Tämä teksti syntyi osana Historian kirjoittaminen -kurssia. Tänä vuonna opiskelijoiden tekstit käsittelivät juhlavuoden kunniaksi kaikki pitkää 1970-lukua eri näkökulmista. Toisen vuoden historianopiskelijat Ida-Maria Manninen, Jesse Saapunki ja Anna Starck vievät meidät omassa kiehtovassa kirjoituksessaan house ball -kulttuurin keskelle New Yorkiin. Kirjoituksen lisäksi nauhoitettiin myös keskustelua jatkava podcast, joka löytyy tekstin lopusta.
Teksti käsittelee afroamerikkalaisten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen musiikkia ja house ball -kulttuuria 1970-luvun New Yorkissa ja sen vaikutuksia populaarikulttuuriin.
Jo 1800-luvun viimeisinä vuosina New Yorkin Harlemissa pidettiin upeita kauneuskilpailuja, joissa naisten ja naiseuden imitoijat (eng. impersonator) kilpailivat, kuka läpäisee parhaiten silmän testin, kuka ilmentää aitoutta kaikkein parhaiten. Länsimainen drag-kulttuuri alkoi saamaan muotoaan näissä hulppeissa tiloissa, joissa erilaisissa kategorioissa kilpailtiin kauneudesta ja arvokkuudesta. Jo tuolloin näiden juhlien eli ”ballien” (eng. ball; tanssiaiset, juhlat) seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kirjo oli valtava, sillä tässä tilassa he saivat prameilla, keikistellä ja näytellä upeita asujaan ja kauniita kasvojaan parhaansa mukaan toistensa kanssa kilpaillen. 20- ja 30-luvuilla Harlemissa juhlat keräsivät tuhansia katsojia ja ne hyväksyttiin suurilta osin yhteisössä, joka 1930-luvulta lähtien koostui pääosin afroamerikkalaisista ja muista etnisistä vähemmistöistä.
1960-luvun lopulle tultaessa nämä tanssiaiset olivat vakiintuneet Harlemin yöelämään ja houkuttelivat mukaansa useita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä kilpailemaan titteleistä, pokaaleista ja kunniasta. Kuitenkin tilat olivat pitkälti valkoisten drag queenien ja transnaisten valtaamia, ja kauneuskilpailujen arvostelu painotti eurosentrisiä kasvonpiirteitä ja eleitä. Nykymuotoinen house ball -kulttuuri tarvitsi vielä yhden töytäisyn. Siinä kuvaan tuli afroamerikkalainen drag queen ja transnainen nimeltä Crystal LaBeija.
Helmikuun 13. päivänä vuonna 1967 järjestettiin Miss All-America Camp –kauneuskilpailu. Crystal LaBeija edusti Manhattania ja kilpaili muita drag queenejä vastaan, jotka vuorostaan edustivat muita Yhdysvaltojen kaupunkeja. Tuohon aikaan kauneuskilpailuissa afroamerikkalaisten tuli ilmentää kauneuden perikuvaa – valkoista naista – vaalentamalla meikillä ihoaan ja piilottamalla parhaansa mukaan afroamerikkalaisille tyypillisiä kasvonpiirteitä. Kun kilpailun voiton vei valkoinen Rachel Harlow, Miss Philadelphia, LaBeija käveli pettyneenä ja kyllästyneenä pois lavalta hetkellä, joka muutti sateenkaarihistoriaa ikiajoiksi. Kuten them.us:in artikkelissa sanotaan, jokainen darling, joka lentää LaBeijan veitsenterävältä kieleltä on uusi isku kohti valkoisia kuningattaria ja kauneuskilpailujen järjestäjiä, jotka ovat jo vuosia antaneet valkoisten drag queenien kantaa kruunua eurosentristen piirteidensä ja ihonvärinsä vuoksi:
”I’ll sue the bitch…. She won’t make money off of my name, darling. She can make it off of Harlow and all the other fools that will flock to her, but not Crystal, darling. Anybody but her.”
