Filosofian maisteri Elina Virtasen kulttuurihistorian alan väitöstilaisuus pidettiin lauantaina 5.5.2018 Turun yliopiston Educariumin salissa 2 klo 12.15 alkaen. Väitöstilaisuudessa oli 75 kuulijaa. Tilaisuus päättyi klo 14.30.
Virtasen tutkimus tarkastelee vapaaherratar Ruth Munckin (1866-1976), jääkäreiden schwesterin, lotan ja tuomitun maanpetturin, omia muistoja ja hänen tulkintojaan elämästään, ei sitä, mitä hänen elämässään tosiasiassa tapahtui tai sitä, mitä hän lopulta oli. Virtasen maltillinen ja hienovarainen tulkinta jättää tilaa myös jatkotulkinnoille. Tutkimus pohjautuu hyvin monipuoliseen ja suureen lähdemateriaaliin, vaikka kaikkea mahdollista tutkija ei käyttöönsä olekaan saanut.
Vastaväittäjänä toimi Oulun yliopiston Suomen ja Pohjois-Euroopan historian professori Tiina Kinnunen, joka tunnetaan muun muassa syvällisestä Lotta Svärdin, uuden sotahistorian ja naishistorian tuntemuksestaan. Kuulijoilla olikin reilu kaksi tuntia nautittavanaan perinpohjaista asiantuntijakeskustelua, sillä professori Kinnusen innostunut ja perehtynyt haastaminen sai hienosti vastakaikua tutkimustaan ansiokkaasti puolustaneelta väittelijältä.
Elina Virtanen pitää lektiota. Kuvat: Hannu Salmi.
Tilaisuuden seuraaminen oli helppoa, sillä Kinnunen eteni tutkimuksen läpi selkeässä järjestyksessä ja kokonaan; keskustelussa käytiin läpi poikkeuksellisenkin paljon tutkimuksen sisältöjä eikä vain siinä tehtyjä tutkimuksellisia ratkaisuja, mikä oli mukavaa, vaikka toki johdantokin sai sopivan osansa keskustelusta.
Kinnunen lähti liikkeelle haastavalla lämmittelykysymyksellä ja kysyi Virtaselta, mitkä kolme kysymystä tämä esittäisi Munckille, jos pääsisi tätä tapaamaan. Hetken mietittyään Virtanen vastasi ensin tiedustelevansa Munckilta, mitä tämä ajattelee väitöskirjasta. Tämän jälkeen hän kysyisi työstä jääkärien henkisen hyvinvoinnin parissa ja lopuksi vielä, miten Munck koki jatkosodan jälkeen seuranneen yhteiskunnallisen muutoksen. Kahta jälkimmäistä teemaa Virtanen tutkimuksessaan pohtii lähteidensä varassa. Keskusteluissa mietittiin myös muistin ja muistamisen monimutkaisuutta, Saksa-uskollisuuden tematiikkaa, lottana olon ja esimerkiksi talvisodan vähempää merkitystä suhteessa jääkäreihin.
Monilla tavoin Munckille hänen elämänsä kohokohta oli olla jääkärien mukana rintamalla heidän sairaanhoitajanaan. Virtanen avaa tutkimuksensa Munckin muistelolla vuodelta 1958: ”Kun nyt ajattelen elämääni taaksepäin, niin ihanimpia aikoja siinä on juuri tuo aika, ensin jääkärien mukana rintamalla ja sitten vapaussodassa kotimaassa. Se oli maalle raskasta aikaa, ja vaati suuret uhrit, mutta samalla se oli suurenmoista, sytyttävää aikaa.” (s. 9). Tämä elämänvaihe määritti koko hänen loppuelämäänsä ja todennäköisesti myös hänen tulevia ratkaisujaan.