.

Täältä kävelimme alas mäkeä Bosporinsalmen rannalle Istanbul Modern -museoon.

Marja esitelmöimässä nykytaiteen museossa

Marja esitelmöimässä nykytaiteen museossa

Marja esitteli museon ja sen teemoihimme erinomaisesti sopineet vaihtuvat näyttelyt. Näistä Turkin elokuvan 100-vuotisjuhlanäyttely “Sata vuotta rakkautta” esitteli elokuvan historian sen yleisösuhteen kautta. Oli kuin Viattomuuden museo olisi saanut lisäosan täältä. Puhuttavien taideteosten joukossa hyvin mielenkiintoinen oli museon portaikko, Monica Bonvicinin tekemä installaatio Istanbulin 8. biennaaliin, “Portaat helvettiin”, joka radikaalifeministivandalistisella tyylillään muistuttaa todellisuuden ankaruudesta ja väkivaltaisuudesta.

Vuosisadat ovat vierineet kuluneen viikon aikana hyvässä seurassa ahkerasti opiskellen. Kellonympäripäiviä on tehty eikä valitusta ole kuulunut. Kengänpohjat  ovat kuluneet marmori- ja kaakelilattioilla ja katukivetyksillä. Iltaisin on kyllä kukkaroakin tyhjennetty, mutta sekin on ollut paikalliseen kulttuuriin perehtymistä. Kotimaisten tavaratalojen tinkimispäiviä odotellessa…olemme jo alkaneet jatkokurssin suunnittelun.

Olemme olleet erittäin vaikuttuneita istanbulilaisten ylenpalttisesta mutta luontevasta ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta. Tänne kotiutuu nopeasti. Pirteässä porukassa on ollut hyvä matkustaa. Vielä naiset nauravat Istanbulin kaduilla.

KIITOS!

image