Illan hämärtyessä helmikuisena perjantaina kutsuvieraat astelivat kohti Gallen-Kallelan Museota, jossa heitä odotti Alexandra Ionowan (1899–1980) taidetta esittelevä näyttely Näkyjä henkimaailmasta ja rauhasta. Museo oli ollut useamman kuukauden suljettuna remontin vuoksi, ja sen ympärillä oli väreillyt koko päivän odottava tunnelma. Akseli Gallen-Kallela oli myös itse aikanaan kiinnostunut mystiikasta ja okkultismista, ja nykykäsityksen mukaan tämä näkyy hänen teoksissaan[1]. Mikä olisikaan siis sopivampi paikka jopa Suomen Hilma af Klintiksi tituleeratun Ionowan näyttelylle!
Vaikka Ionowa sai aikanaan mainetta mystisenä ja vaikeasti lokeroitavana taiteilijana, hänen taiteensa ei vaadi selityksiä: se kutsuu katsojan kokemaan ja tuntemaan. Hänen teoksensa ovat kuin salaperäisiä tarinoita, jotka avautuvat vähitellen, paljastaen uusia kerroksia aina kun niiden äärelle pysähtyy. Ionowa itse kuvaili teostensa tulkintaa niin, että jokainen katsoja saa avata niissä olevan viestin omalla avaimellaan. Tällä hän tarkoitti, että jokainen tulkitsee teoksia omalla tavallaan, omista lähtökohdistaan. Halutessaan voi vain ihailla kaunista kuvaa.
Kuva: Kirjasta Aleksandra Ionowa – Näkyjä henkimaailmasta ja rauhasta, sivu 45.
Erityisen tunnettu Aleksandra Ionowa on niin sanotuista sielunkukista, joita hän teki nopeasti liidulla tai värikynällä. Niitä valmistui satoja, ellei tuhansia ja hän teki niitä yhtä lailla kuuluisuuksille kuin tavallisille ihmisille: oman kukkansa saivat monet presidentit, mutta niitä pyydettiin häneltä myös esimerkiksi lapsille. Hänellä oli tapana nimetä ja päivätä teoksensa tarkkaan, mikä kertoo osaltaan luomisen nopeudesta, mutta antaa myös lisää avaimia tulkintaan niitä kaipaaville. Poikkeavaa Ionowan maalaustekniikassa oli se, että hän käytti yleensä sormiaan siveltimien sijaan.
Näyttelyn avajaisten yhteydessä julkaistiin myös tietokirja Aleksandra Ionowa – Näkyjä henkimaailmasta ja rauhasta (toim. Nina Kokkinen ja Anne Pelin, 2025). Kirja purkaa myyttejä ja avaa uusia näkökulmia Ionowan taiteeseen ja luovuuteen. Se on samalla kunnianosoitus toisiaan kannatteleville naisille, jotka uskalsivat elää itsensä näköistä elämää aikana, jolloin se oli paljon nykyistä vaikeampaa. Tutkijatohtori Nina Kokkisen lisäksi kirjoittajina toimivat esoteerisuuden ja henkitaiteen asiantuntijat FT Manon Hedenborg White, FT Nuppu Koivisto-Kaasik, taidehistorioitsija Vivienne Roberts, FM Tiina Tiilikainen ja FM Elina Vuorimies.
Monipuolisen asiantuntijuuden yhdistäminen tarjosi mahdollisuuden luoda näyttelyn rinnalle teos, joka avaa uusia näkökulmia Ionowan taiteeseen ja naisten yhteiseen tarinaan. Kirja avaa samalla uudenlaisen näkymän mediaalisen ja visionäärisen taiteen historiaan Suomessa. Aleksandra Ionowa ei ole monille ennalta tuttu. Nekin jotka hänet tiesivät, olivat todennäköisesti kuulleet vain yhden version tarinasta. Hän oli erittäin tuottelias ja kuollessaan melko tunnettu mystikkotaiteilijana. Kuten Kokkinen teoksen johdannossa oivasti kuvaa, hänen taiteensa ja taiteilijan itsensä ympärille muodostui vuosien mittaan ”myyttinen hohde, joka pikemmin peitti kuin paljasti, kuka Aleksandra Ionowa oli”[2].