Crystal LaBeija lausui Flawless Sabrinasta, joka oli kilpailun järjestäjä ja jonka suojatti oli voittaja Miss Philadelphia Rachel Harlow. Tilanne tallentui kaikessa kauneudessaan kameralle, ja löytyykin nykyään esimerkiksi Youtubesta:
Tuosta hetkestä lähti house ball -kulttuurin nousu 1972, kun Crystal ja Lottie LaBeija järjestäytyi suvuksi (house) ja järjesti ensimmäisen kauneuskilpailunsa The 1st Annual House of LaBeija Ball. Tämä kauneuskilpailu oli osoitettu vain BIPOC-väestölle ja siellä tämä yhteisö sai vihdoin ilmentää omaa luonnonkauneuttaan. Vuonna 1972 suvun äidin titteli siirtyi Pepper LaBeijalle, joka esiintyi myös kuuluisassa Jennie Livingstonen ”Paris is burning” -dokumenttielokuvassa vuonna 1990.
Vuonna 1973 ensimmäinen homomies kilpaili, alkaen luoda kuilua aikaisemman transnaisten ja naisena esiintyvien kilpailusta joksikin muuksi. Myös miehet ja miehiset piirteet toivotettiin tervetulleeksi kilpailuihin ja kilpailut siirtyivät kauneudesta muuhun suuntaan. Siten drag ballit muuntautuivat hiljalleen house balleiksi ja kilpailtavat kategoriat lisääntyivät. Mukaan tulivat kehokategoriat ja tanssikategoriat. Voguen synty alkaa.
Vuonna 1974 LaBeijan suku toivottaa tervetulleeksi Junior LaBeijan – ensimmäisen miesjäsenensä ja ensimmäisen ballroomin kommentaattorin – MC:n – joka muovaa ballroom -kulttuuria yhä. Tässä vaiheessa 70-lukua myös muita sukuja alkoi ilmestyä mukaan ballroomeihin, kuten Corey, Dior, Dupree. Ballroomeista ja näistä suvuista tuli koti usealle kotoa karkotetuille tai muuten omaa paikkaansa etsiville BIPOC-queer-ihmisille ja liikehdintä voi tänä päivänä paremmin kuin koskaan.
Ballroomin ja diskon yhteys 1970-luvun Yhdysvalloissa
1960–70-luvuilla nuorempi, vähemmän konformistinen, sukupolvi sateenkaariväestöön kuuluvista oli kasvavassa määrin mukana myös poliittisessa aktivismissa. Sillä oli myös yhteys yöelämään, joka ympäristönä yhdistyi itseilmaisuun. Esimerkiksi Stonewallin mellakat 1969 alkoivat spontaanilla tavalla sateenkaariyhteisön identiteetin ilmaisun mahdollistavien paikkojen puolustamisesta. Tiloilla itsessään, ja tässä kontekstissa klubeilla, on siis ollut merkittävä rooli itseilmaisun mahdollistajana ja voisi siten nähdä, että niillä olisi myös poliittinen ulottuvuus.
Diskoa soitettiin sateenkaariväestön tiloissa ja he myös popularisoivat sen. 1970-luvun Yhdysvalloissa diskoklubit muodostivat oman tilan sateenkaariväestöön kuuluville ihmisille, jossa ilmaista itseään ja identiteettiään. He myös tuottivat diskoa ja yhteisön lehdissä diskohittejä sijoitettiin top-listoille. Niiden voisi ajatella muodostavan narratiivin yhteisön mausta ja yhteisestä muistista.
Ballroomeissa soitettiin aluksi suosittuja disko- ja housekappaleita. Disko vastasi tanssittavan, sydämellisen, dramaattisen ja äänekkään musiikin tarpeeseen. Musiikilla on ollut myös merkitystä ballroomin kehityksessä. Kun musiikki muuttui nopeammaksi ja vaikeammaksi, tanssista tuli myös dramaattisempaa ja atleettisempaa. Jo MSFB:n protodiskokappaleen ”Love is the Message” (1973) musiikillisia elementtejä, esimerkiksi jazzmaisia taukoja, käytettiin hyödyksi tanssimalla siihen ”Old Way” -vogueta ja tekemällä freeze frame -poseerauksia. Hyvä esimerkki kappaleen käyttämisestä ballroomissa on Cheryl Lynnin “Got to Be Real” (1978), jota käytettiin de facto kappaleena ”Realness”-kategoriassa, jossa kilpailijat pyrkivät saavuttamaan mahdollisimman suuren aitouden standardin tietyssä lookissa niin pukeutumisessa kuin liikkeissä.
