Vuosina 338–337 eaa. kirjoitti nimellä Pseudo-Skylax tunnettu kirjoittaja kuvauksen tunnetun maailman ympäripurjehduksesta. Teoksen koko nimi on Σκύλακος Καρυανδέως πέριπλους τῆς οἰκουμένης eli Karyandan Skylaxin tunnetun maailman ympäripurjehdus. Tämä tekstin myöhempiin editioihin jo antiikin aikana liitetty otsikko nimeää tekstin tekijäksi Skylaxin, tarkoittaen tällä Karyandan Skylaxia jonka Persian kuningas Dareios I Herodotoksen mukaan lähetti tutkimaan Indus-joen kulkua. Koska tämän on täytynyt tapahtua jo 500-luvulla, tn. vuoden 518 tietämillä, ja hänen nimiinsä laitettu teos sisältää asioita, joiden perusteella on varmaa, ettei tekstiä ole voitu kirjoittaa ennen vuotta 338 eKr., on toki selvää, ettei kyseessä voi olla tämä sama Skylax, minkä johdosta modernissa tutkimuksessa tekstin tekijä onkin nimetty Pseudo-Skylaxiksi. Kuka tekstin oikea laatija olisi ollut, jäänee pysyvästi epäselväksi, sillä teksti ei asiapitoisuudestaan johtuen sisällä mitään kirjoittajan henkilöyteen liittyvää aineistoa. Lisäksi teksti sisältää useita mahdollisia myöhempiä korjauksia ja lisäyksiä.
Meidän päiviimme teksti on säilynyt yhden tunnetun käsikirjoituksen ja siitä tehtyjen myöhempien kopioiden kautta. Kyseinen codex, jonka nykyinen sijainti on Pariisin Bibliothèque National, sisältää Herakleian Markianoksen maantieteellisten tekstien kokoelman, joka on koottu todennäköisesti joskus 500-luvulla jaa. Tästä käsikirjoituksesta on kaksi myöhempää, Pseudo-Skylaxin teoksen sisältävää kopiota, joista Bayerische Staatsbibliothekin kappale on luettavissa myös digitaalisessa muodossa.
Pseudo-Skylaxin teksti, kuten muutkin vastaavat, on vanhemmassa tutkimusperinteessä joutunut tietynlaisen väärinymmärryksen kohteeksi. Tämäkin teksti, kuten muutkin periplous-tekstit, on joskus nähty kuvauksina todellisista matkoista, joita kirjoittajat olisivat tehneet, vaikka kyseessä onkin enemmän maantieteen kuvaus ja tietokirja kuin varsinainen matkakertomus. Vastaavia tekstejä on säilynyt useampiakin, ja päinvastoin kuin nykyaikainen lukija olettaisi, nämä lienevät olleet se tyypillisin tapa kuvata antiikin ajan maantiedettä. Vastaavan tyyppinen kirjallisuuden laji siirrettynä kiinteän maan päällä tapahtuvaan liikkumiseen on itineraari, matkakuvaus, jossa kuvataan tiettyä reittiä pitkin eteen tulevat asiat ja näin luodaan matkaopas kulkemiselle paikasta A paikkaan B; antiikinaikaisista tällaisista tunnetuimmat ovat itinerarium antonini sekä tabula peutingeriana -nimisenä dokumenttinä säilynyt graafinen roomalaisen maailman kartta. Vastaavia kirjoja ilmestyi vielä ainakin 1700-luvulla, jolloin esim. Keski-Italiasta julkaistiin vastaavia, graafisessa muodossa kuvattuja reittioppaita, joissa kuvattiin reitti esim. Firenzestä Anconaan tietä pitkin ja näytettiin visuaalisesti ja nimistön avulla, mitä kohteita matkalla oli odotettavissa.