Teosofian yhdistämät naiset
Kirjoitusprosessin aikana saimme mahdollisuuden sukeltaa syvälle Alexandra ”Schura” Ionowan ja hänen elämänkumppaninsa Selma Mäkelän (1892–1975) keräämään laajaan arkistoon, joka on nykyään Ionowa-säätiön hallinnassa. Aineiston monipuolisuuden ansiosta käytössämme oli valtava määrä ennen tutkimatonta tietoa, joka rikastutti kirjan sisältöä ja antoi näkökulmia naisten elämään ja työhön. Arkistossa säilynyt kirjeenvaihto, valokuvat, vieraskirjat ja esoteeriseen toimintaan liittyvät asiakirjat avasivat meille kuin ikkunan Putulaan. Yhdessä ne antoivat mahdollisuuden ymmärtää paremmin Ionowan ja Mäkelän ajatusmaailmaa ja vaikutuspiiriä, jotka aiemmin kerrotussa versiossa olivat jääneet sivurooliin.
Kirjoittaessani omaa artikkeliani Aleksandra Ionowan ja Selma Mäkelän yhteinen tarina tavoitteenani oli antaa ääni myös Mäkelälle. Naiset tutustuivat jo 1920-luvulla ja jakoivat elämänsä viidellä vuosikymmenellä. Ionowan ja Mäkelän koti Putulassa, Lahden seudulla, muodostui henkisen etsinnän ja taiteellisen luovuuden keskukseksi. Yhdessä he muodostivat ainutlaatuisen parivaljakon, joka vaikutti moniin ympärillään olleisiin ihmisiin. Suomen tunnetuin teosofi Pekka Ervast kuului heidän lähipiiriinsä. Mäkelä oli myös merkittävä hahmo suomalaisessa teosofiassa ja aikansa henkisissä yhteisöissä. Hänen vanavedessään Ionowasta tuli aktiivinen jäsen niiden naisten verkostoissa, jotka olivat kiinnostuneita henkisyydestä, teosofiasta ja vapaamuurariudesta.
Kirjeet ja valokuvat kiinnittivät myös monia aikansa kulttuurivaikuttajia naisten rinnalle. Yhteydenpito tapahtui paljolti kirjeiden avulla ja kirjoittajana Selma Mäkelä oli erityisen taitava. Hän vaikuttaa olleen myös tarkka ja järjestelmällinen. Havaitsin Mäkelän olleen monessa mielessä Ionowan uran mahdollistaja, sillä hänen huolehtiessaan monista taloudenhoitoon liittyvistä käytännön asioista hänen kumppaninsa sai samalla vapauden ilmentää luovuuttaan eri tavoin.
Kirjoitusprosessin aikana jouduin usein pohtimaan, miten esittäisin kaiken tärkeän tiedon kiinnostavasti ja ymmärrettävästi lukijoille, joille aihepiiri ja nimet saattaisivat olla vieraita. Erityisesti Nina Kokkisen kanssa huomasimme pian artikkeliemme limittyvän monin osin keskenään. Pyrimme löytämään sisältöön tasapainoa ja karsimaan toistoa lukemalla toistemme tekstejä ja kommentoimalla niitä pitkin matkaa. Tasapainottelimme tieteellisen tarkkuuden ja tarinankerronnan välillä, jotta teksti olisi lukijoille sekä informatiivista että mukaansatempaavaa. Halusimme tuoda esiin naiset myytin takaa, samalla heidän tarinaansa kunnioittaen.
Tämä oli kokonaisuudessaan äärimmäisen palkitseva kokemus ja sain siitä paljon inspiraatiota ja oivalluksia. Kiitos siitä kuuluu koko työryhmälle!
Teksti: Tiina Tiilikainen (FM, väitöskirjatutkija, Turun yliopisto)
Ionowan taidetta ja hänen mystistä maailmaansa esittelevä näyttely on Gallen-Kallelan Museossa avoinna yleisölle 8.2.-1.6.2025.
Edellinen laajempi Ionowan taidenäyttely oli osana mediaalista taidetta esittelevää näyttelyä Creative Spirits Lontoossa 2022.
Viitteet:
[1] Aiheesta mm. Kokkinen, Nina: Totuudenetsijät : vuosisadanvaihteen okkulttuuri ja moderni henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa (2019).
[2] Kokkinen, Nina: Johdanto: Mediaalisen taiteen, esoteerisuuden ja naistoimijuuden historiaa. Teoksessa Alexandra Ionowa – Näkyjä henkimaailmasta ja rauhasta. (toim. Nina Kokkinen ja Anne Pelin, 2025), 18.