Myös Donna Summerin “I Feel Love” (1977) oli suosittu sateenkaariväestön tanssilattioilla 70-luvulla. Kappaleiden sanoituksissa oli myös heidän keskuudessaan resonoivia viestejä ja musiikin asenne saattoi olla myös voimaannuttavaa. Suosittiin mustien naisartistien emotionaalista ilmaisua ja voimakkuutta vastoinkäymisissä, joihin myös samaistuttiin. Artisteilla oli usein gospel-tausta, mikä luo mielenkiintoisen kontrastin heidän diskokappaleidensa käytölle sateenkaariväestön klubeilla ja ballroomeissa. Esimerkiksi Gloria Gaynorin ”I Will Survive” (1978) on diskokappale, jossa päähenkilö selviää vastoinkäymisistä ja narratiivi muodostuu uhriuden korostamisen sijaan oman vahvuuden ja elämänhalun kautta.
Sateenkaariväestö, musiikki ja popkulttuuri ovat modernissa maailmassa miltei naimisissa toistensa kanssa. Musiikkia on käytetty artistista huolimatta queer-yhteisöissä tapana rakentaa omaa identiteettiä, tukea sitä ja juhlia sitä. Osa nykyajan artisteista myöntää suoraan, että heidän suurin kuulijakuntansa on sateenkaariväestöä. 1970-luvulta alkunsa saanut house ballroom -kulttuuri on lähempänä valtaväestöä kuin koskaan ja nämä tarinat ja tämän rikkaan kulttuurin voi saada kotisohvallensa monessa eri muodossa. Totuus on kuitenkin se, että se täyttää jo olohuoneesi radion kautta halusit tai et.
Kuuntele podcastimme lisäkatsaukseksi teemaan. Jos kiinnostuit aiheesta, suosittelemme katsomaan dokumentit Paris is burning (Jennie Livingstone, 1990), The Queen (Frank Simon, 1967) ja viihdearvoltaan huikean tosi-tv:n RuPaul’s Drag Race (2009-). Teemasta on myös useita hyviä artikkeleita, joita olemme käyttäneet tämänkin tekstin kokoamiseen.
Käsitteistöä:
House ball -kulttuuri juontaa juurensa Amerikasta, ja monet termit ovatkin selkeitä vain niiden englanninkielisessä muodossa. Termejä suomentaessa tulisi riskiksi termin alkuperäisen tarkoituksen menettäminen tai muuttuminen. Olemmekin tehneet tietoisen päätöksen suomentaa termejä vain hallitusti. Koska termistöstä suurin osa on kulttuurisidonnaista, niiden määritelmät muuttuvat suhteessa aikaan ja kulttuuriin. Esimerkiksi termit shade, work ja fierce tarkoittavat eri asioita House ball– ja heterokulttuureissa.
Trans- on etuliite, joka viittaa henkilön syntymässä määritellyn sukupuolen olevan eri, kuin miksi henkilö identifioi itsensä. Esim. transnainen → alun perin syntymässä mieheksi määritelty nainen
Drag on toiminta, jossa pukeudutaan näyttävästi ja ilmaistaan omaa identiteettiä. Tämä yleensä tapahtuu toiseksi sukupuoleksi muuntautumalla. Nykyään dragiin liitetään ristiinpukeutuminen, vahvat meikit, peruukit ja näyttävät asukokonaisuudet
Drag-artisti on henkilö, joka tekee dragia. Henkilö voi pyrkiä korostamaan feminiinisyyttään (drag queen) tai maskuliinisuuttaan (drag king). Korostettavalla ominaisuudella ei ole tekemistä henkilön sukupuolen kanssa, vaan mies voi esiintyä naisena tai muuten feminiinisenä ja toisin päin.