On vaikea hahmottaa tarkasti, mikä tällaisen ”maailmanympäripurjehdusoppaan” kohdeyleisö olisi täsmälleen ottaen ollut. Luettaessa Pseudo-Skylaxin purjehdusopasta (kutsuttakoon sitä nyt tällä nimellä tässä yhteydessä) kartan avulla huomataan nopeasti, ettei kuvaus ole aina kovin täsmällinen eikä kattava: Kuka tahansa joka oikeasti laivan kanssa purjehti ympäri Välimerta, tiesi, ettei Herakleen Pylväiden, s.o. Gibraltarin salmien kahden rannan, välinen purjehdusmatka todellakaan ollut koko päivän mittainen, kuten Pseudo-Skylax väittää, vaan keski korkeintaan pari tuntia senkin aikaisilla laivoilla. Toisaalta, kuten tuoreen edition tekstistä valmistellut Graham Shipley huomauttaa, emme voi olla varmoja siitä, mitä itse asiassa täsmälleen antiikin maantieteilijät ja merenkulkijat tarkoittivat ”Herakleen pylväillä” – sijoittivathan jotkut kirjoittajat Euroopan puoleisen pylvään foinikialaisen Gaderian kaupungin (nyk. Cádiz) lähelle, joka taas Pseudo-Skylaxin mukaan sijaitsee päivämatkan päässä Herakleen pylväiltä.
Usein kuitenkin Pseudo-Skylaxin kuvaus pitää suhteellisen hyvin paikkansa. Eri satamien, kaupunkien ja jokien väliset etäisyydet ilmoitetaan laivan päivämatkoina, ja tekstiin ehkä myöhemmässä vaiheessa liitetty päivämatkojen ja kreikkalaisen pituusmitan stadion välinen muuntolaskuohje antaa päivämatkan pituudeksi n. 500 stadionia eli n. 90 km. Useissa kohdissa Pseudo-Skylaxin päivämatkat vastaavatkin varsin hyvin nykyisten tarkkojen karttojen perusteella laskettavissa olevia päivämatkoja, joten kirjan taustalla oleva tieto on enimmäkseen varsin tarkkaa.
Tekstin tyylillisin perustein on kuitenkin tehty päätelmiä, joiden perusteella Pseudo-Skylax olisi itsekin koostanut tekstinsä useista eri lähteistä, käyttäen apunaan niin foinikialaisia kuin kreikkalaisiakin tekstejä ja ehkäpä myös seutuja tuntevia merenkävijöitä – mutta kuten Shipley huomauttaa, kuka tahansa Välimeren pohjoisrantaa aina Herakleen Pylväille asti purjehtinut kapteeni olisi ollut kykenevä antamaan Pseudo-Skylaxille tarkempia tietoja Hispanian itäisen rannikon maantieteestä kuin mitä Pseudo-Skylax antaa meille.
Niinpä on kohtuullisen varmaa, ettei tämän tekstin tarkoituksena ollut ainakaan toimia käytännöllisenä purjehdusoppaana kapteeneille jotka oikeasti suuntasivat laivansa Välimerta kiertäville ja halkoville reiteille; parempaa tietoa oli varmasti saatavilla lähimmästä satamasta, jos vain joku suostui tällaista tietoa jakamaan. On nimittäin hyvin oletettavaa, ettei purjehdittavia reittejä koskeva tieto välttämättä ollut ollenkaan sellaista, jota olisi jaettu avoimesti kaikille siitä kiinnostuneille, muodostihan reittien ja maantieteen tuntemus yksittäiselle merenkulkijalle sen tärkeimmän ammatillisen osaamisen ja tätä kautta taloudellisesti merkittävimmän pääoman.
