Kuinka se, miten ihmiset puhuvat metsistä, vaikuttaa ihmisten – ja metsien – kohtaloihin? Mitä sana “metsä” tarkoittaa, mitä merkityksiä sille annetaan? Miten ihmiset oikeuttavat ja perustelevat omia metsiin kohdistuvia toimiaan?
Nämä kysymykset ovat ajankohtaisia, mutta niiden juuret ulottuvat kauas historiaan. Puhetta metsistä -projektissa pohdimme näitä aiheita keskittymällä sydänkeskiajan Etelä-Italiaan: tällä alueella ja tänä ajanjaksona muovautuivat monet metsästä puhumisen tavat, joista on tullut läntisen metsäpuheen peruselementtejä. Tutkimme keskustelua metsien arvosta, käytöstä ja raivaamisesta, tarkastellen sekä metsien symbolisia merkityksiä aikalaisille että niiden konkreettista hyödyntämistä.
Projektia rahoittaa Koneen säätiö (2024–2027). Tutkimusryhmään kuuluvat projektin johtaja Teemu Immonen, sekä Anni Hella, Outi Kaltio, Ned Schoolman ja Jutta Laitila.

Polttopisteenä Etelä-Italia
Sydänkeskiaika (n. 950–1300) oli eurooppalaisen ihmisen luontosuhteen kehityksessä käänteentekevä aikakausi. Lämmin ilmastokausi nopeutti väkiluvun kasvua, jolloin metsiä raivattiin yhä kiivaammin viljelyskäyttöön. Euroopan maisema muuttui pysyvästi, kun läntisessä Euroopassa raivattiin sekä vanhat ikimetsät että varhaiskeskiajalla uudelleen metsittyneet alueet. Samalla syntyi kyläverkosto, joka yhä tänäkin päivänä määrittää Euroopan maaseutua. Eurooppalainen ihminen siirtyi aivan uudella tavalla luonnon ehdoilla elävästä, passiivisesta toimijasta luontoon vaikuttavaksi ja sitä hallitsevaksi toimijaksi. Uuden asetelman tuoma vastuu alkoi sekin konkretisoitua, kun metsien raivaaminen lisäsi ja voimisti luonnonmullistuksia, kuten tulvia.
Puhetta metsistä -projektissa keskitytään Etelä-Italian alueeseen, koska yllä mainituista teemoista käyty keskustelu muovautui ennen kaikkea kreikankielisen idän ja latinankielisen lännen välisessä kanssakäymisessä. Etelä-Italiassa käännettiin monet kreikan- ja arabiankieliset teokset, joille länsimainen luonnontiede myöhemmin perustui, ja siellä kukoisti elinvoimaisena myös antiikin latinalainen traditio. Metsien raivaus oli koko eteläisen Italian yhteiskuntaa koskettava ilmiö, johon kietoutuivat niin ruhtinaiden, uskonnollisten instituutioiden kuin alempienkin luokkien toimet ja intressit. Keskeisessä asemassa metsistä käytävässä puheessa olivat kuitenkin luostarit.
Erityisesti tutkimuksemme keskeisiä kohteita ovat latinalainen Montecassinon luostari sekä kreikkalainen Grottaferratan luostari Rooman lähettyvillä. Luostarit olivat käännöstyön ja opillisen keskustelun keskiössä, ja olivat lisäksi itse merkittäviä maanomistajia ja maankäyttäjiä. Luostarien kautta voi siis tutkia käytyä metsäkeskustelua ja sen retoriikkaa, mutta lisäksi havainnoida myös sitä, miten nämä käsitykset näkyivät käytännössä.

Metsän puolella, historiasta nykyaikaan
Projektimme rahoitus tulee Koneen säätiön Metsän puolella -hankkeelta. Hankkeen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä metsien monista merkityksistä sekä tuoda uusia ääniä ja lähestymiskulmia metsäkeskusteluun. Hankkeen projektit edustavat monitieteistä tutkimusta, taidetta, journalismia ja aktivismia.
Koneen säätiö järjesti 18.9.2024 uusien rahoitettujen Metsän puolella -projektien yhteisötapaamisen, jossa saimme mahdollisuuden tutustua muihin yhteisön projekteihin sekä niiden tekijöihin. Oli innostavaa kuulla, miten eri alojen tutkijat ja taiteilijat lähestyivät yhteistä teemaa tuoden esiin monipuolisia näkökulmia ja tapoja käsitellä metsiä sekä työskennellä niiden parissa. Omaan, kauas menneisyyteen sijoittuvaan projektiimme ja sen historialliseen näkökulmaan suhtauduttiin kiinnostuneesti. Se nähtiin tärkeänä osana nykyistä metsäkeskustelua, ja sen tarjoama historiallinen näkökulma ymmärrettiin arvokkaaksi keinoksi hahmottaa keskustelun juuria ja metsäsuhteemme kehitystä. Puhetta metsistä -projektissa meillä on onni olla osa monia yhteisöjä niin omassa yliopistossamme kulttuurihistorian oppiaineessa ja vanhojen aikojen tutkimuskeskus TUCEMEMSissa kuin myös Koneen säätiön monialaisessa Metsän puolella -hankkeessa.

Tulevan kevään aikana tutkimustyömme jatkuu ja tiimimme jäsen professori Ned Schoolman Nevadan yliopistosta saapuu touko- ja kesäkuuksi Turkuun. Toukokuussa osallistumme kulttuurihistorioitsija Otto Latvan johtaman HumBio-projektin päätösseminaariin, ja kesäkuussa suuntaamme Rovaniemelle kansainvälisen kulttuurihistorian yhdistyksen ISCH:n Human/Nature-konferenssiin. Syksyllä projektilla on edessä tutkimusmatka Etelä-Italiaan.
Toimintaamme voi seurata nettisivuilla!
Teksti: Jutta Laitila, Anni Hella & Teemu Immonen.