Ball-juhla koostuu useasta kategoriasta, jossa suvut kilpailevat toisiaan vastaan. Osallistujat arvioidaan heidän vogue-taitojen, ulkonäön ja käytöksen perusteella. Osallistujien odotetaan pukeutuvan kategorian mukaan, jotka määrittelevät asukokonaisuuden tarkoituksen ja viestin. Kategorioita ovat esimerkiksi Realness (pyritään imitoimaan asiaa X mahdollisimman vakuuttavasti) ja Hands (keskitytään käsien liikeratoihin ja ulkonäköön).
Kategorian aikana osallistujat tulevat suku kerrallaan “näytille” ja esiintyvät kategorian määrittelemällä tavalla. Tapoja voivat olla kävely, vogue, lip-syncaus (eng. lip-sync; huulien liikuttelu musiikin tahtiin) ja poseeraus.
Vogue on tanssityyli, joka on ottanut inspiraatiota muotilehtien mallien poseerauksista. Voguausta on kahdenlaista, vanhaa ja uutta. Molemmat pyrkivät imitoimaan mallien poseerauksia, mutta vanhassa voguessa liikkeet ovat hitaampia, kun taas uuden voguen liikkeet ovat teräviä ja nopeita. Mixmagon julkaissut voguen historiasta aiheen hyvin tiivistävän artikkelin: A Brief History of Voguing.
Suku (house) – House ball -kulttuurin sisällä esiintyjät ja muutkin ihmiset kuuluvat yleensä johonkin sukuun. Sukuun kuuluvat asuvat saman katon alla ja yleisen käsityksen mukaan toimivat kuin perhe. Suvun jäsenillä saattaa olla tulehtuneet tai jopa olemattomat juuret alkuperäiseen perheeseensä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisensa takia. Suku toimikin monelle perheenä, jota ei määritellyt veri. Suvun jäsenet ovat toistensa sisaruksia. Poikkeuksena tähän on perheen pää, jolla oli vanhemman rooli ja häntä kutsuttiin suvun äidiksi tai isäksi (house mother, house father). Suvun vanhemmat ovat vanhempia ja kokeneempia henkilöitä “House ball”-yhteisössä, ja auttavat lapsiaan selviämään elämässä samalla tavalla kuin perinteisemmässä perheessä vanhemmat auttavat lapsiaan.
Pitkä 1970-luku podcastit: Disco Heaven and Hell
Tekijät: Ida-Maria Manninen, Jesse Saapunki ja Anna Starck
Kirjallisuutta:
Bailey, Marlon M: Butch queens up in pumps: gender, performance, and ballroom culture in Detroit. 2013.
Johnston-Ramirez, Manya: Disco and Gay Culture in the 1970s. ArcGIS Storymaps 17.12.2020.
https://storymaps.arcgis.com/stories/bc4fa3c026e24ed0bd724fe588bf1aa7 [haettu 18.4.2022].
Lawrence, Tim: 15 Songs That Shook New York’s Queer Dance Floors in the 1970s and ‘80s. The New York Times 1.7.2020, päivitetty 6.7.2020.
https://www.nytimes.com/2020/07/01/arts/music/queer-disco-playlist.html
[haettu 18.4.2022].
Lhooq, Michelle: 20 Tracks That Defined the Sound of Ballroom, New York’s Fiercest Queer Subculture. Vulture 24.7.2018.
https://www.vulture.com/2018/07/20-tracks-that-defined-the-sound-of-ballroom.html
[haettu 18.4.2022].
Monforte, Ivan: House and Ball Culture Goes Wide. The Gay & Lesbian Review Worldwide vol 17, s.28-30. Boston 2010.
https://www.gothamgazette.com/index.php/city/4077-harlems-shifting-population
https://www.them.us/story/how-crystal-labeija-reinvented-ball-culture
https://www.vogue.com/article/the-queen-frank-simon-miss-all-america-camp-beauty-contest
https://www.royalhouseoflabeija.com/our-history
https://zagria.blogspot.com/2015/01/rachel-harlow-1948-pageant-winner-model.html#.Yl1k29pBxD8
https://www.history.com/news/drag-balls-house-ballroom-voguing
https://www.bbc.co.uk/programmes/articles/23hgH64c0cvLlwYjfmzcztJ/6-ways-disco-changed-the-world
https://www.shondaland.com/live/a33575156/psychological-and-political-power-of-ball-culture/