On myös kiinnitettävä huomiota siihen, mistä Pseudo-Skylax itse asiassa kirjassaan kertoo. Välimerten (ja Mustan meren) rantojan ja saarien kuvauksessa merkittävimpään asemaan nousevat rannoilla asuvat kansat ja kreikkalaiset kaupungit; muiden kansojen kaupungit nousevat kuvauksessa esiin vain ollessaan merkittäviä satamakaupunkeja. Kuvaavaa on myös, ettei foinikialaisten kaupunkeihin juurikaan kuvauksessa kiinnitetä huomiota, kuten ei myöskään esim. Etrurian rantojen etruskien satamakaupunkeihin; Roomaa ei edes mainista, vaan seutu ohitetaan vain maininnalla latinalaisista joiden ohi purjehditaan yhdessä päivässä. Toisaalta, kreikkalaisten kaupungeista kerrotaan usein myös se, minkä alkuperäisen kaupungin siirtokuntia ne olivat eli mistä niiden asujaimisto oli kotoisin – tällä tiedolla taas lienee ollut merkitystä kreikkalaisen maailman sisäpoliittisissa kuvioissa.
Itse teoksesta käytetty nimi sisältää myös tärkeän vihjeen teoksen kohderyhmästä ja sisällön fokuksesta: πέριπλους τῆς οἰκουμένης sisältää termin οἰκουμένη, oikoumenee, joka on sama sana kuin sittemmin latinan kautta nykyisen muotonsa saanut sana ekumenia. Kreikkalaisessa käytössä termi tarkoitti koko kreikkalaisten asuttamaa maailmaa, sulkien pois ”barbaarien” asuttamat alueet eli kaikki ei-kreikkalaiset osat tunnetusta maailmasta. Tämä vastaakin hyvin kirjan sisältöä: barbaarien aluesta kerrotaan, mikä barbaarikansa niitä asuttaa, ja todellinen asutun maailman kuvaus keskittyy kreikkalaisiin kaupunkeihin, jotka siis muodostivat kreikkalaisen kulttuurin ytimen – ”kaupunki” terminä kun tarkoitti ennen kaikkea poliittista yksikköä, kaupunkivaltiota, joka sisälsi niin itse rakennetun keskuskaupungin (ἄστυ, asty) kuin siihen liittyvän maaseudunkin (χώρα, khoora).
Kyse ei siis lienekään varsinaisesta purjehdus- tai matkaoppaasta, vaan kreikkalaista maailmaa kuvaavasta tietokirjasta, joka kuvaa tätä maailmaa sen viimeisinä ”itsenäisinä” aikoina. Juuri vuonna 338 Aleksanteri Suuren isä, Makedonian kuningas Filippos II oli valloittanut Kreikan ja alistanut kreikan kaupunkivaltiot valtansa alle. Vuonna 336 Filippos salamurhattiin ja valtaistuimelle nousi hänen poikansa Aleksanteri, myöhemmin Suurena tunnettu, joka jatkoi isänsä pyrkimyksiä suunnata Makedonian ja Kreikan voimat Persiaa vastaan. Ei liene kaukaa haettu ajatus etteikö tämänkin tekstin syntyhistoriassa ajan poliittinen tilanne näyttelisi varsin suurta roolia; mahdollisuuksien rajoissa voisi olla, että itse dokumentti olisi laadittu kuningas Filippoksen tarpeisiin kuvaamaan sitä kreikkalaista maailmaa jonka ydinalueen hän oli omaan valtakuntaansa liittänyt.
Joka tapauksessa Pseudo-Skylaxin ”maailmanympäripurjehdus” on hyvä esimerkki antiikin aikaisesta tekstistä jonka tulkintaa hankaloittaa sen syntykontekstin ymmärtämisen vaikeus. Koska emme tiedä, kuka tekstin teki ja kenelle, ei meidän ole helppo ymmärtää myöskään itse tekstiä.
Pseudo-Skylaxin teokseen ja ansiokkaaseen kommentaariin voi tutustua teoksessa Graham Shipley: Pseudo-Skylax’s Periplous. The Circumnavigation of the Inhabited World. Text, Translation and Commentary. Bristol Phoenix Press, 2011.
http://daten.digitale-sammlungen.de/~db/0001/bsb00018496/images/index.html